Yrtit talvikasvatuksessa

Olen jo muutaman vuoden mietiskellyt hankkivani semmoisen ledivalollisen yrttikasvatushärpäkkeen. Viitesen vuotta sitten niitä alkoi ilmestyä markkinoille usealta eri valmistajalta ja teinkin silloin monta eri vertailua, että mikä olisi minulle paras vaihtoehto. Se, mihin homma sitten loppupeleissä kaatui, oli hinta. Eihän tällainen pihi puutarhuri voinut laittaa niin paljoa rahaa yhteen isoon sähköllä toimivaan ruukkuun.

Mutta nyt satuin törmäämään eräässä poistomyynnissä yhteen kasvatuslaitteeseen. Tregrenin Genie Kitchen garden muutti meidän keittiöön. Siihen mahtuu kolme kaupan yrttiruukkua, mutta ostin viisi ja ajattelin vähän vaihdella niitä. Laitteen mukana tuli siis tuo itse vesiviljelyosio sekä led-lamppu. Ruukun pumppu toimii paristoilla, joiden luvataan toimivan noin 4kk. Valo taas tarvitsee verkkovirtaa, että ihan mihin vaan sitä ei voi sijoittaa. Pakkauksen mukana tuli yksi paketti lannoitetta, jota lisätään veteen aina kolmen viikon välein tapahtuvan vedenvaihdon yhteydessä.

Genie toimii siis ajatuksella, että alaruukkuun lisätään tietty määrä vettä ja lannoitepussi. Kasvit laitetaan yläruukkuun ja pumppu pumppaa noin kerran tunnissa vettä kasveille 10 sekunnin ajan. Eli kasvit eivät ole koko ajan seisovassa vedessä.

 

Laite on nyt ollut toiminnassa vajaan viikon, mutta päätin kirjoittaa siitä silti nyt jo ensimmäisen ”arvostelun”, kun kohtasin jo pari huomioitavaa asiaa. Ostin siis viisi yrttiruukkua, timjamin, rosmariinin, ruohosipulin, persiljan ja tillin. Osa on luomua, joka meinaa sitä, että ne ovat neliön mallisissa ruukuissa. Vesiviljelyruukku on kolmion muotoinen. Meni pari päivää ennenkuin huomasin, että yhden ruukun pohja ei osu veteen, kun toisten ruukkujen reunat kannattelevat sitä. Eli tästä lähtien vain pyöreitä ruukkuja siis.

 

Ledivalo on sopivasti ylhäällä, että yrtit eivät ylety tunkemaan itseään aivan kiinni siihen. Paitsi ruohosipuli, mutta se retkottaakin koko ajan johonkin sivulle. Valo näyttää riittävän hyvin myös siihen, että voin pitää kahta vilttiketjun yrttiruukkua sen hajavalossa Genien vieressä.

Ensimmäisen yrttivaihdon yhteydessä huomasinkin, että vesi ei noussut enää kunnolla kasteluruukkuun asti. Genien ohjeissa mainitaan, että pitäisi varoa, että veteen ei pääse multaa, jotta se ei kulkeudu pumppuun ja tuki sitä. Pumppu on normaalisti toimiessaan täysin äänetön, vain vienoinen veden lorina välillä paljasti sen olevan toiminnassa. Mutta nyt parina kertana kuului surinaa. Arvelin siis, että pumppu oli tukossa. Huomasin sen myös siitä, että vesi ei noussut enää yläruukkuun asti.

Nostin ruukut pois ja todellakin, alaruukun pohjalla oli hyvin hienojakoista multaa. Onneksi ruukkujen ja pumpun puhdistus oli helppoa, mutta vähän harmitti ja ihmetytti, että jouduin siihen jo neljä päivää käyttöönoton jälkeen. Laitoin uudet vedet, mutta en vielä lannoitetta, ajattelin katsoa nyt pari päivää, että mitä tapahtuu.

Huuhtelin myös yrttiruukkujen ruukut kunnolla ulkopuolelta, jotta mahdollinen irtomulta lähtisi vielä pois. Mielestäni sain pumpun toimimaan, ei kuulunut surinaa ja vesi nousee taas normaalisti.

