Messuvertailua

Olen ehtinyt käymään tänä keväänä Helsingissä Kevätpuutarha-messuilla ja Lahdessa Pihapiiri 2018 -messuilla. Olen jo parina viime vuonna ollut pettynyt Helsingin tarjontaan, joten Lahdella oli nyt paineita suorittaa!

Tänäkin vuonna olin pettynyt Helsinkiin, edelleen puutarha on vain sivulause siellä koti-ja mökkitavaroiden keskellä. Ideapuutarha tuntuu jotenkin kolkolta siinä kaiken keskellä, eikä tunnelmaan oikein meinannut päästä. Kommentoinkin Facebookissa erääseen toiseen messupostaukseen näin: ”Puutarhakalusteet ja työkoneetkin ovat mielestäni liian isossa osassa, vaikka enemmän pihaan kuuluvatkin. Enemmän kasveja, enemmän mallipuutarhoja, enemmän istutuspajoja, enemmän puutarhaa. Vähemmän sisustusta, vähemmän hakekatteen valloittamaa ideapuutarhaa, vähemmän teenmyyjiä. Jos kerran nämä kaikki messut on aina ympättävä samaan, niin puutarha omaan halliin sinne missä Omakoti oli nyt, kukkasidonnat ja leikot samaan sieltä sivukäytävältä. Ja ottakoot mökit, kodit ja sisustus sen yhden ison hallin. Lähiruoka voi vielä tulla puutarhan kanssa leikkimään samalle laatikolle”.

Lahdessa asiat oli jaoteltu aikalailla juuri noin, kuin kommentissani toivoinkin. Heti sisäänastuessa pääsi tuoksuvaan puutarhaan ja ovenpielessä oli Kukka ja Sisustus Neilikan todellinen kukkaistyttö hymyilemässä kukista tehdyssä asussaan. Keskimmäisen hallin melkein kaikki näytteilleasettajat olivat taimistoja myymässä ihania tuotteitaan, kukkia, taimia, mukuloita, juurakoita ja kaikkea muuta ihan vain puutarhaan liittyvää.

Toisessa hallissa oli myös taimistoja ja kukkakauppoja sekä muuta läheisesti pihaan, puutarhaan ja luontoon liittyvää asiaa. Ja sitten ihana vinkkilava, jossa oli työpajoja, luentoja ja muita vinkkejä messukävijöille. Kun itse saavuin halliin ensimmäistä kertaa, siellä oli juuri käynnissä paja, jossa opastettiin amppeleiden punomista. Keskellä hallia oli myös opiskelijoiden rakentama ideapiha, jossa myös osallistettiin messukävijöitä lintujentunnistamiskilpailulla. Ideapihassa oli kivasti käytetty heiniä ja yrttejä kukkivien kukkien kanssa kivialtaissa.

Taimistojen myyntikojut olivat ihanan runsaita, täynnä kaikkea mahdollista, eikä vain rullakoissa paikalle kannettua yhtä ja samaa. Oli erikoisempia pelargonioita, kaikenlaisia yrttejä, hyötykasveja ja valtava määrä erilaisia perennoja. Oli myös pensaita ja havuja, samoja joita näkyi ideapihallakin, joten jos siellä ihastui johonkin, sen olisi voinut heti ostaa mukaansa. Itselle tarttui mukaan oliivi-yrtti, pari jaloleinikkiä, viisi parsan juurakkoa (jotka jo kasvoivat parsaa!), korallikaktus, istukassipuleita sekä köynnöspinaatti, jonka epäonnekseni unohdin sinne taimiston kassalle. Tajusin asian vasta kotiintultuani, joten se on menetetty tapaus.

Tykkäsin kierrellä ja tutkia perennavalikoimia, olisin voinut ostaa mukaani vaikka mitä! Puutarhakoristeetkin olivat minun makuuni ja juuri sen kokoisia, että niitä olisi jaksanut kantaa sieltä poiskin, jos lompakko olisi sen sallinut.

Pelargoniat olivat valloittavia, oli vaikka minkä tuoksuista ja väristä ja kokoista, kuvassa näkyy australialainen villipelargonia. Ymmärrän hyvin pelakkaharrastajia, näen miten voisin siihen itsekin hurahtaa.

