Ristiriitaista ihastelua

Tänä keväänä tuntuu, että pihallamme on enemmän elämää, kuin aikaisempina vuosina, vaikka olemme olleet ulkona normaalia enemmän myös arkisin. Lintuja on pihassa pyörinyt aina, mutta nyt ne ovat pareittain ruoanhakureissuilla, eli selkeästi pesiviä pariskuntia. On ollut hauska seurata koiraiden ilmestymistä pihalle ja odotella, milloin naaraat seuraavat perässä. Tähän mennessä pihassa on näkynyt mustarastaita, räkättirastaita, sepelkyyhkypari, eri tiaisia ja punarinta. Puiden latvustoissa on myös harakoita ja variksia, mutta ne harvemmin tulevat pihalle asti. Nämä käyvät siis säännöllisesti pihassa, muitakin ohilentäjiä on tullut tunnistettua. Muita eläimiä pihapiirissä ovat olleet metsäkauriit, rusakot ja sammakot. Siileille olen yrittänyt luoda hyvät olosuhteet, mutta ainakaan vielä niitä ei ole näkynyt.

Räkättirastas ruokajahdissa

Linnuista ei ole tähän mennessä ollut mitään haittaa puutarhassa, eivät ole syöneet edes viinimarjapensaita, vaikka en ole niitä verkottanutkaan. Ilmeisesti niille löytyy ruokaa riittämiin muualta. Sammakoita on myös houkuteltu pihalle ja tänä keväänä se on onnistunutkin, joku oli käynyt ihan luomuna kutemassa pihalampeen. Metsäkauriit ja rusakot ovat olleet ainoat haittaeläimet. Nämä ensin mainitut ovat oikeita tuholaisia, kävelevät pudottelemassa punkkeja pitkin pihaa, kakkivat minne sattuu ja syövät kaiken mikä eteen tulee. Jopa kuunliljat. Rusakoiden suuhun on kadonneet ainoastaan krookukset ja tulppaanit, joten vahinko ei ole ollut niin suuri. Silti olen aina huomatessani ajanut niitä pihalta pois, ihan vain varmuuden vuoksi.

Mustarastas muurahaisten perässä

Nyt eteen tuli poikkeuksellinen tilanne. Kotiin tullessani huomasin sepelipäällysteisellä autopaikalla rämpivän onnettoman pienen rusakonpoikasen. Ihmettelin tätä suuresti, nehän normaalisti yrittävät päiväsaikaan piileskellä paikallaan ollen, eikä kuljeskella avoimella paikalla. Saman tien huomasin harakan hyppivän maassa muutama metri poikasesta taakse päin. Tajusin, että harakka yritti tappaa toista poikasta. Ajoin linnun pois, hain nahkahanskat ja siirsin hyökkäyksen kohteena olleen poikasen suojaan, jonne toinenkin poikanen oli jo ehtinyt. Jätin ne kyhjöttämään keskenään ja jäin katselemaan, mihin harakka oli mennyt.

Rusakonpoikaset maastossa

Sisälle mennessäni jäin miettimään, että kuinkahan järkevää on hyysätä rusakoita omassa pihapiirissä, nythän ne kasvaessaan oppivat tämän pihan turvalliseksi ympäristöksi. Mutta samalla huolehdin, että käviköhän sille poikaselle kuinka pahasti. Verta ei näkynyt, harakka ei ilmeisesti ehtinyt saada kunnon osumaa. Hetken päästä huomasin ikkunasta, että toinen poikanen oli taas liikkeellä. Ja harakka jälleen sen toisen kimpussa. Ajoin linnun uudestaan pois ja päätin siirtää poikaset terassin alle, jonka ohi olen nähnyt rusakkoemon kulkevan. Nyt poikaselle oli käynyt vähän huonommin. Päähän oli tullut isku ja nenästä tuli verta. Vein poikaset terassin alle. Nyt harakkaa ei ole enää näkynyt, poikasten luo emme ole menneet. Tästä eteenpäin luonto hoitaa, suuntaan tai toiseen.

