Viime hetken välähdyksiä

Olen tässä jo hetken valmistellut pihaa talvikuntoon. Siivoillut työvälineitä, järjestellyt ruukkuja, laittanut talvisuojauksia paikoilleen. Olen henkisesti valmistautunut talveen. 

Kunnes yhtäkkiä keksin aloittaa vielä yhden kukkapenkin valmistelun! En edes katsellut pihaa mitenkään sillä silmällä, mutta yhtenä päivänä vain tulevan paviljongin vieressä näytti olevan paikka, joka huusi ”tähän kohopenkki!”. Sen muoto ikäänkuin nousi ihan silmille nurmen pinnasta. 

  
Penkin muoto on puoliympyrä, jonka takareuna rajoittuu pihan metsäisen osaan ja puihin. Keskellä takana on lehtikuusi, jonka juurelle olen istuttanut valkoisen kärhön. Toivottavasti siitä tulee runsas katseenvangitsija. Penkin etuosaan tulee kesäisiä kukkijoita, jotka viihtyvät paahteessa. Tämä kohta on nimittäin yksi aurinkoisimmista pihalla. Takaosaan suunnittelin pari pienempää havua ja muita puuvartisia kasveja, jotta penkin kasvuston liukuma olisi rajaton metsäisen osaan päin. 

  
Toisessa reunassa penkki rajoittuu tulevaan mansikkamaahan, joten kukkien sekaan voisi sillä puolella istuttaa myös värikkäitä hyötykasveja, kuten mangoldia ja papuja. 

Tämän kesän aikana olen huomannut, että maapohja tontilla on kivinen, tiivis ja melko ravintoköyhä. Maanparannus on siis aiheellista. Kohopenkit ovat siksi hyviä ainakin tämmöiselle laiskalle puutarhurille, kun maata ei erikseen tarvitse ryhtyä kääntämään. Ryhdyinkin penkinperustustoimiin taas kokeilumielellä: kasasin penkinpohjaksi ison kasan kuivia lehtiä. Seuraavaksi heitän sinne pollen parasta sekaan. Seuraavaksi kerrokseksi olisi parasta heittää multaa, mutta sen kaiken olen jo käyttänyt, enkä pelkästään tätä varten aio ostaa lisää. Joten heitän päälle pari säkkiä haketta, jotka vielä tuolla pihalla pyörivät. 

Tämä sekoitus saa muhia talven yli ja katsotaan, miltä se keväällä näyttää. Ensi keväänä on tarkoitus tilata isompi kuorma multaa kaikkia muistakin istutuksia varten, eiköhän siitä riitä tähänkin. 

Advertisement

Operaatio hautausmaa

Winter is coming. 

Talvi on puutarhurille ikävää aikaa siinä mielessä, että täällä Suomessa se tarkoittaa käytännössä pakkolomaa. Ja puutarhuroinnissa osa asioista pitää aloittaa aina alusta, jos ei ole kaikille talvenaroille kasveille sopivaa talvehtimispaikkaa. Osa kasveista selviää mukuloina, joitakin voi pitää huoneenlämmössä, mutta jos lukumäärä on suuri, niin on keksittävä jotain muuta. 

Ja nyt, minä kokeilen jotain muuta. Olin kuullut aiemmin, että kesäisin ruukuissa pidettäviä kasveja joku on onnistunut talvehdittamaan menestyksekkäästi, mutta en ole lotkauttanut korvaani sille tarkemmin. Nyt siementaimiruukkuja ja muutamia muita jakotaimia sekä muita ”kesäkukkia” on sen verran, etten saa kaikkea mahtumaan sisälle. Joten selvittelin asiaa. 

Sain selville, että ruukuissa kasvavia kasveja voi haudata (ruukussaan) maahan ja sillä tavoin talvehdittaa ne. En ihan keksinyt miten tämä tapa eroaa siitä, että antaisi olla vain maassa ja peittelee, mutta kokeillaan. 

  
Valitsin kokeiluun leikkuutaimina saadut köynnöshortensiat (jotka ovat olleet juurtumassa), leikkuutaimina saadun viiniköynnöksen pätkän (joka ei ehtinyt juurtua), verenpisaran, sinisarjan, sekä kaksi syklaamin mukulaa. Kokeilu ei saanut hyvää alkua ainakaan sinisarjan kohdalla, joka ehti jo hieman paleltua…

Asettelin leikkuutaimet kuopan pohjalle, sitten ruukut vierekkäin kyljelleen. Näin siksi, että mahdolliset ylimääräiset vedet eivät jäisi ruukkuihin seisomaan. Heittelin päälle puolivalmista kompostia paksuhkon kerroksen erityisesti ruukkuosien päälle, en niinkään kasviosien päälle. Ja lopuksi peittelin koko kasan vielä puista pudonneilla lehdillä. 

Ja nyt sitten vain jännitetään. Varmaan käyn vielä heittelemässä lisää lehtiä, jotta pakkaseristys on varma. 

Tee-se-itse-nainen

Sainpas valmiiksi! Ehkä vuoden verran olen suunnitellut tätä, mutta materiaalin hankinta ei ollutkaan ihan niin helppoa. Vihdoin kuitenkin sain käsiini samankokoisia ikkunoita useamman kappaleen. Sitten oli enää kysymys ajasta. Mutta nyt vapaa-aikaa löytyi tarpeeksi yhteen menoon! 

  
Ikkunoita riittää yhteensä kahteen lyhtyyn, joten tämä ensimmäinen sai luvan toimia pioneerina tuotekehittelyssä. Pyrin pitämään homman hyvin yksinkertaisena. Kaikki puuosat ovat kierrätettyjä. Mittailut tapahtui enimmäkseen sinnepäin ja mututuntumalla. Seurasin vain johtoajatusta, koska halusin selvittää, kuinka hyvin se toimisi käytännössä. 

  
Katto on irtonainen, jotta sen voi tarvittaessa helposti nostaa pois paikoiltaan. Seuraava ajatus on, että jos ensi kesänä saisin päivitettyä sen viherkatoksi. 

Lyhdyn sisään laitoin yhden syysistutuksen ja katon koukkuihin kaksi lyhtyä. Keväällä lyhtyä voi käyttää minikasvihuoneena. Mietin jo, että keijunmekko voisi menestyä tuolla hyvin. Sen voisi laittaa lattialle ja narut kattoon, mitä pitkin se saisi kiivetä niin paljon kuin huvittaa. Kuulostaa suunnitelmalta!