Olkiperunoiden nosto

No nyt päätin viimein kurkata olkien keskelle. Olin aiemmin jo katkonut perunoilta varret, jotta niiden kuori paksuuntuisi ja kestäisi paremmin käsittelyä. 


Alkukesästä näytti tosiaan siltä, että kylmyys teki tepposet ja perunasadon voisi unohtaa. Mutta lopulta varsia alkoi nousta ja pari kukkaakin ilmestyi siihen mennessä, kun varsia katkoin. 


Ryhdyin siirtelemään olkia ja ensin en löytänyt mitään muuta kuin vanhat siemenperunat. Sitten vähitellen aloin bongailla oikein puhtaita ja vaaleita perunoita osittain maahan hautautuneina. Keräsin oljet kokonaan pois ja aloin sormin kuopimaan maanpintaa. Ja tosiaan, sieltä alkoi putkahdella esiin perunaa. 


Kahta väriä nousi ylös (Siikli ja Mozart) ja sitten joitakin kaksivärisiä pottuja, joiden nimeä en edelleenkään muista. Paljon erikokoisia perunoita, mutta kuitenkin ihan hyvänkokoisia. Tosi siistejä, ei rupisia tai muuten epämääräisiä. 


Tässä sama satsi pestynä ja punnittuna. 2,7kg hyvää syötävää, vain pari vihertävää, liian pinnassa ollutta pottua. Tuossa näkyy hyvin ne kaksiväriset perunat. Siiklit pääsivät heti kattilaan porisemaan, hyviä olivat!


Ja tässä loput Siiklit lähdössä toiselle kierrokselle paistinpannun kautta. Hyvin näkee leikkauspinnoista, että laatuperunaa sieltä nousi. 

Sitten ilmainen vinkki kaikille nurmikkorikkisten tai nurmikolle leviävän sammalen kanssa taisteleville! Laitoin perunat siis suoraan maan päälle, en käsitellyt pintamaata mitenkään. Siihen oljet päälle ja koko komeus oli kolmisen kuukautta paikoillaan. Nyt, kun siirsin oljet pois, alta paljastui ruohoton, rikkaruohoton sekä sammaleeton alue, jonka madot ja muut lahottajat olivat möyhineet muhevaksi. Se olisi valmis pinta kylvää vaikka nurmikkoa. 


Mielestäni aika nopea tapa päästä eroon ei toivotusta kasvustosta. Kuvassa näkyy irtoroskaa, joita pienet apulaiseni levittivät seilatessaan perässäni nostohommissa. Ja nämä käytetyt oljet on mahtavaa maanparannusainetta tai kompostinkäytettä. Tämä viljelytapa menee minulla ainakin jatkoon!

Mainokset

Suuruudenhulluutta

Olen löytänyt jotain suurta.

Yksi asia, mitä yritän puutarhaan luoda, on tasot. Alataso, keskitaso ja ylätaso. Koska tonttimme on periaattessa tasamaata, vain hieman loivasti viettävää rinnettä, niin siihen tuo syvyyttä eri korkeuksilla olevat kasvit. Silmäkarkkia joka suuntaan.

Ylätaso on tietysti puut, joita tontilla kasvaa ihan kiitettävästi. Ja alataso on maanpinta ja sitä lähellä olevat kasvit, perennat ja kukat pääasiassa. Mutta keskitaso onkin se hieman mietintää aiheuttava kerros. Pitäisi olla jotain nurmen ja puiden latvusten välissä. Tähän mennessä olen luonut keskitasoa köynnöksillä, joita kiipeää puita vasten tai korkeissa köynnöstuissa. Mutta ei se oikein riitä. Tarkoitus on myös hävittää nurmialaa mahdollisimman paljon.

Erilaiset pensaat nousevat melko hyvin keskitason korkeuksiin. Syreeni on hyvä esimerkki, jasmikkeet myös. Mutta vaihtelua puuvartisiin olisi kiva saada. Alkuvuodesta silmiini pisti jokin puutarharyhmän keskustelu, jossa joku mainitsi jonkun minulle tuntemattoman kasvin nimen. Silloin aina googletan ja opettelen uutta ja tällä kertaa se johti uutuuden metsästykseen.

Kuulin siis jättigunnerasta (Gunnera manicata), joka on raparperia muistuttava jättikokoinen ruohovartinen kasvi. Se on kotoisin Etelä-Amerikasta, eli tykkää lämpimästä ja kosteasta, joten täällä sille on vähintään haasteelliset olosuhteet. Suomeksi en ole löytänyt paljoakaan tietoa kyseisestä kasvista. Englanniksi sen verran, että se taitaa ”nauttia” siellä puutarhakarkulaisen asemasta.


