Kukkatorni

Viime kesänä Tekninen tuki väsäsi etupihalle kesäkukkatornin. Hän oli jostain saanut käsiinsä metallisen mainospylvään (tms.) ja suunnitteli siihen ruukkuja roikkumaan. Minun tehtäväkseni jäi vain ruukkujen täyttäminen kukilla. Ja aika kivahan siitä tuli! Tämän vuoden kukkia en ole vielä päättänyt, voi olla että laitan alhaalta kasvamaan kelloköynnöstä ja sen kiipeilemään torniin. Ehkä krassia sekaan. Asiaa täytyy vielä pohtia.

kukkatorni kokonaisuudessaan

Viime vuonna tornissa oli kukkina markettaa, petuniaa (vai oliko se miljoonakello?), murattia, koristeheinää, sinitulitorvi, lobeliaa ja koristetupakkaa. Tornin hattuna oli lehtikaktus, jonka nostan aina kesäksi sisältä ulos. Tornin sisällä oli aurinkokennolla toimivat valot, jotka loppukesästä loistivat tornin koloista kauniisti tuikkien.

torni seisoi tukevalla jalalla

Tornissa oli periaatteessa vain kesäkukkia, mutta heinät ja muratit istutin syksyllä maahan talvehtimaan ja ne ovat selvinneet hyvin.

koristeheinät olivat eloisa lisä

Lehtikaktus tykkäsi olostaan tornin päällä. Syksyllä vain tuli ongelma, kun sen ruukku oli jumittunut oikein tiukasti kiinni torniin, eikö sitä saatu irti, niin kaktus piti ottaa mullasta pois ja laittaa uuteen ruukkuun.

sinitulitorvi

Sinitulitorvi on yksi suosikkini, harmittaa, että se on täällä Suomessa vain yksivuotinen. Tai itse en ole ainakaan saanut sitä talvehtimaan. Sisälle en ole yrittänyt tuoda, mutta ehkä sitäkin voisi joskus kokeilla.

Tämä oli kyllä hauska lisä puutarhaan, valoineen kaikkineen. Nyt vaan uutta suunnittelemaan!

Puoli kuuta peipposesta, keväästä ei tietoakaan?

Aikamoista vuoristorataa on tämä kevät ollut. Ainahan kevätsää on vaihtelevaa, mutta nyt tuntuu, että nämä hyytävän kylmät ja raekuuroiset päivät ovat melkein sääntö, eikä poikkeus. Lämpimiäkin päiviä on ollut, mutta puutarhassa keväällä vaikuttaa enemmän ne yölämpötilat. Myös kasvihuoneessa, jos ei ole lämmitystä. Ja ensimmäinen ukkosmyräkkäkin tuli koettua! Sääennusteessa oli sadekuuroja, mutta niin vain viikonloppuna jyrinä ja salamat yllättivät puutarhurin.

Viinirypäle lähti sittenkin kasvuun

Tästä huolimatta puutarhassa tapahtuu koko ajan jotain. Ihan pieniä askeleita, mutta kuitenkin. Kasvihuoneessa viinirypäle lähti yhtäkkiä hurjaan kasvuun. Heti sen jälkeen, kun pullistuneet silmut aukesivat, kasvu on ollut hurjaa. Ja terttujakin on jo näkyvissä. Instagramin puolella jo iloitsin, että yhdeksän terttua näkyvissä, mutta kasvun edetessä niitä on paljastunut lisää. Katsotaan moniko niistä jaksaa kasvaa kypsäksi asti, köynnös itsessään ei vielä ole kuin puoli metriä korkea.

Aitoviikuna

Kärsimätön kun olen, en malttanut enää odotella viime syksynä istutetun viikunan kasvuunlähtöä. Lahjoitin taimen eteenpäin kärsivällisemmälle odottelijalle ja ostin itse tilalle uuden, joka oli selvästi hengissä. Tämä uusi on hieman pienempi, kuin se viime syksynä ostamani, mutta onhan sillä tässä kesä aikaa kasvaa. Tästä en odota tänä vuonna vielä satoa, koska ymmärtääkseni viikuna tekee hedelmän aihiot valmiiksi edellisenä syksynä ja sitten kasvattaa ne seuraavan kesän aikana valmiiksi. Tässä taimessa ei näy yhtään hedelmän alkua valmiina.

