Kasvimaalla tapahtuu

Ensimmäiset sirkkalehdet ovat nousseet mullasta. Retiisi taisi olla ensimmäinen, joka ponnisti pintaan ja pinaatti heti seuraava. Herneestä näkyy jo pullistuneita siemeniä, mutta vihreää ei näy vasta, kuin kasvihuoneessa olevissa. Kasvihuoneeseen laitoin tulemaan myös papua amppeliin sekä ruukkuun, johon tulee myös kurkkua myöhemmin. Kasvihuoneessa eniten vihertää kukat, joita laitoin siemenestä tulemaan. Pelargonit siirsin myös sisältä jo sinne, ne työntää myös uutta lehteä kovasti.

Retiisi kurottelee jo ylös

Tomaatteja kaipailisin jo kovasti. En ole vielä ostanut taimia, mutta sorruin ostamaan Moneymakerin siemeniä. Ja tietysti olen laittanut jo multaan saamani jättitomaatin siemenet, lajikkeesta en tiedä sen enempää. Yrttipenkki on tullut siivottua, siellä on jo kasvu hyvässä vauhdissa. Oregano tuuhenee vuosi vuodelta, sitä täytyy alkaa kohta jo jakamaan. Minttu on myös pysynyt hyvin aisoissa, sille riittää, kun vähän rajoittaa rönsyilyä. Ainoa huolenaihe yrttipenkin suhteen on se, että ruohosipuli näyttää taantuneen jotenkin. Se ei nouse ylös läheskään niin vahvana, kuin aikaisempina vuosina. Onneksi laitoin sitä myös siemenestä tulemaan, niin voin siitä lisätä sitten syksyllä penkkiin, jos tarve on.

Auringonkukkaa pukkaa

Muuten kasvimaalla on vielä aika rauhallista. Tälle vappuviikollekin on luvattu nyt sen verran viileitä ilmoja, etten aio tehdä mitään sen kummempaa. Kasvihuoneeseen olen kyllä laittanut yhtä ja toista jo kasvamaan ja sieltä sitten siirtelen pihalle sitä mukaa, kun ilmat lämpenevät. Ensikertalaisiakin on päässyt joukkoon: maustekirveli ja kurkkuyrtti. Roomankuminaakin on tarkoitus yrittää.

Kukkasekoitus ruukussa

Ihan hirmuisia tapahtumia ei siis tällä kertaa, mutta koko ajan kuitenkin jotain pientä. Kevät etenee tasaisesti eteenpäin.

Ristiriitaista ihastelua

Tänä keväänä tuntuu, että pihallamme on enemmän elämää, kuin aikaisempina vuosina, vaikka olemme olleet ulkona normaalia enemmän myös arkisin. Lintuja on pihassa pyörinyt aina, mutta nyt ne ovat pareittain ruoanhakureissuilla, eli selkeästi pesiviä pariskuntia. On ollut hauska seurata koiraiden ilmestymistä pihalle ja odotella, milloin naaraat seuraavat perässä. Tähän mennessä pihassa on näkynyt mustarastaita, räkättirastaita, sepelkyyhkypari, eri tiaisia ja punarinta. Puiden latvustoissa on myös harakoita ja variksia, mutta ne harvemmin tulevat pihalle asti. Nämä käyvät siis säännöllisesti pihassa, muitakin ohilentäjiä on tullut tunnistettua. Muita eläimiä pihapiirissä ovat olleet metsäkauriit, rusakot ja sammakot. Siileille olen yrittänyt luoda hyvät olosuhteet, mutta ainakaan vielä niitä ei ole näkynyt.

Räkättirastas ruokajahdissa

Linnuista ei ole tähän mennessä ollut mitään haittaa puutarhassa, eivät ole syöneet edes viinimarjapensaita, vaikka en ole niitä verkottanutkaan. Ilmeisesti niille löytyy ruokaa riittämiin muualta. Sammakoita on myös houkuteltu pihalle ja tänä keväänä se on onnistunutkin, joku oli käynyt ihan luomuna kutemassa pihalampeen. Metsäkauriit ja rusakot ovat olleet ainoat haittaeläimet. Nämä ensin mainitut ovat oikeita tuholaisia, kävelevät pudottelemassa punkkeja pitkin pihaa, kakkivat minne sattuu ja syövät kaiken mikä eteen tulee. Jopa kuunliljat. Rusakoiden suuhun on kadonneet ainoastaan krookukset ja tulppaanit, joten vahinko ei ole ollut niin suuri. Silti olen aina huomatessani ajanut niitä pihalta pois, ihan vain varmuuden vuoksi.

