Kesäkukkia

Kun se kesä nyt vihdoin päätti saapua paikalle, uskaltauduin hankkimaan kesäkukkia. Kävin hakemassa läheiseltä taimistolta kaikkea pikkukivaa, istuttelin ruukkuihin ja kasasin amppelit. 

Amppeleihin tuli kolmea lajia, kaikkia ensi kertaa. Tai onhan minulla pelargonioita ollut ennenkin, mutta ei amppelissa. Eli siis valkoinen pelargonia, punainen rautayrtti/verbena ja oranssi karjalanneito. 

Tämän neidon väritys oli kyllä se, mikä ratkaisi ostotilanteessa. Aivan ihana!

Tämän verbenan pitäisi lamota leveästi tuuhentuessaan. 

Orvokit ovat päässeet uudestaan kukkaan metsäkauriin hyökkäyksen jälkeen. Ja niinhän siinä kävi, että en muistanut kukkien järjestystä oikein, joten istutus ei tullut laatikkoon symmetriseksi. Noh, eipä tuo nyt niin haittaa. 

Oksaikkunalle laitoin keskelle yhden isokukkaisen verenpisaran ja reunoihin lankaköynnökset. Kuvan oton jälkeen leikkasin verenpisaran pitkät varret poikki, jotta se tuosta tuuheutuisi. Pistokkaat on tietty tallessa, jospa niistä saisi vielä lisää istuteltavaa. 

Vedenkeräystä

Olen vesihamsteri. Yritän säästää kaikki mahdolliset (käyttö)vedet ja jopa käyttää kahteen kertaan, jos vain pystyn. Lasten kylpyvedet sopivat kasteluun, samoin kesällä kahluualtaasta tyhjennetään vedet kukkapenkkeihin. Eli on sanomattakin selvää, että meillä kerätään myös sadevesiä talteen. 

Se ei kuitenkaan aina ole niin helppoa, kuin mitä voisi kuvitella. Edellisessä pihassa terassin valokatteen reunalla oli ränni, josta tuli puolikas syöksyputki alas tynnyriin, jossa oli hana. Ongelmana oli se, että tynnyri täyttyi sateella hyvin nopeasti ja loput valuivat yli maahan. 

Täällä uudella pihalla käytössä oli kaksi tynnyriä, mutta edelleen sama ongelma. Ja nyt vielä lisäharmina se, että ylivaluvat vedet menivät tietysti liian lähelle taloa ja sokkelia, vaikka Tekninen tuki oli kehitellyt nerokkaan systeemin johtaa ylivaluvat vedet salaojakaivoon. 

Asia on ollut mielessä jo kaksi kesää, mutta vasta nyt saimme tehtyä asialle jotain. Tekninen tuki rakensi kahdelle 200 litran hanalliselle tynnyrille jakkaran rännin syöksyputken viereen. Sitten syöksyputkeen asennettiin vedenkerääjä, joka erottelee roskat pois ja johtaa sadeveden tynnyriin. 


(Kuva garantia.co.uk)

Tämä on löydetty netin syövereistä ja vaihtoehtoisia malleja on monia. Kerääjässä on kesä- ja talviasetus eli veden saa joko laskettua normaalisti syöksyputkea pitkin kaivoon tai sitten ohjattua tynnyriin. Tässä on myös ylivuotosuoja eli kun tynnyri on täynnä, vesi valuu normaalisti kaivoon. 


Sokkeli on nyt siis turvattu vesivahingoilta, kun vedet ohjautuvat siististi salaojia pitkin eteenpäin. 

Tekninen tuki tosiaan viritteli kaksi tynnyriä vierekkäin, jotka ovat liitetty toisiinsa. Kun ensimmäinen täyttyy, alkaa vesi siirtyä toiseen. Ja molemmissa tynnyreissä on hanat helppoa vedenottoa varten ja kannet itikoiden ja roskien karkoitukseksi. 


Kyllä nyt kelpaa heilua kastelukannun kanssa! Ja joku jo miettii, miksi tuo hupsu nainen ei vain hanki letkua ja säästy kantamiselta. No ihan siksi, että se ainoa hana, johon letkun tässä talossa voisi liittää on autotallin sisällä ja aivan toisessa päässä tonttia. En halua sitä letkurumbaa, kun pitäisi vedellä kymmeniä metrejä letkua kasvuston keskellä ja kaiken päälle se olisi kulkuväylällä etuovesta kuljettaessa. Eli ihan siksi kasvatan mielummin habaa. 