Hopealehti selvisi talvesta

Yllätyksiäkin löytyy, kun vaan hieman kaivelee. Valmistauduin istuttamaan vanhoihin autonrenkaisiin uudet kesäkukat tälle kesällä ja siivosin kuivat lehdet ja muut roskat ruukuista pois. Olin syksyllä jättänyt hopealehdet ruukkuun mansikoiden suojaksi ja mullan päälle oli kasautunut tammen lehtiä. Ruukut ovat olleet muuten täysin avoimessa paikassa seinän vierustalla. Ja niin vain lehtien alta löytyi elämää! Hopealehti oli ryhtynyt kasvattamaan uusia alkuja. En mitenkään ollut ajatellut, että hopealehti voisi olla monivuotinen. Tietysti viime talven lauhkealla ilmalla voi olla myös vaikutusta asiaan, mutta aion ehkä testata asian ensi syksynä.

Perunaa pukkaa

Kasvimaallakin on elämää. Sipulit ovat jo nousseet esiin, samoin lantut ja herneet. Ja parista perunastakin näkyy jo ensimmäiset lehtiruusukkeet. Tässä kuvassa ’Blue Kongo’. Raparperi on lähtenyt hurjaan kasvuun ja mansikat toipuneet kauriiden käsittelystä. Kasvimaalla on siis edelleen muutakin elämää, kuin vain kasveja. Olen saanut verkotettua melkein kaiken ja osan olen harsottanut, koska kun kauriit saatiin pysymään irti kasvustoista, niin orava ilmestyi paikalle. En ole varma, mutta taisin menettää lehtikaalin alut oravalle. Mutta onneksi ollaan vasta kasvukauden alussa ja vielä ehtii kasvattaa uudet alut.

Kasvimaalla tapahtuu

Ensimmäiset sirkkalehdet ovat nousseet mullasta. Retiisi taisi olla ensimmäinen, joka ponnisti pintaan ja pinaatti heti seuraava. Herneestä näkyy jo pullistuneita siemeniä, mutta vihreää ei näy vasta, kuin kasvihuoneessa olevissa. Kasvihuoneeseen laitoin tulemaan myös papua amppeliin sekä ruukkuun, johon tulee myös kurkkua myöhemmin. Kasvihuoneessa eniten vihertää kukat, joita laitoin siemenestä tulemaan. Pelargonit siirsin myös sisältä jo sinne, ne työntää myös uutta lehteä kovasti.

Retiisi kurottelee jo ylös

Tomaatteja kaipailisin jo kovasti. En ole vielä ostanut taimia, mutta sorruin ostamaan Moneymakerin siemeniä. Ja tietysti olen laittanut jo multaan saamani jättitomaatin siemenet, lajikkeesta en tiedä sen enempää. Yrttipenkki on tullut siivottua, siellä on jo kasvu hyvässä vauhdissa. Oregano tuuhenee vuosi vuodelta, sitä täytyy alkaa kohta jo jakamaan. Minttu on myös pysynyt hyvin aisoissa, sille riittää, kun vähän rajoittaa rönsyilyä. Ainoa huolenaihe yrttipenkin suhteen on se, että ruohosipuli näyttää taantuneen jotenkin. Se ei nouse ylös läheskään niin vahvana, kuin aikaisempina vuosina. Onneksi laitoin sitä myös siemenestä tulemaan, niin voin siitä lisätä sitten syksyllä penkkiin, jos tarve on.

Auringonkukkaa pukkaa

Muuten kasvimaalla on vielä aika rauhallista. Tälle vappuviikollekin on luvattu nyt sen verran viileitä ilmoja, etten aio tehdä mitään sen kummempaa. Kasvihuoneeseen olen kyllä laittanut yhtä ja toista jo kasvamaan ja sieltä sitten siirtelen pihalle sitä mukaa, kun ilmat lämpenevät. Ensikertalaisiakin on päässyt joukkoon: maustekirveli ja kurkkuyrtti. Roomankuminaakin on tarkoitus yrittää.