Isi tai äiti edellisenä päivänä

En oikein tiedä mitä ajatella. Toivoisin poikasten olevan turvassa, mutta toisaalta en haluaisi niiden oppivan meidän pihaa ja puutarhaa hyväksi oleskelupaikaksi. Toivon silti sen toisenkin poikasen selviytyvän, vaikka tilanne ei näytä hyvältä. En kuitenkaan aio tehdä asialle sen enempää, rusakko on tehokas lisääntyjä, eivätkä nämä kaksi todennäköisesti ole ainoat poikaset lähimaastossa. Mutta silti en halua sen harakan aiheuttavan verilöylyä pihassa. Koska onhan ne nyt aivan valtavan suloisia pikku pörrötassuja.

Ainola

Nyt kun on ollut hieman normaalia enemmän aikaa olla kotona ja puuhailla pihassa, niin on tullut myös käytyä läpi kuvia ja blogiluonnoksia, joita en vielä syystä tai toisesta ole julkaissut. Tämän kirjoituksen kirjoitin melkein valmiiksi viime kesänä, kun kävin kaverin kanssa Ainolassa, eli Sibeliuksen kotona.

Ainolan päärakennus

En ollut aikaisemmin käynyt siellä, ohi ajanut useasti ja käyntiä suunnitellut vaikka kuinka kauan. En etukäteen tiennyt paikasta siis muuta kuin sijainnin, sen että se oli Sibeliusten koti ja että Jeanin ollessa matkoilla Aino ylläpiti taloutta ja puutarhaa. Menimme opastetulle puutarhakierrokselle, koska se nyt siis kiinnosti eniten.

villiintynyt portaikko

Opastus alkoi tontin laidalta, jossa on sisäänkäynti. Koko piha-alue oli melko iso, ja se oli karkeasti jaettu kahteen osaan. Yläpuoli talon takana (rinnetontti siis kyseessä) oli aikalailla luonnontilaista metsää. Tai hongistoa ja kunttaa. Kävelytieltä pystyi talon yli kuikuilemaan Tuusulanjärvelle. Etelärinteessä on Sibeliusten hauta ja siitä lounaaseen päin alkaa varsinainen puutarha-alue, pitkä, noin sata metriä ja parikymmentä metriä leveä, kuusiaidan suojissa oleva alue.

maakellari

Itse puutarha oli melkoinen pettymys. Saimme kierroksen aluksi käsiimme kartat, joissa näkyi, mitä kaikkea puutarhassa on joskus kasvanut. Nyt jäljellä oli joitakin perennapenkkejä, omenapuita ja marjapensaita, mutta itse hyötytarhasta ei ollut jäljellä oikeastaan mitään, ei edes tomaattihuonetta. Koko alue oli isoa nurmikenttää. Kartta oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, koska siitä sai hyvän käsityksen siitä, kuinka omavaraista Ainolassa on ruokahuolto ollut. Lajeja oli todella monipuolisesti ja isoilla aloilla, jolloin satoakin on tullut reilusti. Tästä pääset näkemään kartan PDF-tiedostona.

pihassa ovat hongat saaneet kasvaa korkeiksi

Ymmärrän kyllä, että ei säätiöillä ja museoilla ole varaa perustaa ja hoitaa tuon kokoista kasvimaata aivan täydellä teholla ja mihin sen sadonkin sitten laittaisi, mutta jotain enemmän olisi ollut kiva nähdä. Vähän vaikka käännettyä maata, että olisi paikan päällä hahmottanut eri kasvatusten vaatimat alat, tai se tomaattihuone. Järvenpään kaupunki on ilmeisesti yksi rahoittajista/ylläpitäjistä, kyllä varmaan kaupunginpuutarhuri voisi sielläkin käydä pyörähtämässä. Lähellä olevan Suvirannan (Järnefeltien koti) puutarhaa hoidetaan aivan eri tavalla, mikä tuntuu jotenkin hassulta.