Vastaisku räntäsateelle


Siitä!


Ja tuosta!


Ja vielä siinä!

Puutarhurin aivoni eivät enää kestäneet tätä käsittämätöntä kevään ja talven taistelua, oli pakko lähteä hakemaan piristystä. Päätimme koko perheen voimin retkeillä Vantaan Viherpajalle japanilaiseen puutarhaan. 


Heti helpotti. Ommmmm, mielenrauhaa, puro solisee. 


En muistanutkaan räntää, kun jäin mietiskelemään, että kuinka helposti (tai vaikeasti) voisi itse kasvattaa bonsai-puita. 


Kirsikat kukkivat. 


Niitä roikkui pään päällä ja polun vieressä, ommmmm. 


Jäin vain kaipailemaan omaa vanhaan kotiin jäänyttä rusokirsikkaa. 


Mutta mielenkääntö onnistui! Heti tuli parempi mieli. Kiersimme samalla myös timanttiananasnäyttelyn, josta ensimmäiset kuvat on otettu. 

Ja tadaa! Aurinko saapui heti, kun hakee kukkavoimaa. Hyvää, lämmintä ja puutarhaintoista toukokuuta kaikille!

Ruusujen aika

Olen hullaantunut ruusuihin. Tähän voisi soveltaa porttiteoriaa eli miten siirrytään kevyemmistä aineista vahvempiin. Aikoinaan, kun kiinnostuin puutarhanhoidosta ja kasveista, olin jotenkin ajautunut käsitykseen, että ruusut ovat kovin vaikeita hoidettavia, joten tyydyin ihastelemaan niitä kauempaa. Tietysti leikkoruusuista olen pitänyt aina, ja niitä onnistuin maljakossa pitämään hengissä, mutta itse en tosiaan kasvatukseen tohtinut ryhtyä. 

Sitten kun sain ensimmäisen oman puutarhan, ostin sinne hetken mielijohteesta pari pionia, vaikka olin käsityksessä, että nekin olisivat jotenkin vaikeita kasvatettavia. Ja kun huomasin, etteivät olleetkaan, niin ajatus ruusuista alkoi kypsyä. Tässä tämä portti!

Edelliseen puutarhaan ostin sitten ensimmäiset ruusuni, ’The Fairy’ -peittoruusut. 


The Fairy (kuva Viherpeukalot.fi)

Ajattelin harjoitella niillä, ennenkuin siirtyisin vielä kovempiin aineisiin eli jaloruusuihin. Ja nyt on sekin hetki koittanut!

Noin viikko sitten, kun kävin taimistolla pyörähtämässä suunnittelureissulla, mukaan tarttui orvokkeja sekä kaksi ruusua, tertturuusu ’Rhapsody in blue’ ja jaloruusu ’Peace’. 


Peace (kuva Viherpeukalot.fi)

Olen Helsingin Talvipuutarhassa ihastellut yhtä keltaista ruusua, vaikka en muuten aiemmin ole ollut keltaisten kukkien ystävä. Tämä on toinen lajike, mutta kelpaa hyvin (ainakin näin alkuun…). Ja tuo ’Rhapsody…’ nyt vain sattui olemaan tosi nätti, niin eihän sitä sinne voinut jättää!

Rhapsody in blue (kuva Viherpeukalot.fi)

Nyt siis täytyy aloittaa ruusutarhan perustaminen! Ihan vielä en näitä kahta maahan kaiva, sen verran kylmää on. Ja kaksi vielä puuttuu… Ajattelin tilata Fairyn uudestaan ja sitten haluaisin tämän:


Viherpeukaloiden vuosiruusu 2016. (kuva Viherpeukalot.fi)

Tuo väri on vain niin ihana! Kyllähän tässä nyt on ruusutarhalle jo hyvää alkua. Tarha sijoittuu puutarhaportin viereen, jossa jo tällä hetkellä majailee köynnösruusu Flammentanz. 


Lisäksi aion siirtää toisaalla puutarhassa olevan tuntemattoman ja nimettömän ruusun, jos se vielä sattuu olemaan talven jäljiltä hengissä. 


Portin toisella reunalla majailee viime vuonna Lidlistä ostamani valkoinen ruusu, ehkä nämä kaksi viimeksi mainittua saisivat toisistaan sopivat kaverit. 


Jos siis tämäkään on selvinnyt hengissä, joku pitkähampainen oli käynyt jyrsimässä tämänkin varret poikki. 

