Messuvertailua

Olen ehtinyt käymään tänä keväänä Helsingissä Kevätpuutarha-messuilla ja Lahdessa Pihapiiri 2018 -messuilla. Olen jo parina viime vuonna ollut pettynyt Helsingin tarjontaan, joten Lahdella oli nyt paineita suorittaa!

Tänäkin vuonna olin pettynyt Helsinkiin, edelleen puutarha on vain sivulause siellä koti-ja mökkitavaroiden keskellä. Ideapuutarha tuntuu jotenkin kolkolta siinä kaiken keskellä, eikä tunnelmaan oikein meinannut päästä. Kommentoinkin Facebookissa erääseen toiseen messupostaukseen näin: ”Puutarhakalusteet ja työkoneetkin ovat mielestäni liian isossa osassa, vaikka enemmän pihaan kuuluvatkin. Enemmän kasveja, enemmän mallipuutarhoja, enemmän istutuspajoja, enemmän puutarhaa. Vähemmän sisustusta, vähemmän hakekatteen valloittamaa ideapuutarhaa, vähemmän teenmyyjiä. Jos kerran nämä kaikki messut on aina ympättävä samaan, niin puutarha omaan halliin sinne missä Omakoti oli nyt, kukkasidonnat ja leikot samaan sieltä sivukäytävältä. Ja ottakoot mökit, kodit ja sisustus sen yhden ison hallin. Lähiruoka voi vielä tulla puutarhan kanssa leikkimään samalle laatikolle”.

Lahdessa asiat oli jaoteltu aikalailla juuri noin, kuin kommentissani toivoinkin. Heti sisäänastuessa pääsi tuoksuvaan puutarhaan ja ovenpielessä oli Kukka ja Sisustus Neilikan todellinen kukkaistyttö hymyilemässä kukista tehdyssä asussaan. Keskimmäisen hallin melkein kaikki näytteilleasettajat olivat taimistoja myymässä ihania tuotteitaan, kukkia, taimia, mukuloita, juurakoita ja kaikkea muuta ihan vain puutarhaan liittyvää.

Toisessa hallissa oli myös taimistoja ja kukkakauppoja sekä muuta läheisesti pihaan, puutarhaan ja luontoon liittyvää asiaa. Ja sitten ihana vinkkilava, jossa oli työpajoja, luentoja ja muita vinkkejä messukävijöille. Kun itse saavuin halliin ensimmäistä kertaa, siellä oli juuri käynnissä paja, jossa opastettiin amppeleiden punomista. Keskellä hallia oli myös opiskelijoiden rakentama ideapiha, jossa myös osallistettiin messukävijöitä lintujentunnistamiskilpailulla. Ideapihassa oli kivasti käytetty heiniä ja yrttejä kukkivien kukkien kanssa kivialtaissa.

Taimistojen myyntikojut olivat ihanan runsaita, täynnä kaikkea mahdollista, eikä vain rullakoissa paikalle kannettua yhtä ja samaa. Oli erikoisempia pelargonioita, kaikenlaisia yrttejä, hyötykasveja ja valtava määrä erilaisia perennoja. Oli myös pensaita ja havuja, samoja joita näkyi ideapihallakin, joten jos siellä ihastui johonkin, sen olisi voinut heti ostaa mukaansa. Itselle tarttui mukaan oliivi-yrtti, pari jaloleinikkiä, viisi parsan juurakkoa (jotka jo kasvoivat parsaa!), korallikaktus, istukassipuleita sekä köynnöspinaatti, jonka epäonnekseni unohdin sinne taimiston kassalle. Tajusin asian vasta kotiintultuani, joten se on menetetty tapaus.

Tykkäsin kierrellä ja tutkia perennavalikoimia, olisin voinut ostaa mukaani vaikka mitä! Puutarhakoristeetkin olivat minun makuuni ja juuri sen kokoisia, että niitä olisi jaksanut kantaa sieltä poiskin, jos lompakko olisi sen sallinut.

Pelargoniat olivat valloittavia, oli vaikka minkä tuoksuista ja väristä ja kokoista, kuvassa näkyy australialainen villipelargonia. Ymmärrän hyvin pelakkaharrastajia, näen miten voisin siihen itsekin hurahtaa.

Puutarhan tarvikkeet olivat monipuolisia, käsineitä, työkaluja ja muita pieniä apuvälineitä.

