Kasvihuonekasvatuksia

Tämän vuoden kasvihuonekasvatukset noudattelevat melko tuttua kaavaa. On tomaatteja, paprikaa, melonia, yrttejä ja kurkkua. Uutuuksiakin on ja ne kaikki perinteisetkään eivät ole ihan niin perinteisiä. Tomaatteja on viittä eri lajiketta: on kirsikkatomaatteja (Sweet Million, Indigo Blue Chocolate, White Cherry ja Gardener’s Delight) ja sitten aivan uusi ja tuntematon tuttavuus Nigrum, jota kuvaillaan ostopaikan nettisivuilla ”vähän villi”! Kaikki tomaatit kävin ostamassa Myllypellon taimilta Ohkolasta. Lapsukaisten omiin avomaankasvatuksiin ostin heiltä pienet pensastomaatit molemmille.

Paprikaa on kaksi lajiketta, harmikseni vain hävitin nimilaput ostohetken jälkeen, joten nämä kasvattelevat nyt sitten ylläreitä. Toinen vaikuttaa suippopaprikalta, toinen ei ole vielä päässyt edes kunnolla kukkimaan, kun siihen iski pieni kirvainvaasio. Paprikan kasvatuksen kanssa olen pohtinut jatkoa tulevaisuudessa. Tässä kasvihuoneessa ei tunnu saavan niin tasaisia kasvatusolosuhteita, mitä paprika tuntuu vaativan ja koko kasvukauden aikana päästyyn tuottoon vaaditaan ehkä hieman liikaa ponnisteluja. Tietty meneväthän ne tuossa samassa, ei siinä mitään, mutta hieman enemmän satoa olen odotellut.

Kurkkujen kanssa kävi tänä vuonna oudosti. Laitoin siemenestä tulemaan kasvihuonekurkkua ja avomaankurkkua. Kaikki lähti hyvin kasvuun, mutta ilmeisesti juhannusviikon kova kuumuus nuupahdutti ne ja jouduin lähtemään ostoksille. Kävin jälleen Myllypellon taimilta hakemassa korvaavat kurkut, nämä tosin ovat kaikki avomaankurkkuja. Laitoin kaksi kasvamaan kasvihuoneessa ja kaksi avomaalle

Melonia löytyy jälleen, mutta tänä vuonna se ei ole tavallinen vesimeloni, vaan cantaloupe eli hunajameloni. Tämäkin taimi on ostettu Myllypellon taimilta, olen tykästynyt heidän tyyliinsä kasvattaa ja pidän valikoiman monipuolisuudesta. Hunajamelonia en olekaan ennen kasvatellut, joten sormet ristiin tämän kanssa!

Ostin jo aikaisemmin keväällä Lahden Pihapiiri-messuilta ananaskirsikan taimen. Se on joutunut kestämään jo aika paljon, viileitä kevätsäitä, siirtelyä ympäri kasvihuonetta ja kuumaa paahdetta. Se ei kuitenkaan tunnu olevan moksiskaan mistään, porskuttaa vain eteenpäin. En ole aiemmin kasvattanut ananaskirsikkaa ja ostos oli hetken mielijohteesta, joten en siihen paljoa ehtinyt tutustumaankaan ennen kotiuttamista. Olen vasta jälkeenpäin kuullut, että se saattaa vallata koko kasvihuoneen, mutta ainakaan vielä ei niin ole käynyt. Tähän mennessä se on kasvattanut vain yhtä köynnösvartta ja siinä tasaisin välein koisojaan, mutta olen huomaavinani, että mullan tyvestä on nousemassa uusia haaroja. Tilanne on tarkkailussa.

Toinen tämän vuoden uutuuksista on tomatillo. Tätä käytetään muun muassa salsan raaka-aineena. On siis ulkonäöltään tomaattia muistuttava, mutta vihreä ja oikeasti sukulainen tuolle ananaskirsikalle. Tämäkin tekee koisoja, joiden sisässä itse herkku lymyilee. Alkuperäisesti Meksikossa (ilmeisesti) monivuotisena kasvava kasvi on hyvin pensasmainen ja se tuntuu tuuheutuvan koko ajan. Kukkii kovasti, mutta vielä ei ainakaan ole näkynyt hedelmiä.

