Puiden varjossa

 
Uusi tonttimme on siis metsään rajoittuva ja pihassakin on puita sopivasti. Löytyy kuusia ja mäntyjä, sekä tietysti koivuja. Mutta muitakin puita on. Yhtä lukuunottamatta olen tunnistanut ne kaikki. Tai yhden toisenkin kanssa on hieman epävarmuutta, joten saa antaa varmistuksia! 

Tuossa ensimmäisessä kuvassa on se tunnistamaton rykelmä. Oksisto on niin korkealla, että en näe lehtiä, jotka voisivat auttaa. Ja ihan pelkästä rungosta ei ole minulle apua. 

 

Tässä on se epävarma otus. Lehdet ovat kuin tammen, mutta runko on outo. Olen kyllä törmännyt pihalla tammenterhojen kuoriin, mutta oravathan voivat kuljettaa niitä mistä vaan.
 

 Ja tässä niitä helpoimpia: hevoskastanjan esittelinkin jo Facebookin puolella. Se on vielä taimen mitoissa, ei siis kuki (harmi). Lehtikuusi löytyy, samoin kuin usea pihlaja. Vaahteran alkuja on useampi, mutta epäilen alkujen tulleen jostain muualta. En ainakaan näe emopuuta missään. Ellei se tunnistamaton ole sitten se… 

Advertisement

Perennojen perässä

 
Vaikka olin tehnyt jo listaa happaman maan kasveista, niin huomaan silti hamstraavani kaikkea mahdollista, mikä vaan eteen sattuu. Facebookista on löytynyt jakotaimia ja vaihdokkeja, ja pari nettitilaustakin on tullut tehtyä. Tarjouksia tietty! Viikonloppuna menin hakemaan villiviinin taimia ja tulin kotiin niiden ja kotkansiipien, yhden pensasangervon ja valkoisen syreenin taimien kanssa. Viime viikolla menin Terrasta hakemaan niittikoneeseen niittejä ja mukaan tarttui keijunkukka, keijunmekko ja tarhajaloangervo. Äidiltä kaivoin juhannusruusua, josta oli toinenkin jakotaimi jo odottamassa maahan laittoa. Huh!

Viikonloppuna istutin myös pohjoisemmasta Suomesta kotoisin olevia pistokkaita ja jakotaimia. Mukana oli köynnöspinaattia, rusokoiranhammas, tertturotkokielo, unelmatädyke, kanadantaponlehti, kuolanpioni, preeria-angervo, tummakurjenpolvi, pisamakello, kurjenpolvi ja iiris. Taimet olivat hyvin selvinneet postimatkasta, mutta pari ensimmäistä yötä täällä taisi olla vähäjuurisille kasveille aikamoinen koettelemus, tai ainakin muutama taimi lerpattaa siihen malliin, että jännittää niiden selviäminen. 

Viikonloppuna valmistui myös etupihan sisäänajo, laitan siitä kuvaa vielä myöhemmin. Etupihan istutusalueetkin alkavat saada hieman ajatusta, yhden kukkapenkin tilanteen laitoinkin jo Taimimaailman Faceen. Siitäkin lisää myöhemmin. 

Hyötytarhaa rakentamassa

 
Uudella tontilla on ihan eri tavalla tilaa rakentaa hyötytarhaa, kuin aiemmin. Täällä on jo valmiiksi kriikuna- ja omenapuita, marjapensaita ja vanha perunamaa. Vanhasta pihasta kaivoin mukaani vanhan ja erittäin satoisan raparperin. Tänään se sai oman penkin kriikunapuiden alla. Ihmeen hyvin se on kestänyt melkein vuosittaista siirtelyä, ei oikeastaan ole ollut moksiskaan. Jospa nyt antaisin sen olla tuossa ihan rauhassa vähän pidempään. 

Vanhasta pihasta tuli mukaan myös viime kesänä vaihdolla hankittu luumupuu, joka on selvinnyt talvesta astiassa hengissä. Se on puhkeamassa lehteen ja etsii nyt kuumeisesti omaa paikkaansa. Tämä tekee herkästi piiskavesoja, joten ennen istutusta on hankittava juuriestemattoa. Ja toinenkin puu on edelleen astiassa; koristeomenapuu. Olen miettinyt sen sijoitusta tai luovutusta, nyt kun omenaa on tulossa vähän enemmänkin. Jos luopuisin siitä, voisin hankkia tilalle kirsikan tai päärynän ja saisin vielä monipuolisemman sadon. 

Sitten vaan hyviä lajikkeita metsästämään, saa vinkata!

Sakuraa ja varkauksia

 
Jos olet seurannut Taimimaailmaa Facebookissa, olet varmasti huomannut harmistukseni koskien rusokirsikkaa. Viisi vuotta sitten, kun muutimme rivitaloon, ostin ensimmäiseksi puutarhaan rusokirsikkapuun. Seuraavana keväänä odotin ihanaa kukintaa, jota ei kuitenkaan tullut. Eikä seuraavana, eikä sitä seuraavana. Neljäntenä vuonna olin jo ihan epätoivoinen, koska olin varma, että puun on oltava jo kukintaikäinen, mutta mitään ei näkynyt. Tänä talvena ja keväänä tuli eteen asuntokaupat ja muutto. Ja tietysti se puu aloitti kukintansa heti seuraavalla viikolla, kun olimme saaneet asunnon tyhjäksi. Ihan vähän vaan harmittaa. 

No, tietysti heti, kun huomasin tämän käydessäni asunnolla, aloin miettiä puun siirtoa. Kukinnan ohi pitäisi odottaa ja mahdollisimman iso paakku kaivaa. Uusi paikka sille olisi jo heti tiedossa. Mutta epäilyttää vaan kovasti. Enkä tiedä, miten saisin sen kuljetettua. Joten ehkä täytyy vain luovuttaa ja ihastella sitä nyt viimeisen kerran ja vilkuttaa sitten hyvästit. 

