Auringon ansiota


Jee! Puutarhasta kuuluu iloisia uutisia! Sen lisäksi, että valkovuokot, skillat, esikot ja muut ovat heränneet talviunilta, niin muitakin ilahduttavia asioita on tullut esiin. 

Facebookissa Taimimaailmaa seuraavat huomasivatkin jo tänään, että miniruusuja on selvinnyt hengissä, lehtiä ja uutta kasvua pukkaa hurjaa vauhtia. Mutta sitten huomasin erään oikein ilahduttavan asian: molempien kärhöjen juurella vaikuttaisi olevan elämää! Viime viikon pettymyksen jälkeen en kuitenkaan luopunut toivosta, vaan heitin juurille vettä ja onneksi taivaalta sitä tuli vielä useasti lisää. Näinköhän se on auttanut ja taimet ovat virkistyneet. Sormet ainakin ristissä, että näin olisi. 

Harmillisesti silti kummankaan villiviinin juurella tai oksistossa ei näy elämää. Japaninkelasköynnös ei myöskään näytä elonmerkkejä, muuuutta jos oikein toiveikkaalla silmällä oksia katselee, niin ehkä pari silmua näytti vähän enemmän turvonneilta, kuin ennen…


Kaikenlaisia pieniä onnistumisia pukkaa maasta esiin. Karussa kivikossa talven maanneet mehitähdet ovat ilmeisesti hengissä, siirrettyjä jalopähkämöitä pukkaa esiin, pikkusydäntä näkyy parissa paikassa, akileijoja on hengissä ja viime keväänä kunnostetussa kukkapenkissä on nousussa useita semmoisia taimennäköisiä asioita, joista en ihan ihan muista, mitä kaikkea ne ovat :D 


Hyötytarhan puolella ruohosipuli ja oregano ovat heränneet, viinimarjat puskevat lehteä, karviaiset näyttäisivät olevan hengissä ja raparperi nousee uskollisesti maasta. Köynnöspinaatti on lähtenyt hyvään kasvuun talvehdittuaan ruukussa talvihaudassa ja nyt pitäisikin miettiä sille vakituinen paikka, johon saisi sille tuen laitettua. 

Ei se kaikki ahertaminen viime kesänä mennyt siis hukkaan, kyllä tästä vielä kukkiva puutarha saadaan aikaiseksi. 

Mainokset

Sateinen sunnuntai, eli kuinka tuhlata taimilahjakortti

Oli taimistolla tarjouksia. Useita. Oli sateinen päivä, eikä siis parempaa tekemistä. Vaarallinen yhdistelmä…

Piti vain mennä suunnittelemaan, kun se eilinen inventaariopäivä aiheutti vähän ideapurkauksia puutarhassa, mutta kuinkas sitten kävikään? Suunnitelmat saivat kyllä aineksia ihan tarpeeksi, mutta vielä olisi muiden ostosten kanssa voinut odottaa hieman pidemmälle kevättä. Onneksi oli lahjakortti mukana!

  
Mukaan tarttui siis valtavan kokoinen uusi alppiruusu, joka on aivan täynnä nuppuja. Lajike on ’Vulcan’, jonka valitsin värin perusteella. Tai oikeastaan tuuheuden ja nuppujen määrän :D Tajusin vasta kotona alkaa googletella kestävyysominaisuuksia ja muita hyödyllisiä tietoja. Ja sitten en löytänytkään mitään! Ilmeisesti pitäisi ainakin täällä kakkosvyöhykkeellä menestyä ja kestää. Väri on peruspunainen, arvoin pitkään tämän ja valkoisen välillä. Nyt arvon kahden mahdollisen istutuspaikan välillä. 

Eiliseltä jäi harmittamaan tuo köynnöskato, kun vain yksi kärhö näyttäisi olevan hengissä. Joten tartuinpa vielä kahteen tarjoukseen, joista toinen oli kyllä aika huima: köynnöshortensia 4,90€! Ostin kaksi. Enempää en yksin saanut.   

 

Toisen ajattelin laittaa kasvamaan yhden menetetyn villiviinin tilalle koivua vasten. Täytyy vielä ensin hieman arvioida paikan sopivuus. Toiselle suunnittelin maanpeittotehtävää, täytyy hieman mittailla yhden nurkan tilavuutta sitä varten. 

Ja sitten sorruin klassikkoon. Havaitsin kaipaavani vielä jotain värikästä kukkivaa ja satuin seisomaan siellä köynnösosastolla. Edessäni oli Clematis ’Jackmanii’. Ehkä klassisista klassisin. Ajattelin sitä pariksi toiselle köynnöshortensialle; valkoinen ja tumma lila sopivat aika hyvin yhteen. Täytyy vielä päättää, laitanko kiertämään samaa puuta, vai toinen toiselle puolelle sisääntuloa ja toinen toiselle. Tai sitten vierekkäin sinne maahan mönkimään. Päässä pälkähti jopa ajatus, että laitan sen keskelle vanhaa syreeniä, jolloin köynnös voisi kietoutua ja kukkia korkean pensaan alaosissa (ja peittää lehdettömät varret), ja syreeni hoitelisi latvaosan kukinnan! Miltä kuulostaa? Onko ihan pähkähullu ajatus?