Talvisuojaus on siis tarpeen ja kostea maaperä olisi otollinen. Noh, uskoakseni pystyn luomaan kohtuuhyvät kasvuolosuhteet, mutta homma meinasi tökätä siihen, etten löytänyt kasvia mistään. Ja sitten lopulta sattumalta törmäsin kolmeen taimeen Vantaan Viherpajalla. Ostin vain yhden, että jos joku on kiinnostunut, niin kannattaa sieltä kysellä.


Ja sitten pieni pyyntö: jos jollakulla olisi tietoa tai kokemuksia jakaa tästä kasvista, niin otan mielellään kaiken informaation vastaan! Voi kommentoida tänne blogiin tai Taimimaailman Facebookissa, siellä voi myös lähettää yksityisviestiä. Kiitos kaikista vinkeistä jo etukäteen!

Kolme kylmää aamua

Kolmena aamuna olen palellut. Kolmena päivänä en ole meinannut lämmetä. En haluaisi myöntää, mutta kaipa se on käännettävä katseet syksyyn päin. Kotona suunniteltiin jo lämmityskauden aloittamista. 


Lähialueen pihlajat pullottavat marjoja, mutta puiden lehdet ovat vielä vihreitä. Oman pihan lehtikuusessa näkyi yksi oksa, jossa neulaset olivat muuttuneet keltaisiksi. 


Lumipalloheisi on muuttumassa syksyiseksi. Se selvisi melko hyvin viime vuotisesta kirvahyökkäyksestä, tämä kesä oli muutamaa käpristynyttä lehtirykelmää lukuunottamatta normaali. 


Orapihlajassakin on väriä jo marjojen puolesta, mutta lehdet sinnittelevät vielä. Enpä ole saanut vieläkään kyseistä aitaa kaadettua pois. 


Pensashanhikit kukkivat runsaasti. Taisivat tykätä, kun hieman leikkelin ja karsin niitä. 

Enempää en ole kärsinyt kulkea pihalla etsimässä syksyn merkkejä, koska pidän vielä hetken aikaa kesän mielikuvasta kiinni. Tänä vuonna on puutarhuroinnissa aika erikoinen fiilis tässä vaiheessa vuotta, kun syksy haisee ilmassa, mutta kasvihuoneessa on edelleen satokausi käynnissä. Mutta sielläkin on havaittavissa pieniä merkkejä muutoksesta. Aamuisin huomaan kattoon kertyneen kosteutta, joka ei lähde ihan helposti edes tuulettamalla pois. Pari kurkkua jo ehti homehtua, ennenkuin huomasin asiaa, mutta nyt tilanne on korjattu. 

Muutosten syksy edessä, töihin paluu tiedossa, joten ensi kesänä saa taas puutarha-aikaa keksiä sieltä sun täältä. Kuka keksi innostua puutarhuroinnista ruuhkavuosina!

Pikakatsaus olkiperunoihin!

Kokeileva viljelijä täällä raportoi!

Ajatuksena oli tällä viikolla ottaa hommaksi olkiperunoiden purku. Tuumasta toimeen siis!


Kuorin muovitunnelin perunoiden päältä jo viime viikolla, koska perunoiden varret alkoivat kasvaa rei’istä läpi. Kyllä siellä aikamoinen viidakko olikin jo alla. Mutta pelkkää perunaa, eli olki on estänyt rikkaruohojen kasvun. 

Otin ensiksi käsittelyyn yhden nurkan, katkoin perunanvarret ja ryhdyin siirtelemään olkia. Alimmat oljet olivat tietysti märkiä ja puoliksi maatuneita ja hieman alkoikin epäilyttää, että näinköhän löytäisin vain mätiä siemenperunoita. 

Mutta mitä vielä!


Kohta alkoi pilkottaa puhtaita ja ruvettomia perunoita. Vielä olivat kovin pieniä, joten jätin homman kesken ja päätin antaa niiden kasvaa vielä lisää. Mutta! Tämä on siis mahdollista!

Aikaisemmin pohdiskelinkin jo, että mitä tekisin ensi vuonna toisin. Nyt olen päättänyt kokeilla tätä ehdottomasti uudestaan. Sijoitan perunamaan aurinkoisemmalle ja siten lämpöisemmälle paikalle, tässä omenapuut taisivat varjostaa liikaa. Ja heti vaan paksu kerros olkia, jotta lämpö pysyy paremmin ja rikkaruohot tukahtuvat varmemmin. 

Kyllä tässä vielä onnistutaan!

Kurkun tarina


Hyvältä näyttää sittenkin! Tämä kesä jo hieman pelotteli, että näinköhän saan kurkusta mitään satoa, mutta niin ne pikkutaimet vaan yhtäkkiä lähtivät huimaan kasvuun. Mutta miten tähän on päästy?

