Chilinoviisi puuhissa

Olen ensimmäistä kertaa kasvattamassa chiliä. Ja ihan pihalla koko asian kanssa. 

Kaikki lähti siitä liikkeelle, kun Ihmistaimi innostui jostain Pikku Kakkosen ohjelmasta ja kiinnostui chilistä. Yritin selittää lapselle, että maku ei ihan ole hänen suosimiaan, mutta kiinnostus oli ja pysyi. Hänelle selvisi, että chiliä voi kasvattaa kotona, joten ei muuta kuin siementen hankintaan. 

Sain käsiini muutaman siemenen ja laitettiin ne esikasvatukseen. Versoja lähtikin pari tulemaan, mutta jostain syystä ne eivät kestäneet ja kuihtuivat pois. Ottaen huomioon, kuinka hyvä (todella huono) olen tämän esikasvatusasian kanssa, en ollut itse yhtään yllättynyt. 

Mutta mitäpä äiti ei lapsensa eteen tekisi. Hain taimistolta yhden valmiin chilin taimen ja jatkoimme kasvatusta siitä. Tiedän, että pitäisi olla lämpöä ja lannoitusta ja mitä vielä, mutta tilat ja mahdollisuudet rajoittavat toimintaa sen verran, että nyt mennään ”luomuna” eteenpäin. 

Chilin taimen kanssa ostin itselleni yhden tomaatin. Kasvihuoneen pystytyksen kanssa on hieman teknisiä ongelmia, joten mieleen alkoi hiipiä pieni paniikki, että mihin saisin nämä taimet laitettua mahdollisimman pian. En keksinyt mitään muuta kuin ikkunalyhdyn. Tuumasta toimeen ja multaa ruukkuun. 

Tomaatista tiedän sen verran, että se on aika juoppo, mutta chilin kanssa olen tosiaan aivan pihalla. Siinä se nyt nököttää omassa ruukussaan samassa tilassa tomaatin kanssa. En edes tiedä kestävätkö olla noin lähekkäin toisiaan. 

Kuulisipa joku puutarhatonttu epätoivoni ja antaisi edes yhden chilin kasvaa, niin se riittäisi. Mutta miksi minulla on tunne, että tämä seikkailu ei vielä loppunut tähän?



Advertisement

Mansikat laatikkoon, vihdoin!

Sain vihdoin perustettua uuden mansikkamaan. Vanhat taimet, jotka siirsin viime kesänä pois heinittyneestä maasta, eivät hirmu hyvin kestäneet pakkasia ja yli puolet kuoli. Mainitsinkin jo aiemmin, että kävin ostamassa uudet taimet ja nyt ne sitten vihdoin pääsivät kunnon multiin. 

Valitsin lajikkeen, josta en ole aiemmin kuullut. ’Ostara’ on jatkuvasatoinen lajike, maistuu parhaimmalta tuoreena. En suuria määriä voisikaan pakastaa, kun vanha keittiö on vielä remontoimatta (ja tilanne tulee olemaan näin vielä pitkään). Lajikkeen pitäisi kestää hyvin härmää ja harmaahometta. 

Laitoin jo viime vuonna pihalle valmiiksi kolme lavakaulusta, joihin ajattelin mansikkamaan laittaa. Nyt pohjustin ne juuriestekankaalla, koska lähellä kasvaa jonkin verran koivuja ja mäntyjä. Ja jos se hieman estäisi myös rikkaruohojen maailmanvalloitusta. Sitten heitin mullat sisään ja mansikkakankaan päälle. 

Laitoin jokaiseen lavaan kuusi tainta, kyllä niille siinä pitäisi tilaa riittää. Ostaraa käytetään myös amppeleissa, joten näin maassa ollessaan ne voivat hieman levähtää. 

Melkein kaikissa taimissa oli jo kukkia, että jos olosuhteet ovat suotuisat, niin kohta voisi odotella jo muutamia marjoja. 

No mitäs sitten niille selvinneille vanhoille taimille? Ajattelin laittaa ne kaarikukkapenkin reunaan, jospa ne siinä vähän piristyisivät. Pitkin pihaa näkyy ahomansikan taimia, niitäkin voisin yrittää keskittää vähän yhteen paikkaan, etteivät joudu ihan tallotuksi. 

Kyllähän täältä jotain satoa saa, perunoita saavista ja mansikoita lavasta. Metsätontin puutarhuri voi olla tyytyväinen. 

Pikkuhiljaa eteenpäin

Puutarhan rakentaminen etenee pikkuaskelin. Aika on välillä liiankin rajallista. Tänään ehdin tehdä taas pikkuhomman eteenpäin. 

Olen asettanut talon eteläseinustalle neljä lavakaulusta valmiiksi kasvimaan perustusta varten. Jätin kaulusten väliin vajaa puoli metriä rakoa, johon halusin istuttaa jotain kukkivaa. Olen jo pitkään halunnut puutarhaan laventelia ja kun sain satsin ostettua Kevätmessuilta, niin asia ratkesi siinä. 

Näiden laventelien pitäisi olla talvehtivia, joten odottelen niistä nyt kovasti kasvavan isot tuoksuvat puskat kaulusten väleihin. 

Lavakaulusten paikalla on aiemmin ollut kaksirivinen laatoitus, mutta koska en halunnut viedä kasvustoa liian lähelle taloa, purin vain etummaista laattariviä pois. Kaulusten sisus on vielä tyhjä, mutta käsittelen ne samalla tavalla kuin nyt nämä välit: purin pintamaan pois, laitoin kerroksen märkää sanomalehteä pohjalle ja mullat päälle. Istutin jokaiseen väliin yhden ison kukkivan laventelin taimen ja kaksi pienempää. Etureunaan laitoin rajaksi mukulakiviä, takana on se toinen laattarivi. Sitten alkoikin jo taas aika loppua kesken, joten mullan peittely jää toiseen päivään. Kuorikatteella ajattelin taas edetä siinäkin asiassa. 