Kukkasekoitus ruukussa

Ihan hirmuisia tapahtumia ei siis tällä kertaa, mutta koko ajan kuitenkin jotain pientä. Kevät etenee tasaisesti eteenpäin.

Työteliäs pääsiäinen

Näin eristäytymisen aikana on ollut aikaa tehdä pihahommia hyvällä tahdilla. Ei ole tarvinnut odotella vain viikonloppuja, kun normaalisti työpäivien jälkeen ei ehdi/jaksa tehdä sitä kaikkea, mitä mieli tekisi. Nyt on ollut työpäivienkin jälkeen aikaa, kun ei ole menoa mihinkään. Ja varsinkin tämä neljän päivän pääsiäisvapaa räjäytti puutarhapankin oikein kunnolla levälleen! Hommia löytyi jopa sadepäivälle esikasvatusten ja suunnitelmien kirjaamisen muodossa, joten kaikki mahdollinen aika on käytetty hyväksi.

maata kaivamassa

Jo alkuviikosta ryhdyin kaivamaan ja kääntämään maata kasvimaan laajennukseen. Lisäsin kuusi ja puoli lavaa kasvimaahan, kun järjestelimme Teknisen tuen kanssa lasten leikkipaikkaa hieman uusiksi. Nyt pääsiäisenä oli aikaa multarallille. Viime syksynä ostin kaksi suursäkkiä multaa, joista toisen tyhjensin jo syksyllä uuteen kukkapenkkiin ja toinen riitti kokonaan tähän. Joten ei muuta kuin kottikärryt multaisiin käsiin ja liikkeelle.

lavat paikoilleen aseteltuina

Kun olin saanut lavat täyteen multaa oli aika ryhtyä toteuttamaan suunnitelmia. Olin piirrellyt kasvimaan kaavakuvan jo aiemmin paperille ja listannut siemeniä, joita oli tallessa edellisvuosista ja joita aioin vielä hankkia. Huomasin, että aika monen hyötykasvin siemenpussin takana luki ”aikainen kylvö” tai ”kylvettävissä heti maan sulamisen jälkeen”. Kahdessa sipulisiemenpussissa jopa luki että ”suorakylvö Etelä-Suomessa mahdollinen, pohjoisemmassa suositellaan esikasvatusta tai istukassipuleita”. En muista ikinä lukeneeni noin tarkkoja kylvöohjeita siemenpusseista.

porkkanaa ja retiisiä riveissä

Päätin siis jo kylvää ensimmäiset siemenet. Ensimmäiseen erään mahtuivat porkkana ja retiisi, lehtikaali sekä herne ja lanttu. Porkkanan nyt tietysti voikin kylvää aikaisin, senhän voi kylvää jo syksylläkin valmiiksi, mutta näistä erityisen aikaisia lajikkeita ovat lehtikaali ja herne. Jälkimmäisestä minulla on vielä myöhempää kylvöä odottelemassa toinenkin (makeampi) lajike sekä sokeriherne. Pinaatin olisin kylvänyt myös, mutta en löytänyt koko siemenpussia mistään.

suunnitelmat paperilla

Seuraava päivä oli sadepäivä, jolloin ehdin vielä rauhassa käydä vanhoja varastoja läpi. Löysin sitä pinaattia ja muutamia muitakin, jotka voisin jo kylvää maahan. Sunnuntaina maahan pääsi siis hopeasipuli, keltasipuli sekä se pinaatti ja kukkien puolella heittelin maahan unikkoa, sinisievikkiä ja tuoksupielusta ja kasvihuoneeseen laitoin isoon ruukkuun tulemaan sinikukkaisen sekoituksen. Esikasvatukseen laitoin muutamia vanhoja siemeniä, katsotaan, mitkä jaksaa nousta ylös.

