Talven taittuminen

Aurinkoinen latu by niini

Viikko sitten angstasin tästä nyt kuluneesta viikosta ja sen merkityksestä minulle talven taittumisena. Noh, ei se nyt ihan niin kamalaa ollut kuin miltä silloin tuntui :D Ja silti: mutta mutta… Maanantai alkoi kyllä ihanan aurinkoisena, eikä tiistaikaan huono ollut. Laskiaisriehassa tuntui, että tämä on hyvä hetki vilkuttaa talvelle moimoi! :) Mutta maailma iski takaisin ja keskiviikkona sitten rysähti taas. Huoh. Loppuviikosta yritin herätellä ajatuksia kevääseen, mutta kävi niinkuin sunnuntaina ounastelinkin: ei vaan irronnut :/

Tänään tilanne oli kuitenkin radikaalisti toinen! Aamulla herätessä kuulin lintujen laulua, aurinko paistoi ja huomasin pistokkaideni kasvaneen. Varsinkin verenpisarat ovat pinnistäneet pienen kasvupyrähdyksen. Toinen pelargonia nuokkuu uhkaavasti, mutta muuten kaikki on hyvin. Joten nyt jo vähän irtosi keväisiä ajatuksia :) Ja tästä eteenpäin ne vain jatkuvat! Ei ole mitään muuta mahdollisuutta, koska maaliskuu alkaa. Ja kohta päästään jo puutarhamessuillekin :) Elämä voittaa!

Mainokset

Möööh…

Nyt on erikoinen hetki. Olen yleensä pitänyt tätä viikkoa kahdeksan (joka siis alkaa huomenna) eräänlaisena merkkipaaluna talven taittumisen ja kevään välissä. Kyseisellä viikolla olen ottanut tavakseni vaihtaa multia, laittaa siemeniä esikasvatukseen ja puuhailla muutakin ”keväthommia”. Ja kun viikko on ollut ohi, olen siirtynyt jo kevääseen, vaikka helmikuuta olisi vielä ollut muutamia päiviä jäljellä.

Tänään, laskiaissunnuntaina, mieli ei vain yhtään käänny tuohon suuntaan. Lunta tulee koko ajan lisää ihan uskomatonta vauhtia. Ja varmaan sitä tuli viimekin vuonna samalla tavalla, mutta nyt ei vaan irtoa.

Aamulla herätessäni laitoin merkille valon lisääntymisen ja huonekasveissa tapahtuneen muutoksen, mutta ikkunasta ulos katsoessani pääsi huokaus. Edes vanha sanonta ”uusi lumi on vanhan surma” ei tuntunut nostattavan positiivista henkeä. Kauppaan talsin auraamattomilla teillä naama kohti maata, kun sitä lunta tosiaan pyöri joka suunnasta päälle. Huoh. Katsotaan miten mielialan käy, kun edetään viikkoa eteenpäin.

Pistokkaita ja leikkoja sekä pari siemenpussia

Tulppaanikimppu by niini

Kävin ostoksilla. Yritin etsiä isohkoa huonekasvia sisustuselementiksi, mutta olen ilmeisesti kävellyt juuri kaikkien tarjousten ohi, koska kaikki hinnat tuntuivat todella kovilta. Jätin siis ostamatta. Mutta enhän voinut lähteä kotiin tyhjin käsin! Joten nappasin mukaani pari tulppaanikimppua tarjouksesta. Ja sitten löysin kesäkukkien pistokkaita myös tarjouksessa, joten täytin koriani kahdella verenpisaran (’blue miracle’ ja ’cascade’), kahdella pelargonian (’dr. ingrid’ ja ’geranium ivy leaf villetta’) ja yhdellä petuniahybridin (’lavender bouquet’) pistokkaalla.

