Kasvihuone: valmis!

Vihdoinkin se on pystyssä! Iltapuhteina sitä tehtiin minun töiden jälkeen, Tekninen tuki oli lomapäiviensä aikana välillä vienyt hommaa eteenpäin. Muutenkin tuo ukko oli korvaamaton apu koko pystytysprojektissa, iso kiitos ja halaus hänelle!


Terassin valmistumisen jälkeen aloitettiin sokkelista, joka sijoitettiin terassin taka-alalle niin, että taakse ja sivuille jäi saman verran (n. 15cm) tilaa. Tällöin eteen on mahdollista sijoittaa vielä ulkoruukkuja tai vastaavia. 


Sitten seinien kimppuun. Vaikka osia ja paloja oli vaikka millä mitalla, ohjeet oli selkeät ja niitä oli helppo seurata. Jokainen osa oli numeroitu selkeästi ja osat olivat laadukkaita, joten kaikki sopi yhteen hienosti. 


Seinien jälkeen oli tietysti katon vuoro. Tässä vaiheessa huomasi jo selvästi kasvihuoneen suojaavan ja lämmittävän ominaisuuden. Vaikka puolet katosta puuttui vielä, astuessa sisään ilmanala muuttui leppoisan lämpimäksi. 


Sitten vielä katon takaosa kattoluukkuineen pystyyn ja homma alkoi olla viimeistelyä vaille valmis! Kulmien siistimiset, ovien asentamiset ja ohjeiden viimeinen läpikäynti ihan vaan varmuudeksi. 


Siinä se nyt sitten on. Ei muuta kuin sisustamaan! Koska taimia ei tänä vuonna paljoa ole, niin menköön ensimmäinen kesä kesähuoneena. Muutenkin nyt ensin pitää tarkkailla lämpötilojen käyttäytymistä, vedenkestävyyttä ja muita ominaisuuksia, jotta ensi keväänä ollaan heti iskussa. 

Jos joku on kiinnostunut samasta mallista, niin Suomessa tämä myytiin (myydään) nimellä Victorian T-shape. Valmistaja on Palram ja heidän listoillaan kasvihuone on nimellä Victory™ Orangery – Garden Chalet. Rakennelman voi asentaa maavaraiseksi (osat mukana) tai kiinnittää betoniin tai puuhun. 

Seinät ja katto on polykarbonaattia, jonka pitäisi olla hyvin kestävä materiaali. Ensi talvi kertonee lisää. 

Nyt nauttimaan!

Mainokset

Joko ollaan perillä, eli milloin se kasvihuone tulee?!

No nyt ei olla enää kaukana! Viime kesänä ammuin jo lähtölaukauksen ja sen jälkeen on kyllä ollut odottelua ja suunnitelmanvaihdoksia ja muuta säätöä. Mutta nyt, nyt aletaan olla lähellä. 


Päätin lopulta, että kasvihuoneelle tulee puuterassi alle. Tontilla on sen verran epätasaisuuksia, että maavaraiseksi laittaminen olisi ollut hankalaa. Kivilaatat olisivat myös vaatineet maankaivuuta, koska routavaurioiden estämiseksi olisi pitänyt laittaa styroksia tai muuta eristettä soran ja laattojen alle. 


Joten puuterassin paikka mittailtiin pihalle ja laatoilla, harkoilla sekä pienellä maanmuokkauksella saatin runko jopa vaateriin. Tekninen tuki ja Vaari tekivät suurimman työn terassin kasaamisessa, heille suuri kiitos!


Suurin osa terassista saatiin valmiiksi ennen vedenpaisumusta, muutamat viimeiset päällilaudat kiinnitettiin pienellä aurinkoisella hetkellä sateen väliajalla ja loput siistimiset Tekninen tuki hoiteli nyt myrskyn laannuttua. 


Joten, siinä se nyt on! Tukeva alusta kasvihuoneelle, portaineen ja kaikkineen. Sitten alkaisi se seuraava vaihe, eli itse kasvihuoneen kasaaminen. Itsellä ei ole vielä loma alkanut, joten iltapuhteiksi menee. Katsotaan, montako päivää se vie (ja kuinka monta hermoa).

