Viime viikonlopun pyörähdys Plantagenissa laittoi miettimään huonekasvien tämän hetken tilannetta. Etelä-Suomen hiihtolomaviikko on yleensä ollut minun perinteinen kevätkauden esivalmisteluviikko, jolloin olen vaihtanut multia, laittanut siemeniä esikasvatukseen, hoitanut huonekasvien ongelmia ja ehkä ostanut jotain uutta.
Nyt olen hidastellut asian kanssa, kun on ollut näitä kovia pakkasia ja koko ajan uhkaillaan lisää hyytävillä ilmoilla. Mutta lisääntyvä auringonvalo pakottaa hieman miettimään asiaa!
Pölyt lehdillä erottuvat vähän liiankin hyvin…
Huomaatko eron?
Leikkelin kuivuneita lehtiä pois, aloitin lannoitekastelun ja tarkistelin ruukkujen multatilannetta. Osa tarvitsee vain lisäyksen, mutta parin viikon päästä täytyy tehdä myös ruukunvaihtoja.
Yksi varma kevään merkki on se, että palmuvehkat työntävät uusia kasvuja.
Samalla ne myös kuivattavat yhden tai kaksi oksaa vaihdossa pois, joten ihan kovasti kasvi ei pääse turpoamaan. Ainoa ongelma on se, että kuivuneista varsista jää tappi pystyyn, jotka vähitellen täyttävät ruukkua.
En ole oikein varma, että kannattaisiko nämä leikata kokonaan pois vai mitä. Tähän kuvassa näkyvään ruukkuun tuli kolo, kun huomasin, että yksi juurakonpala heilui melkein irti.
Siinäkin oli vanhoja kuivuneita tappeja, sekä yksi melko nuori lehtivarsi.
Taidan laittaa tämän omaan ruukkuun ja aloittaa kolmannen palmuvehkan kasvatuksen.
Kellotulilatva on mielenkiintoinen tapaus. Helmikuun alkupuolella (muistaakseni) mainitsin, kuinka tämä on kukkinut ostohetkestään asti ja vasta silloin oli havaittavissa pientä nuupahtamista. Noh, tämä päättikin lähteä uusintakierrokselle. Sitä mukaa, kun joitakin kelloja nuupahteli, toisaalta niitä tuli aina lisää. Eli kukinta jatkuu nyt yhtäjaksoisesti jo kolmatta kuukautta.
Anopinhampaasta irtosi myös yksi ihan terve lehti, taidanpa kokeilla tästäkin ”pistokkaasta” uuden yksilön kasvatusta. Kiinanruususta pitäisi myös kohta ottaa pistokkaita, alkaa kasvi harottaa jo vähän siihen malliin.
Kyllähän tätä lehtiroskaa tuli loppujen lopuksi puolikkaan ämpärillisen verran, vielä rönsyliljasta ja vehkastakin kun irrottelin kuivuneita lehtiä. Tuo jälkimmäinen käyttäytyi tämä talvena kyllä normaalia oudommin, ainakin tuon lehtien kuivattamisen osalta.
Mutta eiköhän tämäkin taas tästä, kyllä se kevät sieltä vielä tulee, siemenpussit jo rapisee!