Viisi päivää kevääseen

kevät by niini

Ei ole kauaa enää, kun voi sanoa kevään alkaneen. Tai ainakin minä sanon! Maaliskuusta se alkaa ja sinne on enää viisi päivää. Yksi päivä on enää myös jäljellä kevätkisaa, vielä ehtii siis osallistua! Kaikki sunnuntain puolella kommentoineet tai kuvansa/muistonsa jakaneet osallistuvat huomiseen arvontaan. Palkintoina on siis neljä siementä, jotka on yksitellen esitelty blogissa edellisissä kirjoituksessa.

Itse otin jo menneellä viikolla pienen varaslähdön kevääseen ja putsasin huonekasvit pölystä, siirsin ne valoisan ikkunan viereen, leikkasin kuivuneet osat pois ja kastelin huolella. Lisäksi valmistelin paikan vähäiselle esikasvatukselle, en siis malttanut pysyä siitä erossa…

Palkintoesittely: Sinisarja

agapanthus-praecox-lrg

Viimeinen esittely kohdistuu aina reissuilla ihailemaani sinisarjaan. Olen aina kuvitellut ettei minun kannata sitä lähteä täällä kasvattamaan, koska tämä on todella monivuotinen ja vaatii taas sen talvehdittamisen viileässä. Ja sitä mahdollisuuttahan minulla ei ole. Mutta täytyy yrittää soveltaa. Hassua sinänsä, koska tämähän on alkuperältää Etelä-Afrikasta, joten luulisi sen tykkäävän lämmöstä, mutta alkukasvatuskin tapahtuu vähän viileäämissä olosuhteissa. En ole ihan satavarma, onko pussissa pelkästään sinisen kukan siemeniä vai onko seassa myös valkoista. Se selviää sitten myöhemmin! Oikeissa olosuhteissa tämänhän voi istuttaa maahan, mutta minä aion tehdä tästä ruukkukasvin. Ja toivon, että saan pidettyä sen hengissä monta vuotta, jotta se ehtii kasvaa oikein muhkeaksi!

(kuvan lähde: http://www.igarden.com.au/plant-type.jsp?t=Agapanthus)

Palkintoesittely: Mangoldi ’Bright Lights’

mangoldi

Seuraavana vuorossa on minulle uusi tuttavuus, mangoldi. Valitsin tämmöisen värikkään version, koska muistelin jollain reissulla nähneeni vastaavaa kukkapenkin sekaan sijoitettuna. Hauska idea, koska lehtiähän kasvaa koko ajan lisää sadon korjaamisen jälkeen, niin penkkiin ei jää mitään aukkoa. Ja väri on esimerkiksi kuunliljojen seassa mahtava piriste! Tuo kuva on otettu Münchenissä, jossa kasvuolosuhteet on hieman erilaiset, joten en kyllä osaa sanoa, kasvaisiko täällä Suomessa ihan noin muhkeaksi. Ja tietysti näitä lehtiähän voi pinaatin tapaan kerätä jo ”baby”-kokoisina tai sitten voi käyttää ”aikuisen” varsia ja lehtiä joko salaateissa tai wokeissa. Varsia voi syödä myös parsan tapaan vaikka sulatetun voin tai valkokastikkeen kanssa. Nälkähän tässä tulee!

Palkintoesittely: Weeping Kowhai

image

Seuraavana ajattelin esitellä tämän hieman tuntemattomamman lajikkeen, eli Kowhain. Sille ei taida olla mitään suomenkielistä nimeä, tai ainakaan en ole vielä löytänyt.  Sen englanninkielinen nimi viittaa jonkin verran kasvutapaan eli oksat hieman riippuvat. Nuorena taimi on jotenkin sekasotkuisemman oloinen ja kasvaessaan ryhdistäytyy.
Koska tämä puu kasvaa melko lailla tasan maapallon toisella puolella, sen kukinta-ajoista täällä Suomessa on hieman vaikea sanoa. Uskoisin sen kuitenkin ajoittuvan kevääseen.

Jostain internetin syövereistä muistan lukeneeni tiedon, että tätä voisi kasvattaa myös bonsai-puuna, en kyllä tarkemmin tiedä miten se onnistuu. Itselläni on ollut vain yksi bonsai-puu ja onnistuin kuivattamaan sen kasaan… Tämän pitäisi myös olla jossain määrin talvenkestävä, ensimmäisinä vuosina astiassa tietysti talvet sisällä.

Kowhain kaikki osat ovat syötyinä myrkyllisiä, mutta Uudessa-Seelannissakin myrkytystapaukset ovat harvinaisia, vaikka maorit ovat perinteisesti käyttäneet puun osia lääkinnällisiin tarkoituksiin. Kukissa on hyvin ”mehukasta” mahlaa, mutta koska täällä Suomessa ei pahemmin lentele mettä juovia lintuja, niin voisin kuvitella, että perhoset olisivat tästä kiinnostuneita. Mielenkiintoinen kokeilu siis tiedossa!

Palkintoesittely: viidakkokurkku ’melothria scabra’

viidakkokurkku by niini

Ajattelin esitellä vielä vähän tarkemmin näitä kevätkisan palkintoina olevia siemeniä ja lajikkeita.

Ensimmäisenä käteen sattui viidakkokurkun siemenpussi, jossa näiden kasvavien ”kurkkujen” kerrotaan olevan rypäleen kokoisia, vesimelonia muistuttavia hedelmäisiä kurkkuja, joiden makuna on aavistus limeä. Viidakkokurkulla on köynnöstävä kasvutapa ja se vaatii lämpimän kasvupaikan. Kasvit kestävät hieman kuivuutta ja niitä on mahdollista talvehdittaa uusintaistutusta varten keväällä.

Sanoisin itse, että aika toimiva varmasti myös ruukkukasvina. Sitä aion myös itse kokeilla! Pussissa on myös vinkkejä jatkokäyttöä varten, eli mihin ruokiin nämä sopivat: mm. salaatteihin, wokkeihin, raakana syötäväksi, säilöntään, relisseihin.

Eikö kuulostakin hyvältä!