Taimien lumihuntu

Talvinen puu by niini

Nyt on tullut lunta. Osaan vielä iloita siitä, vaikka tiedän muutamia ihmisiä, jotka toivoisivat jo sen tulon loppuvan. Rupesin kuitenkin mietiskelemään, että mitenkähän nuo armaat taimet tällä hetkellä pärjäilevät.

Syksy oli niille rankka, maa pysyi todella kosteana pitkään, enkä voi olla yhtään varma, ovatko jotkin herkimmistä kasveista (ja kukkasipuleista!) mädäntyneet maahan. Talven vihdoin kolkutellessa ovella maa ei mielestäni jäätynyt kunnon routaan. Se on toisaalta hyvä ja toisaalta hieman epäilyttävää. Ja nyt maan päälle on satanut noin puoli metriä lunta. Silloinhan kasvien pitäisi olla hyvässä suojassa lumihunnun alla, mutta kostea maa ja roudattomuus arveluttavat. Keväällä, kun kaikki nämä lumet sulavat, niin täytyy vain kovasti toivoa, että kaikki ylimääräinen vesi löytää tiensä pois, eikä jää lillumaan puutarhaan.

Kevätsipulit ovat edelleen istuttamatta, koska en uskaltanut laittaa niitä sinne märkään. Lahjaksi saatu jouluruusu ei tykännyt sisälläolosta, joten vein sen terassille suojaisaan nurkkaan ja heti seuraavana päivänä oli -15 astetta pakkasta… Mitenkähän sillekin kävi :/

Esikasvatuksesta

esikasvatusruukku by niini

Olen tässä vähitellen suunnitellut esikasvatusta. Sitä se valon lisääntyminen teettää :) Kuten uuden vuoden kirjoituksessani mainitsin, en ehkä aio puutarhassani kukkapuolella tehdä mitään. Paitsi kylvää niitä yksivuotisia joka koloon. Joten, tämänvuotinen esikasvatukseni liittyy enemmänkin hyötytarhaan. En ole vielä lopullisesti päättänyt, mitä vihanneksia tai hyötykasveja aion puutarhastani ensi satokautena syödä, mutta muu on jo selvää. Ainakin tällä hetkellä :D

Syksyllä sain naapurilta pätkän villiviiniä, josta halusin kokeilla pistokkaiden onnistumista. Leikkasin pätkästä kuusi palaa, joista neljä lähti kasvuun. Aika pitkään ne selvisivätkin, mutta vähän ennen joulua huomasin, että vuodenaika oli liian pimeä niiden onnistumiselle. Taimet alkoivat nuupahtaa. Hyvät juuret kaikissa on, että voisin kokeilla kuukauden-kahden päästä istuttaa ne multaan, josko se auttaisi. Olisi pitänyt tehdä sekin varmaan jo silloin, kun juuret vahvistuivat. Noh, aina voin kysyä, liikenisikö vielä toinen pätkä :)

Toinen esikasvatuskokeiluni liittyy matkamuistoon. Mieheni toi minulle Pariisista kastanjan, jonka aion laittaa multaan ja katsoa mitä tulee. Tekisi mieleni kokeilla muitakin ”hassuja” siemeniä, kuten persikkaa tai mandariinia tai jotain vastaavaa. Ja tästä pääsenkin aasinsiltana todella hassuihin siemeniin, joita sain joululahjaksi :D Mainitsin ennen vuodenvaihdetta pari latinankielistä nimeä ja nyt voin paljastaa, että olen jo laittanut esikasvatukseen kärpäsloukun ja kannukasvin siemeniä. Vielä ei näy mitään, mutta ne ilmeisesti ovatkin hitaita käynnistymään. Jännityksellä tirkistelen ruukkuihin, milloin näkyy liikettä :)

Muisteloita syksyltä

Huomasin juuri, että unohdin ihan kokonaan laittaa tänne pari kuvaa, jotka mieheni otti reissultaan Normandiasta. Olin hyvin hämmästynyt, kun hän noin miehisen ja kovin sota-aiheisen matkan tiimellyksessä oli muistanut minua ja räpsinyt ohimennessään kukkakuvia :) Joten tässä pari muistelmaa syksyn 2011 lokakuulta:

Hyvää uutta vuotta!

joulukori by niini

Uusi vuosi on alkanut ja heti kun saatiin varsinainen talvi tänne etelään, niin samantien pitäisi kääntää katseet tulevaan kevääseen ja kesään. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ensimmäinen siemenkuvasto tipahti tänään postista ja samalla lehtitarjous puutarhalehdestä.

Olen makustellut loppusyksyn ajatuksella, että ensi kesänä en perennapuolella tekisi mitään suurempaa, vaan katsoisin, miten siellä nyt jo olevat istutukset asettuvat uomiinsa. Tietysti oman jännityksensä tuo niiden perennojen seuraaminen, jotka istutin vielä melko myöhään syksyllä, sekä siirrettyjen köynnösten hengissäpysyminen.

Olen ajatellut kylväväni yksivuotisten kukkien siemeniä ympäri ämpäri pihaa monivuotisten sekaan, jotta ne täyttäisivät siellä vielä olevia koloja, toisivat värirunsautta ja veisivät tilaa rikkaruohoilta. Koska epätoivotut kasvithan ilmestyvät vain sinne missä niillä on tilaa, niin pidän tätä luonnomukaisena torjuntakeinona. Ja jos sinne kukkameren alle nyt joku epätoivottu kasvi ilmestyy, niin eipä se sieltä sitten mihinkään näy! Nerokasta :D

Tämän lopputalven haasteita on tietysti huonekasvit (näyttävät tällä hetkellä pärjäilevän oikein hyvin), esikasvatus (seuraavassa kirjoituksessa siitä lisää) ja kuvassa olevan jouluruusun hengissäpitäminen siihen asti, että saan sen istutettua ulos. Ensi keväänä aion hoitoleikata marja-aronian, koska sitä ei ilmeisesti ole ikinä tehty. Leikkauksen jälkeen kylvän pensaiden juurille ainakin jättiauringonkukkaa, joka saa kasvaa pensaan mukana näköesteeksi. Hieman kiinnostaisi kokeilla samaan tarkoitukseen myös koristemaissia, koska se on melko nopeakasvuinen. Ehkä laitan molempia :) Kyllä alkaa jo kevät kutkutella!