Kevätinventaario

Pari päivää tuli vietettyä pää ämpärissä, joten puutarhassakin on ollut hieman hiljaista. Nyt kun vihdoin pääsin vähän haukkaamaan raitista ilmaa, niin piti vain hetken kierrellä pihalla ja katsella, mitä kaikkea siellä on jo lähtenyt aurinkoa kohti. 

  
Aiemmin tekemäni kevätistutus on edelleen voimissaan, hyvin kukkii ja loistaa. Nyt se pääsi oven pielestä taivaan alle, kun nostettiin terassikalusteet esille.   

 
Facebookin puolelta joku on voinutkin nähdä, miten Tekninen tuki teki juuri sopivat istutuslaatikot etupihalle. Laitoin niihin sen ekan mukulan jälkeen ruukut, joihin laitoin orvokkeja ja sisällä esikasvatetut lukinliljan taimet. Ja sitten iski pöpö, enkä päässyt kunnolla suojaamaan niitä yöpakkasilta… Lukinliljat eivät tykänneet hyvää, orvokit eivät onneksi olleet moksiskaan. 

  
Näihin betonirenkaisiin laitoin viime vuonna valkokartiokuuset kasvamaan. Ne näyttävät oikein hyviltä, mutta kaikki niiden ympärille laittamani perennat ovat ihan ruskeita ja kuivuneita. Jopa tulikellukka ja nukkapähkämö, joiden piti kestää melkein mitä vaan. Ne vähän harmittavat, koska osa oli vanhasta pihasta kaivettuja ja loput ostotaimia, joiden piti olla siinä vain juurtuakseen vahvemmiksi tätä kevättä ajatellen. 

Sitten tuli taas harmitus, kun menin tarkastamaan viime syksynä istuttamani köynnökset. Kumpikaan villiviini ei osoita mitään elonmerkkejä ja toisella kärhöllä oli maata kuoriutunut juurakon päältä pois (outoa), joten se on ilmeisesti paleltunut. Ainoastaan toisella kärhöllä näkyi vanhojen varsien vierestä tulevan uutta kasvua, joiden voisi olettaa olevan uusia versoja. Sepä selviää sitten myöhemmin. 

Sain myös lahjoituksena koreanihmepensasta, jossa ei näy elämää. Samoin kuin japaninkelasköynnös, ei silmun silmua yhdessäkään varressa. Tosin en ole varma lähteekö se silmuista vai uusista versoista. Mutta varma lähtijä sen piti olla. 

  
Onnistumisiakin onneksi näkyi. Melkein kaikki pionit on nousussa, siirretyt esikot ovat hengissä, särkynyt sydän on lähtenyt kasvuun ja isomaksaruoho on elossa. Valeistutuspenkissä näkyy useassa kohdassa elämää (vaikka myös tyhjiä kohtia), ja pitkän penkin kukat ovat melkein kaikki nostaneet jo päätään. 

”Vanhat” jo pihassa olleet taimet näyttävät jatkavan kasvuaan entiseen malliin, vaikka rusakko kävikin verottamassa krookuksia aika rankalla kädellä (hampaalla). Eiköhän tästä vielä kukkiva puutarha saada aikaiseksi!

Haudan ryöstö

Yritin jo aiemmin tällä viikolla käydä kaivelemassa sitä hautaa, johon laitoin syksyllä kokeilumielessä talvehtimaan pari ruukkua sekä pätkät viiniköynnöstä ja köynnöshortensiaa. Silloin oli vielä liian märkää ja siirtelin vain lehtiä siitä päältä pois. En edes löytänyt sieltä mitään ja aloin epäillä itseäni, että olenkohan vain kuvitellut kaiken. Tänään yritin uudestaan ja menestys oli hieman parempi. 

  
Yhtäkkiä lehtiä siirrellessäni silmiin pisti jotain punaista ja yhden ruukun reuna. Nostin ruukun haudasta ylös ja yritin kovasti muistella, mitä siinä viime vuonna oli :D Tässä ei ollut keijunmekkoa, eikä muistaakseni myöskään verenpisaraa. Nämä alut taitaa olla köynnöspinaattia! Jee, ne selvisivät!