Mustarastas muurahaisten perässä

Nyt eteen tuli poikkeuksellinen tilanne. Kotiin tullessani huomasin sepelipäällysteisellä autopaikalla rämpivän onnettoman pienen rusakonpoikasen. Ihmettelin tätä suuresti, nehän normaalisti yrittävät päiväsaikaan piileskellä paikallaan ollen, eikä kuljeskella avoimella paikalla. Saman tien huomasin harakan hyppivän maassa muutama metri poikasesta taakse päin. Tajusin, että harakka yritti tappaa toista poikasta. Ajoin linnun pois, hain nahkahanskat ja siirsin hyökkäyksen kohteena olleen poikasen suojaan, jonne toinenkin poikanen oli jo ehtinyt. Jätin ne kyhjöttämään keskenään ja jäin katselemaan, mihin harakka oli mennyt.

Rusakonpoikaset maastossa

Sisälle mennessäni jäin miettimään, että kuinkahan järkevää on hyysätä rusakoita omassa pihapiirissä, nythän ne kasvaessaan oppivat tämän pihan turvalliseksi ympäristöksi. Mutta samalla huolehdin, että käviköhän sille poikaselle kuinka pahasti. Verta ei näkynyt, harakka ei ilmeisesti ehtinyt saada kunnon osumaa. Hetken päästä huomasin ikkunasta, että toinen poikanen oli taas liikkeellä. Ja harakka jälleen sen toisen kimpussa. Ajoin linnun uudestaan pois ja päätin siirtää poikaset terassin alle, jonka ohi olen nähnyt rusakkoemon kulkevan. Nyt poikaselle oli käynyt vähän huonommin. Päähän oli tullut isku ja nenästä tuli verta. Vein poikaset terassin alle. Nyt harakkaa ei ole enää näkynyt, poikasten luo emme ole menneet. Tästä eteenpäin luonto hoitaa, suuntaan tai toiseen.

Isi tai äiti edellisenä päivänä

En oikein tiedä mitä ajatella. Toivoisin poikasten olevan turvassa, mutta toisaalta en haluaisi niiden oppivan meidän pihaa ja puutarhaa hyväksi oleskelupaikaksi. Toivon silti sen toisenkin poikasen selviytyvän, vaikka tilanne ei näytä hyvältä. En kuitenkaan aio tehdä asialle sen enempää, rusakko on tehokas lisääntyjä, eivätkä nämä kaksi todennäköisesti ole ainoat poikaset lähimaastossa. Mutta silti en halua sen harakan aiheuttavan verilöylyä pihassa. Koska onhan ne nyt aivan valtavan suloisia pikku pörrötassuja.

Työteliäs pääsiäinen

Näin eristäytymisen aikana on ollut aikaa tehdä pihahommia hyvällä tahdilla. Ei ole tarvinnut odotella vain viikonloppuja, kun normaalisti työpäivien jälkeen ei ehdi/jaksa tehdä sitä kaikkea, mitä mieli tekisi. Nyt on ollut työpäivienkin jälkeen aikaa, kun ei ole menoa mihinkään. Ja varsinkin tämä neljän päivän pääsiäisvapaa räjäytti puutarhapankin oikein kunnolla levälleen! Hommia löytyi jopa sadepäivälle esikasvatusten ja suunnitelmien kirjaamisen muodossa, joten kaikki mahdollinen aika on käytetty hyväksi.

maata kaivamassa

Jo alkuviikosta ryhdyin kaivamaan ja kääntämään maata kasvimaan laajennukseen. Lisäsin kuusi ja puoli lavaa kasvimaahan, kun järjestelimme Teknisen tuen kanssa lasten leikkipaikkaa hieman uusiksi. Nyt pääsiäisenä oli aikaa multarallille. Viime syksynä ostin kaksi suursäkkiä multaa, joista toisen tyhjensin jo syksyllä uuteen kukkapenkkiin ja toinen riitti kokonaan tähän. Joten ei muuta kuin kottikärryt multaisiin käsiin ja liikkeelle.

lavat paikoilleen aseteltuina

Kun olin saanut lavat täyteen multaa oli aika ryhtyä toteuttamaan suunnitelmia. Olin piirrellyt kasvimaan kaavakuvan jo aiemmin paperille ja listannut siemeniä, joita oli tallessa edellisvuosista ja joita aioin vielä hankkia. Huomasin, että aika monen hyötykasvin siemenpussin takana luki ”aikainen kylvö” tai ”kylvettävissä heti maan sulamisen jälkeen”. Kahdessa sipulisiemenpussissa jopa luki että ”suorakylvö Etelä-Suomessa mahdollinen, pohjoisemmassa suositellaan esikasvatusta tai istukassipuleita”. En muista ikinä lukeneeni noin tarkkoja kylvöohjeita siemenpusseista.