Paikalla oli myös viherrakentajia sekä muita puutarhapalveluita tarjoavia tahoja, kuten esimerkiksi Turnipsi ja Tuhatkauno, joka jakoi tietoisuutta luonnonmukaisesta  ja monimuotoisesta puutarhasta.

Tämän vuoden messuilla oli myös lapset otettu todella ihanasti huomioon. Lapset saivat osallistua työpajoihin, heille oli oma leikkialue sekä Lasten unelmien piha -näyttely kolmannessa hallissa. Lapset olivat saaneet piirtää omia unelmien pihojaan. Kolmannessa hallissa oli myös Launeen koulun opilaat esittelemässä sirkkojen kasvatusta.

Molemmilla messuilla, sekä Lahdessa, että Helsingissä oli nähtävillä muutama sama trendi. Ilmakasvit eli tillandsiat olivat hyvin edustettuina, lisäksi huonekasvit jotenkin uudella tavalla laitettuna. Terraarioissa, minikokoisina, sisustuselementeinä. Kasvit ovat eräällä tavalla tulossa takaisin sisustukseen ja se on hyvin esillä. HUONEettRUM oli ihana esimerkki tästä. ”Vanhoja” kasveja (pesäraunioinen, pitsilehti, viirivehka) vähän uudella twistillä ja kyllä näytti niin hyvältä, että seisoskelin pitkään heidän pisteensä edessä. Ja päädyin ihan ostoksillekin asti.

Helsingissäkin oli hyvää pienet yksityiskohdat. Pieniä sisustusvinkkejä, pieniä ideoita, joita voi jatkaa omalla pihalla eteenpäin. Molemmilla messuilla oli yhteistä kierrätys ja uudistaminen. Mikä on aina hyvä asia.

Ja se yksi trendi, mikä näkyy tälä hetkellä joka paikassa on ne amppelit! Naruamppelit, metalliamppelit, lasipalloamppelit, risuamppelit. Erittäin hyvä tapa tuoda ja saada pieneenkin pihaan enemmän kasveja ja suureenkin pihaan vaikka tilanjakajia, kuten tuossa alla oli Helsingissä tehty ihan muoviämpäreistä.

Tätä ämpäriamppeli-ideaa voisi melkein soveltaa vaikka kasvihuoneessa, jos löytyy tarpeeksi kantavia rakenteita. Tai terassin tilanjakajana, tuulensuojana, lasten leikkipaikalla. Eikä sen välttämättä tarvitse roikkua, jos ketjun tilalla käyttää metallitankoa.

Vaikka olenkin ollut pettynyt Helsingin messuissa siihen puutarhapuoleen, olen siellä aina ihastellut niitä suuria kukkaistutuksia, joita katselemalla on päässyt suunnilleen ensimmäistä kertaa keväässä vähän konkreettisemmin kasvukauden fiilikseen.

 

Ja vaikka en olekaan mikään trendipuutarhuri, niin aina se ollut ihan kiva haistella vähän uusia tuulia ja kuunnella, mistä minäkin vuonna mahdollisesti pöhistään.

Tänä vuonna taitaa olla niin, että täytyy vähän kokeilla niitä uusia tuulia ja punoa amppeli tai pari. Ihan vain kokeilun vuoksi!

Advertisement

Kasvihuoneen pakkasyö

Eilen illalla katselin säätiedotusta epäuskoisena. Lämpötilat on todellakin laskemassa nollaan sunnuntai ja maanantain välisenä yönä. Juu, tiedän, että yöpakkasia voi tulla kesäkuulle asti, ja juu, lämmittämätön kasvihuone on vielä liian arka paikka kaikille kasveille. Mutta kun ei malta, niin ei malta.

Minulla ei ollut mahdollisuutta siirrellä tomaatteja tai juuri kasvihuoneeseen kantamaani itseni kokoista pasuunakukkaa tai pienempääkään yhtään mihinkään. Ei auttanut kuin kaivella kynttilöitä esiin ja viedä lyhdyt kasvariin hätäensiavuksi.

Siirtelin kasvit mahdollisimman lähelle toisiaan, laitoin ruukkujen alle styroksia, ripottelin lyhtyjä kasvien ja seinien väliin ja heitin pasuunakukan päälle palan hallaharsoa. Verenpisaroiden pistokkaat laitoin avonaiseen kylmälaukkuun ja nostin laukut pöydälle. Ja sitten vain kynttilät palamaan.

