Oikein hyvää ja kasvuvoimaista Uutta vuotta kaikille Taimimaailman lukijoille! Itäkööt siemenenne ja kasvakoot taimenne, riittäkööt multanne ja toimikoot lannoitteenne. Vihreää Vuotta!
Joulukalenterikilpailukin ratkesi, sen voitti Maria Tuusulasta :) Onnea voittajalle, kalenteri saapuu, kun posti niin suo!
Hyvää joulua kaikille Taimimaailman lukijoille! Vuosi alkaa olla lopuillaan ja nyt voidaan hetki hengähtää, ennenkuin uusi vuosi tuo tullessaan uudet kujeet. Vuodenvaihtuminen tuo tullessaan siemenluetteloita ja kasvusuunnitelmia, mutta mietitään niitä sitten lisää silloin. Nyt olen tehnyt päätöksiä vai muutamien vihannesten suhteen, esimerkiksi ajattelin kokeilla ruusukaalin kasvattamista. Porkkana tekee paluun vuoden tauon jälkeen, perunat jatkavat. Sitten on tilaa vielä joillekin uutuuksille tai muille, jotka keksin vasta myöhemmin. Yrttihommia mietiskelin jo eilen ja mansikkamaa täytyy suunnitella uusiksi. Ensi vuonna olisi tarkoitus keskittyä kasvimaan puolelle enemmän.
Yksi yö! Wuhuu! Tänään oli kuitenkin vielä ihan normaali arkipäivä ja odottelin kovasti postia saapuvaksi, mutta ei vaan kuulunut. Tai ainakaan sitä mitä erityisesti odottelin. Olen nimittäin ostanut itselleni joululahjan (mielestäni) hyvissä ajoin, mutta pakettia ei vaan ole kuulunut. Lahja liittyy sopivasti tämän päivän aiheeseenkin: hyötytarhan yrtteihin. Löysin nimittäin netistä tarjouksesta semmoisen viherseinän, tai ainakin vähän sitä vastaavan. Se on tukevasta kankaasta tehty lokerikko, jonka voi sijoittaa sisälle tai ulos ja niitä voi yhdistellä useampia seinämäiseksi kokonaisuudeksi. Minulle näitä on tulossa kaksi. Alunperin suunnittelin näitä terassille näkösuojaksi, johon voi laittaa vaikka hernettä, papuja, yrttejä, kuukausimansikkaa ja muuta vastaavaa pikkukivaa. Ne saisi sijoitettua joko istuinryhmän läheisyyteen näkösuojaksi tai grillin viereen, jolloin olisi ”mausteet” lähellä. Sisällä näihin voi laittaa huonekasveja. En ole vielä lopullisesti päättänyt mitä niihin tulee, olen odottanut, että saisin ne käsiini, jotta näkisin sen todellisen koon ja mahdollisuudet ihan omissa käsissä. Laitan tietysti kuvaa tulemaan heti, kun paketti saapuu!
Kaksi yötä enää. Ja sitten voi syödä navan täyteen herkkuja ja loikoilla pitkällään, kun on ähky, kuunnella koko päivän joululauluja, lahjoa kanssaloikoilijoita ja nauttia ihan julistetusta rauhasta. Nyt minäkin olen jo lomalla ja hetken on saanut hengähtää. Pari päivää siinä meni, että tämä loppumaisillaan oleva viikko nollaantui. Mutta nyt taas ruodussa ja koneiden ääressä!
Huonekasvit on tänä talvena jotenkin kummasti voimissaan. Varmaan se terassikesä teki hyvää itse kullekin! Kiinanruusu kukkii taas, joulukaktus aloittaa ja tuo yksi palmu ja se toinen, jonka nimeä en muista, työntävät uusia lehtiä harva se viikko. Vaikka tuo (jätti)palmu ei kyllä ulkona ollutkaan, on sen verran iso kantaa. Voisikohan siihen vaikuttaa myös kasteluvesi, kastelin huonekasvejakin aika paljon sadevedellä.
Ensi kesää ja tietysti nyt ensin tulevaa kevättäkin on jo tullut mietittyä. Ajattelin tutustua muutamiin puutarhoihin lähialueellani, jotka ovat siis ihan julkisia. Helsingin talvipuutarha yhtenä ja sitten Ainolan puutarha Järvenpäässä. Gardeniakin voisi olla mielenkiintoinen kohde. Nämä nyt ainakin ensiksi. Ja sitten tietysti keväällä korkataan kausi Kevätmessuilla!
