Talvihorroksessa

Nyt ollaan horroksessa. Niin puutarha kuin tarhurikin. Kerran lumi jo peitti kaiken ihan kunnolla, nyt heilutaan sulan ja pakkasen välillä päivästä toiseen. Lumi peittää maata juuri sen verran, että pihalla vierailevien eläinten jäljet näkyvät. Rusakko on taas paikalla. Oravat juoksentelevat tammenterhojensa perässä. Linnut parveilevat. Joku kissa liikkuu öisin. 


Puutarhassa törröttävät perennojen kuivuneet tai jäätyneet varret. Kasvihuone on peittynyt kuuraan ja nököttää hiljaa paikallaan. Auringonvaloa ei ole ollut tarpeeksi, että kennolamput toimisivat. Tunnelma on seisahtunut. Ei edes vielä odottava. 


Kohta mennään sen rajan yli, että valo alkaa taas voittamaan. Minua itseäni ei syksyn tai talven pimeys ole ikinä haitannut, mutta kyllä talvipäivän seisauksessa on jotain maagista. Se ajatus, että maailma heiluu pimeän rajalla ja lopulta aina heilahtaa valoon päin. Kevääseen päin. Tällä kertaa voin seurata kasvun ihmettä tuplasti. 


Junioritaimi alkaa herätä vauvaunestaan ja valon lisääntyessä kasvu ja liike kiihtyy. Aivan kuin huonekasveilla. Ja myöhemmin myös puutarhassa. Varmasti ei jää vauhtia puuttumaan ensi kesän hommista. 


Ensi kesä. Tuntuu vielä niin kaukaiselta ajatukselta. Oma mieli ei vielä ole kääntynyt valoon. Suunnitelmia on kovasti, mutta mikään ei ole vielä konkreettista. Odotan pääseväni hieman enemmän hommiin, kuin viime kesänä ison mahan kanssa. Ja kasvihuone, sitä odotan kyllä. 

Että kyllä tämä tästä. Kyllä ne karhutkin heräävät horroksesta sitten ajallaan. 

4 ajatusta artikkelista “Talvihorroksessa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s