Valitsin aseekseni noin 12 tuntia palavat lyhtykynttilät ja muutaman ylijääneen ison lämpötuikun. Laitoin oven kiinni ja kävelin sormet ristissä sisälle. Minulla ei edelleenkään ole min-max -lämpömittaria, joten arvailujen varassa mentiin. Makuuhuoneen ikkunasta kurkin koko loppuillan, että syttyykö koko kasvihuone tuleen. En edes malttanut laittaa verhoja kiinni!

Aamulla tuo viimeisin kostautui sillä, että heräsin jo viideltä auringonnousuun. Kurkkasin heti sängystä nousematta kasvihuoneelle päin ja ainakin se oli pystyssä. Mutta seinät täysin kuurassa. Tarkistin heti ulkolämpötilan ja niinhän se lämpötila oli laskenut ihan nollan alapuolelle.

Lähdin päiväkodille, enkä uskaltanut heti mennä kurkkimaan kasvien kuntoa. Vasta tunnin päästä palatessani (kukkakaupan kautta) kävelin sisään ja huomasin, että kuura olikin enimmäkseen huurua, puolet kynttilöistä paloi edelleen ja kasvihuoneessa oli ihan selkeä lämpöero ulkoilmaan. Ja mikä tärkeintä, kaikki kasvit näyttivät olevan hengissä! Mikään kasvi ei riiputtanut lehtiään, pasuunakukat näyttivät jopa oikein pirteiltä.

Olin niin järkyttynyt tästä kaikesta, että en tullut kuvanneeksi hienoa kynttiläasetelmaani, vasta lopputuleman, kun helpotukseltani tajusin :D

Kaikki hyvin tällä kertaa!

Tomaattien aika

Tänä vuonna päätin tilanpuutteen vuoksi hieman oikaista. Ostin kaikki tomaatintaimet valmiina. Päädyin kuuteen eri lajikkeeseen ja innoissani jo istutin ne kaikki paikoilleen kasvihuoneeseen. Koska työ haittaa vapaa-aikaa, niin pidetään sormet ristissä, että mahdolliset yöpakkaset ei vie kaikkia mennessään.

Ensimmäinen lajike on minitomaatti ’red rubin’. Se on tiivis- ja matalakasvuinen, joten se saa paikan ruukkupöydältä kasvihuoneessa.

Seuraava lajike on kirsikkatomaatti ’black cherry’. Tomaattien väri muuttuu siis kypsyessä tummaksi, melkein suklaan väriseksi.

Kolmas lajike on perusrunkotomaatti ’goldene könig’. Se tekee keltaisia ja makeita tomaatteja.

Neljäs lajike on suosittu kirsikkatomaatti ’gardener’s delight’. Se on runsassatoinen ja voimakaskasvuinen makea punainen tomaatti.

Viides lajike on luumutomaatti ’prunus’. Se tekee punaisia tomaatteja ja on ilmeisesti hyvin taudinkestävä lajike.

Ja kuudes lajike on pastatomaatti ’roma’. Kyseisen nimen tomaatti on saanut ihan ominaisuuksiensa mukaan. Se sopii hyvin ruoanlaittoon, koska on paksumaltoinen.

Kaikenlaisia herkkuja on siis tulossa! Seuraavaksi täytyy tutkailla säätiedotuksia ja mietiskellä, milloin uskaltaisi laittaa kurkut tulille.

Kasvihuone täyttyy

Aloin vähitellen täyttää kasvihuonetta myös ihan kasveilla. Kävin viikonloppuna Kevätmessuilla Helsingissä ja sieltä tarttui mukaan muutamien siemenpussien lisäksi pelargonioiden ja verenpisaroiden pistokkaita sekä kuvassa näkyvä curry-yrtti.

Pelargonioita ostin kolme eri lajiketta: ’appleblossom’, ’dronning ingrid’ ja ’gustav’. Tietysti sekoitin ne heti toisiinsa oston jälkeen, mutta eiköhän kukinta sitten lopulta paljasta totuuden.

Verenpisaroita oli myös kolme: ’polar’, ’autunale’ (kuvassa) sekä ’millennium’. Odotan erityisesti tuon kuvassa näkyvän kasvua, kun lehdetkin ovat noin herkullisen värisiä. Kukan pitäisi olla pieni ja punainen. Toiset verenpisarat olivat väreiltään valkoinen ja lila-pinkki.