 

Pakkauksen mukana tuli tosiaan kahdeksan pussia lannoitetta, joiden avulla pitäisi selvitä noin puoli vuotta eteenpäin. Samassa poistomyynnissä oli myös samoja pakkauksia, joten ostin myös niitä varastoon.

 

Pakkauksessa oli myös yksi (näyte?)pussi kukkivien kasvien vesiviljelyyn. Näitä oli myös siellä poistomyynnissä, mutta en ostanut niitä, kun en ajatellut kasvattavani mitään kukkivaa. Tietysti parhaimmat ajatukset tulevat aina jälkikäteen…

 

Otin juuri ulkona olevista pelargonioista latvapistokkaat, kun ne olivat venähtäneet aika hurjan kokoisiksi kesän aikana. Tämäkin kuvassa oleva lehti on halkaisijaltaan 15cm! Ajattelin kokeilla juurruttaa niitä nyt ensin vesilasissa ja vasta myöhemmin laittaa multaan.

 

Mietin vaan, että toimisikohan tuo kukkalannoite apuna siinä?

Mainokset

Uusia ihastuksia

No hei, eikös ole! Jälleen jaloleinikkien lumoissa. Kävin ohimennen pyörähtämässä parilla taimistolla (lue: yritin hoputtaa kevättä tulevaksi) ja totta kai niiltä tarttui jotain mukaan. Ensin olin aivan jaloleinikkien pauloissa. En vain pääse niistä yli enkä ympäri. 

Ostin kolme, yhden valkoisen, yhden vaaleanpunaisen ja yhden oranssin. Ensinmainitut laitoin samaan ruukkuun ja oranssin laitoin yhteisistutukseen poistomyynnistä pelastetun flamingonkukan (ehkä, oli jo aika huonossa kunnossa) ja kahden minitulilatvan kanssa. 

Sain vihdoinkin käyttöön nämä pari ruukkuihanuutta, jotka ostin jo vuosi sitten kevätmessuilta. Kesällä ne oli kyllä kasvihuoneessa, mutta nyt ihan kunnon käytössä. 

Kaikissa jaloleinikeissä oli ihanan paljon nuppuja, joten jos nyt oikein pinnistän niiden hoidon kanssa, niin voisin saada ne kukkimaan helmikuulle asti. Sitten annan mukuloille parin-kolmen kuukauden lepotauon ja juhannuksen tienoilla voisin tökätä ne pihalle, jospa kukkisivat vielä uudestaan loppukesästä. 

Sitten siihen uuteen ihanuuteen:

Kävin Vantaalla Viherpajalla, tykkään niiden kasvihuonetunnelmasta. Siellä minulle vinkattiin esikosta, jota oli joulun aikaan tullut heille myyntiin. Tämä on siis ilmeisesti uusi huone-esikkolajike (Primula obconica) ’Pricanto’. Värejä oli kolme, joista nappasin mukaani kaksi (mutta pakko se kolmaskin on vielä kotiuttaa). Lajike on jalostettu vintage-tyyliin, väritkin ovat osuneet juuri nappiin. Hyvin english cottage -meininkiä!

Ja mielestäni löysin niille juuri sopivan ruukunkin, tämäkin vuoden takaa messuilta. Nämä voivat ulkoilla kesällä, mutta eivät kestä sen enempää ”karuja” oloja, kuin huonekasvit yleensäkään. Puolivarjo, tasainen kosteus, ja kevyt lannoitus ovat avaimet onnistuneeseen eloon. Kukintaa auttaa kuihtuneiden kukkien poisto. 

Tämä vaalea on luonnossa enemmän vihertävä, kuin tässä kuvassa. 

Punaisessa oli ihanasti eri sävyjä. Kolmas väri oli violetti, kyllä se vielä tiensä meille löytää. 


Viimeiseksi tarttui mukaan vielä pari palloesikkoa, tässä harmikseni hieman kuljetuksessa kärsineinä. Ne laitoin omiin pieniin ruukkuihin, kun tykkäävät olla vähän ahtaasti. 


Kyllä oli taas rentouttavaa työntää sormet multaan. Ja hei, ensi kuun jälkeen alkaa kevät! 

