Loppiaishommia

Loppiaisviikonloppuna aukeni pitkästä aikaa lyhyt aikaikkuna, jolloin ehdin taas mietiskellä puutarhahommia ja oikeasti myös tehdäkin jotain. Loppusyksyn töihinpaluun jälkeen on ollut hiukan tiukkaa sovittaa pimeisiin iltoihin tai sateisiin viikonloppuihin mitään muuta kuin kotihommia ja lepoa.

Mutta nyt tosiaan jo aamusta alkaen päivä lähti mukavasti liikkeelle. Taivas kajasti valoa, oli poutaa ja pilvetöntä, muistin auringon olemassaolon.

Edellisessä kirjoituksessa kerroinkin valkosipulien istutuksesta, mutta ei päivän puutarhahommat siihen jääneet. Ihan loppusyksystä sain ystävältä etuaikaisen joululahjan: neljä ruusuntainta ja pari perennaa. Ajan puutteen vallitessa huolehdin hieman, että miten ehdin saada ne turvaan talvelta. Päätin, että en istuta taimia ollenkaan vaan hautaan ne talviturpeeseen horrostamaan.

Noh, koska pakkasta ei tullut, en voinut vielä laittaa niitä turpeeseen, ettei mitkään ikävät taudit jää muhimaan kosteaan multaan. Ruusut ovat odottaneet kärsivällisesti ja jopa yrittäneet työntää uusi lehtiä. Nyt kuitenkin oli pakkasta luvassa pidemmäksikin aikaa, joten valmistelin ne nukkumaanmenoa ajatellen.

Laitoin ruusupurkit makuulle yhteen kasvilavaan, jotta maan läheisyys suojaa niitä enemmän, kuin pystyasennossa. Sitten jätin ne odottelemaan seuraavan yön pakkasia, jotta saisin laitettua turpeen päälle.

Viimeisenä hommana lähdin taas kokeilulinjalle. Syksyllä ostamani Tregrenin yrttikasvatusalusta pääsi uusiin hommiin siemenlauttana. Ajattelin kokeilla onnistuisiko alustalla idätys ja/tai vesiviljely.

Laitoin ruukkuosan täyteen Seramis-savirouhetta, jonka kastelin valmiiksi. Sitten ripottelin yhteen nurkkaan punalehtisen basilikan siemeniä, toiseen kaupan suippopaprikasta otettuja siemeniä ja kolmanteen jonkun pienen ja miedon chilin siemeniä. Siirtelin rouhetta niin, että siemenet jäivät hieman pinnan alle. Pienellä jännityksellä jäin odottamaan. Ja kas! Tänään huomasinkin savirouheen seassa jotain uutta:

Basilika on itänyt! Vuoden ensimmäiset sirkkalehdet bongattu!

Tästä on hyvä jatkaa.

Mainokset

Vähän erilainen sipulileikki

Viime syksynä kävin tavalliseen tapaani kukkasipuliostoksilla. Mutta ostosten jälkeen sipulit eivät päässeetkään maahan. Syksy jatkoi märkää etenemistään ja alkoi epäilyttää, että olisiko kaikki ihan hukkaan heitettyä, jos laittaisin ne jatkuvasti märkänä pysyvään maahan.

Tietysti hyvin läpäisevä kukkapenkki olisi turvallinen paikka, mutta silti aloin epäillä. Enkä istuttanut sipuleita. Kukkasipulien lisäksi minun oli tarkoitus kokeilla vähän toisiakin sipuleita. Pitkään olen jo mietiskellyt valkosipulin kasvattamista, mutta en ole päässyt asiassa vielä eteenpäin. Ei ole ollut kunnon paikkaa talvivalkosipuleille ja epäilytti, että ehtiikö näinä nykyisinä kesinä mitään kasvaa keväällä laitettuna.

Joten päätin kokeilla jotain muuta. Laitan kaikki tulppaanit, vuokot, laukat ja narsissit, joita syksyllä ostin, ruukkuihin nyt alkuvuodesta. Juurrutan niitä viikon verran ja sitten vien kasvihuoneeseen suojattuun kylmäkäsittelyyn. Ja sitten tuon ne sisälle tai terassille ja hyödän ne kasvuun. Näin saan kevään kukkaloistoa vähän aikaisemmin! Tästä kerron myöhemmin lisää, nyt siihen toiseen sipuliasiaan.