Maanantai olikin vielä aurinkoinen päivä, vaikka ensin näytti huonolta, joten pääsin aloittamaan oikein kunnolla kasvihuoneen tyhjennystä ja siivoamista. Laitoin kasvihuoneeseen tulemaan muutaman aikaisen herneen sekä ruohosipulia ja persiljaa, vaikka niitä on jo yrttiympyrässäkin. En vain hennonnut heittää vanhoja siemeniä pois. Itää, jos itää. Toiveikkaana myös kurkistelin viikunan ja viinirypäleen perään. Viikunassa en ole huomannut mitään muutosta, mutta vaaleanpunaisilla optimistin laseilla rypälettä kurkkiessani olin huomaavinani parin silmun pullistuneen. Sormet ristissä siis!

Kevään ensisävelet

Kevät tulee, vaikka mitä muuta tapahtuisi ympärillä. Siltikin, vaikka ainakin eteläisessä Suomessa siirryttiin käytännössä syksystä suoraan kevääseen, koska terminen talvi ei tainnut tulla ollenkaan. Hyvää ja huonoa siinäkin.

Puutarhassa on jo melkein kuukauden näkynyt kevään merkkejä: pullistuneita silmuja, sipulikasvien pilkistelyä, linnun laulua ja valoisampia aamuja. Tunnelma on odottava ja iloinen. Hymy irtoaa herkemmin, kun on päässyt jo hieman kuopimaan, hypistelemään siemeniä, ottamaan pistokkaita ja selailemaan puutarhakauppojen valikoimaa.

Salvia on löytänyt auringon

Maasta on tosiaan jo noussut valkosipulin piippoja, kuunliljat pilkistävät hieman, narsisseissa ja krookuksissa on alkuja esillä ja raparperi on alkanut pilkistää. Viime vuoden tulppaanikatastrofin jälkeen en kaivanut syksyllä tulppaaneja maahan ollenkaan, vaan laitoin sipulit ruukkuihin ja nostin kasvihuoneeseen. Näitä ei elukat syö. No, nyt näkyy tulosta ja tulppaaneissakin on alut esillä.

Tulppaanit kasvihuoneen lämmössä

Kevät on siis jo täällä. Eilen oli kevätpäiväntasaus, joka oikein alleviivasi tätä puutarhassa tehtyä havaintoa. Tietysti tällä hetkellä tätä kirjoittaessani tulee rakeita taivaan täydeltä, mutta enpä anna sen vaikuttaa mielialaan. Puutarhakalusteet on kaivettu esiin ja kohta pesen kasvihuoneen seinät puhtaaksi. Iloisella mielellä!

Kirkas taivas ja kirkas mieli

Kasvihuonekasvatuksia

Tämän vuoden kasvihuonekasvatukset noudattelevat melko tuttua kaavaa. On tomaatteja, paprikaa, melonia, yrttejä ja kurkkua. Uutuuksiakin on ja ne kaikki perinteisetkään eivät ole ihan niin perinteisiä. Tomaatteja on viittä eri lajiketta: on kirsikkatomaatteja (Sweet Million, Indigo Blue Chocolate, White Cherry ja Gardener’s Delight) ja sitten aivan uusi ja tuntematon tuttavuus Nigrum, jota kuvaillaan ostopaikan nettisivuilla ”vähän villi”! Kaikki tomaatit kävin ostamassa Myllypellon taimilta Ohkolasta. Lapsukaisten omiin avomaankasvatuksiin ostin heiltä pienet pensastomaatit molemmille.

Paprikaa on kaksi lajiketta, harmikseni vain hävitin nimilaput ostohetken jälkeen, joten nämä kasvattelevat nyt sitten ylläreitä. Toinen vaikuttaa suippopaprikalta, toinen ei ole vielä päässyt edes kunnolla kukkimaan, kun siihen iski pieni kirvainvaasio. Paprikan kasvatuksen kanssa olen pohtinut jatkoa tulevaisuudessa. Tässä kasvihuoneessa ei tunnu saavan niin tasaisia kasvatusolosuhteita, mitä paprika tuntuu vaativan ja koko kasvukauden aikana päästyyn tuottoon vaaditaan ehkä hieman liikaa ponnisteluja. Tietty meneväthän ne tuossa samassa, ei siinä mitään, mutta hieman enemmän satoa olen odotellut.