Minulla oli jossakin tallessa kasvihuonekurkun siemeniä, mutta painotus on sanalla _tallessa_. En siis löytänyt niitä. Joten toukokuussa kauppareissulla nappasin käteeni ensimmäisen kasvihuonekurkun siemenpussin, minkä hyllyssä näin. Olin vähän epäileväinen kasvatuksen suhteen, koska olin ymmärtänyt kurkun olevan hieman vaativa kasvatettava, varsinkin kastelun suhteen. Ja siinähän minä aina mokaan. 

Laitoin muutamia siemeniä multaan ja edelleen jatkuvasta epäileväisyydestäni kertoo muun muassa se, etten ole ottanut kuvia tästä vaiheesta ollenkaan. Mutta neljä siementä iti hyvin, joten koulin ne vähän isompiin potteihin. Yksi niistä kuukahti vähän myöhemmin, joten kolme jäi edelleen kasvamaan. 

Istutin ne isohkoihin altakasteluruukkuihin, mutta koska silti epäilin kasteluni kasteluni onnistumista, niin jätin kasteluputken pois, jotta ruukussa oleva vesi ei vaan pääsisi haihtumaan mitään kautta. Siinä ne sitten olivat. Jonkin aikaa meni, eikä mitään tapahtunut. Sitten alkoi lehdet hieman suurentua. Vähän alkoi vartta kasvaa, köynnöstävään tapaan. Jopa sen verran, että piti laittaa tukinaru. 

Ja sitten alkoi tapahtua! Kurkut alkoivat kukkia. Katselin kukkia ja mietin, että enpä tullut tarkistaneeksi, että onko kurkku partenokarppinen vai ei. Varmuudeksi pölytin käsin parit ensimmäiset kukat. Odotin kuitenkin kurkkualkujen näivettymistä tai muuta vastaavaa, koska eihän tämä nyt näin helposti voi mennä!

Mutta mitä vielä!


Kukkia alkoi tulla ja tulla ja tulla! Ja jokainen alkoi samantien kehittyä kurkuksi. Ilman mitään ongelmia. Paitsi että yhtäkkiä olin omatekoisessa ongelmatilanteessa:


Milloin nämä ovat valmiita? Ja saisiko näitä syödä ennen täyttä pituutta? Kurkut olivat kivoja snack-kokoisia ja halusin jo maistaa. Kyselin facebookistakin asiaa ja sieltä näytettiin vihreää valoa. Kävin napsimassa parit valmiinnäköiset 10-15cm pitkät kurkut irti. Ja ai että oli hyviä! 

Facessa jutellessani tuli puhetta lajikkeesta, jota en tietenkään muistanut. Olinhan vain napannut jotain kokeiluun. Nyt aloin oikein pohtimaan asiaa, koska kurkut olivat tosi hyviä ja niitä tulee paljon. Haluan ensi vuonna samaa! Siemenpussia en tietenkään enää löytänyt, joten ajattelin lajikkeen jäävän mysteeriksi. Mutta sitten muistin! Ostin siemenet Prismasta, joten kuitti ostoksesta on tallessa puhelimessa. Ja siellähän se tosiaan oli.


(Kuva: nelsongarden.fi)

Siemenet olivat Nelson Gardenilta, lajike ’Picolino’. Eli kurkut ovat tarkoituksella pieniä. Voin kyllä suositella, ovat todella hyviä! Nyt vain toivotaan suotuisia ilmoja pitkälle syksyyn, niin saadaan nauttia näistä herkuista pitkään. 

Kasvihuoneen kuulumisia

Tällä hetkellä olen kyllä iloinen kasvihuoneestani. Tällaisen kesän jälkeen sato-odotukset olisivat varmaan nollassa, mutta nyt huoneen suoja on pelastanut edes jotain. 


Alkukesästä kylmät ilmat pysyivät sen verran loitolla, että kurkut eivät kuolleet vaikka kasvu olikin minimaalista. Tomaatit eivät ihan niin helposta hätkähtäneet, mutta mietin jo silloin lopputulosta, kun pölyttäjät olivat melko vähissä. 


Välillä oli parempia päiviä ja auringon vaikutus tietysti kertaantui kasvihuoneen sisällä. 


Uskaltauduin laittamaan maissit kasvamaan kasvihuoneen ulkonurkille saaveihin, paikka keräsi kuitenkin jonkin verran lämpöä. 


Tomaatit innostuivat kasvamaan, mutta paprikoilla ja kurkuilla kasvu jumitti edelleen. Kasvihuoneen sisällä olevat yrtitkin tuntuivat olevan jotenkin seis. Toin sisältä kaksi avokadon kasvatuskokeilua kasvihuoneen lämpöön ja valoon, mutta niistäkin toinen meinasi polttaa lehtensä. Ehkä olisi pitänyt karaista niitäkin ensin. 