Kun katselee taaksepäin tätäkin joulukalenteria, niin voi huomata pientä yhdenmukaisuutta näissä epäonnistumisissa. Veikkaan, että mulla on pieni lannoiteongelma joidenkin kasvien kanssa. Erityisesti esikasvatettavien kukkien ja ruukkupuutarhan kanssa. Joten ensi kesänä on kiinnitettävä tähän asiaan huomiota. Tietysti uusi kompostimulta vaikuttaa asiaan. Ja ensi kesänä alkaa uusi aika puutarhakoristeiden osalta! Hahaa, uusi aika tosiaan! Mutta sitäpäs en vielä paljastakaan, että mitä se pitää sisällään.
Vielä kaksi päivää kalenteria jäljellä, varmaan tulee käytyä vähän läpi, mitä ensi kesälle on jo tässä vaiheessa valikoitunut kasvatettavaksi.
Taas päivä lähempänä joulua (ja kevättä). Mustaa joulua. Ei kiva. Lehdessä oli tänään ennustekuva, joka näytti tälle alueelle väriä ”todennäköisesti ei lunta”. Ei ollut kaukana rajasta ”mahdollisesti lunta”. Puutarha näyttää jotenkin ankealta ja märältä ja lässähtäneeltä. Joten kalenteriluukussa aion tällä kertaa ajatella positiivisesti!
Kesäkukat, nuo poropeukalopuutarhurin pelastus. Yksivuotiset, kaupasta ostetut ja valmiiksi kukkivat puutarhan pelastajat, ah, kuinka ihailenkaan teitä! Vaikka kasvattelenkin siemenistä niitä yksivartisia köynnöksiä ja yritän loihtia maasta sipulin ihmeitä, niin silti tulee hankittua joku pari ”kesäkukkaa”. Ehkä joku ihana amppeli tai kokoelma pikkutaimia ruukkuun, mutta jotain värikästä ja silmiähivelevää pelastamaan tilannetta, jos kaikki muu menee pieleen.
Taimitarhojen auetessa on kiva kierrellä eri vaihtoehtoja läpi, haistella kevättä ja tutkailla uutuuksia. Hakea sitä oikeaa tunnelmaa ja mielentilaa, päättää tulevan kesän teema. Nämä jokavuotiset kukat ovat myös tämmöisen päättämättömän puutarhurin pelastus, mieli kun voi muuttua useastikin!
Viimeisen viikon tenttirykelmä meinaa viedä vapaa-ajan niin tappiin, ettei muihin hommiin edes ehdi. Mutta hei, kohta on jo joulu! Viikko enää huippukohtaan, jee! Tämä on se kiva viikko, kun joulukortteja alkaa tipahdella (toivottavasti) ja voi oikeasti aloittaa jouluvalmistelut; kuusi pitää hakea ja ruokia voi jo vähän valmistella. Ja glögiä juoda ja pipareita syödä!
Tänään ajattelin yhdistää kalenteriluukuissa kaksi aihetta, jotka eivät varsinaisesti ole puutarhurointia, mutta tukevat sitä. Tai toinen ainakin. Puutarhassahan tarvitaan paljon kasteluvettä. Minulla on siihen keräyssysteemi, ränni isoon tynnyriin. Viime keväänä Tekninen tuki asensi tynnyriin hanan, joten on entistä helpompi saada vettä kasvien tarpeisiin. Seisova vesihän on kasveille oikeastaan parasta, johtuikohan se vähemmästä ionisuudesta vai mistä. Olen harrastanut tämmöistä vesikiertoa, missä olen nostanut kasteluveden piha-altaasta (ravinteikasta) ja täyttänyt allasta tynnyristä (puhtaampaa tilalle). Hyötytarhassa olen kastellut ”puhtaalla” vedellä. Viime kesänä vettä ainakin riitti, välillä jopa harmitti ylimääräisen veden valuminen sateella tynnyristä pois. Mutta eipä sitä enempää missään voisi varastoida.
Piha-altaan vesi nyt on mitä on, ja näytti se päivisin kuinka samealta tahansa, niin iltaisin se kyllä ”kukoisti” altaan ympärille asennettujen valojen ansiosta. Kolme aurinkokennovaloa sopivasti sijoiteltuna toivat mukavaa loistetta kesäiltoihin. Kukkatarhaa pystyi ihailemaan vähän illemmallakin ihan eri tunnelmaisena, kun nämä valot riittivät valaisemaan ympäristöään tämän kokoisessa pihassa. Suosittelen lämpimästi!