katse puutarhaan päin päärakennukselta

Paikka oli muuten kyllä todella hieno ja oppaan kertomukset Ainon kekseliäisyydestä ja taloudenhoidosta saivat kyllä lakin nousemaan päästä. Kävimme myös sisällä päärakennuksessa ja saunassa, joka kelpaisi kyllä allekirjoittaneelle vaikka heti. Suosittelen kyllä käyntiä Ainolassa, miljöö on hieno ja oppaan kertomat asiat talon rakentamisesta ja siihen tehdyistä muutoksista ja lisäyksistä olivat mielenkiintoisia.

saunarakennus

Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä on paljon hienoa käynnin arvoisia paikkoja muutenkin, puutarhoineen tai ilman.

Ongelmallinen talvi

Kuten viime kirjoituksessa mainitsin, kasvihuoneen sisäpuolellakin oli talven aikana uusia ongelmia. Kun kasvihuone pystytettiin, teimme sen puuterassin päälle, joka pitää ilmankierron hyvänä. Ajattelin, että, koska työssäkäyvänä en ole jatkuvasti availemassa ovia ja luukkuja, enkä ole vielä saanut aikaiseksi hankittua automaattisia avaajia luukkuihin, niin tämä ainakin syksyn lähestyessä poistaa kertyvän kosteuden ongelmaa jonkin verran.

Tähän asti homma on toiminut hyvin. Mutta kuten myös viimeksi mainitsin, viime syksy ja talvi oli todella mähmäinen. Jos ulkopuolellekin kertyi kosteutta ja kasvustoa, sitä tapahtui myös kasvihuoneen sisäpuolella.

img_6443

Viinirypäle kasvuston peitossa

Kasvihuoneessa alkoi kasvaa jotain hometta. Ja tämä ei koskenut pelkästään siellä olevia kasveja, vaan kaikkia eloperäisiä materiaaleja, kuten muun muassa tukikeppejä. Kasvihuoneissa olevien multien pinnoille alkoi myös kasvaa erilaisia homeita. Poikkeuksena olivat ainoastaan aivan lattianrajassa olevat ruukut, joissa oli multaa.

Tukikeppi homeessa

Kasvihuoneen ilma tuntui muutenkin normaalia kosteammalta syksyn ja talven aikana, joten päädyin jättämään kattoluukut koko talveksi hieman löysälle (en kuitenkaan selvästi auki) edistääkseni ilmankiertoa.

Erilaisia kasvustoja

Olin hieman huolisssani tästä käänteestä, koska olin juuri syksyllä istuttanut kasvihuoneen uuteen pysyvään kasvialtaaseen viinirypäleen ja viikunan ja niidenkin pinnalla näkyi jo vaikka mitä elämää. En uskaltanut poistaa homeita millään ja syksyllä vielä ajattelin, että vaikka lunta ei tulisikaan, niin pakkasta nyt ainakin. Eipä voinut siihenkään luottaa.

Pätkä viinirypäleen oksaa

Kun kevään tullen kävi ilmi, että ei sitä pelastavaa (?) pakkasta nyt sitten tullutkaan, niin aloin jo olla hieman huolissani. Nyt olen ravannut kasvihuoneessa harva se päivä tarkkailemassa molempia kasveja, että näkyykö elämää vai ovatko molemmat kuolleet. Viikonloppuna oli pakko testata viinirypälettä ja leikkasin siitä irti pienen pätkän tarkistaakseni näkyykö varressa yhtään vihreää. Varsi tuntui suhteellisen napakalta ja leikkauspinta oli kyllä vihreä, joten pieni toivonkare elää vielä. Mutta ikävä kyllä vain pieni.

Kasvihuoneen kuntotarkastus

Kasvihuone on nyt ollut nelisen vuotta pystyssä ja kestänyt hyvin tuulet ja tuiskut. Toissatalvena, kun lunta tuli melko reilusti, katto hieman notkahti ja kaksi kattopaneelia vähän irtosi kulmistaan. Asia saatiin helposti korjattua ja täksi talveksi kasvihuoneen sisälle asennettiin irrotettava tukipilari, jota nyt ei sitten tarvittukaan.