Lumipaniikki! Eli talvisuojauksesta

Tänä aamuna minulta pääsi epäuskoinen naurahdus, kun luin Facebookista julkaisuja lähialueelta, joissa ilmoitettiin yöllä ja aamulla sataneen lunta. Ilmoitusten lisääntyessä oli pakko mennä ulos tarkistamaan, koska maassa nyt ei tietysti näkynyt mitään. Ja niinpä sain itsekin katsella hienoisen jäähileen leijumista taivaista alaspäin. Paniikki!

Puutarhan laittaminen talviteloille on vielä auttamattomasti kesken. Olen vielä ostellut muutamia taimiakin, kun on sattunut kohdalle puutarhamyymälöiden loppuunmyynneissä. Valeistutuksessa on jo ruuhkaa. Ja vielä on viimeinen paketti tulossa postiin… en ole jotenkin sisäistänyt, että on lokakuu. 


Kävin hakemassa säkin puutarhan talvisuojaa, koska olen taimihuumassani ostanut myös jotain suojattavaa, vaikka tähän asti periaatteenani on ollut, että jos joku kasvi ei selviä, etsin jonkun, joka selviää. Nyt kuitenkin ajattelin varmistella kärhöjen selviytymistä, jos vaikka sattuisi tulemaan samanlainen talvi, kuin viimeksi. 

Taimistolta on eksynyt mukaani yksi sinisade, joka vaatii suojauksen myös näin etelässä. Mietin myös japaninvaahteran suojausta, mutta en ole ihan varma, onko se kuitenkin lehvästö, joka on enemmän vaarassa. Muita suojattavia voisi olla köynnösruusu, pensasruusu sekä viimeisessä taimitilauksessa tulevat hedelmäpuiden alut. Siitä tilauksesta myöhemmin lisää. 


Ulkona olleita huonekasveja kävin myös pelastamassa ruukkuihin. Pelargonia (joka vielä kukkii) ja kiinanruusu ovat ruukkuihin asetuttuaan valmiita tulla sisälle. Kiinarissakin on pari nuppua jo valmiina. Ajattelin myös yrittää verenpisaroiden talvettamista, nekin ovat vielä täydessä kukassa:


Sisään täytyy nostaa myös kallat, begoniat ja sitruunapelargonia varjolaatikosta. Kyllähän tässä hommaa vielä tosiaan riittää!

Hurjaa kasvua

Pari viikkoa sitten kävin taimistolla, josta mukaan tarttui pari pistokasta. Samalla laitoin multaan muuttolaatikosta löytyneet lukinliljan sipulit. Vähän epäilin niiden kasvuunlähtöä, mitta vielä mitä! Viikko meni ensin hiljaisuudessa, mutta sitten alkoi tapahtua. 

  
Huomasin ensin yhden kuivahtaneen varrenpätkän muuttuneen vihreäksi. Muissakin oli havaittavissa pientä sävyn muutosta, mutta vielä ei mitään kummempaa. Kaksi päivää myöhemmin:

  
Yhtäkkiä vihreä varsi oli hurahtanut pituutta huimasti ja mullan seasta oli noussut supernopeasti uusia alkuja! Muutkin kuivahtaneet varret olivat vihertyneet ja ryhtyneet kasvamaan. Vielä kaksi päivää myöhemmin:

  
Ääk! Ruukku jää jo pieneksi! Laitoin ne tähän pikkuruukkuun ihan vain siksi, että jos juurtuminen tapahtuu, niin tästä ne on helppo sitten siirtää isompaan istutukseen. Mutta en nyt arvannut tämän tapahtuvan näin nopeasti! Nyt iski paniikki. Mihin laitan, mitä teen, ei voi vielä laittaa ulos, laitanko omaan ruukkuun vai toisten kukkien kanssa, mikään muu ei ole vielä noin pitkällä, apua!

Menisikö huonekasvina?

Ystävänpäivän istutushommia

Kävinpä taimistolla ostamassa ystävänpäiväkukkia ystävälle ja samalla tietysti itselleni. Päätin istuttaa omat minikukkani ruukkuihin, jotta niillä olisi mahdollisuus ilahduttaa meitä hieman pidempään. 

Multasäkkejä en lähtenyt kuskailemaan, mutta ei haittaa, minulla oli vielä Clas Ohlsonilta kookosmultabrikettejä jäljellä.

