Metsäpuutarhaa perustamassa

Kävin kirjastossa lainailemassa taas puutarhakirjoja. Löysin hyvän teoksen, jossa käsiteltiin metsäpuutarhan perustamista. Tontilla onkin yksi metsäisempi ja varjoisampi nurkkaus, joka sopii siihen tarkoitukseen täydellisesti. 

Nurkkauksessa on kalliota, joka on hieman kasvanut umpeen ja tällä hetkellä iso kasa omenapuun oksia odottelemassa käsittelyä. Ryteikkö siis. Mutta kyllä siellä jotain yrittää kasvaakin! Syreeniä, joka on heinien vallassa, täytyy kaivaa esiin. Hevoskastanja, joka kärsii jostain taudista, varmaan kaipaisi siirtoa parempaan paikkaan. Ja mustikkaa sekä puolukkaa. Meinasin tehdä noista oksista ja muusta lahoavasta puutavarasta kulkuväylien ja penkkien reunat, toimivat samalla hyönteishotelleina. 

Metsäpuutarhaan kuuluu tietysti puut ja pensaat. Olen viime kesänä istuttanut sinne jo yhden kuusentaimen, nyt meinaan siirtää sinne yhden katajan, joka löytyi tuoksuvatukoiden keskeltä. Kuusentaimi on keskeisellä paikalla, joten ajattelin korostaa sitä ja laitan sen alle kiviä, jotka kiinnittävät huomion, eikä taimi tule tallatuksi. Lisäksi metsästelen varjoisan paikan kasveja, perennoja sekä pensaita. Koska metsänurkkaus on melko havupuuvoittoisella alueella, mietiskelin, että siirtäisinkö atsalean tänne. Yksi rhodo tänne onkin jo pesiytynyt. 

Tuleva metsäpuutarha tosiaan sijoittuu tontin nurkkaan, kallion viereen. Jos sen kuvittelisi neliöksi, niin pohjois- ja itäreunoista se rajoittuu raja-aitoihin, länsipuolella on leikkimökki ja leikkipaikka ja etelässä tuleva kivikkopuutarha ja kasvihuone. Viimeksi mainitun vieressä on kaaripenkki, jonka takaseinänä on vanha joustinpatja. Sen taakse, metsäpuutarhan puolelle, perustin penkin, jonka rajasin lahoavalla koivunrungolla ja täytin vuorenkilvillä. Penkin vierestä menee kulkuväylä kasvihuoneen ja leikkipaikan välillä, huomiopisteenä äsken mainittu kuusentaimi. Tästä tuli siis luonnollisesti vuorenkilpikujanne. 

Vuorenkilvet ovat purkutalon pihasta luvalla haettuja, eivätpähän jääneet kaivurin alle. 


Nyt jatkohommina on siis vuorenkilpikujanteen viimeistely, kallion putsaus päällekasvaneesta maa-aineksesta, penkkien perustaminen/rajaaminen (eli risusavottaa) ja kasvien valintaa. Vihreää, havuja ja jotain kukkivaa, kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Kevätkiireitä

Kaikenlaista on mahtunut kuukauteen.

Aurinkoa


Tuhoeläimiä


Puutarhasuunnittelua


Kevätinnostusta


Käsityötaidetta


Sekä jälleen kerran tätä:


Olin viime syksynä hamstrannut alennuksesta näitä turvepotteja ja nyt ne sattui silmiin, kun järjestelin jotain tavaroita. Pakkohan ne oli ottaa käyttöön. Yhden minikasvarin laitoin täyteen kokeilun kokeilua, kahdestatoista potista on itänyt kaksi. Toiseen laitoin jättiverbenaa, jotka alkoivatkin itää jo kylmäkäsittelyn aikana. 

Sitten laitoin itämään orvokkeja, ei tulosta, sekä kosmoskukkaa, jotka venähtivät hetkessä hujopeiksi. Ihan ei ole taaskaan mennyt sujuvasti. Hyötykasveihin en ole vielä koskenutkaan. Mietin jo, että ostaisin ne taimet valmiina, olisipahan varmempi olo sadonsaannin suhteen. 

Ja silti on koko ajan semmoinen olo, että pitäisi laittaa lisää siemeniä tulemaan. On tämä vaan ihan pöpipäistä puuhaa!