Kukkatorni

Viime kesänä Tekninen tuki väsäsi etupihalle kesäkukkatornin. Hän oli jostain saanut käsiinsä metallisen mainospylvään (tms.) ja suunnitteli siihen ruukkuja roikkumaan. Minun tehtäväkseni jäi vain ruukkujen täyttäminen kukilla. Ja aika kivahan siitä tuli! Tämän vuoden kukkia en ole vielä päättänyt, voi olla että laitan alhaalta kasvamaan kelloköynnöstä ja sen kiipeilemään torniin. Ehkä krassia sekaan. Asiaa täytyy vielä pohtia.

kukkatorni kokonaisuudessaan

Viime vuonna tornissa oli kukkina markettaa, petuniaa (vai oliko se miljoonakello?), murattia, koristeheinää, sinitulitorvi, lobeliaa ja koristetupakkaa. Tornin hattuna oli lehtikaktus, jonka nostan aina kesäksi sisältä ulos. Tornin sisällä oli aurinkokennolla toimivat valot, jotka loppukesästä loistivat tornin koloista kauniisti tuikkien.

torni seisoi tukevalla jalalla

Tornissa oli periaatteessa vain kesäkukkia, mutta heinät ja muratit istutin syksyllä maahan talvehtimaan ja ne ovat selvinneet hyvin.

koristeheinät olivat eloisa lisä

Lehtikaktus tykkäsi olostaan tornin päällä. Syksyllä vain tuli ongelma, kun sen ruukku oli jumittunut oikein tiukasti kiinni torniin, eikö sitä saatu irti, niin kaktus piti ottaa mullasta pois ja laittaa uuteen ruukkuun.

sinitulitorvi

Sinitulitorvi on yksi suosikkini, harmittaa, että se on täällä Suomessa vain yksivuotinen. Tai itse en ole ainakaan saanut sitä talvehtimaan. Sisälle en ole yrittänyt tuoda, mutta ehkä sitäkin voisi joskus kokeilla.

Tämä oli kyllä hauska lisä puutarhaan, valoineen kaikkineen. Nyt vaan uutta suunnittelemaan!

Puoli kuuta peipposesta, keväästä ei tietoakaan?

Aikamoista vuoristorataa on tämä kevät ollut. Ainahan kevätsää on vaihtelevaa, mutta nyt tuntuu, että nämä hyytävän kylmät ja raekuuroiset päivät ovat melkein sääntö, eikä poikkeus. Lämpimiäkin päiviä on ollut, mutta puutarhassa keväällä vaikuttaa enemmän ne yölämpötilat. Myös kasvihuoneessa, jos ei ole lämmitystä. Ja ensimmäinen ukkosmyräkkäkin tuli koettua! Sääennusteessa oli sadekuuroja, mutta niin vain viikonloppuna jyrinä ja salamat yllättivät puutarhurin.

Viinirypäle lähti sittenkin kasvuun

Tästä huolimatta puutarhassa tapahtuu koko ajan jotain. Ihan pieniä askeleita, mutta kuitenkin. Kasvihuoneessa viinirypäle lähti yhtäkkiä hurjaan kasvuun. Heti sen jälkeen, kun pullistuneet silmut aukesivat, kasvu on ollut hurjaa. Ja terttujakin on jo näkyvissä. Instagramin puolella jo iloitsin, että yhdeksän terttua näkyvissä, mutta kasvun edetessä niitä on paljastunut lisää. Katsotaan moniko niistä jaksaa kasvaa kypsäksi asti, köynnös itsessään ei vielä ole kuin puoli metriä korkea.

Aitoviikuna

Kärsimätön kun olen, en malttanut enää odotella viime syksynä istutetun viikunan kasvuunlähtöä. Lahjoitin taimen eteenpäin kärsivällisemmälle odottelijalle ja ostin itse tilalle uuden, joka oli selvästi hengissä. Tämä uusi on hieman pienempi, kuin se viime syksynä ostamani, mutta onhan sillä tässä kesä aikaa kasvaa. Tästä en odota tänä vuonna vielä satoa, koska ymmärtääkseni viikuna tekee hedelmän aihiot valmiiksi edellisenä syksynä ja sitten kasvattaa ne seuraavan kesän aikana valmiiksi. Tässä taimessa ei näy yhtään hedelmän alkua valmiina.

Hopealehti selvisi talvesta

Yllätyksiäkin löytyy, kun vaan hieman kaivelee. Valmistauduin istuttamaan vanhoihin autonrenkaisiin uudet kesäkukat tälle kesällä ja siivosin kuivat lehdet ja muut roskat ruukuista pois. Olin syksyllä jättänyt hopealehdet ruukkuun mansikoiden suojaksi ja mullan päälle oli kasautunut tammen lehtiä. Ruukut ovat olleet muuten täysin avoimessa paikassa seinän vierustalla. Ja niin vain lehtien alta löytyi elämää! Hopealehti oli ryhtynyt kasvattamaan uusia alkuja. En mitenkään ollut ajatellut, että hopealehti voisi olla monivuotinen. Tietysti viime talven lauhkealla ilmalla voi olla myös vaikutusta asiaan, mutta aion ehkä testata asian ensi syksynä.

Perunaa pukkaa

Kasvimaallakin on elämää. Sipulit ovat jo nousseet esiin, samoin lantut ja herneet. Ja parista perunastakin näkyy jo ensimmäiset lehtiruusukkeet. Tässä kuvassa ’Blue Kongo’. Raparperi on lähtenyt hurjaan kasvuun ja mansikat toipuneet kauriiden käsittelystä. Kasvimaalla on siis edelleen muutakin elämää, kuin vain kasveja. Olen saanut verkotettua melkein kaiken ja osan olen harsottanut, koska kun kauriit saatiin pysymään irti kasvustoista, niin orava ilmestyi paikalle. En ole varma, mutta taisin menettää lehtikaalin alut oravalle. Mutta onneksi ollaan vasta kasvukauden alussa ja vielä ehtii kasvattaa uudet alut.