Puutarhan tarvikkeet olivat monipuolisia, käsineitä, työkaluja ja muita pieniä apuvälineitä.

Paikalla oli myös viherrakentajia sekä muita puutarhapalveluita tarjoavia tahoja, kuten esimerkiksi Turnipsi ja Tuhatkauno, joka jakoi tietoisuutta luonnonmukaisesta  ja monimuotoisesta puutarhasta.

Tämän vuoden messuilla oli myös lapset otettu todella ihanasti huomioon. Lapset saivat osallistua työpajoihin, heille oli oma leikkialue sekä Lasten unelmien piha -näyttely kolmannessa hallissa. Lapset olivat saaneet piirtää omia unelmien pihojaan. Kolmannessa hallissa oli myös Launeen koulun opilaat esittelemässä sirkkojen kasvatusta.

Molemmilla messuilla, sekä Lahdessa, että Helsingissä oli nähtävillä muutama sama trendi. Ilmakasvit eli tillandsiat olivat hyvin edustettuina, lisäksi huonekasvit jotenkin uudella tavalla laitettuna. Terraarioissa, minikokoisina, sisustuselementeinä. Kasvit ovat eräällä tavalla tulossa takaisin sisustukseen ja se on hyvin esillä. HUONEettRUM oli ihana esimerkki tästä. ”Vanhoja” kasveja (pesäraunioinen, pitsilehti, viirivehka) vähän uudella twistillä ja kyllä näytti niin hyvältä, että seisoskelin pitkään heidän pisteensä edessä. Ja päädyin ihan ostoksillekin asti.

Helsingissäkin oli hyvää pienet yksityiskohdat. Pieniä sisustusvinkkejä, pieniä ideoita, joita voi jatkaa omalla pihalla eteenpäin. Molemmilla messuilla oli yhteistä kierrätys ja uudistaminen. Mikä on aina hyvä asia.

Ja se yksi trendi, mikä näkyy tälä hetkellä joka paikassa on ne amppelit! Naruamppelit, metalliamppelit, lasipalloamppelit, risuamppelit. Erittäin hyvä tapa tuoda ja saada pieneenkin pihaan enemmän kasveja ja suureenkin pihaan vaikka tilanjakajia, kuten tuossa alla oli Helsingissä tehty ihan muoviämpäreistä.

Tätä ämpäriamppeli-ideaa voisi melkein soveltaa vaikka kasvihuoneessa, jos löytyy tarpeeksi kantavia rakenteita. Tai terassin tilanjakajana, tuulensuojana, lasten leikkipaikalla. Eikä sen välttämättä tarvitse roikkua, jos ketjun tilalla käyttää metallitankoa.

Vaikka olenkin ollut pettynyt Helsingin messuissa siihen puutarhapuoleen, olen siellä aina ihastellut niitä suuria kukkaistutuksia, joita katselemalla on päässyt suunnilleen ensimmäistä kertaa keväässä vähän konkreettisemmin kasvukauden fiilikseen.

 

Ja vaikka en olekaan mikään trendipuutarhuri, niin aina se ollut ihan kiva haistella vähän uusia tuulia ja kuunnella, mistä minäkin vuonna mahdollisesti pöhistään.

Tänä vuonna taitaa olla niin, että täytyy vähän kokeilla niitä uusia tuulia ja punoa amppeli tai pari. Ihan vain kokeilun vuoksi!

Mainokset

Huonekasvien kevätsiivous

Viime viikonlopun pyörähdys Plantagenissa laittoi miettimään huonekasvien tämän hetken tilannetta. Etelä-Suomen hiihtolomaviikko on yleensä ollut minun perinteinen kevätkauden esivalmisteluviikko, jolloin olen vaihtanut multia, laittanut siemeniä esikasvatukseen, hoitanut huonekasvien ongelmia ja ehkä ostanut jotain uutta.

Nyt olen hidastellut asian kanssa, kun on ollut näitä kovia pakkasia ja koko ajan uhkaillaan lisää hyytävillä ilmoilla. Mutta lisääntyvä auringonvalo pakottaa hieman miettimään asiaa!

Pölyt lehdillä erottuvat vähän liiankin hyvin…

Huomaatko eron?