Isompien syötävien lisäksi kasvihuoneessa löytyy myös vähän pienempiä asioita. Pääsiäisen tienoilla kävin Lahden Siemen ja kone -puutarhaliikkeessä ostoksilla, kun huomasin, että heillä oli kesäkukkia ja muita taimia pistokkaita myynnissä. Ostin useamman kesäkukan pistokkaan (niistä lisää myöhemmin) ja lisäksi kolme yrttiä: curry-yrtin, oliiviyrtin ja lakritsiyrtin. Allaolevassa kuvassa on oliiviyrtti. Sitä kasvatetaan rosmariinin tapaan ja käytetään mausteena esimerkiksi salaateissa..

Tässä kuvassa on curry-yrtti eli currykasvi eli italianolkikukka. Sitä voi käyttää mausteena tai koristekasvina, siihen tulee myös kukat. Tämän ja oliiviyrtin voi talvettaa sisätiloissa. Katsotaan, miten nämä pärjäävät tämän kesän ja mietitään sitten vasta talvea. Lakritsiyrtistä ei ole kuvaa, koska ilmeisesti sekään ei pitänyt toukokuun vaihtelevista kevätsäistä. Se siis nuukahti. Itseasiassa kaksikin kertaa, ensimmäisellä kerralla sain sen elvytettyä, toinen kerta tapahtui juhannuksena, kun olimme poissa ja saavuin pelastamaan tilannetta liian myöhään. Se täytyy kyllä vielä hankkia uudestaan, koska sen tuoksu oli mahtava!

Nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että kaksi puuttuu! Myllypellon taimilta olen ostanut myös viidakkokurkun, joka on todellakin nimensä mukainen. Se on valloittanut sekalaisella pöheiköllään koko kasvihuoneen takaseinän. Se saa siellä ihan vapaasti kasvaa, mutta hieman hymyilyttää osuva nimi. Ja viimeisellä kurkkujenhakureissulla mukaan tarttui vähän erikoisempi pensaspapu joka roikkuu nyt kasvihuoneen katossa amppelissa. Ensi vuonna taidan laittaa myös viidakkokurkun amppeliin ja se saa tehdä viherkaton koko kasvihuoneen sisälle.

Näistä nyt siis odotellaan satoa kasvihuoneessa, toivotaan hyvää kesää!

Omenapuiden aika

Pieni omenapuuni kukkii!

Se, että siihen asti on päästy, ei ollut tänä keväänä yhtään varmaa. Nuori puu joutui ensimmäistä kertaa julman hyökkäyksen kohteeksi. Pihan läpi kuljeskelevat kauriit olivat päättäneet aivan lopputalvesta napsia oksia katki ja joko kauriit tai rusakko oli jyrsinyt rungon ympäriltä noin neljänkymmenen sentin korkuiselta matkalta kaiken kuoren pois.

Tilanne näytti hyvin epätoivoiselta, koska vahingon suuruus oli todella iso. Tuskailin asian kanssa lumien sulamiseen asti ja mietin, että yritänkö pelastaa vai kaivanko koko puun samantien pois. Ottaen huomioon pihan muiden omenapuiden tilanteen (vanhoja ja ei-niin-priimaa) päätin yrittää pelastamista, koska olin laittanut tähän puuhun tulevaisuuden satotoiveeni.

Kääräisin rungon ympärille muovikelmua koko vahingon pituudelta ja kiinnitin sen yläreunasta ilmastointiteipillä, alareunan jätin vapaaksi. Sitten ristin sormet. Ja tadaa! Kohta näkyi jo jotain!

Elossa! Lopulta lehdet alkoivat puhjeta ja olin tyytyväinen, että puu edes säilyi hengissä. Ja sitten tuli lisäyllätys:

Nuppuja! Ja niitä oli paljon! Enemmän kuin viime vuonna, jolloin kukkia oli kourallinen ja omenoita tuli lopulta neljä. Ja lopulta nuput aukesivat.

Satoa odotellessa!

Miten kävi valkosipulin?