Juu. Onpahan ollut vilinää ja vilskettä, vaikka ei ole tonttuja näkynyt mailla eikä halmeilla. Tietoliikenneongelmien, sähkökatkon ja loppuviikon koulukiireiden jälkeen ennätän koneelle vasta nyt. Joten kalenteri on ollut vailla huomiota ja tänään aion niputtaa tähän kirjoitukseen monen päivän asiat. Jos joulukalenterikilpailumielessä kommentoi tähän kirjoitukseen, niin silloin saa viisi arpalippua joulupäivän kisaan.
Vaikka en ole ehtinyt fyysisesti koneelle, niin aivot käyvät ylikierroksilla ja ehtivät kuitenkin miettiä monenmoisia asioita (joskus jopa jotain tärkeääkin). Siiloin kymmenes päivä, kun kirjoitukseni hävisi jonnekin bittiavaruuteen, olin mietiskellyt jaloleinikkejä. Niitä, joita olen ainakin kolme kertaa yrittänyt mukuloista kasvattaa, joka kerta epäonnistuen. Saan niihin lehtiä kasvamaan, mutta sitten kaikki toiminta taas pysähtyy ja siihen se jää. Olen aina niitä ostaessani kysynyt niiden kasvatuksesta ja kukaan ei kertaakaan ole maininnut mitään esikasvatuksesta, mutta alan epäillä, että ongelma on siinä. Vielä on pohdinnan alla, että jaksanko yrittää vielä kerran ensi keväänä?
Esikasvatuksesta tuli mieleen hyötyköynnökset, kuten vaikka pavut. Olen ymmärtänyt niiden kasvatuksen olevan kovinkin helppoa, mutta enpä vaan ole saanut vielä papuja pöytään. Ruusupapu kyllä kukkii ja onnistuu, vaikka en tekisi sille yhtään mitään! Herneetkin ovat onnistuneet, mutta pavut antavat vielä odottaa itseään.
Minun puutarhuroinnissani on kyllä jokin yhteneväinen tekijä kaikkien näiden epäonnistumisien kanssa, koska saan kasvun kyllä alkuun, mutta sitten homma tössähtää. Olenkohan jotenkin liian innokas ja aloitan kasvatuksen liian aikaisin ja sitten ravinteet tms. ei riitä tarpeeksi pitkälle?
Kesäkukillehan pitäisi myös muistaa antaa paljon ravinteita kesän aikana, jotta ne jaksaisivat loistaa koko kasvukauden. Olen kasvatellut kaikenlaisia kesäkukkia, mutta pidän erityisesti yksivuotisista köynnöksistä, koska niiden avulla pitäisi saada helposti näyttävää runsautta, jota voi vaihdella mielen mukaan vuosittain. Ainoa ongelma on vain siinä, että minun näyttävä runsaus on aina se yksi varsi, joka kiipeilee siinä tuessa. Ei kovin runsasta, sanoisin.
Runsaus kiipeilee ihan väärissä paikoissa: yritin kasvattaa piha-altaan ympärille sopivasti reunuskasvustoa, joka kivasti peittäisi altaan reunat ja saisi aikaan semmoisen luonnonlampi-vaikutelman. Joo, kasvatus on ihan hyvin onnistunut, välillä vähän liikaakin. Niin paljon, että esimerkiksi pikkutalvio roikottaa varsiaan vedessä ja sitten varistaa lehtensä pohjalle, jolloin lammessa alkaa ravinteet lisääntyä ja veden kirkkaus kärsii siitä. Toisaalta, sammakot tuntuivat tykkäävän siitä vähän sameammasta vedestä ja nehän tietysti toivat lisää luonto-efektiä puutarhaan. Viime kesänä kasvatin lammessa vesihyasinttia, jonka piti pitää ravinteet kurissa. Noh, ei se ihan niin hyvin toiminut ja mietinkin, että olikohan se vesi sille vähän liian kylmää. Lumme kyllä kukki ihanalla valkoisella kukallaan!
Viime keväänä en saanut yhtä uljasta tulppaaniloistoa, jonka olen onnistunut kasvattamaan aiempina vuosina, tuhoyrityksistä huolimatta. Minähän siirtelin niitä kyllä edellisenä syksynä, varmaan olivat raukat kärsineet siitä. Tai sitten joku oli ehtinyt syödä ne. Loukkuihin ei jäänyt todisteita… Nyt olen taas laittanut uusia sipuleita maahan, toivon, että ne nousevat täyttämään maan! Uusia värejäkin on luvassa, muun muassa se kaipailemani oranssi.
