Perunagate, osa 2

Aiemmin kesällä ilmeni ongelma perunoiden kanssa, joka laittoi epäilemään niiden selviytymistä ja hyvinvointia. 


Perunoiden varret kellastuivat ja kuihtuivat pois ihan tuosta noin vain. Ensin kävi mielessä perunarutto, mutta silloin lehdet olisivat tummentumeet ja varsissa olisi voinut näkyä sienirihmamaista kasvustoa. 

Lisäksi asiaa tarkastellessani huomasin, että saaveissa oli havaittavissa muurahaistomintaa. Kastelin saaveja reilusti päästäkseni muurahaisista eroon, mutta myös antaakseni kosteutta, jota maassa olevat perunat olisivat saaneet luonnollisesti. 

No nyt rohkaistuin (ja ehdin/kykenin) tarkastelemaan asiaa enemmän. Kumosin saavit ympäri tutkiakseni sisältöä. 


Hmm. Muurahaiset olivat tosiaan olleet asialla. Käytäviä löytyi ja jonkin verran myös muurahaisiakin. 


Mutta sitten alkoi löytyä jotain muutakin!


Ja kyllähän niitä siellä sitten olikin! Ainakin pari kapallista kaikenkaikkiaan. Ihan hyväkuntoisia näin päältä katsottuna, täytyy kokata ne tässä lähipäivinä. Tietysti hieman isompi sato oli toiveissa, mutta aina ei voi voittaa. 

Epäilen, että varsien näivettymisen syynä oli muurahaisten ja mahdollisen hetkellisen kuivuuden aiheuttama yhdistelmä. Ensi kesää ajatellen täytyy tehdä muutamia muutoksia. Jos käytän näitä saaveja uudelleen, niin ne täytyy nostaa maan pinnasta irti, jotta muurahaiset eivät pääse jatkamaan käytäviään saaviin. Perunat voisi istuttaa vielä vähän syvemmälle, pohjalla tuntui tilaa olevan. Ja ehkä voisin ajatella kokeilevani jotain perunalannoitetta. 

Onneksi ensi kesään on vielä aikaa, ehtii suunnitella lisää. 

Harmi, kun ensi kesään on vielä aikaa, tekisi mieli jo päästä hommiin.