Ihanuuksia siis tiedossa, kesää odotellessa!

Puutarhataidetta

Keravan taidemuseo Sinkassa on näyttely, jonka aiheena on luonto. Kävin tutustumassa ja voin suositella! Muun muassa valokuvia, videoteoksia ja kasvi-installaatioita sisältävä näyttely oli hieno kuvaus siitä, miten luonto inspiroi myös taiteessa. Ja kuinka eri tavoin siitä voi kertoa. Oli ihania maalattuja tauluja, kankaalle kirjottuja kukkia, sammaltauluja ja vaikka mitä. 


Itsellekin iski inspiraatio vaikka kuinka monta kertaa!


Välillä värejä oli runsaasti ja välillä hienovaraisesti. 


Löysin monta lempparia itselleni, joita voisin katsella pidempäänkin. 

Videoteoksissa oli yksi ylitse muiden. Salla Tykän teos kuvaa jättiläislumpeen kukintaa kasvitieteellisessä puutarhassa. Oli jotenkin kiehtovaa seurata kukan kehityskaari nopeutetusti, koko elinkaaren ehtii nähdä hetkessä. 


Kannattaa käydä tutustumassa, junantuomana pääsee kauempaakin, museo on kivenheiton päässä asemasta. 

Jatkoa omenapuuprojektille

Edellisen omenapuukirjoitelmani jälkeen on tapahtunut seuraavaa:


Keskimmäinen puu sai kyytiä. Pätkäisimme puun niin, että se ei todennäköisesti tuosta selviä, mutta sen ei välttämättä ole tarkoituskaan. Olen mitoittanut sen jo riippukeinun tukipuuksi viereisen ompun kanssa. Lisäksi ensimmäisenä karsinnan alla olleessa omenapuussa ilmeni oravatuhoja, joten tilanne ratkaistiin näin:


Orava siis jostain syystä alkoi repiä ja raastaa kahdesta tynkäoksasta kuorta irti. En löytänyt syytä toiminnalle, vaikka arvelen sen hakeneen pesätarpeita. Kovin fiksu orava se ei ollut, koska repi sateen kastelemaa kuorta ja sateella, ei varmaan paljoa lämmittänyt. Riski oravan toiminnan leviämiselle oli, joten ratkaisuja piti tehdä. Ikävä puoli oli se, että tästä puusta olin jo karsinut kaksi melko isoa oksaa, joten katsotaan, miten puun käy. Kerrallahan ei ihan näin montaa kannattaisi poistaa. 

Nyt odotellaan kasvun alkua, jotta näkee, miten projekti on oikeasti lähtenyt käyntiin. 

Kevätmessuilua

Kävin pyörähtämässä Helsingin Kevätmessuilla hakemassa taas hieman tunnelmaa. Ihan vapain käsin en päässyt messuilla ilakoimaan, koska lapset olivat mukana, mutta kyllä siellä tunnelmaan päästiin. 

Tällä kertaa oli iloinen yllätys, että puutarhapuolen teema/esimerkkialueen lisäksi myös mökkipuolelle oli rakennettu esimerkkialue. Molemmista sai ideoita ja inspiraatiota. Ihan koko messualuetta emme ehtineet kiertämään, koska Ihmistainta ei meinannut saada Aventin minikaivureista ulos. Myös mökkialueella piti käydä koeistumassa kaikki huussit ja saunat. Porealtaiden kohdalla sanoin seis. Toim. huom., näin saa lapset viihtymään puutarhamessuilla!


Tämä istuskelupaikka vaatii kyllä tilaa, tuli vaan mieleen. Eikä nuotiokaan lämmitä, jos istuu liian kaukana. Muuten kiva!

Kivoja pikkuideoita tuli vastaan: 


Kivien maalausta


Hauskoja istumapaikkoja

Paljon muutakin kivaa, mutta Junioritaimi vei sen verran paljon huomiota, että kädet ei riittäneet kuvaamiseen. Joten tyydyn vain toteamaan, että tunnelmaa mentiin hakemaan ja sitä saatiin, siemeniä tuli ostettua, lukinlilja ja sinisarja löysi tiensä kotiin ja Puutarhanikkarit eivät pettäneet taaskaan. Kerrottu jouluruusu lähti mukaan, valinnanvaikeutta oli, sen verran ihania vaihtoehtoja löytyi. Ja tällä kertaa onnistuin pidättäytymään espanjalaisten mansikoiden ostosta!