Kurkkujen kanssa kävi tänä vuonna oudosti. Laitoin siemenestä tulemaan kasvihuonekurkkua ja avomaankurkkua. Kaikki lähti hyvin kasvuun, mutta ilmeisesti juhannusviikon kova kuumuus nuupahdutti ne ja jouduin lähtemään ostoksille. Kävin jälleen Myllypellon taimilta hakemassa korvaavat kurkut, nämä tosin ovat kaikki avomaankurkkuja. Laitoin kaksi kasvamaan kasvihuoneessa ja kaksi avomaalle

Melonia löytyy jälleen, mutta tänä vuonna se ei ole tavallinen vesimeloni, vaan cantaloupe eli hunajameloni. Tämäkin taimi on ostettu Myllypellon taimilta, olen tykästynyt heidän tyyliinsä kasvattaa ja pidän valikoiman monipuolisuudesta. Hunajamelonia en olekaan ennen kasvatellut, joten sormet ristiin tämän kanssa!

Ostin jo aikaisemmin keväällä Lahden Pihapiiri-messuilta ananaskirsikan taimen. Se on joutunut kestämään jo aika paljon, viileitä kevätsäitä, siirtelyä ympäri kasvihuonetta ja kuumaa paahdetta. Se ei kuitenkaan tunnu olevan moksiskaan mistään, porskuttaa vain eteenpäin. En ole aiemmin kasvattanut ananaskirsikkaa ja ostos oli hetken mielijohteesta, joten en siihen paljoa ehtinyt tutustumaankaan ennen kotiuttamista. Olen vasta jälkeenpäin kuullut, että se saattaa vallata koko kasvihuoneen, mutta ainakaan vielä ei niin ole käynyt. Tähän mennessä se on kasvattanut vain yhtä köynnösvartta ja siinä tasaisin välein koisojaan, mutta olen huomaavinani, että mullan tyvestä on nousemassa uusia haaroja. Tilanne on tarkkailussa.

Toinen tämän vuoden uutuuksista on tomatillo. Tätä käytetään muun muassa salsan raaka-aineena. On siis ulkonäöltään tomaattia muistuttava, mutta vihreä ja oikeasti sukulainen tuolle ananaskirsikalle. Tämäkin tekee koisoja, joiden sisässä itse herkku lymyilee. Alkuperäisesti Meksikossa (ilmeisesti) monivuotisena kasvava kasvi on hyvin pensasmainen ja se tuntuu tuuheutuvan koko ajan. Kukkii kovasti, mutta vielä ei ainakaan ole näkynyt hedelmiä.

Isompien syötävien lisäksi kasvihuoneessa löytyy myös vähän pienempiä asioita. Pääsiäisen tienoilla kävin Lahden Siemen ja kone -puutarhaliikkeessä ostoksilla, kun huomasin, että heillä oli kesäkukkia ja muita taimia pistokkaita myynnissä. Ostin useamman kesäkukan pistokkaan (niistä lisää myöhemmin) ja lisäksi kolme yrttiä: curry-yrtin, oliiviyrtin ja lakritsiyrtin. Allaolevassa kuvassa on oliiviyrtti. Sitä kasvatetaan rosmariinin tapaan ja käytetään mausteena esimerkiksi salaateissa..

Tässä kuvassa on curry-yrtti eli currykasvi eli italianolkikukka. Sitä voi käyttää mausteena tai koristekasvina, siihen tulee myös kukat. Tämän ja oliiviyrtin voi talvettaa sisätiloissa. Katsotaan, miten nämä pärjäävät tämän kesän ja mietitään sitten vasta talvea. Lakritsiyrtistä ei ole kuvaa, koska ilmeisesti sekään ei pitänyt toukokuun vaihtelevista kevätsäistä. Se siis nuukahti. Itseasiassa kaksikin kertaa, ensimmäisellä kerralla sain sen elvytettyä, toinen kerta tapahtui juhannuksena, kun olimme poissa ja saavuin pelastamaan tilannetta liian myöhään. Se täytyy kyllä vielä hankkia uudestaan, koska sen tuoksu oli mahtava!

Nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että kaksi puuttuu! Myllypellon taimilta olen ostanut myös viidakkokurkun, joka on todellakin nimensä mukainen. Se on valloittanut sekalaisella pöheiköllään koko kasvihuoneen takaseinän. Se saa siellä ihan vapaasti kasvaa, mutta hieman hymyilyttää osuva nimi. Ja viimeisellä kurkkujenhakureissulla mukaan tarttui vähän erikoisempi pensaspapu joka roikkuu nyt kasvihuoneen katossa amppelissa. Ensi vuonna taidan laittaa myös viidakkokurkun amppeliin ja se saa tehdä viherkaton koko kasvihuoneen sisälle.

Näistä nyt siis odotellaan satoa kasvihuoneessa, toivotaan hyvää kesää!

Miten kävi valkosipulin?

Toissa talvena laitoin loppiaisen tienoilla valkosipulia maahan. Syksyllä en ehtinyt ja tuohon aikaan maa oli edelleen sula.

Kaupasta ostin valkosipulia, kun en tarpeeksi ajoissa saanut käsiini kunnollisia istukassipuleita. Vähän arvelutti laittaa näitä maahan, kun olivat jotain espanjalaisia, niin en uskonut itsekään näiden talvenkestävyyteen. Mutta sen verran utelias olin kuitenkin, että pakko oli kokeilla.

No miten kävi? Ihan hyvin! Sipulit lähtivät keväällä lumien sulamisen jälkeen kasvuun ihan normaalisti. Ja näytti siltä, että kaikki sipulit lähtivät, eli itämisprosentti oli aika hyvä.

Mutta outoa oli, että vähän väliä eri päivinä kasvimaalla kävellessäni huomasin sipulipenkissä aina pari kynttä maan pinnalla. Kaivoin ne aina takaisin maahan, mutta seuraavana päivänä oli joko sama tai joku eri kynsi taas maan pinnalla.

Varsinaisia kaivuujälkiä ei näkynyt, ihan kuin kynsi olisi vain nyppäisty ylös. Mysteeri ei ikinä selvinnyt.

Yritin malttaa mieleni, enkä koko kesänä kaivellut kynsiä ylös tarkistaakseni kasvutilannetta ja vasta sitten syksyllä, kun lehdet alkoivat kellastua, kaivoin valkkarit ylös.

Lopputulos oli ehkä hieman kaksijakoinen. Kaikki kynnet olivat kasvattaneet itselleen pulleat kaverit, mutta lopullinen koko jäi kuitenkin pieneksi. Todennäköisesti olisin päässyt samaan tulokseen, vaikka olisin istuttanut kynnet vasta keväällä kasvukauden alussa. Mutta maku oli hyvä ja kaikki tuli käytettyä!

Lopuksi voisin vielä mainita, että vaikka mielestäni kaivoin silloin syksyllä kaikki sipulit ylös, niin tänä keväänä samassa kasvulaatikossa puskee jo uusia alkuja, vaikka en vielä ole istuttanut sinne mitään :D

Tosi aikainen kevätkylvö

No enpä ole ikinä aloittanut avomaaviljelyä näin aikaisessa vaiheessa. Mutta päätin kokeilla, kun huomasin, että yksi kasvilava oli jo aivan sulanut. Käänsin pinnan varmistaakseni, että se ei ole vain pintaa ja hyvin upposi talikko multaan.

Sitten vain suurimpien roskien poisto ja siemenpusseja selailemaan. Päätin laittaa tähän yhteen lavaan porkkanaa, pinaattia ja sipulia. Porkkanasta olin suunnitellut jo viime syksynä tekeväni syyskylvöt talvea vasten, mutta se jäi tekemättä. Ja näistä siemenistä pinaattipussin kyljessä luki, että soveltuu aikaiseen kevätkylvöön. Joten, ei muuta kuin multiin vaan!