En ole vielä kertaakaan tehnyt kevätsiivouksena mitään muuta, kuin pyyhkinyt pölyt ja lakaissut lattian. Seinät ovat pysyneet puhtaina ja katolta on tuuli heitellyt enimmät lehdet ja havunneulaset pois. Mutta viime syksy oli jotenkin niin kostea ja hähmäinen, että seinät alkoivat kasvaa levää ulkopuolella.

Kasvihuoneen seinän kasvustoa.

Paneelien kohokuviot ja kaikki muut mahdolliset kohdat ulkopinnoilla keräsivät itseensä todella paljon mähmää ja osassa seiniä alkoi kasvaa jopa jäkälää tai vastaavaa. Ja tämä tapahtui todella vain viime syksyn aikana. Ja koska talvi oli myös kostea, eikä pakkasia paljon näkynyt, kasvusto eli ja voi oikein hyvin.

Kasvustoa oli joka puolella

Tänään otin asiakseni hinkata seinät ja katon puhtaiksi ja sain uppoamaan siihen melkein kolme tuntia aikaa. Kasvusto oli melko tiukassa ja kattopaneeleita en tietysti uskaltanut painaa kovin kovalla voimalla. Mutta puhdasta tuli!

Nyt auringonvalo pääsee kunnolla läpi

Kohta on sisäpuolen siivouksen vuoro ja siellä onkin sitten ihan uusi tilanne, joka vaatii hieman tarkempaa harkintaa. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Kevät on jo saapunut

Kevään ensisävelet

Kevät tulee, vaikka mitä muuta tapahtuisi ympärillä. Siltikin, vaikka ainakin eteläisessä Suomessa siirryttiin käytännössä syksystä suoraan kevääseen, koska terminen talvi ei tainnut tulla ollenkaan. Hyvää ja huonoa siinäkin.

Puutarhassa on jo melkein kuukauden näkynyt kevään merkkejä: pullistuneita silmuja, sipulikasvien pilkistelyä, linnun laulua ja valoisampia aamuja. Tunnelma on odottava ja iloinen. Hymy irtoaa herkemmin, kun on päässyt jo hieman kuopimaan, hypistelemään siemeniä, ottamaan pistokkaita ja selailemaan puutarhakauppojen valikoimaa.

Salvia on löytänyt auringon

Maasta on tosiaan jo noussut valkosipulin piippoja, kuunliljat pilkistävät hieman, narsisseissa ja krookuksissa on alkuja esillä ja raparperi on alkanut pilkistää. Viime vuoden tulppaanikatastrofin jälkeen en kaivanut syksyllä tulppaaneja maahan ollenkaan, vaan laitoin sipulit ruukkuihin ja nostin kasvihuoneeseen. Näitä ei elukat syö. No, nyt näkyy tulosta ja tulppaaneissakin on alut esillä.

Tulppaanit kasvihuoneen lämmössä

Kevät on siis jo täällä. Eilen oli kevätpäiväntasaus, joka oikein alleviivasi tätä puutarhassa tehtyä havaintoa. Tietysti tällä hetkellä tätä kirjoittaessani tulee rakeita taivaan täydeltä, mutta enpä anna sen vaikuttaa mielialaan. Puutarhakalusteet on kaivettu esiin ja kohta pesen kasvihuoneen seinät puhtaaksi. Iloisella mielellä!

Kirkas taivas ja kirkas mieli

Omenapuiden aika

Pieni omenapuuni kukkii!

Se, että siihen asti on päästy, ei ollut tänä keväänä yhtään varmaa. Nuori puu joutui ensimmäistä kertaa julman hyökkäyksen kohteeksi. Pihan läpi kuljeskelevat kauriit olivat päättäneet aivan lopputalvesta napsia oksia katki ja joko kauriit tai rusakko oli jyrsinyt rungon ympäriltä noin neljänkymmenen sentin korkuiselta matkalta kaiken kuoren pois.