Poispuretut laatat suunnittelin laittavani kaulusten etupuolelle, niin saan siihen siistin kulkuväylän, josta helposti pääsee hoitamaan kasvimaata. Mutta se sitten taas seuraavalla kerralla. 

Täydellinen sää istuttaa

Kyllä nyt on päässyt hommia tekemään! Kaksi viikkoa lomaa ja siihen päälle kovasti aurinkoa, niin on pihalla tullut oltua. Mutta ei se aurinko pelkästään hyvä asia ole. Olen rakennellut kaaripenkkiä, siirrellyt valeistutuksesta kasveja penkkiin ja yrittänyt pitää kaiken hengissä paahteen alla. Onneksi ennen paahdetta tuli vettä ihan urakalla, niin sadevesitynnyrit olivat täynnä. Sieltä olen säännöstellyt istutuksille vettä aina iltaisin ilman viilettyä. Välillä on Ihmistaimen kylpyvedetkin saaneet kyydin pihalle. 

Aika hyvin on selvitty, tähän mennessä näyttää siltä, että vain silkkiyrtti on ottanut kuumuudesta nokkiinsa. Vähän jännitin kolmen kuusentaimen kanssa, jotka toin mummolasta, koska ne tietysti vaativat vettä enemmän, mutta ainakin vielä on neulaset oksilla. 

Viime vuonna siirsin mansikat pois entisestä penkistä tarkoituksena perustaa uusi penkki lavakauluksiin tänä vuonna. Pakkanen on kuitenkin tehnyt aika paljon tuhoja ja mansikoita on hyvin vähän jäljellä. Kävin taimistolla ostamassa satsin ’Ostara’-lajiketta, kaikenkaikkiaan 18 kpl, jotka jakaantuu kolmeen kaulukseen juuri sopivasti. Jäljelle jääneet mansikat ajattelin laittaa kaaripenkin etureunaan. Mansikoista lisää vielä myöhemmin. 

Mutta se täydellinen sää. En tarkoittanut sillä tuota aurinkoa, vaan tätä tänään alkanutta sadetta. Olin pihalla aika monta tuntia tänään tihkusateen alla istuttamassa kaikenlaisia pikkutaimia, joita olen viikon aikana hamstrannut kirppiksiltä, Facebookista, äitiltä ja tutuilta. Odotettavissa ensi yönä: rankkasade. Kyllä pitäisi taimien nyt saada hyvä alku. 

Kunhan kaaripenkkikin saa nyt kunnon kastelun, voin kattaa sen vaikka kuorikatteella, niin kosteus pysyy pidempään kehittyvillä juuristoilla. Ja tulee vähän siistimmän näköistä. Toinenkin klematis on nyt istutettu joustinpatjan viereen, joten penkin loppuesittelyn aika alkaa olla lähellä! 

Kukkapenkki kaaressa

Viime syksynä päätin hetken mielijohteesta perustaa uuden kukkapenkin takapihalle. Keräsin maapohjaksi syksyn lehtiä, jotka saavat rauhassa muhia humukseksi. Tein kukkapenkkiin vain yhden istutuksen, ’Baby star’ klematiksen, jonka laitoin penkin takaosassa olevan vasemmanpuoleisen puun juurelle. Ajatuksena tietysti on, että se kasvaisi kiertymään kyseisen lehtikuusen ympärille tuomaan runsautta metsäiseen maisemaan. 

Pitkin talvea olen pomputellut ideoita kukkapenkkiä varten, tietysti ottaen huomioon valeistutuksessa olevat kasvit. Nyt kevään tullessa suunnitelmat ovat muuttuneet jo useaan otteeseen. Osa suunnitelluista kasveista ei ole selvinnyt talvesta ja valeistutuksessa olleista olen unohtanut nimiä, joten en ole varma, mihin kohtaan ne kannattaisi laittaa. Tyypillistä meikäläistä. 

Tänään oli niin loistava puutarhasää, että en malttanut olla tekemättä hieman hommia. Valjastin Ihmistaimen avuksi keräämään ja kuormaamaan multaa. Aloimme täyttämään penkkiä etureunasta lähtien, tarkoituksena istuttaa ensin matalakasvuisempia kasveja etualalle. Se olikin ajatuksena ihan kiva siihen asti, kunnes huomasin, että suurin osa aiotuista taimista saattaa kasvaa yli metrin korkuisiksi… :D Niin tyypillistä meikäläistä! Eli suunnitelmat muuttuivat taas lennossa. 

Lopulta penkkiin päätyivät (nyt aluksi) juuri paketista otetut päivänliljat ja kellukka, sisällä esikasvatuksessa olleet soihtuliljat, pari havua takareunoille, maksaruohoa, morsiusharsoa, joku oranssi silkkiyrtti, täpläimikkä ja perhosorvokki. Tilaa on vielä reilusti ja kasvejakin riittää, joten lisää hommia on tiedossa. Istutellessa ja isoiksi kasvavia taimia käsissä pyöritellessäni sain idean laittaa vanhan joustinpatjamme jousirunko kukkapenkin takaosaan puiden väliin. Molempia puita pitkin voisi kiivetä köynnös, joka saa myös poiketa jousille ja patjanrunko voisi siinä keskellä tukea korkeita kukkia, kuten salkoruusuja. Täydellistä!