Myrskytuhoja tarkastelemassa

Kolmisen päivää se jaksoi sataa ja siihen päälle vielä ihan navakka tuuli. En uskaltanut mennä puutarhaan ennen tuulen hellittämistä, tarkastetaan kaikki vahingot kerralla. 

Pelkkä sade nyt olisi vielä mennytkin, mutta se tuuli aiheuttaa pehmenneessä maassa ongelmia. Onneksi ollaan sen verran suojassa, että puut eivät ole ihan vaarassa kaatua, mutta kaksi vastaistutettua vanhaa siirtosyreeniä olivat kumollaan. Ne nyt tietysti eivät parissa viikossa vielä olleet ehtineet kehittää semmoisia juuria, että maasta olisi löytynyt tarpeeksi tukea. 


Perennapenkeissä oli ihmeen vähän mitään tuhoja, unikot ovat kovin kärsineen näköisiä, mutta niille riittää tavallinen sadekin tuhovoimaksi. Terälehtiä on siis ympäri pihaa. 


Se ainokainen kirvojen iskusta selvinnyt juhannusruusun nuppu oli tietysti auennut sateiden aikana ja ollut sitten tuulen riepoteltavana. No ainakin tiedän, että se on selvinnyt nyt kunnolla talvesta ja voi ensi kesänä olla paljon komeampi pensas. 


Pahin tuho oli tapahtunut pitkien perennojen osastolla, jossa juuri kukintaansa aloitteleva pisin ritarinkannus oli katkennut ihan maanpinnasta poikki. Se jo hieman nuokkuu, kuten kuvasta näkyy. Tökkäsin sen takaisin maahan ja laitoin tuen viereen, toivottavasti se jaksaisi vielä siitä kasvaa. 

Muuten tosiaan ei pahempia tuhoja vielä näkynyt, omenanraakileita oli muutamia pudonnut, mutta sekin on vain hyvä uutinen: mulla on omenanraakileita! Puissa näkyy paljon enemmän, kuin ne kymmenen viime kesältä. Kyllä tämä vielä aurinkoiseksi muuttuu :)

Ötökkäinvaasio

Tänä keväänä olen huomannut, että erilaisia ötököitä (kirvoja, toukkia, itikoita…) on ollut todella paljon. Melkein joka kasvissa on joku kirva, äkämäpunkki tai muu öttiäinen. Tietysti tämän puutarhan kanssa minulla on kokemusta vain yhden edellisen kasvukauden verran, mutta en kyllä muista tällaista invaasiota muutenkaan. 


Kaikki alkoi siitä, kun huomasin Facebookissa keskustelun lumipalloheisistä. Näin kuvan papukirvoista ja niiden talvehtimispaikasta silmujen hangoissa. Viime vuonna en huomannut heisissäni mitään outoa, se kukki runsaasti ja oli lehtevä. Nyt oli pakko mennä tarkistamaan tilanne. Ja siellähän niitä oli, joka paikassa. 

En kuitenkaan huolestunut, koska pensas oli tosiaan ollut niin elinvoimainen. Ajattelin, että en vain ollut huomannut niitä aiemmin. Kasvien pitäisi yleensä selvitä kirvoista, jos taimi on hyväkuntoinen, eikä ihan nuori. Tämä heisihän on vanha ja suuri, joten luotin sen voimiin. 


Mutta nyt mennään ihan rajoilla. Pensaaseen tuli kyllä lehtiä ja kukkia, mutta iso osa lehdistä on käpristyneitä ja huonon näköisiä. Kukkapallot jäivät korkeintaan pingispallon kokoisiksi, kun viime vuonna ne olivat reilun tennispallon kokoisia. 

Olen lannoittanut pensasta, jotta se selviäisi hyökkäyksestä ja yhden kerran ruiskuttelin pensasta kylmällä vesisuihkulla. Tämä on nyt kyllä vajaa vuosi tälle pensaalle, ei voi muuta sanoa. 

 
Erilaisia kirvoja on myös perennoissa, ruusuissa, kesäkukissa (kalloissa!?) marjapensaissa ja puissa. Joka paikkaa en ole edes niin tarkasti syynännyt, koska epäilen niitä löytyvän kaikkialta. Juhannusruusun nuput ovat kuihtuneet pois, vain yksi on edelleen hengissä. Juhannusruususta puheenollen:


Sieltä löytyi jotain muutakin… Juhannusruusu on muuten ymmärtääkseni aika kestävä taimi, mutta tämä on viime kesän siirroksia, ja siis vasta kasvunsa alussa. Herkillä mennään siis tässäkin. 