Märän syksyn vuoksi en lähtenyt kokeilemaan niitä valkosipuleitakaan, vaikka nyt olisi ollut sopiva paikkakin. Aikatauluissakin oli semmoista tiukkuutta, että hyvin muistaa, miksi näitä aikoja sanotaan ruuhkavuosiksi. Jouluna ja uutena vuotena meinasi löytyä aikarako, mutta silloin osui kohdalle muutamia pakkaspäiviä, joten homma jäi edelleen jonoon. Mutta nyt!

Maa on edelleen sula, löytyi aikaa ja tilaisuus. Täysin kokeilumetodilla edetään, edes lajike ei taida olla mikään huippu. En edes tiedä mikä se on. Kovasti ei ole ollut aikaa edes tutustua teoriassa valkosipulin viljelyyn, mutta pakko oli kokeilla.

Lavakaulukseen upotin noin viitisenkymmentä kynttä. Päällä on olkikate, joka hieman eristää ja suojaa ja lopuksi vielä päällystin koko kauluksen lumikokkareilla, koska ilmeisesti ensi yönä täällä etelässäkin mennään pakkasen puolelle. Jospa ne nyt siellä hetken ehtisivät juurtua, ennenkuin tännekin se routa tulee.

Ja sitten vain odotellaan! Se sopii minunkin aikatauluihin. Vinkkejä valkosipulin kasvatukseen otetaan vastaan, ensi syksynä aion kokeilla uudestaan, jos tämä menee ihan vihkoon, ja silloin haen myös kunnon istukassipulit.

Vuoden värit

Vuosi alkaa yleensä positiivisella mielellä. On uusi aika, mennään valoa kohti, kevät siintää jo vähän mielessä. Jäin itse tässä uudenvuoden kynnyksellä mietiskelemään tulevaa vuotta ja huomasin, että vuodenajoilla ja puutarhavuodella on mielessäni värit.

Vuosi alkaa ylläolevan mukaisesti sinisävyisenä, aurinkoisena, talvisena. Tammi-helmikuu on minulle niitä oikeita talvikuukausia, jolloin pitäisi olla lunta ja pakkasta, todellinen puutarhan talviuni.

Maaliskuussa siihen valkoiseen alkaa sekoittua vaaleanruskeaa, kun lumi ehkä jo vähän sulaa ja alta paljastuu heinänkorsia, kuivunutta ruohoa ja talventörröttäjiä. Vaikka itse luen maaliskuun jo kevääksi, niin kelit ei välttämättä edes täällä Etelä-Suomessa ole sinne päinkään.

Sitten yhtäkkiä huhtikuussa alkaakin jo tapahtua! Taimistot availevat vähitellen oviaan, ei tarvitse enää kärvistellä pelkkien leikkotulppaanien varassa. Esiin tulee jo vihreää, ja mielessäni se yhdistyy keväällä keltaiseen. Vaikka esikoitakin on vaikka minkävärisiä ja aikaisimmat tulppaanitkin jo nostavat päätään vaikka missä väreissä, niin jotenkin kevät on minulle keltavihreä.

Voikukat ja leskenlehdetkin ovat keltaisia vihreän ruohomeren keskellä, siitä se varmaan tulee.

Sitten päästään kesään ja vaikka siellä on mahdollista nähdä vaikka minkälaista kukkijaa, niin mielikuvani on enimmäkseen punainen.

Kun se kesä nyt kerran on, niin ollaan räikeitä!

Alkukesästä vallitsevat perusvärit ja keskikesällä sinisen sävyt ottavat enemmän tilaa.

Kesä syvenee ja vihreäkin on jo muuttunut tummaksi ja ”vanhaksi”.

On pysähtyneisyyden aika, ollaan vaan ja möllötellään, ihastellaan niitä kovalla vaivalla istutettuja kukkia ja odotellaan satokauden alkua.

Ja sieltä se sitten yhtäkkiä tuleekin, kesän loppu! Vaikka vasta alkaa elokuu, jolloin puutarha on melkein kukkeimmillaan, niin ajatukset kääntyvät illan sineen ja syksyyn.

Lähdetään taas perusvärien kautta valottomuutta kohti. Syksy sanana jo tuo mieleen ruskan.

Ja minulle ruska on loistavaa oranssia ryyditettynä keltaisella ja hitusella vihreää. Ja vielä hetken loistavaa aurinkoa.

Vielä hetki pidetään viimeisistä väreistä kiinni, ennenkuin kaikki katoaa ja ollaan vain hiljaa. Syksyn aurinkoiset päivät ovat akkujen latausta.

Ja sitten, sinne se katoaa, meren taakse, se aurinko. Värit eivät kokonaan katoa, mutta niiden päälle tulee tumma harso.

