Hyvää uutta vuotta 2014!

Oikein hyvää ja kasvuvoimaista Uutta vuotta kaikille Taimimaailman lukijoille! Itäkööt siemenenne ja kasvakoot taimenne, riittäkööt multanne ja toimikoot lannoitteenne. Vihreää Vuotta!

Joulukalenterikilpailukin ratkesi, sen voitti Maria Tuusulasta :) Onnea voittajalle, kalenteri saapuu, kun posti niin suo!

Mainokset

Jouluaatto, eli luukku 24

20131224-115934.jpg

Hyvää joulua kaikille Taimimaailman lukijoille! Vuosi alkaa olla lopuillaan ja nyt voidaan hetki hengähtää, ennenkuin uusi vuosi tuo tullessaan uudet kujeet. Vuodenvaihtuminen tuo tullessaan siemenluetteloita ja kasvusuunnitelmia, mutta mietitään niitä sitten lisää silloin. Nyt olen tehnyt päätöksiä vai muutamien vihannesten suhteen, esimerkiksi ajattelin kokeilla ruusukaalin kasvattamista. Porkkana tekee paluun vuoden tauon jälkeen, perunat jatkavat. Sitten on tilaa vielä joillekin uutuuksille tai muille, jotka keksin vasta myöhemmin. Yrttihommia mietiskelin jo eilen ja mansikkamaa täytyy suunnitella uusiksi. Ensi vuonna olisi tarkoitus keskittyä kasvimaan puolelle enemmän.

23. luukku (almost there)

20131223-223548.jpg

Yksi yö! Wuhuu! Tänään oli kuitenkin vielä ihan normaali arkipäivä ja odottelin kovasti postia saapuvaksi, mutta ei vaan kuulunut. Tai ainakaan sitä mitä erityisesti odottelin. Olen nimittäin ostanut itselleni joululahjan (mielestäni) hyvissä ajoin, mutta pakettia ei vaan ole kuulunut. Lahja liittyy sopivasti tämän päivän aiheeseenkin: hyötytarhan yrtteihin. Löysin nimittäin netistä tarjouksesta semmoisen viherseinän, tai ainakin vähän sitä vastaavan. Se on tukevasta kankaasta tehty lokerikko, jonka voi sijoittaa sisälle tai ulos ja niitä voi yhdistellä useampia seinämäiseksi kokonaisuudeksi. Minulle näitä on tulossa kaksi. Alunperin suunnittelin näitä terassille näkösuojaksi, johon voi laittaa vaikka hernettä, papuja, yrttejä, kuukausimansikkaa ja muuta vastaavaa pikkukivaa. Ne saisi sijoitettua joko istuinryhmän läheisyyteen näkösuojaksi tai grillin viereen, jolloin olisi ”mausteet” lähellä. Sisällä näihin voi laittaa huonekasveja. En ole vielä lopullisesti päättänyt mitä niihin tulee, olen odottanut, että saisin ne käsiini, jotta näkisin sen todellisen koon ja mahdollisuudet ihan omissa käsissä. Laitan tietysti kuvaa tulemaan heti, kun paketti saapuu!

Joulu on jo ovella… (18/19/20/21/22)

20131222-200844.jpg

Kaksi yötä enää. Ja sitten voi syödä navan täyteen herkkuja ja loikoilla pitkällään, kun on ähky, kuunnella koko päivän joululauluja, lahjoa kanssaloikoilijoita ja nauttia ihan julistetusta rauhasta. Nyt minäkin olen jo lomalla ja hetken on saanut hengähtää. Pari päivää siinä meni, että tämä loppumaisillaan oleva viikko nollaantui. Mutta nyt taas ruodussa ja koneiden ääressä!

Huonekasvit on tänä talvena jotenkin kummasti voimissaan. Varmaan se terassikesä teki hyvää itse kullekin! Kiinanruusu kukkii taas, joulukaktus aloittaa ja tuo yksi palmu ja se toinen, jonka nimeä en muista, työntävät uusia lehtiä harva se viikko. Vaikka tuo (jätti)palmu ei kyllä ulkona ollutkaan, on sen verran iso kantaa. Voisikohan siihen vaikuttaa myös kasteluvesi, kastelin huonekasvejakin aika paljon sadevedellä.

Ensi kesää ja tietysti nyt ensin tulevaa kevättäkin on jo tullut mietittyä. Ajattelin tutustua muutamiin puutarhoihin lähialueellani, jotka ovat siis ihan julkisia. Helsingin talvipuutarha yhtenä ja sitten Ainolan puutarha Järvenpäässä. Gardeniakin voisi olla mielenkiintoinen kohde. Nämä nyt ainakin ensiksi. Ja sitten tietysti keväällä korkataan kausi Kevätmessuilla!