Leikkelin kuivuneita lehtiä pois, aloitin lannoitekastelun ja tarkistelin ruukkujen multatilannetta. Osa tarvitsee vain lisäyksen, mutta parin viikon päästä täytyy tehdä myös ruukunvaihtoja.

Yksi varma kevään merkki on se, että palmuvehkat työntävät uusia kasvuja.

Samalla ne myös kuivattavat yhden tai kaksi oksaa vaihdossa pois, joten ihan kovasti kasvi ei pääse turpoamaan. Ainoa ongelma on se, että kuivuneista varsista jää tappi pystyyn, jotka vähitellen täyttävät ruukkua.

En ole oikein varma, että kannattaisiko nämä leikata kokonaan pois vai mitä. Tähän kuvassa näkyvään ruukkuun tuli kolo, kun huomasin, että yksi juurakonpala heilui melkein irti.

Siinäkin oli vanhoja kuivuneita tappeja, sekä yksi melko nuori lehtivarsi.

Taidan laittaa tämän omaan ruukkuun ja aloittaa kolmannen palmuvehkan kasvatuksen.

Kellotulilatva on mielenkiintoinen tapaus. Helmikuun alkupuolella (muistaakseni) mainitsin, kuinka tämä on kukkinut ostohetkestään asti ja vasta silloin oli havaittavissa pientä nuupahtamista. Noh, tämä päättikin lähteä uusintakierrokselle. Sitä mukaa, kun joitakin kelloja nuupahteli, toisaalta niitä tuli aina lisää. Eli kukinta jatkuu nyt yhtäjaksoisesti jo kolmatta kuukautta.

Anopinhampaasta irtosi myös yksi ihan terve lehti, taidanpa kokeilla tästäkin ”pistokkaasta” uuden yksilön kasvatusta. Kiinanruususta pitäisi myös kohta ottaa pistokkaita, alkaa kasvi harottaa jo vähän siihen malliin.

Kyllähän tätä lehtiroskaa tuli loppujen lopuksi puolikkaan ämpärillisen verran, vielä rönsyliljasta ja vehkastakin kun irrottelin kuivuneita lehtiä. Tuo jälkimmäinen käyttäytyi tämä talvena kyllä normaalia oudommin, ainakin tuon lehtien kuivattamisen osalta.

Mutta eiköhän tämäkin taas tästä, kyllä se kevät sieltä vielä tulee, siemenpussit jo rapisee!

Jotain ihan muuta

Kuinka moni tunnistaa tämän?

Kävin pyörähtämässä Vantaan Viherpajalla ja siellä sattui silmiini uutuus (?), johon en ainakaan itse ole aiemmin törmännyt. Eihän sitä nyt tietenkään voinut sinne jättää! Joko olet heittänyt arvauksen ilmaan?

Kyseessä on kellotulilatva ’Magic bells’. Tämä on aika näyttävä tapaus, korkeutta ruukun pinnasta on noin 60 senttimetriä ja leveyttäkin parikymmentä.

Ostohetkellä (välipäivinä) kasvi oli täydessä kukassa ja sitä on jatkunut tähän hetkeen saakka. Nyt vasta on muutamassa kellossa huomattavissa pientä nuupahtamista, mutta kyllä tämä varmasti tässä porskuttaa vielä pari viikkoa. Uudelleenkukittamisen pitäisi olla sekä mahdollista, että helppoa. Se jää vielä nähtäväksi.

Kukan korkeus on hyvin havaittavissa vieressä kasvavaan avokadoon verratessa. Nämä yhdessä muiden korkeiden huonekasvien kanssa muodostavat sopivan kasviverhon olohuoneen ikkunalle, ei tarvitse verhoja ollenkaan!

Hauska tapaus tämä kyllä on, sitä ei käy kieltäminen. Ja hyvin on säilynyt ikkunalaudalla, jonka alla on patteri ja samassa huoneessa takka. Kastelun olen pitänyt niukkana, koska valoakaan ei vielä niin ole saatavilla. Vielä en ole päättänyt siirränkö kukan kesäksi ulos, katsotaan sitä sitten myöhemmin.

