Pardon my french, mutta nyt hatuttaa. Siitä asti, kun muutettiin kaksi vuotta sitten tähän kotiin, olen suruissani katsellut pihassa olevia omenapuita. Niitä on leikelty miten sattuu ja puut on päästetty kasvamaan aivan ylisuuriksi. Latvukset huitelevat niin korkealla, että sadonkorjuu on aivan toivotonta.
Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut niiden restauroimista, on vain ollut hieman epäselvää, miten sen tekisin. Kun puhutaan omenapuiden leikkauksesta, kyseessä on yleensä siistiminen tai perus vuosileikkaus. Missään en ole törmännyt radikaalimpiin ohjeisiin. Ehkä semmoisia ei ole. Ehkä olen vähän pöhkö, kun edes mietin tämmöisiä.
Olen jo hyväksynyt sen, että kun ryhdyn hommiin, niin se tulee olemaan ainakin viiden vuoden projekti ja satoa tulee seuraavan kerran sitten joskus. Noh, talvella päätin, että tänä vuonna projekti alkaa.
Projektiin kuuluu:
– kahden reunimmaisen omenapuun madaltaminen sekä keskellä olevan kolmannen pätkäiseminen tynkärungoksi (riippumaton tukipuuksi)
– kuolleiden oksien poisto, liian tiheässä kasvavien karsiminen sekä hölmöjen oksantynkien siistiminen
– puiden alapuolen siistiminen
Ei ihan sieltä helpoimmasta päästä siis. Varsinkin, kun puiden alaoksia on katkottu pois niin, että järkevään korkeuteen sahaaminen tarkoittaisi oksatonta puuta. Eli latvus on ensimmäisessä vaiheessa jätettävä edelleen melko ylös. Ensimmäisellä vaiheella tarkoitan sitä, kun omenapuusta ei voi sahata saman vuoden aikana montaa yli ranteen paksuista oksaa. Eli vuosittain ja vaiheittain tämä homma etenee.
Nyt, kun aloitan karsimisen, niin mistä sitten saan uutta kasvua? Kysyin eräältä puutarhurilta, että eikös vesiversoista saa kasvatettua uusia satoa tuottavia oksia pienellä säätämisellä. Eli kun vanhoja oksia karsitaan, niin yleensä vesiversojen kasvu kiihtyy. Niitä sitten voi karsia osittain ja taivuttaa sivusuuntaan, jolloin ne alkavat vahvistua. Arvelimme tämän olevan ihan kokeilun arvoinen asia, joten tähän perustan projektini.
Noh, aloitin homman. Prkl. En pääse karsimaan millään tehokkaalla välineellä, koska en ylety. Puuhun piti kiivetä, reiden paksuisia oksia nyrhiä käsi- ja oksasahalla, koska en ylety! Kunnollisia jalansijoja ei ole, kun ne alaoksat on karsittu. Jokainen puu haarautuu V:n muotoiseksi, kun kilpalatvaa ei aikoinaan ole leikattu pois. Reidet huutaa hoosiannaa, kun jännitän itseäni rungonhaarassa. Prkl. Ja koska latvus ei ole niin harva, että karvalakki menisi heittämällä läpi, käy näin:
Sahatut oksat jää roikkumaan ilmaan. Tietysti käsien ja muiden välineiden ulottumattomiin. Prkl. Toinen vaihtoehto oli se, että oksa putoaa väärään suuntaan, kun en ylety ohjaamaan sitä, ja rojahtaa rajalla olevan tuija-aidan päälle, sotkeutuu siihen, eikä lähde irti. Prkl. Kyllä hetken kiskoin sitä oksaa sieltä parimetrisen aidan päältä pois. Tuijan kunniaksi voin sanoa, että kestävää on!
Siinä niitä nyt on. Ja nämä vasta ensimmäisestä puusta. Vielä olisi se keskimmäisen tyngäksi sahaaminen ja toisen reunan karsiminen. Ja kevät lähestyy kovaa vauhtia. Taitaa tulla vähän pidempi projekti kuin viisi vuotta…
Ainoa positiivinen asia tässä viikonlopussa oli se, että sain sahatuista oksista sisällekin jotain, kun nappasin muutamia hyödettäväksi maljakkoon.