Kun katselee taaksepäin tätäkin joulukalenteria, niin voi huomata pientä yhdenmukaisuutta näissä epäonnistumisissa. Veikkaan, että mulla on pieni lannoiteongelma joidenkin kasvien kanssa. Erityisesti esikasvatettavien kukkien ja ruukkupuutarhan kanssa. Joten ensi kesänä on kiinnitettävä tähän asiaan huomiota. Tietysti uusi kompostimulta vaikuttaa asiaan. Ja ensi kesänä alkaa uusi aika puutarhakoristeiden osalta! Hahaa, uusi aika tosiaan! Mutta sitäpäs en vielä paljastakaan, että mitä se pitää sisällään.

Vielä kaksi päivää kalenteria jäljellä, varmaan tulee käytyä vähän läpi, mitä ensi kesälle on jo tässä vaiheessa valikoitunut kasvatettavaksi.

17. luukku

20131217-221134.jpg

Taas päivä lähempänä joulua (ja kevättä). Mustaa joulua. Ei kiva. Lehdessä oli tänään ennustekuva, joka näytti tälle alueelle väriä ”todennäköisesti ei lunta”. Ei ollut kaukana rajasta ”mahdollisesti lunta”. Puutarha näyttää jotenkin ankealta ja märältä ja lässähtäneeltä. Joten kalenteriluukussa aion tällä kertaa ajatella positiivisesti!

Kesäkukat, nuo poropeukalopuutarhurin pelastus. Yksivuotiset, kaupasta ostetut ja valmiiksi kukkivat puutarhan pelastajat, ah, kuinka ihailenkaan teitä! Vaikka kasvattelenkin siemenistä niitä yksivartisia köynnöksiä ja yritän loihtia maasta sipulin ihmeitä, niin silti tulee hankittua joku pari ”kesäkukkaa”. Ehkä joku ihana amppeli tai kokoelma pikkutaimia ruukkuun, mutta jotain värikästä ja silmiähivelevää pelastamaan tilannetta, jos kaikki muu menee pieleen.

Taimitarhojen auetessa on kiva kierrellä eri vaihtoehtoja läpi, haistella kevättä ja tutkailla uutuuksia. Hakea sitä oikeaa tunnelmaa ja mielentilaa, päättää tulevan kesän teema. Nämä jokavuotiset kukat ovat myös tämmöisen päättämättömän puutarhurin pelastus, mieli kun voi muuttua useastikin!

Luukut 15 ja 16

20131216-221748.jpg

Viimeisen viikon tenttirykelmä meinaa viedä vapaa-ajan niin tappiin, ettei muihin hommiin edes ehdi. Mutta hei, kohta on jo joulu! Viikko enää huippukohtaan, jee! Tämä on se kiva viikko, kun joulukortteja alkaa tipahdella (toivottavasti) ja voi oikeasti aloittaa jouluvalmistelut; kuusi pitää hakea ja ruokia voi jo vähän valmistella. Ja glögiä juoda ja pipareita syödä!

Tänään ajattelin yhdistää kalenteriluukuissa kaksi aihetta, jotka eivät varsinaisesti ole puutarhurointia, mutta tukevat sitä. Tai toinen ainakin. Puutarhassahan tarvitaan paljon kasteluvettä. Minulla on siihen keräyssysteemi, ränni isoon tynnyriin. Viime keväänä Tekninen tuki asensi tynnyriin hanan, joten on entistä helpompi saada vettä kasvien tarpeisiin. Seisova vesihän on kasveille oikeastaan parasta, johtuikohan se vähemmästä ionisuudesta vai mistä. Olen harrastanut tämmöistä vesikiertoa, missä olen nostanut kasteluveden piha-altaasta (ravinteikasta) ja täyttänyt allasta tynnyristä (puhtaampaa tilalle). Hyötytarhassa olen kastellut ”puhtaalla” vedellä. Viime kesänä vettä ainakin riitti, välillä jopa harmitti ylimääräisen veden valuminen sateella tynnyristä pois. Mutta eipä sitä enempää missään voisi varastoida.

Piha-altaan vesi nyt on mitä on, ja näytti se päivisin kuinka samealta tahansa, niin iltaisin se kyllä ”kukoisti” altaan ympärille asennettujen valojen ansiosta. Kolme aurinkokennovaloa sopivasti sijoiteltuna toivat mukavaa loistetta kesäiltoihin. Kukkatarhaa pystyi ihailemaan vähän illemmallakin ihan eri tunnelmaisena, kun nämä valot riittivät valaisemaan ympäristöään tämän kokoisessa pihassa. Suosittelen lämpimästi!