Tilanne näytti hyvin epätoivoiselta, koska vahingon suuruus oli todella iso. Tuskailin asian kanssa lumien sulamiseen asti ja mietin, että yritänkö pelastaa vai kaivanko koko puun samantien pois. Ottaen huomioon pihan muiden omenapuiden tilanteen (vanhoja ja ei-niin-priimaa) päätin yrittää pelastamista, koska olin laittanut tähän puuhun tulevaisuuden satotoiveeni.

Kääräisin rungon ympärille muovikelmua koko vahingon pituudelta ja kiinnitin sen yläreunasta ilmastointiteipillä, alareunan jätin vapaaksi. Sitten ristin sormet. Ja tadaa! Kohta näkyi jo jotain!

Elossa! Lopulta lehdet alkoivat puhjeta ja olin tyytyväinen, että puu edes säilyi hengissä. Ja sitten tuli lisäyllätys:

Nuppuja! Ja niitä oli paljon! Enemmän kuin viime vuonna, jolloin kukkia oli kourallinen ja omenoita tuli lopulta neljä. Ja lopulta nuput aukesivat.

Satoa odotellessa!

Turussa visiitillä

Kävin viikonloppuna pyörähtämässä Turussa Piha ja Puutarhamessuilla.

Lähdin ajamaan auringonpaisteessa ja puolessavälissä matkaa alkoi räntäsade… Sopivasti olin juuri vaihtanut autoon kesärenkaat, joten hieman jännityksellä etenin. Perille päästessäni loskakerros oli jo kymmensenttinen ja lupaavasta keväästä ei ollut tietoakaan.

Paitsi sitten sisällä messuhallissa! Kevätkukkia, koristeena sekä myynnissä, hauskoja ideoita kukka-asetelmiin sekä vinkkejä kukka-aiheisiin koristeisiin.

Esimerkiksi tämä mehitähtimekko on aivan ihana! Tätä ajatusta voisi käyttää monenlaisten kukkien kanssa.

Nämä käenkaaliruukut ovat myös hauskoja. Puolikkaat ruukut betonilaatassa kiinni. Kokoja ja muotoja voisi vaihdella vaikka kuinka. Ja tietysti sitä ruukkuun laitettavaa kasvia myös.

Yhdessä messupuutarhassa oli käytetty hauskasti heiniä, hortensioita, laventelia ja kukkivaa puuta. Itsekin ostin pari heinää, sulkahirssin ja sininatan. Katsotaan, jos myöhemmin vielä löydän lisää laventelia jo puutarhassa olevien lisäksi.

Messuilta palatessani pyörähdin vielä Kasvihuoneilmiössä Vanhan Turuntien varrella. Suosittelen tätä elämystavarataloa kaikille ihanan tilpehöörin ystäville!

Sieltä se tulee, kevätinnostus!

Vuodenvaihteesta lähtien olen jo odotellut kevättä ja hieman pyöritellyt päässäni kasvusuunnitelmia, uusia ideoita ja vähän jännittänyt sitä, miten viime kesän puuhailut selviävät talvesta.

Mutta vielä ei ole ollut semmoista käsinkosketeltavaa innostusta. Ennen kuin tänään! Katselin Areenasta Puutarhakausi-ohjelmaa ja se herätteli vielä uinuneen innostuksen ihan yhtäkkiä. Melkein nousi kylmät väreet, kun ajattelin, miten kohta taas multa tuoksuu ja miten kasvimaalle saa laittaa syötävää kasvamaan ja miten puutarhan rakentaminen etenee taas useita askeleita.

Pihalla on uusi kosteikko, jännittää hieman, että miten se oikein heräilee. Metsäpuutarha saa koko ajan enemmän muotoa, puutarhan rakenteet jäsentyvät. Joko pääsisi tekemään!