Toivottavasti nämä ei ole niitä kuolleita.
taimimaailma 
Voi tiedän tuon tuskan! Meillä on mökillä kaksi omenapuuta, jotka ovat niin valtavia, ettei omenia yletä poimimaan. Vain kiipeämällä viereiselle kalliolle voi kurottaa muutamia. Olen niitä pitkään katsellut ja pohtinut mitä niille pitäisi tehdä. Tähän mennessä en ole tehnyt mitään.
TykkääTykkää
Juuri tuo sadonmenetys häiritsee aivan valtavasti! Viimeksi sain ehkä kolmasosan talteen. Ja sekin vaati tikkailla taiteilua, katolla kiipeilyä ja ahkeraa maasta keräämistä. No, nyt voit seurata tätä seikkailua, niin ehkä selviää mitä ei kannata tehdä :D
TykkääTykkää
Siinä riittääkin tekemistä, tsemppiä urakkaan!
TykkääTykkää
Kiitos! Välillä vähän kauhistuttaa, että mihin oikein olen ryhtynyt. Ja sitä tunnetta ei ainakaan helpota se, kun lukee puutarhalehteä, jossa lause: iäkkäitä omenapuita ei kannata stressata turhilla hoitoleikkauksilla. :D Yritän vakuutella itselleni, että nämä ei ole turhia ja nuo lehtijutun puut ovat vähintään 50 vuotta minun puita vanhempia.
TykkääTykkää
Näyttää ihan meidän omenapuilta! Niitä olen vuosia katsellut ja miettinyt, että voiko niitä madaltaa. Asiantuntijat sanovat, että ei voi! Sinä se rohkeasti ryhdyit toimeen. Mielenkiinnolla odotan jatkoa, jos jaksat kertoa myöhemmin, miten puu tätä toipui :).
TykkääTykkää
Ihanaa kuulla, etten ole ihan yksin tämän ongelman kanssa! Vaikka ei tietysti ole kivaa, että sinullakin on ongelmallisia puita. Pakko se vaan oli ryhtyä toimeen, itselläni harmitus sadon tuhlaamisesta ja menetyksestä on isompi, kuin jos puu kuolee. Pihalla on jo kasvamassa yksi nuori puu, joka toivottavasti sitten paikkaa kolon, jos onnistun totaalisesti pilaamaan nämä. Jatkoa kyllä seuraa, ensimmäinen tilannekatsaus tulee heti, kun lehdet puhkeavat!
TykkääTykkää
Meillä oli sama ongelma, kun aikoinaan muutimme nykyiseen talooni. Nurkalla kasvoi omenapuu, jossa oli aivan ihania omenoita. Osa oksista meni katolle ja ajattelin oikein varovasti nuorentaa puuta oksa/vuosi. Ei tykännyt, vaan kuoli pois. Kyllä harmitti. Sen jälkeen olen ostanut aika monta omenapuuta, mutta pihani on niin märkä, että vain yksi puu on enää jäljellä. Tänä vuonna siihen ei tullut edes kukkia. Viime vuonna tuli.
Minäkään en raaski kaataa pystyyn kuolleita hedelmäpuita ihan heti. Muutaman olen jättänyt köynnöksille kiipeilytelineeksi. Eivät ne montaa vuotta kestä, ennenkuin kyllästyvät hommaansa ja kaatua rämähtävät, mutta ihan kivan näköisiä sen aikaa, kun kestävät.
TykkääTykkää
Tämä taitaakin olla laajempi ongelma, kun vähän siellä sun täällä on ”käsistä karanneita” puita. Istuttaessa ei varmaan kovin tulla ajatelleeksi sitä mahdollista lopullista kokoa ja sitä, että hoitoleikkaukset olisi aloitettava jo nuorena.
TykkääTykkää