Tomaatit kukkivat ja raakileita tuli paljon. Kurkuilla ja paprikoilla ei mitään. Yrtit alkoivat vähitellen kasvaa ja tuuheutua. 


Ja sitten yhtäkkiä homma repsahti! Tomaatit alkoivat rehottaa niin, ettei melkein läpi nähnyt. Raakileita roikkui joka paikassa ja kukkia tuli koko ajan lisää. Latvat alkoivat hipoa kattoa. Oli pakko aloittaa jo karsinta. 


Karsin alalehtiä reilulla kädellä, katkaisin latvat, siivosin valtavasti varkaita. Roskakasa kasvihuoneen lattialla oli valtava. Kottikärryllisen lehtijätettä vein kompostiin. 


Samalla huomasin, että paprikat olivat alkaneet kukkia. Nuppuja ja kukkia oli paljon. Kurkutkin olivat ottaneet kasvupyrähdyksen, niissäkin näkyi nuppuja. Pesusienikurkut kylläkin kärvistelivät edelleen. 


Ja nyt ollaan tilanteessa, että ”kesä” alkaa vähitellen loppua. Aika meinaa loppua kesken. Pihvitomaatti kasvattaa lapsosia, mutta kovin pieniä ovat vielä. 


Paprikaa on tulossa, mutta epäilen, ehtivätköhän kypsiksi asti. 

Kurkku kukkii, en tiedä miten pölytyksen kanssa käy. Sormet ristissä, että tämä on partenokarppinen lajike. 


Tomaatit ovat alkaneet punertua, sieltä saan kyllä jotain maistiaisia. 

Maissit olivat hieman ongelma. Niille oli ollut liian viileää ulkona. Vielä ei edes näkynyt tähkäpäitä. Pyysin Teknistä tukea nostamaan ne kasvihuoneeseen sisälle, jospa vielä ehtisi pelastamaan jotain. 


Kahden päivän jälkeen latvoista alkoi pilkistää ylläreitä! Toivo elää siis!


Kyllä tätä kuitenkin voi sanoa melkolailla onnistuneeksi ensimmäiseksi kasvihuonekesäksi. Ei ole tapahtunut mitään suurempia katastrofeja, jotain satoa tulee ja paljon on opittu ensi vuotta ajatellen. Olen oikein tyytyväinen :)

Täydennystä ruusupenkkiin


Taimistolla oli alennuksia ruusuista. Ihan vain piti äitin seuraksi lähteä siellä käymään, mutta olivat ne loput niin yksinäisen näköisiä, että parhaani tein niitä pelastaakseni. Tämä oli kyllä hyvä hetki ostaa, koska nyt osassa oli jo kukat, niin ei tarvinnut ostaa sikaa säkissä, kun näki sen todellisen värin luonnossa, eikä valokuvassa. 

Tuo ylläoleva on sammalruusu ’Henri Martin’. Se on ymmärtääkseni pensasruusu, mutta tuo sammal-etuliite tulee siitä, että sen nuput (ja osa varresta) saattavat olla tiheän karvan peitossa, joka muistuttaa sammalta. Saattaa kasvaa köynnöstävästi, eli jos haluaa pystykasvuisen, niin tarvitsee tuen. Kasvaa noin puolitoistametriseksi. 


Toinen mukaan lähtenyt ruusu on tarhakurtturuusu ’Gelbe Dagmar Hastrup’. Tässä oli valintakriteerinä keltainen väri. Punaiset on ihania, mutta eivät nekään näytä miltään, jos ei ole muita värejä joukossa korostamassa sitä ihanaa punaisuutta. 

Tämän pitäisi kasvaa vähän yli metriseksi ja kukkia syksyyn asti. On ilmeisesti jossain määrin talvenarka, Etelä-Suomessakin suojaisa, aurinkoinen paikka on varmin. 

Kolmannessa ruusussa ei ollut kukkaa, mutta siinä valokuvakin oli niin ihana, että pakkohan se oli. Tämä allaoleva kuva on lainattu sivulta kielometsä.fi. 


Ruusu on austinruusu ’Charles Austin’. Reilun metrin korkuiseksi kasvava ja voimakastuoksuinen ruusu kukkii keskikesällä aprikoosinvärisin kukin. 

Nämä sain pelastettua mukaani. Varmaan enemmänkin olisi lipsahtanut kärryyn, jos ei rankkasade olisi yllättänyt kesken reissun. Juoksimme läpi ulkotaimiston, kiinnitin katseeni vain kukkien väreihin, en ehtinyt kuin vilkuilla info-tekstejä ja sitten jo juoksulla kassalle. 

Ja nyt sitten vain istuttamaan!