Pitkälle venynyt ja vanunut syksy on antanut kyllä pitkän aikaikkunan syyspuuhille puutarhassa. Viime viikonloppuna parantelin hieman kasvimaata ja käänsin mullat kasvilaatikoissa. Löysin kilon verran perunoitakin vielä! Istuttelin loput kukkasipulit ja kokeilin hieman uutta taktiikkaa: koska en halunnut mennä tallustelemaan märän ja pehmeän puutarhan päälle, istutin pensasruusujen juureen lehtolaukkoja ja lopuksi päätin laittaa kahta eri tulppaanilajiketta yhden kasvilavan päätyyn. Ajattelin, että ne saavat siinä ilostuttaa ekaksi keväällä ja sitten voin kukinnan jälkeen siirtää ne kukkatarhan puolella, kun olen paikallistanut kaikki loput ja löytänyt näille uusille turvalliset paikat… heh heh.
Pionien juureen heitin kirjopikarilijojen mukuloita ja peittelin mullalla, katsotaan miten niiden käy. Unohdin ottaa tulppaaneista lajikkeet ylös, joten ei ole hajuakaan, mitä sieltä sitten ehkä nousee. Hämärästi muistan toisen nimen olleen ’Purissima’, mutta edes väriä en muista. Hyvä minä. Ulko-oven viereenhän laitoin kääpiöomenapuun juurelle muistaakseni *Queen of the Night’ -lajiketta ja sitten ehkä jotain oranssia. Tai valkoista. Sen näkee sitten. Se on ihan kiva pitää vähän jännitystä yllä, niin ei aika käy pitkäksi!
Huonekasveilla pyyhkii hyvin: jos en nyt ihan väärin nähnyt, niin kiinanruusussa taisi olla taas pari nuppua tuloillaan. Se on ihan villiintynyt. Ja sitten kuvassa oleva amaryllis ryhtyi kasvamaan sopivasti jouluksi. Ja sitten se yksi ilmajuuria työntävä, jonka nimeä en tiedä, työntää uusia lehtiä ihan kuin ei mitään pimeää talvea olisikaan. Ei huono.