Siellä ne nyt lepää, varmaan aika pitkään, jos kerran ensi viikoksi oli luvattu kylmenevää…

Tomaattien aika

Tänä vuonna päätin tilanpuutteen vuoksi hieman oikaista. Ostin kaikki tomaatintaimet valmiina. Päädyin kuuteen eri lajikkeeseen ja innoissani jo istutin ne kaikki paikoilleen kasvihuoneeseen. Koska työ haittaa vapaa-aikaa, niin pidetään sormet ristissä, että mahdolliset yöpakkaset ei vie kaikkia mennessään.

Ensimmäinen lajike on minitomaatti ’red rubin’. Se on tiivis- ja matalakasvuinen, joten se saa paikan ruukkupöydältä kasvihuoneessa.

Seuraava lajike on kirsikkatomaatti ’black cherry’. Tomaattien väri muuttuu siis kypsyessä tummaksi, melkein suklaan väriseksi.

Kolmas lajike on perusrunkotomaatti ’goldene könig’. Se tekee keltaisia ja makeita tomaatteja.

Neljäs lajike on suosittu kirsikkatomaatti ’gardener’s delight’. Se on runsassatoinen ja voimakaskasvuinen makea punainen tomaatti.

Viides lajike on luumutomaatti ’prunus’. Se tekee punaisia tomaatteja ja on ilmeisesti hyvin taudinkestävä lajike.

Ja kuudes lajike on pastatomaatti ’roma’. Kyseisen nimen tomaatti on saanut ihan ominaisuuksiensa mukaan. Se sopii hyvin ruoanlaittoon, koska on paksumaltoinen.

Kaikenlaisia herkkuja on siis tulossa! Seuraavaksi täytyy tutkailla säätiedotuksia ja mietiskellä, milloin uskaltaisi laittaa kurkut tulille.

Kasvihuone täyttyy

Aloin vähitellen täyttää kasvihuonetta myös ihan kasveilla. Kävin viikonloppuna Kevätmessuilla Helsingissä ja sieltä tarttui mukaan muutamien siemenpussien lisäksi pelargonioiden ja verenpisaroiden pistokkaita sekä kuvassa näkyvä curry-yrtti.

Pelargonioita ostin kolme eri lajiketta: ’appleblossom’, ’dronning ingrid’ ja ’gustav’. Tietysti sekoitin ne heti toisiinsa oston jälkeen, mutta eiköhän kukinta sitten lopulta paljasta totuuden.

Verenpisaroita oli myös kolme: ’polar’, ’autunale’ (kuvassa) sekä ’millennium’. Odotan erityisesti tuon kuvassa näkyvän kasvua, kun lehdetkin ovat noin herkullisen värisiä. Kukan pitäisi olla pieni ja punainen. Toiset verenpisarat olivat väreiltään valkoinen ja lila-pinkki.

Kun järkkäilin kasvihuoneen valmiiksi, asettelin matalat hyllyt vierekkäin takaseinälle, lyhyet sivut seinää vasten, niin että niistä tuli vähän kuin tilanjakaja keskelle huonetta. Päällimmäiset tasot täytin sekalaisilla ruukuilla täyteen, suunnitelmana tehdä siihen pieni ruukkupuutarha. Näissä ruukuissa on myös nyt mainitut pelakat ja pisarat, mutta olen laittanut sinne myös siemenestä salaattia, mangoldia, pinaattia ja parsakaalia.

Tuon viimeksi mainitun kanssa kokeilen, että onnistuisiko sitä kasvattaa vähän baby-tyylisesti kasvihuoneessa, eli korjata satoa varhain esimerkiksi salaatin sekaan. Lisäksi ajattelin esikasvattaa ruukuissa kaalia ja keräsalaattia, kun sisällä ei ole vieläkään kunnolla tilaa.

Kokeilua kokeilun perään!