porkkanaa ja retiisiä riveissä

Päätin siis jo kylvää ensimmäiset siemenet. Ensimmäiseen erään mahtuivat porkkana ja retiisi, lehtikaali sekä herne ja lanttu. Porkkanan nyt tietysti voikin kylvää aikaisin, senhän voi kylvää jo syksylläkin valmiiksi, mutta näistä erityisen aikaisia lajikkeita ovat lehtikaali ja herne. Jälkimmäisestä minulla on vielä myöhempää kylvöä odottelemassa toinenkin (makeampi) lajike sekä sokeriherne. Pinaatin olisin kylvänyt myös, mutta en löytänyt koko siemenpussia mistään.

suunnitelmat paperilla

Seuraava päivä oli sadepäivä, jolloin ehdin vielä rauhassa käydä vanhoja varastoja läpi. Löysin sitä pinaattia ja muutamia muitakin, jotka voisin jo kylvää maahan. Sunnuntaina maahan pääsi siis hopeasipuli, keltasipuli sekä se pinaatti ja kukkien puolella heittelin maahan unikkoa, sinisievikkiä ja tuoksupielusta ja kasvihuoneeseen laitoin isoon ruukkuun tulemaan sinikukkaisen sekoituksen. Esikasvatukseen laitoin muutamia vanhoja siemeniä, katsotaan, mitkä jaksaa nousta ylös.

Maanantai olikin vielä aurinkoinen päivä, vaikka ensin näytti huonolta, joten pääsin aloittamaan oikein kunnolla kasvihuoneen tyhjennystä ja siivoamista. Laitoin kasvihuoneeseen tulemaan muutaman aikaisen herneen sekä ruohosipulia ja persiljaa, vaikka niitä on jo yrttiympyrässäkin. En vain hennonnut heittää vanhoja siemeniä pois. Itää, jos itää. Toiveikkaana myös kurkistelin viikunan ja viinirypäleen perään. Viikunassa en ole huomannut mitään muutosta, mutta vaaleanpunaisilla optimistin laseilla rypälettä kurkkiessani olin huomaavinani parin silmun pullistuneen. Sormet ristissä siis!

Ainola

Nyt kun on ollut hieman normaalia enemmän aikaa olla kotona ja puuhailla pihassa, niin on tullut myös käytyä läpi kuvia ja blogiluonnoksia, joita en vielä syystä tai toisesta ole julkaissut. Tämän kirjoituksen kirjoitin melkein valmiiksi viime kesänä, kun kävin kaverin kanssa Ainolassa, eli Sibeliuksen kotona.

Ainolan päärakennus

En ollut aikaisemmin käynyt siellä, ohi ajanut useasti ja käyntiä suunnitellut vaikka kuinka kauan. En etukäteen tiennyt paikasta siis muuta kuin sijainnin, sen että se oli Sibeliusten koti ja että Jeanin ollessa matkoilla Aino ylläpiti taloutta ja puutarhaa. Menimme opastetulle puutarhakierrokselle, koska se nyt siis kiinnosti eniten.

villiintynyt portaikko

Opastus alkoi tontin laidalta, jossa on sisäänkäynti. Koko piha-alue oli melko iso, ja se oli karkeasti jaettu kahteen osaan. Yläpuoli talon takana (rinnetontti siis kyseessä) oli aikalailla luonnontilaista metsää. Tai hongistoa ja kunttaa. Kävelytieltä pystyi talon yli kuikuilemaan Tuusulanjärvelle. Etelärinteessä on Sibeliusten hauta ja siitä lounaaseen päin alkaa varsinainen puutarha-alue, pitkä, noin sata metriä ja parikymmentä metriä leveä, kuusiaidan suojissa oleva alue.

maakellari

Itse puutarha oli melkoinen pettymys. Saimme kierroksen aluksi käsiimme kartat, joissa näkyi, mitä kaikkea puutarhassa on joskus kasvanut. Nyt jäljellä oli joitakin perennapenkkejä, omenapuita ja marjapensaita, mutta itse hyötytarhasta ei ollut jäljellä oikeastaan mitään, ei edes tomaattihuonetta. Koko alue oli isoa nurmikenttää. Kartta oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, koska siitä sai hyvän käsityksen siitä, kuinka omavaraista Ainolassa on ruokahuolto ollut. Lajeja oli todella monipuolisesti ja isoilla aloilla, jolloin satoakin on tullut reilusti. Tästä pääset näkemään kartan PDF-tiedostona.

