Talven ihmemaa

Kirjoittelen tätä samalla, kun odottelen sääennusteissa luvattua lumet sulattavaa vesisadetta. Vielä näyttää ihan talviselta. Itse haluaisin pitää nämä lumet, vaikka se onkin aika harvinaista, että Etelä-Suomessa näin aikaisin sataneet ensilumet pysyisivät maassa. 

Odottelu on jännittämistä. Ja jännitykseen on syynsä:


Kasvihuoneen katolle on tietysti myös satanut lunta. Ja koska aluksi se oli kevyttä pakkaslunta, en ollut huolissani. Ja silloin ei vielä ollut mistään suojakeleistä tietoa. Nyt on ollut nolla-asteisia päiviä ja lumi on muuttunut painavaksi. Ja huomasin semmoisen hauskan jutun, etten ilman pitkiä työkaluja ylety hinaamaan lunta katolta pois. En myöskään haluaisi heilua katon päällä pitkävartisella työkalulla, kun joko otteen lipsahtaessa tai tai muuten huojuessa onnistuisin tietenkin rikkomaan jotain. 


Lunta satoi ihan kivasti, mittaushetkenkin jälkeen vielä vähän lisää. Eli noin parissakymmenessä sentissä ollaan. Nyt tietysti se on tiivistynyt hieman. Jos tämä määrä sateen sattuessa alkaa sulamaan, saa jännittää katon kestävyyden lisäksi kukkasipuleiden mätänemiskestävyyttä. Maa ei ehtinyt jäätyä kunnolla, saas nähdä kuinka käy. 


Linnuille laitoin siemeniä tarjolle ja sain jopa punatulkun vierailulle. Talitiaisia, sinitiainen ja närhikin kävi pihassa, viimeksimainittu tosin varmaan pihlajanmarjojen perässä. Oravat eivät onneksi ole löytäneet tuota vielä. Talipallot kyllä hävisivät oudosti kokonaisina toisesta pensaasta. 


Talvi olisi kiva, jos se tämmöisenä pysyisi, edes vähän pidempään. 

Mainokset

Ongelmanratkaisua parhaimmillaan

Eilen oli ongelma. Ei ole enää! Ratkaisin ongelman näin:


Sytytin takan. 


Keitin glögiä ja istuin alas odottelemaan. Menin nukkumaan. Aamulla heräsin. 

Kuulin siis eilen säätiedotuksen, jossa luvattiin jo melkoista yöpakkasta. Meillä päin asteet laski melkein kymmeneen asti. Ajattelin, että eiköhän se maanpinnan jäätyminen hoidu sillä. 

Tänään sitten korkkasin talvisuojapussin ja suojasin kärhöt, sinisateen, köynnös- ja pensasruusun, alppiruusut sekä japaninvaahteran. 


Köynnöksille ja ruusuille laitoin ohjeen mukaan noin 20 sentin kerroksen, alppiruusuille vähän vähemmän. Sinisateen kanssa hieman epäröin, mutta laitoin sillekin noin 20 cm. Japaninvaahteraa ei kai periaatteessa tarvitsisi suojata, mutta tämä on sen ensimmäinen talvi, joten ajattelin pelata varman päälle. 


Uusien hedelmäpuiden kanssa jäin myös pohdiskelemaan, mutta niille ehkä riittää, että laitan vain runkosuojan pupujen varalta. Sen kirsikan saakin sitten suojata melkein kokonaan, koska pihalla pyörivä rusakko on takajaloille noustessaan samanpituinen kuin koko taimi…


Kasvihuoneessa kasvaa nyt enää kuurankukkia, nautitaan nyt niistä hetki ennen uutta kasvukautta. 

Talvisuojauksen ongelmia

Siinä. Siinä näkyy ongelma. Mitenkäs minä nyt sen talviturpeen laitan, kun lumi tuli ennen maan jäätymistä?

Ohjeena turpeen levitykselle siis on, että se pitäisi levittää vasta maan jäätymisen jälkeen, jotta mahdolliset kasvitaudit eivät pääsisi muhimaan turpeen alla. Lisäksi, koska turve toimii lämmöneristeenä, kasvien talvehtiminen voi häiriintyä liian lämpimässä maassa. 

Lunta ei ole paljoa, ehkä viisi senttiä, mutta maa on tosiaan sula. Yöt ovat pakkasöitä, mutta päivisin mennään edelleen plussan puolelle, vaikkakin vaan parilla asteella. 


Tämä akileija kertoo paljon tilanteesta. Ensimmäisen pakkasyön jälkeen se nuupahti ja olin varma, että se oli mennyttä kalua. Iltapäivällä tilanne oli tämä. Ihan pirteänä se siellä edelleen nököttää. 


Että mitenköhän tässä nyt toimisi. Jos laitan talviturpeen nyt tämän pienen lumikerroksen päälle, niin aiheuttaako se kuitenkin liiallisen kosteuskuorman? Tietty sitä lunta voi kaapia siitä juurakolta pois, mutta sitten ollaan taas perusongelman äärellä: maa ei ole jäässä. 

APUA!