Tänään harrastin hieman joululahjashoppailua. Sitä ei paljoa tarvitse tehdä, koska lahjat on melkein kokonaan jo hankittu. Nyt vaan pitäisi harrastaa sitä paketointia!
Tämä epäonnenjoulukalenteri meinaa muuttua onnenkalenteriksi, koska tänään mietiskelin taas juttua, missä en oikeastaan ole mokannut, vaikka helposti niin olisi voinut käydä. Olen hankkinut amarylliksen joskus muutama vuosi sitten ja päätin tietysti yrittää pitää sitä niin kauan, kuin se vaan hengissä pysyy. No, onhan se pysynyt, vaikka ei uskoisi… Kaikenlaisia ohjeita olen lueskellut, miten se pitäisi syksyllä ottaa mullasta pois ja antaa levätä pimeässä ja sitten nostaa kasvamaan sopivasti ennen joulua. Minä olen kesäksi nostanut sen ulos ja yöpakkasten tultua nostanut sisälle. Olen kastellut, jos olen muistanut. Tänä vuonna olin varma, että uutta kasvua ei enää sisällä ala, koska sipuli tuntuu jo niin kuihtuneelta. Mutta niin vaan se aloitti lehtien kasvatuksen. Kukasta en kyllä sitten vanno mitään. Kahtellaan, kahtellaan.
Tajusin tänään aika myöhään päivällä, että on toinen adventti. Ajankulu on tuntunut jotenkin hassulta; toisaalta tuntuu, että tätä joulukuuta on menty eteenpäin jo vaikka kuinka pitkään, mutta silti ollaan vasta kahdeksannessa päivässä. Ja taas toisaalta tuntuu, että koko joulu junnaa paikoillaan, eikä tästä päästä eteenpäin ollenkaan. Ööh, mitenhän tämä nyt menee. Jospa otetaan tänään epäonnen ja sekaisin olevan pään vastapainoksi vähän onnistumisia puutarhasta!
Kalenteriluukusta paljastuu lukinlilja, joka oli kasvatuksessa ensimmäistä kertaa. En ollut viime keväänä kuullut tai edes nähnyt kyseistä kasvia ennen Kevätmessuja, mutta se näytti paketin kyljessä niin hienolta, että valitsin sen pelkän kuvan perusteella. En siis ottanut kasvista mitään etukäteen selville. Yleensä se tietää ongelmia…
Mukulapussin kyljessä oli kuvallinen istutusohje, toimin sen mukaan. Ja vasta sitten mietin, että mitä tulikaan tehtyä. Selvisi, että pitää talvehdittaa sisällä (onneksi laitoin ruukkuun) ja sitä voi käsitellä huonekasvien tavoin. Tai amarylliksen tyylisesti. Noh, odottelin kasvua ja niinhän sitä tulikin, hienoa ja kaunista kukintaa myöden. Voi olla, että talvettaminen menee vähän vinksalleen, unohdin ottaa mukulan ajoissa sisälle… Hups. Se onkin sitten ihan toinen juttu.
Nyt talvi vaikuttaa jo paljon valoisammalta, koska lumi valaisee itsessään maisemaa jo niin paljon. Sehän ei tietenkään poista sitä, etteikö talven valoja tarvittaisi vielä lisävalaisuun. Ja lämpökynttiläthän lämmittävät…
Tämänpäiväisessä kalenteriluukussa pohdin mysteeriä (jälleen kerran). Minulla oli etupihalla kahdessa isossa saavissa kääpiöomenapuut. Noh, toinen kuoli. Se kyllä ensin aloitti lehtien teon, mutta sitten vain kuoli. Toinen kyllä kasvoikin viime kesänä ja teki lehtiä (mutta ei kukkinut). Satoa odotellessa. Nämä puut olivat kyllä hieman koemielessä hankittu, halusin tietää, että selviäisivätkö ne talvesta tuommoisessa astiassa. Kasasin talvella niiden päälle luntakin eristeeksi, mutta toinen ilmeisesti otti nokkiinsa. Puuthan olivat eri lajiketta ja nyt en kyllä ole yhtään varma kumpi on vielä elossa, punakaneli vai valkea kuulas. Toivottavasti se selviää ensi keväänä!
Muistakaahan kommentoida joko tänne tai Facebookiin, jotta päästään arpomaan seinäkalenteria! Tarkemmat ohjeet löytyy tuolta yläpalkin Joulukalenteriarvontasivulta.
taimimaailma 