Auringonlaskun jälkeen

Facebookkiin jo laitoinkin kuvia viimeisimmästä puuhailusta. Kyllähän sitä aikaa löytyi, kun vaan jaksoi valvoa tarpeeksi myöhään! Illalla vääntäydyin vielä mittailemaan uutta kukkapenkin reunusta ja innostuinkin sitten rakentamaan sen samantien. 

  
Piha viettää jonkun verran alaspäin, joten mietiskelin, että kukkapenkin reunan täytyy olla koroke, joka stoppaa maan valumisen. Pinosin siis vanhoja kattotiiliä muuriksi tuija-aidan viereen (jätin pienen kulkuväylän) ja käänsin maan istuttamista varten. 

Tällä paikalla oli ennen ollut huonosti menestyvä vadelmapenkki, joten yritin kaivaa kaikki mahdolliset juuret tarkkaan pois. En ole kovin huolissani uusista versoista, koska jostain syystä vadelmat eivät tosiaan kasvaneet tällä paikalla hyvin. 

Ja hups vaan! Näin ne kukat kasvaa ihan yhtäkkiä:

  
Laitoin tähän tarkoituksella korkeaa kasvustoa, koska penkki on tontin reunalla, niin ne näkyvät pitkälle. Nyt tässä on harmaamalvikkia, kultapalloa, joku tuntematon, palava rakkaus, tähtiputki ja myskimalva. Tarkoitus olisi lisätä vielä ritarinkannusta ja sädepäivänhattuja eturiviin. Tuolla harmaamalvikin päädyssä on tuleva kivipuutarhaosio, sen kimppuun sitten seuraavaksi. 

Advertisement

Aina ehtii vähän

Puutarhaharrastajien keskuudessa on ainakin tänä kesänä liikkunut ”haaste” PPP, eli puolituntia päivässä puutarhassa. Näiden sateiden aikaan se melkein sitä on ollutkin ihan ilman haasteitakin. Hetken ehtii hommailla, kun jo taas sataa ja sitten hetki taukoa, kun jo taas kastuu. Vaikka minua ei olekaan tehty sokerista, niin en nyt ihan kokoaikaa viitsisi kastella itseäni. 

Sateiden lisäksi itselläni on välillä haasteellista löytää yhtenäistä puuhailuhetkeä, kun kolmevuotias Ihmistaimi pyörii ympärillä. Hän vaikuttaa ainakin välillä olevan kovasti kiinnostunut puutarhahommista, mutta vielä täytyy vahtia hänen puuhailujaan, kun innostus voi olla liiallista. 

Joten, tämän esipuheen jälkeen onkin hyvä esitellä muutaman viime päivän aikaansaannokset puutarhassa:

  
Ehdin lyödä neljä tolpanjalkaa maahan tulevaa ruusukaarta varten. Sain kasattua mukulakiviä suunnilleen yhteen kasaan kivipuutarhaa varten. Ja sain aloitettua yhden tulevan kukkapenkin paikalla maan kääntämisen. 

Jippii! Näin ne hommat etenee… Eiku. 

Lähtölaukaus on kuulunut

  
Tästä se nyt sitten lähti. Kasvihuoneelle on mitattu paikka ja nurkkaa on nyt ryhdytty täyttämään saadulla joutomaalla. Vähän täytyy vielä purkaa tuosta vierestä vanhan avokompostin runkoa ja raivata tuoksuvatukkaa pois tieltä. Mutta, tästä se nyt sitten tosiaan lähti. 

En kyllä osaa sanoa, kuinka pitkälle tämän loppukesän puitteissa ehditään. Voi olla, että ehkä vaan perustukset ja itse rakennelman pystytys ajoittuisi sitten ensi keväälle. Vähän kyllä jänskää, että mitäköhän tästä oikein tulee. Luotto Tekniseen tukeen on kova, ja itsellä innostusta kyllä riittää. 

Kun nyt vaan malttaisi tässä kohdassa olla hätiköimättä. 

Reunojen rajausta

Yksi ensimmäisistä asioista pihalla muuton jälkeen oli sisääntulon siistiminen. Ajotiellä oli painunutta hiekkaa, joka rajautui nurmikkoon ja valokatteesta rakennettuun autokatokseen. Katos alkoi olla jo hieman huonossa kunnossa, joten päätimme purkaa sen pois. 

  
Sepä ei käynytkään ihan niin helposti, kuin ensin ajateltiin. Nauloja oli vaikka muille jakaa, joten purku kesti ihan hetken… 

Seuraavaksi halusin aloittaa tulevan puutarhan rakentamisen niin, että kaikkea ei näkisi heti ensisilmäyksellä. Sisääntulosta oikealle alkaa nurmi, jossa on omena- ja kriikunapuut sekä marjapensaat. Päätin rajata kulkua niin, että sisäänajosta ei pääse suoraan etenemään sinne, vaan puutarhaan pitää mennä portin kautta, jolloin näkymät aukeavat silmien eteen vähitellen. 

Tontilta löytyi betonirenkaita ja vanhasta kodista toin kasvilaatikot, jotka asettelin riviin. 

  
Näihin ajattelin laittaa kasvamaan jotain korkeaa, jotta ajatus näköesteestä toteutuisi. Renkaisiin tuli keskelle valkokartiokuuset, jotka toivottavasti selviävät ja kasvavat kauniiksi aidanteeksi. Laatikoiden sisältö oli hieman vaikeampi päättää, mutta olen nyt ehdottomasti ehkä sitä mieltä, että siirrän niihin takapihalta tuoksuvatukkaa. Se kasvaa suhteellisen korkeaksi ja laatikot auttavat hillitsemään sen leviämisintoa. Plus, osa niistä on nyt tulevan kasvihuoneen tiellä. 

Renkaisiin laitoin kuusien lisäksi hätäistutukseen vanhalta pihalta kasveja, sekä muutamat uudet ostokset: mm.  kuunliljaa, sädepäivänhatut ja ritarinkannukset. Suunnittelin siirtäväni ne ensi kesänä uusiin kukkapenkkeihin, kunhan saisin ne valmiiksi. Mutta nyt on ongelma:

  
Perennat ovat ilmeisesti tykänneet olostaan niin paljon, että ovat kasvaneet jättisuuriksi ja pursuilevat renkaasta yli. Melkein tekisi mieli siirtää ne nyt jo. No, kohta onkin valmistumassa uusi kukkapenkki, johon osa näistä ainakin sopii oikein hyvin. Pakko pistää töpinäksi!