(Pakko lisätä tähän loppuun, että kun googletin tätä kukkaa ostohetken jälkeen, ensimmäinen tulos oli joku Plantagenin linkki, jossa tämä kukka oli vuoden 2016 trendikkäimpien kukkien listalla :D Sehän sopii, Taimimaailmassa ollaan aina kukkatrendeissä mukana! Ehkä pari vuotta muiden jälkeen, mutta kuitenkin mukana!)

Yrtit talvikasvatuksessa

Olen jo muutaman vuoden mietiskellyt hankkivani semmoisen ledivalollisen yrttikasvatushärpäkkeen. Viitesen vuotta sitten niitä alkoi ilmestyä markkinoille usealta eri valmistajalta ja teinkin silloin monta eri vertailua, että mikä olisi minulle paras vaihtoehto. Se, mihin homma sitten loppupeleissä kaatui, oli hinta. Eihän tällainen pihi puutarhuri voinut laittaa niin paljoa rahaa yhteen isoon sähköllä toimivaan ruukkuun.

Mutta nyt satuin törmäämään eräässä poistomyynnissä yhteen kasvatuslaitteeseen. Tregrenin Genie Kitchen garden muutti meidän keittiöön. Siihen mahtuu kolme kaupan yrttiruukkua, mutta ostin viisi ja ajattelin vähän vaihdella niitä. Laitteen mukana tuli siis tuo itse vesiviljelyosio sekä led-lamppu. Ruukun pumppu toimii paristoilla, joiden luvataan toimivan noin 4kk. Valo taas tarvitsee verkkovirtaa, että ihan mihin vaan sitä ei voi sijoittaa. Pakkauksen mukana tuli yksi paketti lannoitetta, jota lisätään veteen aina kolmen viikon välein tapahtuvan vedenvaihdon yhteydessä.

Genie toimii siis ajatuksella, että alaruukkuun lisätään tietty määrä vettä ja lannoitepussi. Kasvit laitetaan yläruukkuun ja pumppu pumppaa noin kerran tunnissa vettä kasveille 10 sekunnin ajan. Eli kasvit eivät ole koko ajan seisovassa vedessä.

 

Laite on nyt ollut toiminnassa vajaan viikon, mutta päätin kirjoittaa siitä silti nyt jo ensimmäisen ”arvostelun”, kun kohtasin jo pari huomioitavaa asiaa. Ostin siis viisi yrttiruukkua, timjamin, rosmariinin, ruohosipulin, persiljan ja tillin. Osa on luomua, joka meinaa sitä, että ne ovat neliön mallisissa ruukuissa. Vesiviljelyruukku on kolmion muotoinen. Meni pari päivää ennenkuin huomasin, että yhden ruukun pohja ei osu veteen, kun toisten ruukkujen reunat kannattelevat sitä. Eli tästä lähtien vain pyöreitä ruukkuja siis.

 

Ledivalo on sopivasti ylhäällä, että yrtit eivät ylety tunkemaan itseään aivan kiinni siihen. Paitsi ruohosipuli, mutta se retkottaakin koko ajan johonkin sivulle. Valo näyttää riittävän hyvin myös siihen, että voin pitää kahta vilttiketjun yrttiruukkua sen hajavalossa Genien vieressä.

Ensimmäisen yrttivaihdon yhteydessä huomasinkin, että vesi ei noussut enää kunnolla kasteluruukkuun asti. Genien ohjeissa mainitaan, että pitäisi varoa, että veteen ei pääse multaa, jotta se ei kulkeudu pumppuun ja tuki sitä. Pumppu on normaalisti toimiessaan täysin äänetön, vain vienoinen veden lorina välillä paljasti sen olevan toiminnassa. Mutta nyt parina kertana kuului surinaa. Arvelin siis, että pumppu oli tukossa. Huomasin sen myös siitä, että vesi ei noussut enää yläruukkuun asti.

Nostin ruukut pois ja todellakin, alaruukun pohjalla oli hyvin hienojakoista multaa. Onneksi ruukkujen ja pumpun puhdistus oli helppoa, mutta vähän harmitti ja ihmetytti, että jouduin siihen jo neljä päivää käyttöönoton jälkeen. Laitoin uudet vedet, mutta en vielä lannoitetta, ajattelin katsoa nyt pari päivää, että mitä tapahtuu.