Se valo on vähän niinkuin tuolla jossain puiden takana, olemassa, mutta ei suoraan näkyvissä. Lyhyt pysähtyneisyyden hetki, jota omasta mielestäni kestää vain kuukauden eli marraskuun ajan, koska joulukuussa voi itse tuoda värit esiin keinotekoisesti, ilman, että se olisi kovin epätoivoiselta vaikuttavaa.

Joulu! Punaisia amarylliksiä, joulutähtiä, tulilatvoja ja muita värejä niin, että tulee melkein kesä mieleen! Ja sitten hups vaan, taas on vuosi mennyt ja siirrytään puhtaan valkean kautta uuteen värikierrokseen.

Iloista uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta!

”Sade pilviä himmentää ja metsien sinen, mutta väreille mullan se kostean loisteen luo. Ja pisarat kimmeltävät, ja ihmeellinen on vehmaus maan, joka kasvun ja hedelmän suo. Ja versoen jälleen, kuin olis heleä kevät, syysniityt leikatut vihreinä hymyilevät, ja puutarhan loimua syyssade viilentää. Syvänmustana siementä vartoo kynnetty multa, mutta pelloilla vaipuu kuin tumma ja hehkuva kulta ja raskaat tähkät nöyrinä maahan jää.”

Saima Harmaja

Toivon kaikille iloa, valoa ja lämpöä ensi vuoteen!

Yrtit talvikasvatuksessa

Olen jo muutaman vuoden mietiskellyt hankkivani semmoisen ledivalollisen yrttikasvatushärpäkkeen. Viitesen vuotta sitten niitä alkoi ilmestyä markkinoille usealta eri valmistajalta ja teinkin silloin monta eri vertailua, että mikä olisi minulle paras vaihtoehto. Se, mihin homma sitten loppupeleissä kaatui, oli hinta. Eihän tällainen pihi puutarhuri voinut laittaa niin paljoa rahaa yhteen isoon sähköllä toimivaan ruukkuun.

Mutta nyt satuin törmäämään eräässä poistomyynnissä yhteen kasvatuslaitteeseen. Tregrenin Genie Kitchen garden muutti meidän keittiöön. Siihen mahtuu kolme kaupan yrttiruukkua, mutta ostin viisi ja ajattelin vähän vaihdella niitä. Laitteen mukana tuli siis tuo itse vesiviljelyosio sekä led-lamppu. Ruukun pumppu toimii paristoilla, joiden luvataan toimivan noin 4kk. Valo taas tarvitsee verkkovirtaa, että ihan mihin vaan sitä ei voi sijoittaa. Pakkauksen mukana tuli yksi paketti lannoitetta, jota lisätään veteen aina kolmen viikon välein tapahtuvan vedenvaihdon yhteydessä.

Genie toimii siis ajatuksella, että alaruukkuun lisätään tietty määrä vettä ja lannoitepussi. Kasvit laitetaan yläruukkuun ja pumppu pumppaa noin kerran tunnissa vettä kasveille 10 sekunnin ajan. Eli kasvit eivät ole koko ajan seisovassa vedessä.

 

Laite on nyt ollut toiminnassa vajaan viikon, mutta päätin kirjoittaa siitä silti nyt jo ensimmäisen ”arvostelun”, kun kohtasin jo pari huomioitavaa asiaa. Ostin siis viisi yrttiruukkua, timjamin, rosmariinin, ruohosipulin, persiljan ja tillin. Osa on luomua, joka meinaa sitä, että ne ovat neliön mallisissa ruukuissa. Vesiviljelyruukku on kolmion muotoinen. Meni pari päivää ennenkuin huomasin, että yhden ruukun pohja ei osu veteen, kun toisten ruukkujen reunat kannattelevat sitä. Eli tästä lähtien vain pyöreitä ruukkuja siis.

 

Ledivalo on sopivasti ylhäällä, että yrtit eivät ylety tunkemaan itseään aivan kiinni siihen. Paitsi ruohosipuli, mutta se retkottaakin koko ajan johonkin sivulle. Valo näyttää riittävän hyvin myös siihen, että voin pitää kahta vilttiketjun yrttiruukkua sen hajavalossa Genien vieressä.

Ensimmäisen yrttivaihdon yhteydessä huomasinkin, että vesi ei noussut enää kunnolla kasteluruukkuun asti. Genien ohjeissa mainitaan, että pitäisi varoa, että veteen ei pääse multaa, jotta se ei kulkeudu pumppuun ja tuki sitä. Pumppu on normaalisti toimiessaan täysin äänetön, vain vienoinen veden lorina välillä paljasti sen olevan toiminnassa. Mutta nyt parina kertana kuului surinaa. Arvelin siis, että pumppu oli tukossa. Huomasin sen myös siitä, että vesi ei noussut enää yläruukkuun asti.

