Lumivahinkoja torjumassa

Eikös näytäkin siltä, että tässä on siisti rivi orapihlaja-aitaa…? Tai sitten ei. Nyt on monta päivää satanut märkää lunta, joka pakkautuu puiden ja pensaiden päälle. Kävin jo ravistelemassa lumipalloheisin puhtaaksi, samoin kuin syreenin, kun oksat ihan selvästi riippuivat märän lumen painosta. Isoihin puihin (omenat, kriikunat) en koskenut, niiden pitäisi kyllä kestää. Lisäksi niiden oksisto on sen verran korkealla, ettei niitä ihan tuosta noin vaan ravistella.

Marjapensaat ovat myös vaaravyöhykkeellä, onneksi ne saa helposti ravisteltua puhtaaksi. Mutta sitten on muutama pensas, jotka ovat vähän jääneet jalkoihin. Kaksi pensashanhikkia on hautautunut jo pelkän sataneen lumen alle ja sitten niiden päälle on kasattu muualta kolattua lunta (poissa silmistä, poissa mielestä…). Toinen norjanangervo vaikuttaa olevan ihan siistissä kunnossa, mutta toinen retkottaa hieman rasittuneen näköisenä. Se on vielä siirtovuorossa keväällä, joten sitä tulee leikeltyä silloin muutenkin, en siis ota parista katkenneesta oksasta stressiä. Näiden pensaiden keskellä on juhannusruusu, mutta sen oksat näyttävät törröttävän hyvin jämäköinä hangen keskeltä, joten ei taida olla huolta.

Sitten on tämä ah niin ihana orapihlaja. Se oli jo valmiiksi sekavan näköinen viime vuonna ja olen antanut sille heti muuttaessa poistotuomion, joten en nyt sen enempää lähtenyt tarpomaan syvään hankeen ja piikittämään itseäni oksien heiluttelulla. Lähinnä tuijottelin ja mietin parasta tapaa saada koko aita kerralla pois ilman, että joutuisin pitkään taistelemaan juuriversojen kanssa. Vähän kauhistuttaa ajatus, koska huomasin jo viime vuonna parin poistamani pensaan kohdalla, että versoja kyllä tuli aika helposti. Aikamoinen homma on kaivaa koko aidanne ylös isolla kuopalla, jotta saan kaikki juuret pois. Aita on vanha ja paksut juuret ylettyvät jo syvälle.

Yhdestä puusta olen kyllä hieman huolissani. Viime syksynä maahan istuttamani luumupuu, joka sai muutossa oksavaurion. Yksi oksanhaara taittui ja repesi kaulastaan vähän auki. Sidoin revenneen kohdan harsolla takaisin kiinni, mutta en laittanut siihen mitään haava-ainetta. En avannut harsoa koko kesänä tai syksyllä, mutta nyt vähän jänskättää, että toivottavasti oksalle ei kasaannut juuri sopivasti lunta, että harsosidokseni pettäisi. Tätä puuta olenkin käynyt puhdistelemassa, mutta välillä työpäivänkin aikana ehtii sataa kerralla niin paljon, että uusi taipuminen on mahdollista.

Nyt pitää vain tarkasti seurata säätiedotuksia, että milloin pakastaa, jotta ehtii varmasti ravistella kaiken taas puhtaaksi ennen lumen mahdollista jäätymistä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s