Elonmerkkejä

Ensimmäisistä kylvöistä on nyt jo melkein kaksi viikkoa aikaa. Odottelin hieman enemmän elonmerkkejä tähän mennessä, mutta aika hiljaista on. Aktiivisimmin on heränneet revonhännän siemenet, sieltä löytyy jo monta sirkkalehtistä alkua. Pari tomaattia on myös noussut esiin. Yleensä kesäkurpitsat on ensimmäisinä pilkottamassa mullan pinnassa, mutta nyt ei näy mitään eloa. Toisena odotin mustasilmäsusannalta jotain liikehdintää. Sekin on aivan hiljainen. Mietiskelin, että pitäisiköhän tehdä uudet kylvöt heti perään ja sijoittaa ne toiseen paikkaan. Ikkunalauta on yleensä ollut ihan toimiva paikka, mutta voisikohan tuossa olla liikaa vetoa?

Jos viikonloppuna meinaa joku takatalvi iskeä, niin siinä voisi olla mukavia vastatoimenpiteitä. Muita elonmerkkejä on ”joulu”kaktuksen uusi kukinta ja apostolinmiekan uudet lehdet. Ulkona ehdin nähdä helmililjojen alkuja, ruohosipulin nousua, raparperin pilkotusta ja tarha-alpin nykeröitä mullan pinnassa. Ehkä joku yksittäinen tulppaani yritti nousua. Ja ai niin, päivänliljoja oli noussut esiin!  Ja nyt muka tulee jotain lunta, pöh.

Yhden uuden ”kylvön” tein pari päivää sitten: bataattia purkissa. Sain hauskan vinkin kokeiltavaksi: halkaise bataatti kahtia ja aseta puolikkaat multapurkkiin. Tai laita kokonainen bataatti vesipurkkiin, suippo pää vähän veden alla. Itämisessä voi mennä vähän aikaa, mutta kun bataatti alkaa työntää itulehtiä, niin sen voi istuttaa vaikka amppeliruukkuun ja sen pitäisi kasvaa hyvin reheväksi kasvustoksi. Ei todennäkösesti tuota uutta bataattia kylläkään. Hauska kokeilu tiedossa!

Kamalasti kutkuttaa laittaa tuo terassi oleskelukuntoon, varsinkin tänään, kun lämpötila nousi parhaimmillaan 15 asteeseen! Mutta jospa sitä vielä malttaisi vähän aikaa.

Advertisement

Puutarhan valot

Tämä minun puutarhani ei ole tosiaan mitenkään suuren suuri, joten en ole ikinä oikein miettinyt sen erityistä valaisemista. Terassilla on omat valot, jotka kyllä valaisevat hyvin ja kynttilät tietysti palavat heti kun on vain tarpeeksi hämärää. (Paitsi nyt siis odotamme kovasti valoa, emmekä mieti vielä illan hämärtymistä!). Tässä puutarhassa on siis käytetty enemmän tunnelmavaloja, kuin mitään muuta. Ja koska olen nuukailija, niin en ole halunnut mitään sähköistä valaistusta (koska silloin pitäisi kaivaa johtoja maahan), joten meillä on ollut kahdenlaisia aurinkokennoilla latautuvia valoja. Yritin kovasti etsiä kuvia niistä, mutta en vain löytänyt. Ehkä olen vain kuvitellut kuvaavani niitä.

Ensimmäiset valot olivat semmoiset maahan työnnettävä tolpat kivipolun vieressä. Ne valaisivat kulkua pihalla ihan sopivasti loppukesän hämärässä. Ja viime (vai toissa) kesänä tuli IKEAsta hankittua vähän toisenmalliset maahan työnnettävät tolpat. Niitä oli kolme ja sijoittelin ne pihalammen ympärille. Ne ”upposivat” sopivasti maisemaan, pikkutalviot peittivät niitä juuri sopivasti ja valot hehkuivat tunnelmallisesti kasvuston seassa ja heijastuivat veden pinnasta. Ja vaikka tähän pihaan ei tosiaan mitään suurempia valoja asenneta, olen tietysti leikitellyt ajatuksella, että mitä jos?

Jos pääsisin suunnittelemaan vaikka omakotitalon pihaa, niin ottaisin kyllä heti kukkapenkkien lisäksi suunnitelmaan valaistuksen. Pihavalo tuo tunnelman lisäksi turvallisuutta ja se on osa maisemointia, riippuen siitä, miten valoja sijoittelee. Olisihan se syksyn ja talven tullen aika ankeaa, jos pihalla ei olisi mitään valoa ja iltahämärän(pimeyden) laskeutuessa ei näkisi ulkona enää mitään. Kiinteiden pihavalojen lisäksi tietysti talvella voi sijoitella erilaisia valoköynnöksiä ja muita ”jouluvaloja”, mutta itse en jättäisi valaistusta pelkästään siihen. Vaihtoehtoja on nykyään niin monia, että varmasti löytyy nuukailevalle ja tunnelmoijalle vaihtoehdot, joilla saa pihan loistamaan. Ei muuta kuin suunnittelemaan! Vaikka toteutuksesta ei ole tietoakaan…

Huonekasvien herätys

Tässä ennen kun laitoin siemenet kasvuun, niin piti siivota huonekasvit ja herätellä ne kevääseen. Siivosin pintamullat ja leikkasin kuihtuneita lehtiä pois, otin pistokkaita ja siirsin kasveja vielä lähemmäs valoa.

