Elämää lumessa

  
Joku täällä liikkuu. Rusakko on vakiovieras ympäri vuoden, mutta nyt on näkynyt ihan uusia jälkiä. Ensin ajattelin, että täällä voisi olla lumikko tai vastaava, mutta kyllä nämä taitavat olla ihan oravan jälkiä. Lauhtunut sää on tainnut saada ne liikkeelle.   


Pupusen jälkiä todellakin näkyy jatkuvasti pihalla, löytyipä oikein kunnon makuupaikkakin, johon oli jätetty iso kasa papanoita muistoksi. Mutta nyt pitkäkorvan jälkien viereen on ilmestynyt toiset. Pihalla on näkynyt syksyllä kissoja, mutta nämä jäljet olivat kyllä liian isot niille kolleille. Askelvälikin oli sen verran pitkä, että epäilen ketun olevan asialla. 

Syksyllä näimme pari kertaa höyhenkasoja pihalla, mutta emme päässeet selvyyteen oliko jäljet ilmaiskun vai maahyökkäyksen lopputulosta. Alueella on ilmeisesti jokin/jotain pöllö/jä, sekä haukkalintuja. Avaraa luontoa kerrakseen!

  

Kovan onnen köynnösruusu näyttää tältä. Vaikka se on täysin suojaamattomana pihalla näissä kovissa pakkasissa, ainakaan tässä pisimmässä varressa ei näy (vielä) paleltumisen merkkejä. Eikös sen mustaksi pitäisi mennä, jos niin käy?

  

Ja ikivihreä muratti roikkuu vielä väripilkkuna. Jäässähän se tietysti on, mutta saahan sitä toivoa, että se selviäisi talvesta ja voisin keväällä istuttaa sen uudestaan. Hullua optimismia!
  

Mainokset

Lumesta ja pakkasesta

  
Hyvää uutta vuotta kaikille! Tammikuu on jo pitkällä ja katse suuntautuu tiukasti uuteen kasvukauteen. Uutisvirrassa on näkynyt juttuja, joissa aivan selvästi jo mietitään kevättä. Facebookissa pelkästään on monta kertaa jaettu uutisia, joissa iloitaan kovista pakkasista vähälumisilla paikoilla, koska talvehtivat tuholaiset eivät kestä sitä kylmyyttä.  

On ennustettu, että punkkeja ja kotiloita näkyisi ensi vuonna vähemmän, koska toukat ja munat eivät kestä päälle parinkymmenen asteen pakkasia. Ihan kiva, jos näin on. Mutta mites kasvit? Ei se pakkanen tee niillekään yhtään hyvää, jos lunta ei ole suojaamassa. 

Oma tilannehan on tosiaan se, että istuttelin viime syksynä aika paljon uusia asioita puutarhaan. Siirtelin ja vaihtelin paikkoja. Onni onnettomuudessa oli, että roudan tuleminen tapahtui vasta tosi myöhään eli kasvit ovat saaneet lisäaikaa juurtumiseen. Mutta koska suojaavaa lunta ei tullut kunnolla ennen kovia pakkasia, pelkään, että syksyn etumatka tuli menetettyä siinä. 

Omassa uudessa puutarhassa huomasin viime kesänä vain harvakseltaan tuholaisia. Luulin ensin pitkään, että minulla ei ole lehtokotiloita ollenkaan, kunnes tulin jakaneeksi isoa pikkutalviopusikkoa. 

  
Tämä iso mätäs on hyvinvoiva ja paksu kerros. Kaivoin lapiolla siitä palan jakoon ja silloin näin pari kotiloa. Missään muualla puutarhassa en ole niihin törmännyt. Muutamat liljat säästyivät liljakukoilta ja ne harvat (pikku)etanat, joita näin, taisivat joutua parempiin suihin ahkerien lintujen toimesta. Pihassa on muurahaisia, mutta olen siinä uskossa, että ne harventavat mahdollisia punkkeja omiin tarpeisiinsa. 

Ainoa kiusallinen vaiva taisi olla pihlajakoi, joka otti kohteekseen kriikunapuut, kun pihlajiin ei tullut marjan marjaa. Ja parissa marjapensaassa oli jotkut eksyneet muurahaiset vallanneet muutaman marjatertun. Edellisen asukkaan vaivana olleet äkämäpunkit on nyt toivottavasti hävitetty, kun kaivoin kaikki saastuneet pensaat pois puutarhasta. 

Mutta mitä puutarhuri nyt talvesta ja pakkasesta lopulta ajattelisi? Hyvä, että on lunta suojaamassa kasveja, ja kiva, että kovat pakkaset käväisivät rajoittamassa tuholaisten määrää. Mutta säästykööt kasvit ja tulkoon kevät!