Huuhtelin myös yrttiruukkujen ruukut kunnolla ulkopuolelta, jotta mahdollinen irtomulta lähtisi vielä pois. Mielestäni sain pumpun toimimaan, ei kuulunut surinaa ja vesi nousee taas normaalisti.

 

Pakkauksen mukana tuli tosiaan kahdeksan pussia lannoitetta, joiden avulla pitäisi selvitä noin puoli vuotta eteenpäin. Samassa poistomyynnissä oli myös samoja pakkauksia, joten ostin myös niitä varastoon.

 

Pakkauksessa oli myös yksi (näyte?)pussi kukkivien kasvien vesiviljelyyn. Näitä oli myös siellä poistomyynnissä, mutta en ostanut niitä, kun en ajatellut kasvattavani mitään kukkivaa. Tietysti parhaimmat ajatukset tulevat aina jälkikäteen…

 

Otin juuri ulkona olevista pelargonioista latvapistokkaat, kun ne olivat venähtäneet aika hurjan kokoisiksi kesän aikana. Tämäkin kuvassa oleva lehti on halkaisijaltaan 15cm! Ajattelin kokeilla juurruttaa niitä nyt ensin vesilasissa ja vasta myöhemmin laittaa multaan.

 

Mietin vaan, että toimisikohan tuo kukkalannoite apuna siinä?

Uusia ihastuksia

No hei, eikös ole! Jälleen jaloleinikkien lumoissa. Kävin ohimennen pyörähtämässä parilla taimistolla (lue: yritin hoputtaa kevättä tulevaksi) ja totta kai niiltä tarttui jotain mukaan. Ensin olin aivan jaloleinikkien pauloissa. En vain pääse niistä yli enkä ympäri. 

Ostin kolme, yhden valkoisen, yhden vaaleanpunaisen ja yhden oranssin. Ensinmainitut laitoin samaan ruukkuun ja oranssin laitoin yhteisistutukseen poistomyynnistä pelastetun flamingonkukan (ehkä, oli jo aika huonossa kunnossa) ja kahden minitulilatvan kanssa. 

Sain vihdoinkin käyttöön nämä pari ruukkuihanuutta, jotka ostin jo vuosi sitten kevätmessuilta. Kesällä ne oli kyllä kasvihuoneessa, mutta nyt ihan kunnon käytössä. 

Kaikissa jaloleinikeissä oli ihanan paljon nuppuja, joten jos nyt oikein pinnistän niiden hoidon kanssa, niin voisin saada ne kukkimaan helmikuulle asti. Sitten annan mukuloille parin-kolmen kuukauden lepotauon ja juhannuksen tienoilla voisin tökätä ne pihalle, jospa kukkisivat vielä uudestaan loppukesästä. 

Sitten siihen uuteen ihanuuteen:

Kävin Vantaalla Viherpajalla, tykkään niiden kasvihuonetunnelmasta. Siellä minulle vinkattiin esikosta, jota oli joulun aikaan tullut heille myyntiin. Tämä on siis ilmeisesti uusi huone-esikkolajike (Primula obconica) ’Pricanto’. Värejä oli kolme, joista nappasin mukaani kaksi (mutta pakko se kolmaskin on vielä kotiuttaa). Lajike on jalostettu vintage-tyyliin, väritkin ovat osuneet juuri nappiin. Hyvin english cottage -meininkiä!

Ja mielestäni löysin niille juuri sopivan ruukunkin, tämäkin vuoden takaa messuilta. Nämä voivat ulkoilla kesällä, mutta eivät kestä sen enempää ”karuja” oloja, kuin huonekasvit yleensäkään. Puolivarjo, tasainen kosteus, ja kevyt lannoitus ovat avaimet onnistuneeseen eloon. Kukintaa auttaa kuihtuneiden kukkien poisto. 

Tämä vaalea on luonnossa enemmän vihertävä, kuin tässä kuvassa. 

Punaisessa oli ihanasti eri sävyjä. Kolmas väri oli violetti, kyllä se vielä tiensä meille löytää. 


