Ensimmäiset istutukset

 
Tänään pääsin ensimmäistä kertaa vähän istutuspuuhiin. Pihalla on kaiken sammalmaton keskellä ilmeisesti vanha perunapenkki, johon sain laitettua uuteen hätäistutukseen  viime kesän lopulla hankkimiani taimia. Osassa oli kasvua näkyvissä, toiset näyttivät vähän huolestuttavilta. Neljästä puuliljasta ehkä yksi on hengissä. Noh, kevät on vasta alussa, kahtellaan ihan rauhassa. 
Parin kukkapenkin paikkaakin tuli mittailtua ja kasvimaalle on löytymässä paikka. Olen hamstrannut vanhoja reunakiviä ja kattotiiliä, jotka tulevat penkkien reunuksiksi. Pihalla olleet betonirenkaat ovat saaneet jo ajatuspaikan, samoin kuin vanhat kasvilaatikot. Zombietontut vielä etsivät paikkaansa ;)

Ostoksiakin on jo tehty, ensimmäinen paketti saapuu torstaina. Siitä lisää silloin!

Advertisement

Maaperästä ja sen happamuudesta

  

Uuden tontin maaperä on ilmiselvästi hapanta. Tontilla kasvaa varpuja, mäntyjä ja sammalta. Paaaaljon sammalta. Tästä johtuen tuleva kasvusto on siis jonkin verran rajoitettua, koska kaikki kasvit ei viihdy happamassa maassa. Olen aina pitänyt yhtenä puutarhani kriteerinä sitä, ettei siellä tarvitse jatkuvasti tehdä muokkaustöitä. Se tarkoittaa myös sitä, että että en ryhdy taistelemaan sammalen ja nurmikon kanssa. Mikä itseasiassa sopii minulle oikein hyvin, koska pidän sammalesta enemmän. 

Vielä en ole tehnyt tarkempaa listausta siitä, mitkä kasvit parhaiten sopisi happamaan maahan. Hortensian ja ruukkuatsalean olen jo ostanut, paikka pitäisi vielä miettiä. Alppiruusu on mietteissä, värin valinta vaan tuottaa ongelmaa. Juuri selvisi, että tontilla kasvaa vanhoja unikoita ja yksi vanha pioni (lajikkeesta ei tietoa). Ruukkuistutuksiin tietysti voi laittaa mitä vaan, mutta haluaisin myös ihan maassa olevia penkkejä. Jonkun verran täytyy rakentaa reunuksellisia kohopenkkejä, koska tontilla on myös kalliota ja humusta on paikoitellen vain ohuita kerroksia. 

En myöskään kokonaan halua hävittää metsäisiä piirteitä. Kanervat, mustikat ja puolukat sammaloituneiden kivien ja mäntyjen kanssa on myös mukava lisä maisemaan. Sen yhdistäminen kukkivaan puutarhaan onkin pähkäilemisen paikka. 

Uudessa pihassa

 

Kävimme viemässä ensimmäisen lastin tavaroita uuteen kotiin ja tottahan toki siellä pihallakin piti pyörähtää. En ollut nähnyt sitä aiemmin, koska näytöllä ja ostaessamme talon piha oli kokonaan lumen peitossa. Silloin kurkin vain ikkunoista ulos ja vähän talon nurkalta taakse. Nyt ilahduin, koska piha oli suurempi kuin muistimmekaan ja niin täynnä puutarhapotentiaalia, että meinaan pakahtua! Maa vaikuttaa suurimmaksi osaksi happamalta, mutta eihän se ole ongelma. Pihassa on istutettuja puita ja luonnonpuita. Ja juuri sopivasti korkeuseroja, että saan tehtyä kivoja pengerryksiä. 

Tällä hetkellä pihassa ei ole paljoakaan perennoja, mutta valtavan kokoinen lumipalloheisi ja samanmoinen syreeni. Tietysti, kun vanhasta pihasta on kyse, osa puista ja pensaista on siinä kunnossa, että tarvitsevat hieman huoltoleikkausta. 

Sipulikukkia puski esiin vähän joka paikasta ja pieni mansikkamaa löytyi takapihalta. Iso penkki kevätesikoita oli heti sisääntulossa ja samassa kohdassa oli nousemassa jotain hyvin tutun näköistä kasvinalkua, mutta en saanut päähäni sen nimeä. Täytyypä laittaa tänne kuva, jos joku muu sen muistaisi. 

Olen eräällä tavalla tyytyväinen, että piha on ”raakile”, koska pelkäsin, että joudun omien mielitekojeni takia poistamaan kamalasti kukkia, joista joku toinen on pitänyt ja huolehtinut. Nyt voin melko huoletta myllätä kaiken ympäri!

Pihan pakkausta

 

Muuttopuuhat lähenevät ja pihan pakkaaminen on pitänyt jo aloittaa. Olen jo kasaillut hieman yhteen ruukkuja ja muita tarvikkeita, jotka tulevat mukaan ja eilen otin asiakseni tyhjentää kompostin. Ihan hyvää multaa sen sisuksista purkautui, jääpä lahjaksi seuraaville asukkaille. Levitin sitä pääosin marjapensaiden alle ja kasvimaalle. Nyt ongelmana ovat enää kasvulavat. Ne ovat periaatteessa nostettavissa, koska jäinen multapaakku on sulanut reunoista, mutta siihen tarvitsee kaverin. Ja kaksi lavoista on täynnä valeistutuksessa olevia kasveja, jotka viime kesänä hankin. Ja ne kaikki ovat tietysti lähdössä mukaan. 

Näistä valeistutuksessa olevista olen jopa kolmessa taimessa nähnyt jo elämää. Nyt kun vielä muistaisi, että mikä mikin on… Keijunkukat kyllä erotan ja yhdessä akileijassa on lappu tallella, mutta muuten täytyy hieman tehdä salapoliisityötä. Onneksi otin lavoista kuvat syksyllä ja lista kasveista on (toivottavasti) vielä tallella. Mutta hetki kyllä menee, ennenkuin niitä voi mullasta ylös kaivaa. Auttaisikohan, jos kaatelisin vähän lämmintä vettä lavoihin?