Kesä on ohi. Ainakin tuntuu siltä, kun katselee puutarhaan. Viime kevät ja varsinkin toukokuu oli niin lämmin, että kukat ovat etuajassa. Syysleimu ja -asteri ovat aloittaneet kukinnan, tarhapiiskukin kellertää jo voimakkaasti. Marjakausi alkaa olla ohi ja sieniä pukkaa. Mitä tämä tämmöinen nyt on? Kaupoissakin on jo syksyisiä koristekasveja tullut myyntiin. Ei vielä! Vasta pari päivää sitten ajattelin illalla, että alkoi olla aavistuksen verran hämärää ja kynttilä välähti mielessäni, mutta suljin sen ajatuksen pois, koska nyt on HEINÄkuu.
Vaikka olenkin jo ajatellut ensi vuotta ja mietiskellyt, miten valmistelen puutarhaa syystöiden ohella, niin silti tämä tuntuu jotenkin toivottomalta. Ruusunikin vasta aloitti kukinnan!
Mutta on tässä syksyisessä synkkyydessä jotain ilon pilkahduksiakin: olin kastelemassa ruukkukukkia pihalla, kun kuulin hassua rapinaa. Pihalla pyörii välillä lintuja rapistelemassa ja naapurin kissa on pyörähdellyt, mutta tämä kuulosti erilaiselta. Kurkin marjapensaiden ja perunaviidakon alle ja siellähän se ystävä oli. Siili on löytänyt pihaani! Mietiskelinkin tässä eräänä päivänä, että kylläpäs kotilot ovat tehneet äkillisen katoamistempun puutarhasta. No tässäpä selitys sille :) Noh, nyt täytyy syyspuuhiin sisällyttää pesän rakennus uudelle ystävälle, jospa se malttaisi yöpyä talven meidänvieraanamme :)