Viimeiseksi tarttui mukaan vielä pari palloesikkoa, tässä harmikseni hieman kuljetuksessa kärsineinä. Ne laitoin omiin pieniin ruukkuihin, kun tykkäävät olla vähän ahtaasti. 


Kyllä oli taas rentouttavaa työntää sormet multaan. Ja hei, ensi kuun jälkeen alkaa kevät! 

Lumipaniikki! Eli talvisuojauksesta

Tänä aamuna minulta pääsi epäuskoinen naurahdus, kun luin Facebookista julkaisuja lähialueelta, joissa ilmoitettiin yöllä ja aamulla sataneen lunta. Ilmoitusten lisääntyessä oli pakko mennä ulos tarkistamaan, koska maassa nyt ei tietysti näkynyt mitään. Ja niinpä sain itsekin katsella hienoisen jäähileen leijumista taivaista alaspäin. Paniikki!

Puutarhan laittaminen talviteloille on vielä auttamattomasti kesken. Olen vielä ostellut muutamia taimiakin, kun on sattunut kohdalle puutarhamyymälöiden loppuunmyynneissä. Valeistutuksessa on jo ruuhkaa. Ja vielä on viimeinen paketti tulossa postiin… en ole jotenkin sisäistänyt, että on lokakuu. 


Kävin hakemassa säkin puutarhan talvisuojaa, koska olen taimihuumassani ostanut myös jotain suojattavaa, vaikka tähän asti periaatteenani on ollut, että jos joku kasvi ei selviä, etsin jonkun, joka selviää. Nyt kuitenkin ajattelin varmistella kärhöjen selviytymistä, jos vaikka sattuisi tulemaan samanlainen talvi, kuin viimeksi. 

Taimistolta on eksynyt mukaani yksi sinisade, joka vaatii suojauksen myös näin etelässä. Mietin myös japaninvaahteran suojausta, mutta en ole ihan varma, onko se kuitenkin lehvästö, joka on enemmän vaarassa. Muita suojattavia voisi olla köynnösruusu, pensasruusu sekä viimeisessä taimitilauksessa tulevat hedelmäpuiden alut. Siitä tilauksesta myöhemmin lisää. 


Ulkona olleita huonekasveja kävin myös pelastamassa ruukkuihin. Pelargonia (joka vielä kukkii) ja kiinanruusu ovat ruukkuihin asetuttuaan valmiita tulla sisälle. Kiinarissakin on pari nuppua jo valmiina. Ajattelin myös yrittää verenpisaroiden talvettamista, nekin ovat vielä täydessä kukassa:


Sisään täytyy nostaa myös kallat, begoniat ja sitruunapelargonia varjolaatikosta. Kyllähän tässä hommaa vielä tosiaan riittää!

Hurjaa kasvua

Pari viikkoa sitten kävin taimistolla, josta mukaan tarttui pari pistokasta. Samalla laitoin multaan muuttolaatikosta löytyneet lukinliljan sipulit. Vähän epäilin niiden kasvuunlähtöä, mitta vielä mitä! Viikko meni ensin hiljaisuudessa, mutta sitten alkoi tapahtua. 

  
Huomasin ensin yhden kuivahtaneen varrenpätkän muuttuneen vihreäksi. Muissakin oli havaittavissa pientä sävyn muutosta, mutta vielä ei mitään kummempaa. Kaksi päivää myöhemmin:

  
Yhtäkkiä vihreä varsi oli hurahtanut pituutta huimasti ja mullan seasta oli noussut supernopeasti uusia alkuja! Muutkin kuivahtaneet varret olivat vihertyneet ja ryhtyneet kasvamaan. Vielä kaksi päivää myöhemmin:

  
Ääk! Ruukku jää jo pieneksi! Laitoin ne tähän pikkuruukkuun ihan vain siksi, että jos juurtuminen tapahtuu, niin tästä ne on helppo sitten siirtää isompaan istutukseen. Mutta en nyt arvannut tämän tapahtuvan näin nopeasti! Nyt iski paniikki. Mihin laitan, mitä teen, ei voi vielä laittaa ulos, laitanko omaan ruukkuun vai toisten kukkien kanssa, mikään muu ei ole vielä noin pitkällä, apua!

Menisikö huonekasvina?