On hassua, miten tämä innostus on näin käsinkosketeltavaa. Olen jo aiemmin laittanut esikasvatuksia tulemaan, mutta se nyt oli rutiinia. Nyt en malttaisi nukkua, kun pitäisi päästä selaamaan siemenpusseja. Ikävä kyllä, työ haittaa edelleen vapaa-aikaa, joten kovin rajoittuneesti voin antaa innostukseni pulpahdella esiin. Mutta voin antaa sen tuoman hymyn näkyä vaikka koko ajan!

Täällä taas

(miniruusut piristävät ikkunalaudalla)

Kevään tuoksun houkuttelemana löysin tieni takaisin. Blogin statistiikan mukaan edellisestä kirjoituksesta on noin yhdeksän kuukautta aikaa. Ei siinä etteikö puutarhassa olisi tapahtunut mitään, kirjoittamiseen iski vain pieni motivaatiopula.

(kevätesikot ovat ilmestyneet taimistolle)

Vaikka aikoinaan aloitinkin tämän blogin sähköisenä ja virtuaalisena päiväkirjana, toivoin silti, että kirjoitukseni osallistuisivat puutarhakeskusteluun jollakin tavalla. Ajattelin, että olisi mukava vaihtaa ajatuksia samoista asioista pitävien kanssa tai tuoda piristystä arkeen.

(metsäkauriit käyvät edelleen vierailuilla)

Nyt, paria kuukautta vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt. Kommenttien ja kommentoijien määrä on melkein laskettavissa kahden käden sormilla koko blogin olemassaolon aikana.

(kevätaurinko on jo tullut esiin)

Aloittaessani tätä blogia puutarhablogien yhteisö ei ollut läheskään näin vilkas ja monipuolinen, kuin mitä se nyt on. Ja tämä monipuolistuminen on pelkästään hyvä asia! Mutta jotenkin odotin ja ajattelin jotain muuta. Toivoin olevani osa sitä.

(talvella on hyvä harrastaa hapanjuurileivontaa)

Oma blogini ei ole toiminut keskustelualustana tai edes kovin vilkkaasti vierailtua paikkana, mutta olen muiden kanavien kautta saanut juuri sen verran palautetta, että homma on jaksanut kiinnostaa. En ole kovin mainosmielinen tämän kanssa, enkä halua tyrkyttää, joten se tietysti vaikuttaa asiaan jonkin verran. Mutta silti, odotin vähän jotain muuta.

(talvikin on kaunis)

En haluaisi pitää pelkkää kuvablogia, koska aina välillä tulee eteen asioita, joita on vain parempi selittää, kuten alla näkyy. Lisäksi haluaisin jakaa tietoisuutta luonnonmukaisesta puutarhasta sekä ympäristön huomioonottamisesta puutarhan perustamisessa tai sen hoidossa. Mutta jos ei ole vastaanottajia, niin mitä järkeä.

(lanttua hiilloksessa paahdettuna, olipahan hyvää)

Joten, innostus ja motivaatio lopahtivat. En tietenkään lopettanut oman pihan kuopimista, mutta olen jakanut vilauksia siitä melkein ainoastaan Instagramissa. Sanottavaa ei ole ollut. Useasti tämä on kyllä pyörinyt mielessä. Olen pyöritellyt mielessäni koko blogin lopettamista, mutta siihen en pysty, ihan omien muistijälkien vuoksi.

(syksyn värit ilahduttavat aina)

Joten täällä ollaan taas. Blogi on ainakin omannäköiseni, erilainen ja ehkä hiukan hupsu.

(puutarhaan sisältyy muitakin värejä, kuin vihreää)

En aio edelleenkään muuttaa tätä välineurheiluksi, kuvat eivät ole käsiteltyjä tai blogin jokainen bitti oikealla kohdalla. Joten taitaa olla, etten jatkossakaan houkuta tänne yhtään sen enempää lukijoita kuin tähänkään asti. Mutta olen ihan sinut sen kanssa. Tauko teki terää.

