Kasvihuonekasvatuksia

Tämän vuoden kasvihuonekasvatukset noudattelevat melko tuttua kaavaa. On tomaatteja, paprikaa, melonia, yrttejä ja kurkkua. Uutuuksiakin on ja ne kaikki perinteisetkään eivät ole ihan niin perinteisiä. Tomaatteja on viittä eri lajiketta: on kirsikkatomaatteja (Sweet Million, Indigo Blue Chocolate, White Cherry ja Gardener’s Delight) ja sitten aivan uusi ja tuntematon tuttavuus Nigrum, jota kuvaillaan ostopaikan nettisivuilla ”vähän villi”! Kaikki tomaatit kävin ostamassa Myllypellon taimilta Ohkolasta. Lapsukaisten omiin avomaankasvatuksiin ostin heiltä pienet pensastomaatit molemmille.

Paprikaa on kaksi lajiketta, harmikseni vain hävitin nimilaput ostohetken jälkeen, joten nämä kasvattelevat nyt sitten ylläreitä. Toinen vaikuttaa suippopaprikalta, toinen ei ole vielä päässyt edes kunnolla kukkimaan, kun siihen iski pieni kirvainvaasio. Paprikan kasvatuksen kanssa olen pohtinut jatkoa tulevaisuudessa. Tässä kasvihuoneessa ei tunnu saavan niin tasaisia kasvatusolosuhteita, mitä paprika tuntuu vaativan ja koko kasvukauden aikana päästyyn tuottoon vaaditaan ehkä hieman liikaa ponnisteluja. Tietty meneväthän ne tuossa samassa, ei siinä mitään, mutta hieman enemmän satoa olen odotellut.

Kurkkujen kanssa kävi tänä vuonna oudosti. Laitoin siemenestä tulemaan kasvihuonekurkkua ja avomaankurkkua. Kaikki lähti hyvin kasvuun, mutta ilmeisesti juhannusviikon kova kuumuus nuupahdutti ne ja jouduin lähtemään ostoksille. Kävin jälleen Myllypellon taimilta hakemassa korvaavat kurkut, nämä tosin ovat kaikki avomaankurkkuja. Laitoin kaksi kasvamaan kasvihuoneessa ja kaksi avomaalle

Melonia löytyy jälleen, mutta tänä vuonna se ei ole tavallinen vesimeloni, vaan cantaloupe eli hunajameloni. Tämäkin taimi on ostettu Myllypellon taimilta, olen tykästynyt heidän tyyliinsä kasvattaa ja pidän valikoiman monipuolisuudesta. Hunajamelonia en olekaan ennen kasvatellut, joten sormet ristiin tämän kanssa!

Ostin jo aikaisemmin keväällä Lahden Pihapiiri-messuilta ananaskirsikan taimen. Se on joutunut kestämään jo aika paljon, viileitä kevätsäitä, siirtelyä ympäri kasvihuonetta ja kuumaa paahdetta. Se ei kuitenkaan tunnu olevan moksiskaan mistään, porskuttaa vain eteenpäin. En ole aiemmin kasvattanut ananaskirsikkaa ja ostos oli hetken mielijohteesta, joten en siihen paljoa ehtinyt tutustumaankaan ennen kotiuttamista. Olen vasta jälkeenpäin kuullut, että se saattaa vallata koko kasvihuoneen, mutta ainakaan vielä ei niin ole käynyt. Tähän mennessä se on kasvattanut vain yhtä köynnösvartta ja siinä tasaisin välein koisojaan, mutta olen huomaavinani, että mullan tyvestä on nousemassa uusia haaroja. Tilanne on tarkkailussa.

Toinen tämän vuoden uutuuksista on tomatillo. Tätä käytetään muun muassa salsan raaka-aineena. On siis ulkonäöltään tomaattia muistuttava, mutta vihreä ja oikeasti sukulainen tuolle ananaskirsikalle. Tämäkin tekee koisoja, joiden sisässä itse herkku lymyilee. Alkuperäisesti Meksikossa (ilmeisesti) monivuotisena kasvava kasvi on hyvin pensasmainen ja se tuntuu tuuheutuvan koko ajan. Kukkii kovasti, mutta vielä ei ainakaan ole näkynyt hedelmiä.

Isompien syötävien lisäksi kasvihuoneessa löytyy myös vähän pienempiä asioita. Pääsiäisen tienoilla kävin Lahden Siemen ja kone -puutarhaliikkeessä ostoksilla, kun huomasin, että heillä oli kesäkukkia ja muita taimia pistokkaita myynnissä. Ostin useamman kesäkukan pistokkaan (niistä lisää myöhemmin) ja lisäksi kolme yrttiä: curry-yrtin, oliiviyrtin ja lakritsiyrtin. Allaolevassa kuvassa on oliiviyrtti. Sitä kasvatetaan rosmariinin tapaan ja käytetään mausteena esimerkiksi salaateissa..