Noista pelargonioista olen yllättäen taas hieman hämilläni. Niiden kanssa on ollut sama juttu kuin ruusuilla; ne on ihan kivan näköisiä, mutta en ikinä ole kuvitellut omistavani niitä itse. Ja sitä paitsi, nämä pelargoniat hämmentävät muutenkin: tuo ’dr. ingrid’ taitaa olla ihan peruspelargonia, mutta tuosta toisesta en ole varma. Olen ymmärtänyt, että ’geranium’ on kurjenpolvi suomeksi, mutta tuo lajike taitaa olla riippapelargonia. Noh, sen näkee sitten, kunhan se tuosta kasvaa. Väriksi valitsin tumman viinipunaisen (burgundy).

Verenpisarat ovat jo valmiina kompensoimassa sitä todennäköistä menetystä, jonka joudun kokemaan maahan istuttamani yksilön kanssa :D Ja petunia on (lupaan itselleni, että kevään viimeinen!) hämmennys. Niistä en ole edes ikinä kovin pitänyt, mutta tässä yksilössä on hauska väritys (valko-lila) ja kerrotut kukat. Näin se ei siis edes näytä peruspetunialta :) Hyvin perusteltu ostos siis :D Loppuhuipennuksena mukaan tarttui vielä siemenpusseja: tuoksuhernettä, silpoydinhernettä, maloppia, kirjavapäivänkakkaraa ja kesäkukkaseos. Kaikki nämä olivat suoraan ulos kylvettäviä, joten ei tarvitse raivata tilaa kovin suurimittaiselle esikasvatusoperaatiolle.

Kevättä rinnassa, uutta kasvua mielessä

Talvinen metsä by niini

Näin siinä sitten kävi. Kovasti olin päättänyt, että en aio kukkapuolella tehdä sen suurempia muutoksia, mutta hups, tilaus tehty! :D Jos ollaan ihan tarkkoja, niin en hankkinut kukkapuolelle mitään, vaan laajennan reviiriä ;)

Olen pähkäillyt ja pohtinut takapihan aitaongelman kanssa jo jonkin aikaa. Aitaa täytyisi hoitoleikata ja se onkin jo suunnitelmissa keväällä, mutta se on päässyt repsahtamaan myös aidan keskellä olevan kulkuaukon päälle. Ensi kesänä tarvitsen aukkoa enemmän kuin ennen ja haluan, että siitä voi kulkea vapaasti, ilman että oksia tarvitsee käsin nostella sivuun. Joten seuraava suunnitelma syntyi: nostan reunimmaiset taimet ylös ja istutan ”päätytolpiksi” jotain pienempää. Selailin huvikseni puutarhakaupan sivuja ja löysin jotain, mitä en olisi ikinä ennen kuvitellut omaan puutarhaani hankkivani :o RUUSUN! Pidän kyllä ruusuista, mutta en vain ikinä ole jotenkin kokenut itseäni niin ruusuihmiseksi, että kasvattaisin ja hoitaisin niitä omassa puutarhassani. Mutta niin vain ostoskoriin putosi peittoruusu ’the Fairy’. Ja vielä vaaleanpunainen! Olen kovin hämmentynyt itsestäni.

Mutta tästähän tämä taimiseikkailu vasta alkoi! :D Pakkauksessa on kolme tainta ja päätytolpiksi tarvitsen vain kaksi, joten minunkin matematiikan mukaan yksi jää ”yli”. Päätin laittaa sen etupihan ruukkupuutarhaan, mutta se vaikutti niin kovin yksinäiseltä, että oli parempi hankkia sille samantien kaveri. Tarjouskorista matkaan läksi kääpiöomenapuu mix, jossa on yksi taimi valkeaa kuulasta ja yksi punakanelia. Ja kaksi siis siksi, että nämä menestyvät parhaiten ristipölytyksessä. Nyt toiselle omenantaimelle täytyy vielä löytää kaveri ruukkuun, mutta ne nyt voi olla vaikka ihan yksivuotisia kesän ilostuttajia. Ellen eksy uudestaan kaupoille ;) Tai jos malttaisi odottaa kevään puutarhamessuille, jos sieltä saisi uusia ideoita :)

P.S. JOS JOKU HALUAA KAKSI MARJA-ARONIAN TAINTA ILMAISEKSI, NIIN KOODIA TÄNNE! :)

P.P.S. Ei näy vielä mitään merkkejä lihansyöjäkasveista… :/