Toissa talvena laitoin loppiaisen tienoilla valkosipulia maahan. Syksyllä en ehtinyt ja tuohon aikaan maa oli edelleen sula.

Kaupasta ostin valkosipulia, kun en tarpeeksi ajoissa saanut käsiini kunnollisia istukassipuleita. Vähän arvelutti laittaa näitä maahan, kun olivat jotain espanjalaisia, niin en uskonut itsekään näiden talvenkestävyyteen. Mutta sen verran utelias olin kuitenkin, että pakko oli kokeilla.

No miten kävi? Ihan hyvin! Sipulit lähtivät keväällä lumien sulamisen jälkeen kasvuun ihan normaalisti. Ja näytti siltä, että kaikki sipulit lähtivät, eli itämisprosentti oli aika hyvä.

Mutta outoa oli, että vähän väliä eri päivinä kasvimaalla kävellessäni huomasin sipulipenkissä aina pari kynttä maan pinnalla. Kaivoin ne aina takaisin maahan, mutta seuraavana päivänä oli joko sama tai joku eri kynsi taas maan pinnalla.

Varsinaisia kaivuujälkiä ei näkynyt, ihan kuin kynsi olisi vain nyppäisty ylös. Mysteeri ei ikinä selvinnyt.

Yritin malttaa mieleni, enkä koko kesänä kaivellut kynsiä ylös tarkistaakseni kasvutilannetta ja vasta sitten syksyllä, kun lehdet alkoivat kellastua, kaivoin valkkarit ylös.

Lopputulos oli ehkä hieman kaksijakoinen. Kaikki kynnet olivat kasvattaneet itselleen pulleat kaverit, mutta lopullinen koko jäi kuitenkin pieneksi. Todennäköisesti olisin päässyt samaan tulokseen, vaikka olisin istuttanut kynnet vasta keväällä kasvukauden alussa. Mutta maku oli hyvä ja kaikki tuli käytettyä!

Lopuksi voisin vielä mainita, että vaikka mielestäni kaivoin silloin syksyllä kaikki sipulit ylös, niin tänä keväänä samassa kasvulaatikossa puskee jo uusia alkuja, vaikka en vielä ole istuttanut sinne mitään :D

Yrtit heräävät kevääseen

Yrttiympyrässä on jo vaikka kuinka paljon eloa. Heti, kun lumet olivat sulaneet sen päältä, aloin tarkkailemaan, että miten talvenkestävät ja monivuotiset olivat selvinneet taas yhdestä talvesta. Ilmeisen hyvin!

Hengissä selvinneet osoittivat vahvoja elonmerkkejä. Ruohosipuli puski kovaa vauhtia esiin, oregano oli jo heti jatkamassa kasvuaan, viinisuolaheinä kasvatti uusia lehtiään ja timjami oli säilynyt muuttumattomana.

Sitruunamelissakin oli ihmeen vahvana, vaikka se oli jäänyt vähän varjon puolelle. Muistan vieläkin sen ihmetyksen, kun ensimmäisen kerran tajusin, että sitruunamelissakin on monivuotinen. Olin pitänyt sitä niin ohutlehtisenä basilikan tapaan, etten olettanutkaan sen nousevan seuraavana keväänä ylös. Yllätys oli mukava.

Tiesin, että minttu on vahva leviämään, samoin kuin oregano, mutta silti se yllätti. Edellisessä penkissä se ei levinnyt yhtään näin paljoa, joten tämä taitaa olla sille hyvä paikka. Viime vuonna se oli levinnyt jopa niin laajalle, että peitti ylösnousua yrittäneen persiljan kokonaan. Siirsin persiljan toiselle puolelle, jossa se saa kasvaa rauhassa. Mintun alkuja näkyi nousevan maasta, mutta se teki uusia lehtiä myös vanhoihin varsiin. Leikkasin ne kylläkin pois, koska uutta alkua tuli maasta niin paljon, että se kyllä riittää.

Täytyy hakea taas samettikukkia ja laittaa ne tuonne sekaisin yrttien kanssa. Ympyrä oli mahtavan näköinen oranssina hehkuvien kukkien ja tuoksuvan vihreän täyttämänä.