Tässä kuvassa on curry-yrtti eli currykasvi eli italianolkikukka. Sitä voi käyttää mausteena tai koristekasvina, siihen tulee myös kukat. Tämän ja oliiviyrtin voi talvettaa sisätiloissa. Katsotaan, miten nämä pärjäävät tämän kesän ja mietitään sitten vasta talvea. Lakritsiyrtistä ei ole kuvaa, koska ilmeisesti sekään ei pitänyt toukokuun vaihtelevista kevätsäistä. Se siis nuukahti. Itseasiassa kaksikin kertaa, ensimmäisellä kerralla sain sen elvytettyä, toinen kerta tapahtui juhannuksena, kun olimme poissa ja saavuin pelastamaan tilannetta liian myöhään. Se täytyy kyllä vielä hankkia uudestaan, koska sen tuoksu oli mahtava!

Nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että kaksi puuttuu! Myllypellon taimilta olen ostanut myös viidakkokurkun, joka on todellakin nimensä mukainen. Se on valloittanut sekalaisella pöheiköllään koko kasvihuoneen takaseinän. Se saa siellä ihan vapaasti kasvaa, mutta hieman hymyilyttää osuva nimi. Ja viimeisellä kurkkujenhakureissulla mukaan tarttui vähän erikoisempi pensaspapu joka roikkuu nyt kasvihuoneen katossa amppelissa. Ensi vuonna taidan laittaa myös viidakkokurkun amppeliin ja se saa tehdä viherkaton koko kasvihuoneen sisälle.

Näistä nyt siis odotellaan satoa kasvihuoneessa, toivotaan hyvää kesää!

Advertisement

Omenapuiden aika

Pieni omenapuuni kukkii!

Se, että siihen asti on päästy, ei ollut tänä keväänä yhtään varmaa. Nuori puu joutui ensimmäistä kertaa julman hyökkäyksen kohteeksi. Pihan läpi kuljeskelevat kauriit olivat päättäneet aivan lopputalvesta napsia oksia katki ja joko kauriit tai rusakko oli jyrsinyt rungon ympäriltä noin neljänkymmenen sentin korkuiselta matkalta kaiken kuoren pois.

Tilanne näytti hyvin epätoivoiselta, koska vahingon suuruus oli todella iso. Tuskailin asian kanssa lumien sulamiseen asti ja mietin, että yritänkö pelastaa vai kaivanko koko puun samantien pois. Ottaen huomioon pihan muiden omenapuiden tilanteen (vanhoja ja ei-niin-priimaa) päätin yrittää pelastamista, koska olin laittanut tähän puuhun tulevaisuuden satotoiveeni.

Kääräisin rungon ympärille muovikelmua koko vahingon pituudelta ja kiinnitin sen yläreunasta ilmastointiteipillä, alareunan jätin vapaaksi. Sitten ristin sormet. Ja tadaa! Kohta näkyi jo jotain!

Elossa! Lopulta lehdet alkoivat puhjeta ja olin tyytyväinen, että puu edes säilyi hengissä. Ja sitten tuli lisäyllätys:

Nuppuja! Ja niitä oli paljon! Enemmän kuin viime vuonna, jolloin kukkia oli kourallinen ja omenoita tuli lopulta neljä. Ja lopulta nuput aukesivat.

Satoa odotellessa!

Miten kävi valkosipulin?

Toissa talvena laitoin loppiaisen tienoilla valkosipulia maahan. Syksyllä en ehtinyt ja tuohon aikaan maa oli edelleen sula.

Kaupasta ostin valkosipulia, kun en tarpeeksi ajoissa saanut käsiini kunnollisia istukassipuleita. Vähän arvelutti laittaa näitä maahan, kun olivat jotain espanjalaisia, niin en uskonut itsekään näiden talvenkestävyyteen. Mutta sen verran utelias olin kuitenkin, että pakko oli kokeilla.

No miten kävi? Ihan hyvin! Sipulit lähtivät keväällä lumien sulamisen jälkeen kasvuun ihan normaalisti. Ja näytti siltä, että kaikki sipulit lähtivät, eli itämisprosentti oli aika hyvä.

Mutta outoa oli, että vähän väliä eri päivinä kasvimaalla kävellessäni huomasin sipulipenkissä aina pari kynttä maan pinnalla. Kaivoin ne aina takaisin maahan, mutta seuraavana päivänä oli joko sama tai joku eri kynsi taas maan pinnalla.

Varsinaisia kaivuujälkiä ei näkynyt, ihan kuin kynsi olisi vain nyppäisty ylös. Mysteeri ei ikinä selvinnyt.

Yritin malttaa mieleni, enkä koko kesänä kaivellut kynsiä ylös tarkistaakseni kasvutilannetta ja vasta sitten syksyllä, kun lehdet alkoivat kellastua, kaivoin valkkarit ylös.

Lopputulos oli ehkä hieman kaksijakoinen. Kaikki kynnet olivat kasvattaneet itselleen pulleat kaverit, mutta lopullinen koko jäi kuitenkin pieneksi. Todennäköisesti olisin päässyt samaan tulokseen, vaikka olisin istuttanut kynnet vasta keväällä kasvukauden alussa. Mutta maku oli hyvä ja kaikki tuli käytettyä!