Täysin tyhjin käsin en kuitenkaan pystynyt puutarhasta lähtemään. Puun juurella seistessäni silittelin särkynyttä sydäntä (joka aika hyvin kuvasti senhetkisiä tunnelmia) ja päätin kaivaa sen ylös. Sillähän on tunnearvoakin, ei sitä sinne voi jättää. Ja kotkansiipi sopii tosi hyvin metsäisen tontin tunnelmaan. Tulikellukka leviää hyvin, ei siitä huomaa, jos pala puuttuu. Ja keijunkukka, no se nyt vaan on ihana. 

Näiden ajatusten kanssa kyykin peppu pystyssä ja kaivelin taimia ylös. Vaikka piha on edelleen oma, niin silti oli kamalan syyllinen olo ja tuntui kuin olisin ollut taimivarkaissa. Ja vielä kirkkaassa päivänvalossa!

Betonia ja puuta

 
Tontille oli jäänyt edellisiltä asukkailta viisi betonirengasta, joiden käyttöön sain heti montakin ideaa. Lopulta ne päätyivät rajaamaan puutarhaa ja sisäänajoa vanhasta pihasta tuttujen kasvulaatikoiden kanssa. Asettelin laatikot ja neljä rengasta Teknisen tuen avulla jonoon nurmikonreunaan. Tänään kaadoin joka renkaaseen säkin kevytsoraa salaojaksi, vaikka jokaisessa renkaassa olikin pohjassa reikä. Sitten multaa perään ja seuraavien heräteostosten istutukseen. Jokaiseen renkaaseen tuli keskelle yksi kartiovalkokuusi ja kahteen keskimmäiseen lisäksi ritarinkannukset, kuunliljat ja yhdet sädepäivänhatut. Tilaa jäi vielä, joten pakko varmaan lähteä ostoksille. 

Laatikot ovat vielä tyhjillään, mutta niillekin on jo suunnitelma. Ajatuksena koko tälle istutusriville on se, että tässä kasvaisi jotain korkeaa, joka hieman peittäisi suoraa näkyvyyttä eteenpäin puutarhassa. Varsinainen kulku puutarhaan tapahtuisi kiertämällä rivistö, jolloin tulee tuntua erillisistä tiloista. 

No, tämä ainakin on ajatus, katsotaan seuraako toteutus perässä. 

Huonekasvit muutoksessa

 
Huonekasvien osalta muutto on sujunut pääosin hyvin, mutta myös pari tragediaa mahtuu joukkoon. Yritin viivyttää ruukkujen siirtoa viimeiseen asti, jotta ne ei perillä joutuisi jatkuvaan siirtelyyn, vaan paikka olisi heti valmiina. Itse pakkaaminen tapahtui tyyliin ”ruukut takakonttiin ja menoksi”. Kiinanruusut saivat vähän liian viileää ja hiukan nuupahtivat, mutta tokenivat parissa päivässä. 

Jättimäinen vuoripalmu on kuolemaisillaan. En tiedä mitä sille tapahtui, se vain alkoi kuivattaa itseään, vaikka on altakasteluruukussa. Ja jo hyvässä kasvussa ollut bataatti sai vähän pohjakosketusta ja siitä irtosi muutama pitkä verso. Mutta suurin suru koskee Kevätmessuilta ostettua tulppaanipelargoniaa. Se ilmeisesti ehti kylmettyä tai otti mallia tuosta vuoripalmusta ja rupesi kuivattamaan ja mädättämään (yhtäaikaa, mitäh?) itseään. Jouduin leikkaamaan siitä pienen viiden sentin latvapalan, jota yritän nyt epätoivoisesti juurruttaa. 

Toivottavasti kaikki kukat nyt kuitenkin ovat tyytyväisiä oloonsa, pääsivät kuitenkin valoisille eteläikkunoille.  

Herukkahävitys

 
Tänään onkin sitten päästy jo kunnolla hommiin. Taisin mainita jo aiemmin, että mustaviinimarjapensaat ovat äkämäpunkkien vallassa. Ne ovat hankalia ötököitä, joista eroon pääseminen on työn takana. Pensaat voisi leikata kokonaan alas ja leikatut osat hävittää polttamalla tai viemällä kaatopaikalle. Pensaiden juurelta maanpinta olisi pidettävänä puhtaana ja kalkittuna, jotta punkeilla ei olisi talvehtimispaikkaa. Tiedän, että edelliset omistajat ovat leikanneet pensaita ja niissä näkyykin edelleen tynkiä, jotka eivät ole toipuneet. Päätin siis, että nämä saavat mennä. 

Vaikka saisinkin leikkaamalla punkit pois, ne ovat voineet tartuttaa pensaisiin jo virustaudin, joka heikentää kasvua ja marjojen muodostumista niin paljon, että hyötykasveina pensaat olisivat turhia. Joten, tänään otin lapion käteen ja ryhdyin kaivamaan juurakoita ylös. Sitten leikkasin oksat pienemmiksi paloiksi ja laitoin roskiin. Nyyh. Kyllähän se pahalta tuntui, mutta ei ne pensaat olleet hyvässä kunnossa. 

Paloittelun jälkeen leikkelin vielä hieman punaviinimarjapensaita, joissa oli muutamia naavoittuneita ja kuolleita oksia. En tiedä, oliko tämä enää hyvää aikaa pensaiden leikkuuseen, mutta meni jo! Seuraavaksi olisi vuorossa pitkän kohopenkin rakentaminen.