Nostin ruukut pois ja todellakin, alaruukun pohjalla oli hyvin hienojakoista multaa. Onneksi ruukkujen ja pumpun puhdistus oli helppoa, mutta vähän harmitti ja ihmetytti, että jouduin siihen jo neljä päivää käyttöönoton jälkeen. Laitoin uudet vedet, mutta en vielä lannoitetta, ajattelin katsoa nyt pari päivää, että mitä tapahtuu.

Huuhtelin myös yrttiruukkujen ruukut kunnolla ulkopuolelta, jotta mahdollinen irtomulta lähtisi vielä pois. Mielestäni sain pumpun toimimaan, ei kuulunut surinaa ja vesi nousee taas normaalisti.

 

Pakkauksen mukana tuli tosiaan kahdeksan pussia lannoitetta, joiden avulla pitäisi selvitä noin puoli vuotta eteenpäin. Samassa poistomyynnissä oli myös samoja pakkauksia, joten ostin myös niitä varastoon.

 

Pakkauksessa oli myös yksi (näyte?)pussi kukkivien kasvien vesiviljelyyn. Näitä oli myös siellä poistomyynnissä, mutta en ostanut niitä, kun en ajatellut kasvattavani mitään kukkivaa. Tietysti parhaimmat ajatukset tulevat aina jälkikäteen…

 

Otin juuri ulkona olevista pelargonioista latvapistokkaat, kun ne olivat venähtäneet aika hurjan kokoisiksi kesän aikana. Tämäkin kuvassa oleva lehti on halkaisijaltaan 15cm! Ajattelin kokeilla juurruttaa niitä nyt ensin vesilasissa ja vasta myöhemmin laittaa multaan.

 

Mietin vaan, että toimisikohan tuo kukkalannoite apuna siinä?

Olkiperunoiden nosto

No nyt päätin viimein kurkata olkien keskelle. Olin aiemmin jo katkonut perunoilta varret, jotta niiden kuori paksuuntuisi ja kestäisi paremmin käsittelyä. 


Alkukesästä näytti tosiaan siltä, että kylmyys teki tepposet ja perunasadon voisi unohtaa. Mutta lopulta varsia alkoi nousta ja pari kukkaakin ilmestyi siihen mennessä, kun varsia katkoin. 


Ryhdyin siirtelemään olkia ja ensin en löytänyt mitään muuta kuin vanhat siemenperunat. Sitten vähitellen aloin bongailla oikein puhtaita ja vaaleita perunoita osittain maahan hautautuneina. Keräsin oljet kokonaan pois ja aloin sormin kuopimaan maanpintaa. Ja tosiaan, sieltä alkoi putkahdella esiin perunaa. 


Kahta väriä nousi ylös (Siikli ja Mozart) ja sitten joitakin kaksivärisiä pottuja, joiden nimeä en edelleenkään muista. Paljon erikokoisia perunoita, mutta kuitenkin ihan hyvänkokoisia. Tosi siistejä, ei rupisia tai muuten epämääräisiä. 


Tässä sama satsi pestynä ja punnittuna. 2,7kg hyvää syötävää, vain pari vihertävää, liian pinnassa ollutta pottua. Tuossa näkyy hyvin ne kaksiväriset perunat. Siiklit pääsivät heti kattilaan porisemaan, hyviä olivat!


Ja tässä loput Siiklit lähdössä toiselle kierrokselle paistinpannun kautta. Hyvin näkee leikkauspinnoista, että laatuperunaa sieltä nousi. 

Sitten ilmainen vinkki kaikille nurmikkorikkisten tai nurmikolle leviävän sammalen kanssa taisteleville! Laitoin perunat siis suoraan maan päälle, en käsitellyt pintamaata mitenkään. Siihen oljet päälle ja koko komeus oli kolmisen kuukautta paikoillaan. Nyt, kun siirsin oljet pois, alta paljastui ruohoton, rikkaruohoton sekä sammaleeton alue, jonka madot ja muut lahottajat olivat möyhineet muhevaksi. Se olisi valmis pinta kylvää vaikka nurmikkoa. 


Mielestäni aika nopea tapa päästä eroon ei toivotusta kasvustosta. Kuvassa näkyy irtoroskaa, joita pienet apulaiseni levittivät seilatessaan perässäni nostohommissa. Ja nämä käytetyt oljet on mahtavaa maanparannusainetta tai kompostinkäytettä. Tämä viljelytapa menee minulla ainakin jatkoon!