Kun järkkäilin kasvihuoneen valmiiksi, asettelin matalat hyllyt vierekkäin takaseinälle, lyhyet sivut seinää vasten, niin että niistä tuli vähän kuin tilanjakaja keskelle huonetta. Päällimmäiset tasot täytin sekalaisilla ruukuilla täyteen, suunnitelmana tehdä siihen pieni ruukkupuutarha. Näissä ruukuissa on myös nyt mainitut pelakat ja pisarat, mutta olen laittanut sinne myös siemenestä salaattia, mangoldia, pinaattia ja parsakaalia.

Tuon viimeksi mainitun kanssa kokeilen, että onnistuisiko sitä kasvattaa vähän baby-tyylisesti kasvihuoneessa, eli korjata satoa varhain esimerkiksi salaatin sekaan. Lisäksi ajattelin esikasvattaa ruukuissa kaalia ja keräsalaattia, kun sisällä ei ole vieläkään kunnolla tilaa.

Kokeilua kokeilun perään!

Auringon voima

No nyt! Aurinko paistoi yhden päivän ajan täydeltä terältä ja johan tuli kukkapenkit esiin! Facebookiin laitoinkin jo pari kuvaa, kun bongasin maasta ensimmäiset piipot, jotka ovat oletettavasti narsisseja.

Innostuksen puuskassa siivosin kasvihuoneen, kokeilin siellä vähän uutta järjestystä ja asettelin kattoon yhden aurinkokennolampun ja vähän koristeharsoa.

Tein jopa ensimmäisen ruukkuistutuksenkin, orvokkeja ja yhden jaloleinikin yhdistelin ruukkuun kasvihuoneen sisälle. En ole vielä saanut hankittua uutta lämpömittaria, joten en tiedä kuinka alas yölämmöt laskevat, mutta oletus on, ettei kovin paljoa pakkasen puolelle kuitenkaan.

Kaaripenkki piti tietysti heti syynätä elonmerkkejä etsien. Pionit, jotka siirsin viime loppukesästä penkkiin, ovat ainakin hengissä, katsotaan sitten, miten kukinnan käy.

Kevätvuohenjuuri on jo heti pirtsakkana nousemassa ylös, ei varmaan mene kauan, kun ensimmäiset kukat tulevat.

Esikoitakin näkyi heti sulan paikan tullen, samoin päivänliljoja. On se vaan hassua, mitä yksi päivä saa aikaiseksi!

Tietysti nyt tuli paremmin näkyviin myös tuhot. Kauriit ja rusakko ovat edelleen käyneet säännöllisesti pihalla. Lunta on ollut kuitenkin niin paljon, etten ole ollut huolissani. Silti sinisade on taas jyrsitty matalaksi, samoin toinen syyshortensia.

Mansikoista osa nousee terhakkaana, mutta ne terhakkaimmat on jo ehditty napsia alas. Bambuja on katkottu ja mustikanvarpuja syöty oikein urakalla.

Auringon keltaisen värin innoittamana taidankin lähteä keltaisen nauhan ostoon ja paketoida koko tontin umpeen.

Huhtikuu, pääsiäinen, kevät… ja edelleen lunta tuiskuttaa

Täällä Etelä-Suomessa ollaan enää tuntien päässä ennustetusta lumimyräkästä. Olo on hieman epätoivoinen. Olen yrittänyt putsata lumia pois kasvihuoneen ympäriltä, terassilta, lasten leikkipaikalta ja muutamasta muusta paikasta, jotta jo mukavasti möllöttävän auringon säteiden teho voimistuisi. Ja nyt kaikki peittyy uudestaan.

Ja juu juu, uusi lumi on vanhan surma, mutta se ei tunnu nyt lohduttavan yhtään.

Luonnossa kulkiessa on kuitenkin havaittavissa merkkejä keväästä: linnut laulavat jo kovin ahkerasti, valo on lisääntynyt merkittävästi, kuraa ja hiekkaa on alkanut kulkeutua sisätiloihin, jäätelöauto on jo kierroksillaan ja sormet ja varpaat eivät ole enää jatkuvasti umpijäässä. Positiivisia merkkejä, sanoisin!

Jospa huhtikuu nyt toisi muutoksen tullessaan, ainakin fiilis nousee, kun tietää kohta pääsevänsä myös Kevätmessuille!