Viime kesänä ostelin alennuksesta muutamia kalloja, jotka olivat terassilla koko kesän. Talven tullen ne kuihtuivat, mutta jätin ne horrostamaan, koska siinä mukulassahan voi vielä olla kasvuvoimaa. Oli ehkä parempikin niin, koska niiden siistinä pitäminen talvisessa huoneilmassa on minulle ainakin ponnistus. Ne kuihtuvat ja riiputtavat lehtiään liiallisessa lämmössä ja kärsivät vähäisestä valosta. Ja niinpä niin, tässä helmikuun aikana kahdesta ruukusta rupesi nousemaan vihreää kasvua! Hyvin ovat siis selvinneet ja nyt pääsivät taas normikastelun piiriin.

Näiden kallojen ja niiden edellisten (kevätmessuilta ostettujen) kanssa on jännitystä ilmassa kukinnan kanssa. Kevätmessuostokset kun eivät olleet sitä mitä piti, ihan vääriä värejä kukkivat. Vaikka siis kiva, että kukkivat. Nämä tarjousvehkat olivat väriltään hempeää vaaleanpunaista ostettaessa, katsotaan onko väri pysynyt samana. Eikös näissäkin voi väriin vaikuttaa mullan happamuus ja muut vastaavat tilanteet? Kaikki nämä kyllä pääsevät taas terassikukiksi, kun ilmat lämpiävät.

Palmuvehkat työntelevät uusia lehtivarsia ja kiinanruusu näyttää hyvinvoivalta. Sitä leikkasinkin hieman rajummin, yritän saada sen muotoa vähän tasapainoisemmaksi. Terassilla se pääsee sitten varmasti taas hyvään kasvuun. Yksi harmillinen takaisku kuitenkin on talven aikana käynyt: lukinliljan mukula oli mädäntynyt ja maatunut pois. Se varmaan ehti olla syksyllä liian pitkään ulkona. Täytyy katsoa, jos löytäisin uuden sipulin, tykkäsin tästä kukasta paljon.

Sormet multaan!

Nyt päästiin tositoimiin, kun kaivoin siemenet esiin ja laitoin multaa tötteröön! Esikasvatukseen tuli kaikennäköistä kesäkukkaa ja sitten nuo neljä pistokasta, jotka lauantaina ostin. Pistokkaat latvoin samantien, että ryhtyisivät haaromaan vielä innokkaammin.

Muutaman siemenen laitoin kasvamaan nyt jo ihan kokeilun vuoksi, vaikka pussissa luki, että voi laittaa suoraan kasvupaikalle/avomaalle. Koreatörmäkukan pussissa luki, että kannattaa tehdä 2-3 kylvöä onnistuneen ja pitkän kukinnan takaamiseksi, joten laitoin nyt muutaman siemenen esikasvamaan ja sitten toinen erä tulee suoraan ruukkuun ulos. Katsotaan riittääkö siemeniä vielä kolmanteenkin erään.

Sinisarjan laitoin nyt myös esikasvamaan, vaikka se ohjeen mukaan olisi pitänyt kylvää ulos. Viidakkokurkulla sama homma. Ajattelin, että terassilla lämpötilat kuitenkin nousevat avomaata aiemmin semmoisiin lukemiin, että saan ne sitten sinne siirrettyä. Säätöä, säätöä…

Esikasvatuksessa olevat kukat:

• koreatörmäkukka
• leijonankita
• salkoruusu
• samettikukka
• sinisarja
• revonhäntä
• mustasilmäsusanna
• verbena

Esikasvatuksessa olevat vihannekset:

• viidakkokurkku
• tomaatti
• paprika
• kesäkurpitsa
• keräkaali

Lisäksi esikasvatuksessa on Uuden-Seelannin tulokkaat Kowhai ja Malborough Rock Daisy. Ja pistokkaina lumihiutale ja japaninkello. Siinä tämän hetken inventaario.

Kevään ensimmäinen päivä!

Tänään se vihdoin saapui, kevään ensimmäinen päivä! Sepäs sattui vielä olemaan aurinkoinen ja raikas, oikein mukava kevätpäivä.

Paikallisella puutarhalla, Pirilän Kukkatalolla, alkoi tänään kevätmarkkinat. Tottakai sinne piti mennä tarkastamaan kevätkukkien tilanne. Mukaan tarttui kuusi esikkoa terassin amppeliasetelmaan ja yhteensä neljä kevätkukkapistokasta (kahta eri lajiketta). Pistokkaat ovat lumihiutaletta (valkoinen) ja japaninkelloa (punainen). Näistä voisi tulla reunuskasvit etupihan omena- ja kuusisaaveille, peittäisivät vähän sitä tylsää muovipintaa. Kun en ole saanut vielä peitettyä niitä mitenkään muuten.

Kävin tietysti myös puutarhaa silmäilemässä. Sepä ei ollutkaan mitenkään erityisen vaikeaa, kun maa on melkein lumeton. Märkää oli, yksi lammikko oli kertynyt kohtaan, jossa ei ikinä ole kunnolla maaperä vetänyt. Yksi maassa oleva esikko oli yrittänyt jossakin vaiheessa lähteä kasvuun, särkyneen sydämen tyvillä näkyi aavistus kasvua ja mustaherukka näytti silmuilevan jo hiukan. Muuten aika hiljaista oli. Ei sipulikukkien nousuja tai mitään peruuttamattoman näköistä tuhoa. Hyvä niin! Kun vaan ei nyt tulisi mitään juurimätää liiasta kosteudesta.

Tästä eteenpäin vaan mennään sormet ristissä ja toivotaan, ettei tule takatalvea!