Ristiriitaista ihastelua

Tänä keväänä tuntuu, että pihallamme on enemmän elämää, kuin aikaisempina vuosina, vaikka olemme olleet ulkona normaalia enemmän myös arkisin. Lintuja on pihassa pyörinyt aina, mutta nyt ne ovat pareittain ruoanhakureissuilla, eli selkeästi pesiviä pariskuntia. On ollut hauska seurata koiraiden ilmestymistä pihalle ja odotella, milloin naaraat seuraavat perässä. Tähän mennessä pihassa on näkynyt mustarastaita, räkättirastaita, sepelkyyhkypari, eri tiaisia ja punarinta. Puiden latvustoissa on myös harakoita ja variksia, mutta ne harvemmin tulevat pihalle asti. Nämä käyvät siis säännöllisesti pihassa, muitakin ohilentäjiä on tullut tunnistettua. Muita eläimiä pihapiirissä ovat olleet metsäkauriit, rusakot ja sammakot. Siileille olen yrittänyt luoda hyvät olosuhteet, mutta ainakaan vielä niitä ei ole näkynyt.

Räkättirastas ruokajahdissa

Linnuista ei ole tähän mennessä ollut mitään haittaa puutarhassa, eivät ole syöneet edes viinimarjapensaita, vaikka en ole niitä verkottanutkaan. Ilmeisesti niille löytyy ruokaa riittämiin muualta. Sammakoita on myös houkuteltu pihalle ja tänä keväänä se on onnistunutkin, joku oli käynyt ihan luomuna kutemassa pihalampeen. Metsäkauriit ja rusakot ovat olleet ainoat haittaeläimet. Nämä ensin mainitut ovat oikeita tuholaisia, kävelevät pudottelemassa punkkeja pitkin pihaa, kakkivat minne sattuu ja syövät kaiken mikä eteen tulee. Jopa kuunliljat. Rusakoiden suuhun on kadonneet ainoastaan krookukset ja tulppaanit, joten vahinko ei ole ollut niin suuri. Silti olen aina huomatessani ajanut niitä pihalta pois, ihan vain varmuuden vuoksi.

Mustarastas muurahaisten perässä

Nyt eteen tuli poikkeuksellinen tilanne. Kotiin tullessani huomasin sepelipäällysteisellä autopaikalla rämpivän onnettoman pienen rusakonpoikasen. Ihmettelin tätä suuresti, nehän normaalisti yrittävät päiväsaikaan piileskellä paikallaan ollen, eikä kuljeskella avoimella paikalla. Saman tien huomasin harakan hyppivän maassa muutama metri poikasesta taakse päin. Tajusin, että harakka yritti tappaa toista poikasta. Ajoin linnun pois, hain nahkahanskat ja siirsin hyökkäyksen kohteena olleen poikasen suojaan, jonne toinenkin poikanen oli jo ehtinyt. Jätin ne kyhjöttämään keskenään ja jäin katselemaan, mihin harakka oli mennyt.

Rusakonpoikaset maastossa

Sisälle mennessäni jäin miettimään, että kuinkahan järkevää on hyysätä rusakoita omassa pihapiirissä, nythän ne kasvaessaan oppivat tämän pihan turvalliseksi ympäristöksi. Mutta samalla huolehdin, että käviköhän sille poikaselle kuinka pahasti. Verta ei näkynyt, harakka ei ilmeisesti ehtinyt saada kunnon osumaa. Hetken päästä huomasin ikkunasta, että toinen poikanen oli taas liikkeellä. Ja harakka jälleen sen toisen kimpussa. Ajoin linnun uudestaan pois ja päätin siirtää poikaset terassin alle, jonka ohi olen nähnyt rusakkoemon kulkevan. Nyt poikaselle oli käynyt vähän huonommin. Päähän oli tullut isku ja nenästä tuli verta. Vein poikaset terassin alle. Nyt harakkaa ei ole enää näkynyt, poikasten luo emme ole menneet. Tästä eteenpäin luonto hoitaa, suuntaan tai toiseen.

Isi tai äiti edellisenä päivänä

En oikein tiedä mitä ajatella. Toivoisin poikasten olevan turvassa, mutta toisaalta en haluaisi niiden oppivan meidän pihaa ja puutarhaa hyväksi oleskelupaikaksi. Toivon silti sen toisenkin poikasen selviytyvän, vaikka tilanne ei näytä hyvältä. En kuitenkaan aio tehdä asialle sen enempää, rusakko on tehokas lisääntyjä, eivätkä nämä kaksi todennäköisesti ole ainoat poikaset lähimaastossa. Mutta silti en halua sen harakan aiheuttavan verilöylyä pihassa. Koska onhan ne nyt aivan valtavan suloisia pikku pörrötassuja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s