Taas päivä lähempänä joulua (ja kevättä). Mustaa joulua. Ei kiva. Lehdessä oli tänään ennustekuva, joka näytti tälle alueelle väriä ”todennäköisesti ei lunta”. Ei ollut kaukana rajasta ”mahdollisesti lunta”. Puutarha näyttää jotenkin ankealta ja märältä ja lässähtäneeltä. Joten kalenteriluukussa aion tällä kertaa ajatella positiivisesti!
Kesäkukat, nuo poropeukalopuutarhurin pelastus. Yksivuotiset, kaupasta ostetut ja valmiiksi kukkivat puutarhan pelastajat, ah, kuinka ihailenkaan teitä! Vaikka kasvattelenkin siemenistä niitä yksivartisia köynnöksiä ja yritän loihtia maasta sipulin ihmeitä, niin silti tulee hankittua joku pari ”kesäkukkaa”. Ehkä joku ihana amppeli tai kokoelma pikkutaimia ruukkuun, mutta jotain värikästä ja silmiähivelevää pelastamaan tilannetta, jos kaikki muu menee pieleen.
Taimitarhojen auetessa on kiva kierrellä eri vaihtoehtoja läpi, haistella kevättä ja tutkailla uutuuksia. Hakea sitä oikeaa tunnelmaa ja mielentilaa, päättää tulevan kesän teema. Nämä jokavuotiset kukat ovat myös tämmöisen päättämättömän puutarhurin pelastus, mieli kun voi muuttua useastikin!
taimimaailma 