Aivopieruja puutarhassa

   
Hmm. Viime syksynä sain hirmu hyvän idean kokeilla erilaista talvehdittamistapaa muutamille kasveille. Nyt olen tajunnut ajatukseni mahdottomuuden ainakin yhden kasvin kohdalla. 

Hautasin siis muutamat kokeilukasvit tässä kirjoituksessa kuvaillulla tavalla vanhan avokompostin viereen. Nyt viikonloppuna tajusin esikasvatettavia siemeniä selatessani, että esimerkiksi se sinisarja ja verenpisara pitäisi nyt ottaa esikasvatuksen sisälle, jotta ne saisivat hyvän lähdön kesään. 

Mutta nehän ovat nyt siis siellä lumen alla. Jäässä. En voi mennä hakkaamaan sitä hautaa auki vain kahden kukan takia, koska sitten muiden talvehtiminen vaarantuu. Joten eipä ne nyt sitten pääsekään aikaisempaan vauhtiin esikasvatuksen avulla. Öh. Miten tässä nyt näin pääsi käymään :D Eipä kyllä käynyt mielessäkään silloin syksyllä. 

Lisäksi olin aivan varma, että vein myös keijunmekon ruukkuineen kyseiselle hautausmaalle ja se nyt ainakin pitäisi saada esikasvatukseen! Muutenkin hidas kasvamaan, niin sitten homma venyy jonkun hajamielisen puutarhurin takia. En löydä itseltäni mitään kirjallista merkintää keijunmekon kohtalosta. Toivottavasti se ei kuitenkaan loppusijoittunut kompostiin…

Advertisement

Kevättalvi kurkkimassa

Viikko sitten olin torjumassa lumivahinkoja, kun märkää lunta satoi ja satoi. Onneksi ravistelin lumet alas. 

En ollut huomannut, että takapihalla kasvavan kuusen alaoksat olivat hautautuneet paksun kinoksen alle. Nyt tietysti on ollut melkein viikon vähintään yöpakkasia ja märät kinokset ovat kovettuneet. Eilen tajusin tilanteen ja kävin rikkomassa kinosta kuusen ympäriltä.

  
Kuvasta näkee vahingot. Hangella on nyt katkenneita oksanpätkiä. Onneksi pätkät ovat pieniä ja suurin osa oksista selvisi, mutta harmi kuitenkin. Kuusi on tähän asti kasvanut mukavan symmetrisenä, yritän kovasti pitääkin tilanteen niin. 

Etupihan valkokartiokuusilla on vähän sama tilanne. 

  
Nämähän on istutettu betonirenkaisiin autopaikan viereen. Kuusista näkyy vain latvatupsut, kun lumi painaa muita oksia peittäen ne näkyvistä. Näiden ympäriltä en kaikkea lunta kaiva pois, koska se myös suojaa kuusia sekä reunoilla olevia perennoja, ovathan ne melko tuoreet istutukset. 

Mitenköhän sen huputuksen kanssa toimisi?

Lumivahinkoja torjumassa

Eikös näytäkin siltä, että tässä on siisti rivi orapihlaja-aitaa…? Tai sitten ei. Nyt on monta päivää satanut märkää lunta, joka pakkautuu puiden ja pensaiden päälle. Kävin jo ravistelemassa lumipalloheisin puhtaaksi, samoin kuin syreenin, kun oksat ihan selvästi riippuivat märän lumen painosta. Isoihin puihin (omenat, kriikunat) en koskenut, niiden pitäisi kyllä kestää. Lisäksi niiden oksisto on sen verran korkealla, ettei niitä ihan tuosta noin vaan ravistella.

Marjapensaat ovat myös vaaravyöhykkeellä, onneksi ne saa helposti ravisteltua puhtaaksi. Mutta sitten on muutama pensas, jotka ovat vähän jääneet jalkoihin. Kaksi pensashanhikkia on hautautunut jo pelkän sataneen lumen alle ja sitten niiden päälle on kasattu muualta kolattua lunta (poissa silmistä, poissa mielestä…). Toinen norjanangervo vaikuttaa olevan ihan siistissä kunnossa, mutta toinen retkottaa hieman rasittuneen näköisenä. Se on vielä siirtovuorossa keväällä, joten sitä tulee leikeltyä silloin muutenkin, en siis ota parista katkenneesta oksasta stressiä. Näiden pensaiden keskellä on juhannusruusu, mutta sen oksat näyttävät törröttävän hyvin jämäköinä hangen keskeltä, joten ei taida olla huolta.