Tosi aikainen kevätkylvö

No enpä ole ikinä aloittanut avomaaviljelyä näin aikaisessa vaiheessa. Mutta päätin kokeilla, kun huomasin, että yksi kasvilava oli jo aivan sulanut. Käänsin pinnan varmistaakseni, että se ei ole vain pintaa ja hyvin upposi talikko multaan.

Sitten vain suurimpien roskien poisto ja siemenpusseja selailemaan. Päätin laittaa tähän yhteen lavaan porkkanaa, pinaattia ja sipulia. Porkkanasta olin suunnitellut jo viime syksynä tekeväni syyskylvöt talvea vasten, mutta se jäi tekemättä. Ja näistä siemenistä pinaattipussin kyljessä luki, että soveltuu aikaiseen kevätkylvöön. Joten, ei muuta kuin multiin vaan!

Siellä ne nyt lepää, varmaan aika pitkään, jos kerran ensi viikoksi oli luvattu kylmenevää…

Turussa visiitillä

Kävin viikonloppuna pyörähtämässä Turussa Piha ja Puutarhamessuilla.

Lähdin ajamaan auringonpaisteessa ja puolessavälissä matkaa alkoi räntäsade… Sopivasti olin juuri vaihtanut autoon kesärenkaat, joten hieman jännityksellä etenin. Perille päästessäni loskakerros oli jo kymmensenttinen ja lupaavasta keväästä ei ollut tietoakaan.

Paitsi sitten sisällä messuhallissa! Kevätkukkia, koristeena sekä myynnissä, hauskoja ideoita kukka-asetelmiin sekä vinkkejä kukka-aiheisiin koristeisiin.

Esimerkiksi tämä mehitähtimekko on aivan ihana! Tätä ajatusta voisi käyttää monenlaisten kukkien kanssa.

Nämä käenkaaliruukut ovat myös hauskoja. Puolikkaat ruukut betonilaatassa kiinni. Kokoja ja muotoja voisi vaihdella vaikka kuinka. Ja tietysti sitä ruukkuun laitettavaa kasvia myös.

Yhdessä messupuutarhassa oli käytetty hauskasti heiniä, hortensioita, laventelia ja kukkivaa puuta. Itsekin ostin pari heinää, sulkahirssin ja sininatan. Katsotaan, jos myöhemmin vielä löydän lisää laventelia jo puutarhassa olevien lisäksi.

Messuilta palatessani pyörähdin vielä Kasvihuoneilmiössä Vanhan Turuntien varrella. Suosittelen tätä elämystavarataloa kaikille ihanan tilpehöörin ystäville!

Sieltä se tulee, kevätinnostus!

Vuodenvaihteesta lähtien olen jo odotellut kevättä ja hieman pyöritellyt päässäni kasvusuunnitelmia, uusia ideoita ja vähän jännittänyt sitä, miten viime kesän puuhailut selviävät talvesta.

Mutta vielä ei ole ollut semmoista käsinkosketeltavaa innostusta. Ennen kuin tänään! Katselin Areenasta Puutarhakausi-ohjelmaa ja se herätteli vielä uinuneen innostuksen ihan yhtäkkiä. Melkein nousi kylmät väreet, kun ajattelin, miten kohta taas multa tuoksuu ja miten kasvimaalle saa laittaa syötävää kasvamaan ja miten puutarhan rakentaminen etenee taas useita askeleita.

Pihalla on uusi kosteikko, jännittää hieman, että miten se oikein heräilee. Metsäpuutarha saa koko ajan enemmän muotoa, puutarhan rakenteet jäsentyvät. Joko pääsisi tekemään!

On hassua, miten tämä innostus on näin käsinkosketeltavaa. Olen jo aiemmin laittanut esikasvatuksia tulemaan, mutta se nyt oli rutiinia. Nyt en malttaisi nukkua, kun pitäisi päästä selaamaan siemenpusseja. Ikävä kyllä, työ haittaa edelleen vapaa-aikaa, joten kovin rajoittuneesti voin antaa innostukseni pulpahdella esiin. Mutta voin antaa sen tuoman hymyn näkyä vaikka koko ajan!