Kriikunapuissa on äkämäpunkin lehtivioitusta, jota oli kyllä jo viime vuonnakin. Sitä pitäisi torjua keväällä, joten nyt olen jo myöhässä. Marjapensaissa on ilmeisesti vain kirvoja, koska ymmärtääkseni punaviinimarjoihin ei iske äkämä, vaan se on enemmänkin mustien ongelma. Ja mustia ei pihassa nyt ole. 

Ja sitten ne itikat! Mistä niitäkin ilmestyi yhtäkkiä niin paljon? En muista koko viime kesänä niitä olleen tällaista määrää, kuin nyt viimeisen kolmen viikon aikana. Kunpa nyt vaan linnut hoitaisivat hommansa. Tai pitäisiköhän värkätä lepakkopönttö johonkin tontin nurkkaan?

En ole kovin myrkkyjen ystävä, enkä käänny niiden puoleen ensimmäiseksi. Nyt olen harrastanut torjuntaa käsin, mutta jotain muuta täytyy varmaan keksiä. Viimeistään ensi kevääksi, jolloin olisi kevätruiskutusten aika. 

Välineurheilua puutarhassa

Minulla ei aiemmin ole ollut kovinkaan paljon eri välineitä puutarhanhoitoon. Lapio, talikko, pari istutuslapiota (niitä pieniä), joku hara, kahdet erikokoiset puutarhasakset ja siinäpä se oikeastaan olikin. Kun muutimme tähän nykyiseen kotiin, valikoima kasvoi kottikärryillä, kuokalla, haravalla (2kpl), toisella lapiolla ja kasteluletkulla. Ja nämä oli siis entisten omistajien jäljiltä, ei ostettua. Aika hyvin näilläkin varmasti olisi pärjännyt, mutta tuo nurmialue piti tietysti hoitaa, joten ensimmäisenä piti miettiä ruohonleikkuriasiaa. 

En halunnut bensakäyttöistä, koska en pidä siitä kärystä enkä äänestä. Ja joku siinä vain häiritsee minua, että puutarhaan (luontoon) pitäisi sekoittaa ”saasteita”. Joo, tiedän, kuulostaa vähän pimeältä. Sähkökäyttöinen ei olisi toiminut, koska leikattavaa on myös sen verran kaukana talosta, että johto olisi pitänyt venyttää tooosi pitkälle. Ei kiitos. Joten päädyin ihan perus kelaleikkuriin, ihmisvoimalla toimivaan. Jospa kunto nousisi samalla. 

Sitten syksyllä tuli se lehtiongelma. Joten Teknisen tuen avustuksella/kehoituksella taloon ilmestyi lehtipuhallin. Vähän nikottelen edelleen sen kanssa, mutta kaipa se on ollut ihan hyödyllinen. Laatoitukselta on saanut helposti lehdet pois, samoin sepelin päältä. Ja nyt keväällä on voinut puhdistaa helposti istumapaikat sekä ulko-oven edustan koivun norkoista ja muusta puista pudonneesta tavarasta. Eipä kulkeudu roskat sisään ja yllätysvieraatkin ovat päässeet nopeasti puhtaille penkeille istumaan. Puhallin on sähkökäyttöinen, ei edelleenkään bensan käryä meille. 

Ja sitten tämä viimeisin lisäys. Jo viime kesänä minua häiritsi yksi asia:


Vaikka kelaleikkurilla nurmi pysyi hyvin kurissa, aina oli paikkoja, joihin se ei yltänyt. Puun ympärystät, kukkapenkkien reunat, pensaiden alus. Matka suuntautui siis trimmeriostoksille. Sähkökäyttöinen tarjousvehje sai uuden kodin. Ja nyt on siistiä:


Mun uusi kaveri, Bosch, on aina valmiina auttamaan. On siistit puiden alustat, kukkapenkkien reunat ja lavakauluksien edustat:


Koska tämän kesän puutarhurointini on hieman hidastahtista, tilanne pääsee välillä vähän riistäytymään käsistä. 


Mutta ei enää!

Näin se vaan on varustauduttava puutarhassakin, mitähän vielä on tiedossa?