pihassa ovat hongat saaneet kasvaa korkeiksi

Ymmärrän kyllä, että ei säätiöillä ja museoilla ole varaa perustaa ja hoitaa tuon kokoista kasvimaata aivan täydellä teholla ja mihin sen sadonkin sitten laittaisi, mutta jotain enemmän olisi ollut kiva nähdä. Vähän vaikka käännettyä maata, että olisi paikan päällä hahmottanut eri kasvatusten vaatimat alat, tai se tomaattihuone. Järvenpään kaupunki on ilmeisesti yksi rahoittajista/ylläpitäjistä, kyllä varmaan kaupunginpuutarhuri voisi sielläkin käydä pyörähtämässä. Lähellä olevan Suvirannan (Järnefeltien koti) puutarhaa hoidetaan aivan eri tavalla, mikä tuntuu jotenkin hassulta.

katse puutarhaan päin päärakennukselta

Paikka oli muuten kyllä todella hieno ja oppaan kertomukset Ainon kekseliäisyydestä ja taloudenhoidosta saivat kyllä lakin nousemaan päästä. Kävimme myös sisällä päärakennuksessa ja saunassa, joka kelpaisi kyllä allekirjoittaneelle vaikka heti. Suosittelen kyllä käyntiä Ainolassa, miljöö on hieno ja oppaan kertomat asiat talon rakentamisesta ja siihen tehdyistä muutoksista ja lisäyksistä olivat mielenkiintoisia.

saunarakennus

Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä on paljon hienoa käynnin arvoisia paikkoja muutenkin, puutarhoineen tai ilman.

Ongelmallinen talvi

Kuten viime kirjoituksessa mainitsin, kasvihuoneen sisäpuolellakin oli talven aikana uusia ongelmia. Kun kasvihuone pystytettiin, teimme sen puuterassin päälle, joka pitää ilmankierron hyvänä. Ajattelin, että, koska työssäkäyvänä en ole jatkuvasti availemassa ovia ja luukkuja, enkä ole vielä saanut aikaiseksi hankittua automaattisia avaajia luukkuihin, niin tämä ainakin syksyn lähestyessä poistaa kertyvän kosteuden ongelmaa jonkin verran.

Tähän asti homma on toiminut hyvin. Mutta kuten myös viimeksi mainitsin, viime syksy ja talvi oli todella mähmäinen. Jos ulkopuolellekin kertyi kosteutta ja kasvustoa, sitä tapahtui myös kasvihuoneen sisäpuolella.

img_6443

Viinirypäle kasvuston peitossa

Kasvihuoneessa alkoi kasvaa jotain hometta. Ja tämä ei koskenut pelkästään siellä olevia kasveja, vaan kaikkia eloperäisiä materiaaleja, kuten muun muassa tukikeppejä. Kasvihuoneissa olevien multien pinnoille alkoi myös kasvaa erilaisia homeita. Poikkeuksena olivat ainoastaan aivan lattianrajassa olevat ruukut, joissa oli multaa.

Tukikeppi homeessa

Kasvihuoneen ilma tuntui muutenkin normaalia kosteammalta syksyn ja talven aikana, joten päädyin jättämään kattoluukut koko talveksi hieman löysälle (en kuitenkaan selvästi auki) edistääkseni ilmankiertoa.

Erilaisia kasvustoja

Olin hieman huolisssani tästä käänteestä, koska olin juuri syksyllä istuttanut kasvihuoneen uuteen pysyvään kasvialtaaseen viinirypäleen ja viikunan ja niidenkin pinnalla näkyi jo vaikka mitä elämää. En uskaltanut poistaa homeita millään ja syksyllä vielä ajattelin, että vaikka lunta ei tulisikaan, niin pakkasta nyt ainakin. Eipä voinut siihenkään luottaa.

Pätkä viinirypäleen oksaa

Kun kevään tullen kävi ilmi, että ei sitä pelastavaa (?) pakkasta nyt sitten tullutkaan, niin aloin jo olla hieman huolissani. Nyt olen ravannut kasvihuoneessa harva se päivä tarkkailemassa molempia kasveja, että näkyykö elämää vai ovatko molemmat kuolleet. Viikonloppuna oli pakko testata viinirypälettä ja leikkasin siitä irti pienen pätkän tarkistaakseni näkyykö varressa yhtään vihreää. Varsi tuntui suhteellisen napakalta ja leikkauspinta oli kyllä vihreä, joten pieni toivonkare elää vielä. Mutta ikävä kyllä vain pieni.