(syksy oli värikäs)

Tämä vuosi on Taimimaailman kymmenes vuosi. Tarkoitukseni oli osallistua Avoimiin puutarhoihin, mutta katsotaan miten lapsiperhearki antaa aikatauluiltaan myöden.

Aurinkoista ja kasvurikasta puutarhavuotta kaikille!

Messuvertailua

Olen ehtinyt käymään tänä keväänä Helsingissä Kevätpuutarha-messuilla ja Lahdessa Pihapiiri 2018 -messuilla. Olen jo parina viime vuonna ollut pettynyt Helsingin tarjontaan, joten Lahdella oli nyt paineita suorittaa!

Tänäkin vuonna olin pettynyt Helsinkiin, edelleen puutarha on vain sivulause siellä koti-ja mökkitavaroiden keskellä. Ideapuutarha tuntuu jotenkin kolkolta siinä kaiken keskellä, eikä tunnelmaan oikein meinannut päästä. Kommentoinkin Facebookissa erääseen toiseen messupostaukseen näin: ”Puutarhakalusteet ja työkoneetkin ovat mielestäni liian isossa osassa, vaikka enemmän pihaan kuuluvatkin. Enemmän kasveja, enemmän mallipuutarhoja, enemmän istutuspajoja, enemmän puutarhaa. Vähemmän sisustusta, vähemmän hakekatteen valloittamaa ideapuutarhaa, vähemmän teenmyyjiä. Jos kerran nämä kaikki messut on aina ympättävä samaan, niin puutarha omaan halliin sinne missä Omakoti oli nyt, kukkasidonnat ja leikot samaan sieltä sivukäytävältä. Ja ottakoot mökit, kodit ja sisustus sen yhden ison hallin. Lähiruoka voi vielä tulla puutarhan kanssa leikkimään samalle laatikolle”.

Lahdessa asiat oli jaoteltu aikalailla juuri noin, kuin kommentissani toivoinkin. Heti sisäänastuessa pääsi tuoksuvaan puutarhaan ja ovenpielessä oli Kukka ja Sisustus Neilikan todellinen kukkaistyttö hymyilemässä kukista tehdyssä asussaan. Keskimmäisen hallin melkein kaikki näytteilleasettajat olivat taimistoja myymässä ihania tuotteitaan, kukkia, taimia, mukuloita, juurakoita ja kaikkea muuta ihan vain puutarhaan liittyvää.

Toisessa hallissa oli myös taimistoja ja kukkakauppoja sekä muuta läheisesti pihaan, puutarhaan ja luontoon liittyvää asiaa. Ja sitten ihana vinkkilava, jossa oli työpajoja, luentoja ja muita vinkkejä messukävijöille. Kun itse saavuin halliin ensimmäistä kertaa, siellä oli juuri käynnissä paja, jossa opastettiin amppeleiden punomista. Keskellä hallia oli myös opiskelijoiden rakentama ideapiha, jossa myös osallistettiin messukävijöitä lintujentunnistamiskilpailulla. Ideapihassa oli kivasti käytetty heiniä ja yrttejä kukkivien kukkien kanssa kivialtaissa.

Taimistojen myyntikojut olivat ihanan runsaita, täynnä kaikkea mahdollista, eikä vain rullakoissa paikalle kannettua yhtä ja samaa. Oli erikoisempia pelargonioita, kaikenlaisia yrttejä, hyötykasveja ja valtava määrä erilaisia perennoja. Oli myös pensaita ja havuja, samoja joita näkyi ideapihallakin, joten jos siellä ihastui johonkin, sen olisi voinut heti ostaa mukaansa. Itselle tarttui mukaan oliivi-yrtti, pari jaloleinikkiä, viisi parsan juurakkoa (jotka jo kasvoivat parsaa!), korallikaktus, istukassipuleita sekä köynnöspinaatti, jonka epäonnekseni unohdin sinne taimiston kassalle. Tajusin asian vasta kotiintultuani, joten se on menetetty tapaus.