Kalenteriluukut 10.-14. (no huh huh!)

Lakki by niini

Juu. Onpahan ollut vilinää ja vilskettä, vaikka ei ole tonttuja näkynyt mailla eikä halmeilla. Tietoliikenneongelmien, sähkökatkon ja loppuviikon koulukiireiden jälkeen ennätän koneelle vasta nyt. Joten kalenteri on ollut vailla huomiota ja tänään aion niputtaa tähän kirjoitukseen monen päivän asiat. Jos joulukalenterikilpailumielessä kommentoi tähän kirjoitukseen, niin silloin saa viisi arpalippua joulupäivän kisaan.

Vaikka en ole ehtinyt fyysisesti koneelle, niin aivot käyvät ylikierroksilla ja ehtivät kuitenkin miettiä monenmoisia asioita (joskus jopa jotain tärkeääkin). Siiloin kymmenes päivä, kun kirjoitukseni hävisi jonnekin bittiavaruuteen, olin mietiskellyt jaloleinikkejä. Niitä, joita olen ainakin kolme kertaa yrittänyt mukuloista kasvattaa, joka kerta epäonnistuen. Saan niihin lehtiä kasvamaan, mutta sitten kaikki toiminta taas pysähtyy ja siihen se jää. Olen aina niitä ostaessani kysynyt niiden kasvatuksesta ja kukaan ei kertaakaan ole maininnut mitään esikasvatuksesta, mutta alan epäillä, että ongelma on siinä. Vielä on pohdinnan alla, että jaksanko yrittää vielä kerran ensi keväänä?

Esikasvatuksesta tuli mieleen hyötyköynnökset, kuten vaikka pavut. Olen ymmärtänyt niiden kasvatuksen olevan kovinkin helppoa, mutta enpä vaan ole saanut vielä papuja pöytään. Ruusupapu kyllä kukkii ja onnistuu, vaikka en tekisi sille yhtään mitään! Herneetkin ovat onnistuneet, mutta pavut antavat vielä odottaa itseään.

Minun puutarhuroinnissani on kyllä jokin yhteneväinen tekijä kaikkien näiden epäonnistumisien kanssa, koska saan kasvun kyllä alkuun, mutta sitten homma tössähtää. Olenkohan jotenkin liian innokas ja aloitan kasvatuksen liian aikaisin ja sitten ravinteet tms. ei riitä tarpeeksi pitkälle?

Kesäkukillehan pitäisi myös muistaa antaa paljon ravinteita kesän aikana, jotta ne jaksaisivat loistaa koko kasvukauden. Olen kasvatellut kaikenlaisia kesäkukkia, mutta pidän erityisesti yksivuotisista köynnöksistä, koska niiden avulla pitäisi saada helposti näyttävää runsautta, jota voi vaihdella mielen mukaan vuosittain. Ainoa ongelma on vain siinä, että minun näyttävä runsaus on aina se yksi varsi, joka kiipeilee siinä tuessa. Ei kovin runsasta, sanoisin.

Runsaus kiipeilee ihan väärissä paikoissa: yritin kasvattaa piha-altaan ympärille sopivasti reunuskasvustoa, joka kivasti peittäisi altaan reunat ja saisi aikaan semmoisen luonnonlampi-vaikutelman. Joo, kasvatus on ihan hyvin onnistunut, välillä vähän liikaakin. Niin paljon, että esimerkiksi pikkutalvio roikottaa varsiaan vedessä ja sitten varistaa lehtensä pohjalle, jolloin lammessa alkaa ravinteet lisääntyä ja veden kirkkaus kärsii siitä. Toisaalta, sammakot tuntuivat tykkäävän siitä vähän sameammasta vedestä ja nehän tietysti toivat lisää luonto-efektiä puutarhaan. Viime kesänä kasvatin lammessa vesihyasinttia, jonka piti pitää ravinteet kurissa. Noh, ei se ihan niin hyvin toiminut ja mietinkin, että olikohan se vesi sille vähän liian kylmää. Lumme kyllä kukki ihanalla valkoisella kukallaan!

Viime keväänä en saanut yhtä uljasta tulppaaniloistoa, jonka olen onnistunut kasvattamaan aiempina vuosina, tuhoyrityksistä huolimatta. Minähän siirtelin niitä kyllä edellisenä syksynä, varmaan olivat raukat kärsineet siitä. Tai sitten joku oli ehtinyt syödä ne. Loukkuihin ei jäänyt todisteita… Nyt olen taas laittanut uusia sipuleita maahan, toivon, että ne nousevat täyttämään maan! Uusia värejäkin on luvassa, muun muassa se kaipailemani oranssi.