Sitten on tämä ah niin ihana orapihlaja. Se oli jo valmiiksi sekavan näköinen viime vuonna ja olen antanut sille heti muuttaessa poistotuomion, joten en nyt sen enempää lähtenyt tarpomaan syvään hankeen ja piikittämään itseäni oksien heiluttelulla. Lähinnä tuijottelin ja mietin parasta tapaa saada koko aita kerralla pois ilman, että joutuisin pitkään taistelemaan juuriversojen kanssa. Vähän kauhistuttaa ajatus, koska huomasin jo viime vuonna parin poistamani pensaan kohdalla, että versoja kyllä tuli aika helposti. Aikamoinen homma on kaivaa koko aidanne ylös isolla kuopalla, jotta saan kaikki juuret pois. Aita on vanha ja paksut juuret ylettyvät jo syvälle.

Yhdestä puusta olen kyllä hieman huolissani. Viime syksynä maahan istuttamani luumupuu, joka sai muutossa oksavaurion. Yksi oksanhaara taittui ja repesi kaulastaan vähän auki. Sidoin revenneen kohdan harsolla takaisin kiinni, mutta en laittanut siihen mitään haava-ainetta. En avannut harsoa koko kesänä tai syksyllä, mutta nyt vähän jänskättää, että toivottavasti oksalle ei kasaannut juuri sopivasti lunta, että harsosidokseni pettäisi. Tätä puuta olenkin käynyt puhdistelemassa, mutta välillä työpäivänkin aikana ehtii sataa kerralla niin paljon, että uusi taipuminen on mahdollista.

Nyt pitää vain tarkasti seurata säätiedotuksia, että milloin pakastaa, jotta ehtii varmasti ravistella kaiken taas puhtaaksi ennen lumen mahdollista jäätymistä.

Omenapuuongelma

  
Pihalla on kolme vanhaa omenapuuta. Minun annettiin ymmärtää, etteivät ne oikein ole olleet satoisia. Siitä ehkä kielii sekin, että hieman sivummalle on istutettu uusi omenapuu. Se on vielä sen verran nuori taimi, että siitä sopii odotella satoa vasta muutaman vuoden kuluttua. 

Mutta nämä vanhat. Seurasin niitä viime kesän ja tuloksena oli seuraavaa: puut eivät oikeastaan kukkineet, en ainakaan nähnyt yhtään kukkaa. Muutama niitä ilmeisesti oli ollut, koska raakileita ilmestyi yhteen puuhun kymmenkunta. Yksikään niistä ei kyllä ehtinyt kypsäksi asti. Osa putosi raakileina alas, oravat taisi viedä pari ja loput vain hävisivät. 

Viime kesänä oli kyllä pieni pihlajakoiongelma, joka vaivasi myös kriikunoita, ja pudonneet raakileet oli kyllä kärsineitä. En tiedä oliko sillä kuinka paljon vaikutusta tilanteeseen. 

Yksi iso ongelma on myös se, että puita on leikattu todella paljon ja mielestäni hieman väärin. Puut on täynnä vesiversoja, joiden on annettu vain kasvaa, joten puiden kasvuenergia menee niihin. 

  
Esimerkiksi taas näkee kuinka runkoja on karsittu hassusti ja toinen puu on päästetty kasvamaan kaksilatvaiseksi. Pitkiä tynkäoksia on paljon joka puussa ja yhtä puuta oravat käyvät säännöllisesti kuorimassa tyngästä runkoon päin. 

Olen myös mietiskellyt, onko nämä kaksi myös hieman liian lähellä toisiaan. Väliä on reilu kaksi metriä, ehkä kolme. Että pitäisiköhän toinen kaataa pois?

Uhkailin viime vuonna, että jos tänä vuonna ei tapahdu mitään, niin pitää antaa sahan laulaa, mutta varmaan täytyy vielä vuosi-pari katsoa tilannetta tarkemmin. Varsinkin, jos nyt alan noita vesiversoja taivuttelemaan. 

Ystävänpäivän istutushommia

Kävinpä taimistolla ostamassa ystävänpäiväkukkia ystävälle ja samalla tietysti itselleni. Päätin istuttaa omat minikukkani ruukkuihin, jotta niillä olisi mahdollisuus ilahduttaa meitä hieman pidempään. 

Multasäkkejä en lähtenyt kuskailemaan, mutta ei haittaa, minulla oli vielä Clas Ohlsonilta kookosmultabrikettejä jäljellä.

  
Yhdestä briketistä tulee 10 litraa multaa, joten siitä riittää hyvin näihin istutuksiin ja sitten huonekasvien mullanvaihtoon/-lisäykseen. Lisää vain vesi! Ohjeen mukaan riittää 3 litraa ja niin se riittääkin, kun ohjeen mukaan sekoittelee huolellisesti. 

  
Siinä sitä nyt sitten on, ei muuta kuin hommiin!

  
Ruukkuihin salaojat ja asettelemaan. Ostin yhden punaisen jaloleinikin, kaksi miniruusua ja kaksi eriväristä bellistä. Punainen leinikki ja valkoinen kaunokainen pääsivät kavereiksi ja toiseen ruukkuun punainen kaunokainen miniruusujen kanssa. 

Ja sitten vain ihastelemaan! Hyvää ystävänpäivää :)