Löysin myös kaksi muuta ruukkua, joista toisen tunnistin keijunmekoksi ja toisen muistelen olevan verenpisara. Näissä kummassakaan ei näy mitään alkuja, mutta nostin ne nyt esiin ja aurinkoon. Kädet osuivat myös kolmeen muuhun ruukkuun, sinisarjaan ja kahteen syklaamiin (muistaakseni). Sinisarja näyttää kärsineeltä, lisäksi sen ruukusta pilkisti kastemato. Ei vaikuta hyvältä. Epäilemäni syklaamit näyttävät myös aika maatuneilta. Katselen kuitenkin hetken, mitä niille käy. 

Köynnöksistä en löytänyt jälkeäkään! Haudasta pilkisti kaksi hyvin pitkävartista vartta esiin, mutta ne muistuttavat liikaa vieressä kasvavia tuoksuvatukoita, että en uskalla toivoa suuria. Yhden kiemuraisen oksan löysin, joka voisi olla köynnöshortensiaa, mutta mitään muuta ei osunut käsiin. Harmi, mutta nyt täytyy vaan ottaa opiksi ja yrittää joskus uudestaan. 

Ihmistaimi istuttamassa

  
Tässäpä olisi nyt melkein neljävuotiaan Ihmistaimen omat siemenet mullassa. Hän halusi osallistua kukkien kasvattamiseen, joten sitten laitettiin. Hän halusi laittaa herneitä ja chiliä, kun se kuulostaa niin hauskalta. Kukkivia kukkia ei tällä kertaa kuulunut valikoimaan, mutta etelän tuliaisista kiinnosti kaktuksen siemenet. Vaikka jälkikäteen alkoikin hieman epäilyttää, kun siinä kuvassa ne näytti niin piikikkäiltä…

Myöhemmin hän haluaa sitten avomaalle laittaa ainakin porkkanoita ja mansikoita. Onnistuu :)

Äitikin jatkoi taas tämän esikasvatuspuuhan parissa:

  
Koulin minikasvarin alut isompiin ruukkuihin, vaikka parit taimenalut olikin humpsahtaneet pituutta aika hurjasti parin aurinkoisen päivän aikana. Siirsin nämä nyt pois ikkunalta, että malttaisivat kasvaa rauhassa. 

Mustasilmäsusanna ja viidakkokurkku ovat hyvässä alussa, fenkoli vähän hontelo. Revonhännät ovat jääneet vähän pieniksi ja lanttuja tuli vain yksi. Onneksi tässä ehtii vielä laittaa lisää. 

Pelargonian pistokas on vähän vaisu, toivottavasti se virkistyy vanhetessaan. Ja verenpisaran pistokas piti latvoa, kun sekin kurkotteli jo taivaisiin. Laitoin latvan myös multaan, tuleepahan useampi taimi. 

Vielä olisi siemeniä jäljellä…

Multahurmos

Satuin käväisemään multakaupoilla. Ajatuksena oli hakea pari säkkiä multaa ensimmäisiä istutuksia varten. Kävikin niin, että taimistopuolella laitettiin juuri tarjoushintoja multasäkeille esiin. Tein hetken pieniä laskutoimituksia ja tulin tulokseen, että pakkohan tarjoukseen on tarttua. Nyt mulla on 40 säkkiä multaa tuossa pihassa :D Ehkä niillä hetken pärjää!

Tänään sitten tietysti piti ryhtyä hommiin. Ajattelin kokeilla varhaisperunoita näin alkuun. En ole aiemmin laittanut perunoita näin aikaisin, mutta nyt oli sopiva hetki kokeilla, kun oli yksi saavi tyhjänä ja tuota multaakin tuossa. Ei siis tarvinnut ryhtyä mihinkään maanmuokkaustoimenpiteisiin. 

  
Jos ihan oikein muistan, niin tuo saavi on noin 90 litrainen. Täytin siitä 2/3 mullalla ja kookoskuidun sekoituksella. Sitten asettelin itäneet perunat pinnalle ja peitin lopulta mullalla. 

  
Voi olla, että laitoin niitä vähän liikaa, mutta onneksi saavi on melko syvä. Pohjassa on tietysti reiät ylimääräisen veden poistumista varten. Lajikkeeksi valitsin kesäperuna Colomban. En ole ikinä oikein ollut tarkka näiden lajikkeiden kanssa, erotan ”tavallisen”, puikulan ja Rosamundan :D Mutta tämän Colomban pitäisi kuulemma olla hyvä. Käy mulle!
Multaa on nyt varalla ja silti tekisi mieli hakea lisää. Autopaikan vieressä on ne puulaatikot, joihin uppoaa aika paljon ja kohta pitäisi aloittaa kasvihuoneen pystytys. Tai ensin tietysti perustus. Sinnehän menee myös jonkin verran multaa. Onneksi niitä Clas Ohlsonin kookoskuitubrikettejä on vielä useampi jäljellä, niistäkin saa täydennystä.