  
Yhdestä briketistä tulee 10 litraa multaa, joten siitä riittää hyvin näihin istutuksiin ja sitten huonekasvien mullanvaihtoon/-lisäykseen. Lisää vain vesi! Ohjeen mukaan riittää 3 litraa ja niin se riittääkin, kun ohjeen mukaan sekoittelee huolellisesti. 

  
Siinä sitä nyt sitten on, ei muuta kuin hommiin!

  
Ruukkuihin salaojat ja asettelemaan. Ostin yhden punaisen jaloleinikin, kaksi miniruusua ja kaksi eriväristä bellistä. Punainen leinikki ja valkoinen kaunokainen pääsivät kavereiksi ja toiseen ruukkuun punainen kaunokainen miniruusujen kanssa. 

Ja sitten vain ihastelemaan! Hyvää ystävänpäivää :)

  

Huonekasvit muutoksessa

 
Huonekasvien osalta muutto on sujunut pääosin hyvin, mutta myös pari tragediaa mahtuu joukkoon. Yritin viivyttää ruukkujen siirtoa viimeiseen asti, jotta ne ei perillä joutuisi jatkuvaan siirtelyyn, vaan paikka olisi heti valmiina. Itse pakkaaminen tapahtui tyyliin ”ruukut takakonttiin ja menoksi”. Kiinanruusut saivat vähän liian viileää ja hiukan nuupahtivat, mutta tokenivat parissa päivässä. 

Jättimäinen vuoripalmu on kuolemaisillaan. En tiedä mitä sille tapahtui, se vain alkoi kuivattaa itseään, vaikka on altakasteluruukussa. Ja jo hyvässä kasvussa ollut bataatti sai vähän pohjakosketusta ja siitä irtosi muutama pitkä verso. Mutta suurin suru koskee Kevätmessuilta ostettua tulppaanipelargoniaa. Se ilmeisesti ehti kylmettyä tai otti mallia tuosta vuoripalmusta ja rupesi kuivattamaan ja mädättämään (yhtäaikaa, mitäh?) itseään. Jouduin leikkaamaan siitä pienen viiden sentin latvapalan, jota yritän nyt epätoivoisesti juurruttaa. 

Toivottavasti kaikki kukat nyt kuitenkin ovat tyytyväisiä oloonsa, pääsivät kuitenkin valoisille eteläikkunoille.  

Puuhapäivä

Tästä se alkoi. Ensimmäinen kokeiluprojekti tälle vuodelle:

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/dc4/59999663/files/2015/01/img_6487.jpg

Tarvikkeina kuusi erikokoista lasipurkkia, kuusi erilaista minihuonekasvia, multaa ja ruukkusoraa. Tarkoitus oli tehdä tosi minikokoisia kasvihuoneita, mutta en saanut äkkiseltään käsiini tarpeeksi isoja purkkeja, enkä toisaalta tarpeeksi pieniä kasveja. Mutta käy se näinkin. Näistä tulee ihan hauskoja istutuksia, joista Ihmistaimikin jo innostui. Hänelle varmaan mielenkiintoisinta on seurata juurten kasvua lasin läpi.

Ensin laitoin purkkien pohjalle noin parin sentin kerroksen ruukkusoraa.

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/dc4/59999663/files/2015/01/img_6488.jpg

Tämä toimii salaojituksena liialle vedelle. Seuraavaksi laitoin vaihtelevan kerroksen multaa, vähän riippuen purkkiin tulevasta kasvista. Esimerkiksi mehitähdelle en laittanut kuin aivan ripauksen. Viimeiseksi otin kasvin, mursin juuripaakkua varovasti ja asetin sen purkkiin. Lisäsin reunoille ihan vähän multaa ja päälle ripottelin kevyesti vettä.

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/dc4/59999663/files/2015/01/img_6492.jpg

Vielä en laittanut mullan pinnalle tai purkkiin muutenkaan mitään koristeita, annan kasvien asettua ensin multaan.

Näitä on nyt sitten kuusi erilaista, kuvia tulee lisää Facebookkiin. Muistattehan, että Taimimaailman Facebook-sivua voi selata, vaikka itsellä ei olisikaan profiilia siellä.