Tykkäsin kierrellä ja tutkia perennavalikoimia, olisin voinut ostaa mukaani vaikka mitä! Puutarhakoristeetkin olivat minun makuuni ja juuri sen kokoisia, että niitä olisi jaksanut kantaa sieltä poiskin, jos lompakko olisi sen sallinut.

Pelargoniat olivat valloittavia, oli vaikka minkä tuoksuista ja väristä ja kokoista, kuvassa näkyy australialainen villipelargonia. Ymmärrän hyvin pelakkaharrastajia, näen miten voisin siihen itsekin hurahtaa.

Puutarhan tarvikkeet olivat monipuolisia, käsineitä, työkaluja ja muita pieniä apuvälineitä.

Paikalla oli myös viherrakentajia sekä muita puutarhapalveluita tarjoavia tahoja, kuten esimerkiksi Turnipsi ja Tuhatkauno, joka jakoi tietoisuutta luonnonmukaisesta  ja monimuotoisesta puutarhasta.

Tämän vuoden messuilla oli myös lapset otettu todella ihanasti huomioon. Lapset saivat osallistua työpajoihin, heille oli oma leikkialue sekä Lasten unelmien piha -näyttely kolmannessa hallissa. Lapset olivat saaneet piirtää omia unelmien pihojaan. Kolmannessa hallissa oli myös Launeen koulun opilaat esittelemässä sirkkojen kasvatusta.

Molemmilla messuilla, sekä Lahdessa, että Helsingissä oli nähtävillä muutama sama trendi. Ilmakasvit eli tillandsiat olivat hyvin edustettuina, lisäksi huonekasvit jotenkin uudella tavalla laitettuna. Terraarioissa, minikokoisina, sisustuselementeinä. Kasvit ovat eräällä tavalla tulossa takaisin sisustukseen ja se on hyvin esillä. HUONEettRUM oli ihana esimerkki tästä. ”Vanhoja” kasveja (pesäraunioinen, pitsilehti, viirivehka) vähän uudella twistillä ja kyllä näytti niin hyvältä, että seisoskelin pitkään heidän pisteensä edessä. Ja päädyin ihan ostoksillekin asti.

Helsingissäkin oli hyvää pienet yksityiskohdat. Pieniä sisustusvinkkejä, pieniä ideoita, joita voi jatkaa omalla pihalla eteenpäin. Molemmilla messuilla oli yhteistä kierrätys ja uudistaminen. Mikä on aina hyvä asia.

Ja se yksi trendi, mikä näkyy tälä hetkellä joka paikassa on ne amppelit! Naruamppelit, metalliamppelit, lasipalloamppelit, risuamppelit. Erittäin hyvä tapa tuoda ja saada pieneenkin pihaan enemmän kasveja ja suureenkin pihaan vaikka tilanjakajia, kuten tuossa alla oli Helsingissä tehty ihan muoviämpäreistä.

Tätä ämpäriamppeli-ideaa voisi melkein soveltaa vaikka kasvihuoneessa, jos löytyy tarpeeksi kantavia rakenteita. Tai terassin tilanjakajana, tuulensuojana, lasten leikkipaikalla. Eikä sen välttämättä tarvitse roikkua, jos ketjun tilalla käyttää metallitankoa.

Vaikka olenkin ollut pettynyt Helsingin messuissa siihen puutarhapuoleen, olen siellä aina ihastellut niitä suuria kukkaistutuksia, joita katselemalla on päässyt suunnilleen ensimmäistä kertaa keväässä vähän konkreettisemmin kasvukauden fiilikseen.

 

Ja vaikka en olekaan mikään trendipuutarhuri, niin aina se ollut ihan kiva haistella vähän uusia tuulia ja kuunnella, mistä minäkin vuonna mahdollisesti pöhistään.

Tänä vuonna taitaa olla niin, että täytyy vähän kokeilla niitä uusia tuulia ja punoa amppeli tai pari. Ihan vain kokeilun vuoksi!