Ruusujen aika

Olen hullaantunut ruusuihin. Tähän voisi soveltaa porttiteoriaa eli miten siirrytään kevyemmistä aineista vahvempiin. Aikoinaan, kun kiinnostuin puutarhanhoidosta ja kasveista, olin jotenkin ajautunut käsitykseen, että ruusut ovat kovin vaikeita hoidettavia, joten tyydyin ihastelemaan niitä kauempaa. Tietysti leikkoruusuista olen pitänyt aina, ja niitä onnistuin maljakossa pitämään hengissä, mutta itse en tosiaan kasvatukseen tohtinut ryhtyä. 

Sitten kun sain ensimmäisen oman puutarhan, ostin sinne hetken mielijohteesta pari pionia, vaikka olin käsityksessä, että nekin olisivat jotenkin vaikeita kasvatettavia. Ja kun huomasin, etteivät olleetkaan, niin ajatus ruusuista alkoi kypsyä. Tässä tämä portti!

Edelliseen puutarhaan ostin sitten ensimmäiset ruusuni, ’The Fairy’ -peittoruusut. 

The Fairy (kuva Viherpeukalot.fi)

Ajattelin harjoitella niillä, ennenkuin siirtyisin vielä kovempiin aineisiin eli jaloruusuihin. Ja nyt on sekin hetki koittanut!

Noin viikko sitten, kun kävin taimistolla pyörähtämässä suunnittelureissulla, mukaan tarttui orvokkeja sekä kaksi ruusua, tertturuusu ’Rhapsody in blue’ ja jaloruusu ’Peace’. 

Peace (kuva Viherpeukalot.fi)

Olen Helsingin Talvipuutarhassa ihastellut yhtä keltaista ruusua, vaikka en muuten aiemmin ole ollut keltaisten kukkien ystävä. Tämä on toinen lajike, mutta kelpaa hyvin (ainakin näin alkuun…). Ja tuo ’Rhapsody…’ nyt vain sattui olemaan tosi nätti, niin eihän sitä sinne voinut jättää!

Rhapsody in blue (kuva Viherpeukalot.fi)

Nyt siis täytyy aloittaa ruusutarhan perustaminen! Ihan vielä en näitä kahta maahan kaiva, sen verran kylmää on. Ja kaksi vielä puuttuu… Ajattelin tilata Fairyn uudestaan ja sitten haluaisin tämän:

Viherpeukaloiden vuosiruusu 2016. (kuva Viherpeukalot.fi)

Tuo väri on vain niin ihana! Kyllähän tässä nyt on ruusutarhalle jo hyvää alkua. Tarha sijoittuu puutarhaportin viereen, jossa jo tällä hetkellä majailee köynnösruusu Flammentanz. 

Lisäksi aion siirtää toisaalla puutarhassa olevan tuntemattoman ja nimettömän ruusun, jos se vielä sattuu olemaan talven jäljiltä hengissä. 

Portin toisella reunalla majailee viime vuonna Lidlistä ostamani valkoinen ruusu, ehkä nämä kaksi viimeksi mainittua saisivat toisistaan sopivat kaverit. 

Jos siis tämäkään on selvinnyt hengissä, joku pitkähampainen oli käynyt jyrsimässä tämänkin varret poikki. 

Ihanuuksia siis tiedossa, kesää odotellessa!

Advertisement

Puutarhataidetta

Keravan taidemuseo Sinkassa on näyttely, jonka aiheena on luonto. Kävin tutustumassa ja voin suositella! Muun muassa valokuvia, videoteoksia ja kasvi-installaatioita sisältävä näyttely oli hieno kuvaus siitä, miten luonto inspiroi myös taiteessa. Ja kuinka eri tavoin siitä voi kertoa. Oli ihania maalattuja tauluja, kankaalle kirjottuja kukkia, sammaltauluja ja vaikka mitä. 

Itsellekin iski inspiraatio vaikka kuinka monta kertaa!

Välillä värejä oli runsaasti ja välillä hienovaraisesti. 

Löysin monta lempparia itselleni, joita voisin katsella pidempäänkin. 

Videoteoksissa oli yksi ylitse muiden. Salla Tykän teos kuvaa jättiläislumpeen kukintaa kasvitieteellisessä puutarhassa. Oli jotenkin kiehtovaa seurata kukan kehityskaari nopeutetusti, koko elinkaaren ehtii nähdä hetkessä. 

Kannattaa käydä tutustumassa, junantuomana pääsee kauempaakin, museo on kivenheiton päässä asemasta. 

Jatkoa omenapuuprojektille

Edellisen omenapuukirjoitelmani jälkeen on tapahtunut seuraavaa:

Keskimmäinen puu sai kyytiä. Pätkäisimme puun niin, että se ei todennäköisesti tuosta selviä, mutta sen ei välttämättä ole tarkoituskaan. Olen mitoittanut sen jo riippukeinun tukipuuksi viereisen ompun kanssa. Lisäksi ensimmäisenä karsinnan alla olleessa omenapuussa ilmeni oravatuhoja, joten tilanne ratkaistiin näin:

Orava siis jostain syystä alkoi repiä ja raastaa kahdesta tynkäoksasta kuorta irti. En löytänyt syytä toiminnalle, vaikka arvelen sen hakeneen pesätarpeita. Kovin fiksu orava se ei ollut, koska repi sateen kastelemaa kuorta ja sateella, ei varmaan paljoa lämmittänyt. Riski oravan toiminnan leviämiselle oli, joten ratkaisuja piti tehdä. Ikävä puoli oli se, että tästä puusta olin jo karsinut kaksi melko isoa oksaa, joten katsotaan, miten puun käy. Kerrallahan ei ihan näin montaa kannattaisi poistaa. 

Nyt odotellaan kasvun alkua, jotta näkee, miten projekti on oikeasti lähtenyt käyntiin. 

Kevätmessuilua

Kävin pyörähtämässä Helsingin Kevätmessuilla hakemassa taas hieman tunnelmaa. Ihan vapain käsin en päässyt messuilla ilakoimaan, koska lapset olivat mukana, mutta kyllä siellä tunnelmaan päästiin. 

Tällä kertaa oli iloinen yllätys, että puutarhapuolen teema/esimerkkialueen lisäksi myös mökkipuolelle oli rakennettu esimerkkialue. Molemmista sai ideoita ja inspiraatiota. Ihan koko messualuetta emme ehtineet kiertämään, koska Ihmistainta ei meinannut saada Aventin minikaivureista ulos. Myös mökkialueella piti käydä koeistumassa kaikki huussit ja saunat. Porealtaiden kohdalla sanoin seis. Toim. huom., näin saa lapset viihtymään puutarhamessuilla!

Tämä istuskelupaikka vaatii kyllä tilaa, tuli vaan mieleen. Eikä nuotiokaan lämmitä, jos istuu liian kaukana. Muuten kiva!

Kivoja pikkuideoita tuli vastaan: 

Kivien maalausta

Hauskoja istumapaikkoja

Paljon muutakin kivaa, mutta Junioritaimi vei sen verran paljon huomiota, että kädet ei riittäneet kuvaamiseen. Joten tyydyn vain toteamaan, että tunnelmaa mentiin hakemaan ja sitä saatiin, siemeniä tuli ostettua, lukinlilja ja sinisarja löysi tiensä kotiin ja Puutarhanikkarit eivät pettäneet taaskaan. Kerrottu jouluruusu lähti mukaan, valinnanvaikeutta oli, sen verran ihania vaihtoehtoja löytyi. Ja tällä kertaa onnistuin pidättäytymään espanjalaisten mansikoiden ostosta!