Lopuksi voisin vielä mainita, että vaikka mielestäni kaivoin silloin syksyllä kaikki sipulit ylös, niin tänä keväänä samassa kasvulaatikossa puskee jo uusia alkuja, vaikka en vielä ole istuttanut sinne mitään :D

Yrtit heräävät kevääseen

Yrttiympyrässä on jo vaikka kuinka paljon eloa. Heti, kun lumet olivat sulaneet sen päältä, aloin tarkkailemaan, että miten talvenkestävät ja monivuotiset olivat selvinneet taas yhdestä talvesta. Ilmeisen hyvin!

Hengissä selvinneet osoittivat vahvoja elonmerkkejä. Ruohosipuli puski kovaa vauhtia esiin, oregano oli jo heti jatkamassa kasvuaan, viinisuolaheinä kasvatti uusia lehtiään ja timjami oli säilynyt muuttumattomana.

Sitruunamelissakin oli ihmeen vahvana, vaikka se oli jäänyt vähän varjon puolelle. Muistan vieläkin sen ihmetyksen, kun ensimmäisen kerran tajusin, että sitruunamelissakin on monivuotinen. Olin pitänyt sitä niin ohutlehtisenä basilikan tapaan, etten olettanutkaan sen nousevan seuraavana keväänä ylös. Yllätys oli mukava.

Tiesin, että minttu on vahva leviämään, samoin kuin oregano, mutta silti se yllätti. Edellisessä penkissä se ei levinnyt yhtään näin paljoa, joten tämä taitaa olla sille hyvä paikka. Viime vuonna se oli levinnyt jopa niin laajalle, että peitti ylösnousua yrittäneen persiljan kokonaan. Siirsin persiljan toiselle puolelle, jossa se saa kasvaa rauhassa. Mintun alkuja näkyi nousevan maasta, mutta se teki uusia lehtiä myös vanhoihin varsiin. Leikkasin ne kylläkin pois, koska uutta alkua tuli maasta niin paljon, että se kyllä riittää.

Täytyy hakea taas samettikukkia ja laittaa ne tuonne sekaisin yrttien kanssa. Ympyrä oli mahtavan näköinen oranssina hehkuvien kukkien ja tuoksuvan vihreän täyttämänä.

Tosi aikainen kevätkylvö

No enpä ole ikinä aloittanut avomaaviljelyä näin aikaisessa vaiheessa. Mutta päätin kokeilla, kun huomasin, että yksi kasvilava oli jo aivan sulanut. Käänsin pinnan varmistaakseni, että se ei ole vain pintaa ja hyvin upposi talikko multaan.

Sitten vain suurimpien roskien poisto ja siemenpusseja selailemaan. Päätin laittaa tähän yhteen lavaan porkkanaa, pinaattia ja sipulia. Porkkanasta olin suunnitellut jo viime syksynä tekeväni syyskylvöt talvea vasten, mutta se jäi tekemättä. Ja näistä siemenistä pinaattipussin kyljessä luki, että soveltuu aikaiseen kevätkylvöön. Joten, ei muuta kuin multiin vaan!

Siellä ne nyt lepää, varmaan aika pitkään, jos kerran ensi viikoksi oli luvattu kylmenevää…

Turussa visiitillä

Kävin viikonloppuna pyörähtämässä Turussa Piha ja Puutarhamessuilla.

Lähdin ajamaan auringonpaisteessa ja puolessavälissä matkaa alkoi räntäsade… Sopivasti olin juuri vaihtanut autoon kesärenkaat, joten hieman jännityksellä etenin. Perille päästessäni loskakerros oli jo kymmensenttinen ja lupaavasta keväästä ei ollut tietoakaan.

Paitsi sitten sisällä messuhallissa! Kevätkukkia, koristeena sekä myynnissä, hauskoja ideoita kukka-asetelmiin sekä vinkkejä kukka-aiheisiin koristeisiin.

Esimerkiksi tämä mehitähtimekko on aivan ihana! Tätä ajatusta voisi käyttää monenlaisten kukkien kanssa.

Nämä käenkaaliruukut ovat myös hauskoja. Puolikkaat ruukut betonilaatassa kiinni. Kokoja ja muotoja voisi vaihdella vaikka kuinka. Ja tietysti sitä ruukkuun laitettavaa kasvia myös.

Yhdessä messupuutarhassa oli käytetty hauskasti heiniä, hortensioita, laventelia ja kukkivaa puuta. Itsekin ostin pari heinää, sulkahirssin ja sininatan. Katsotaan, jos myöhemmin vielä löydän lisää laventelia jo puutarhassa olevien lisäksi.

Messuilta palatessani pyörähdin vielä Kasvihuoneilmiössä Vanhan Turuntien varrella. Suosittelen tätä elämystavarataloa kaikille ihanan tilpehöörin ystäville!

Sieltä se tulee, kevätinnostus!

Vuodenvaihteesta lähtien olen jo odotellut kevättä ja hieman pyöritellyt päässäni kasvusuunnitelmia, uusia ideoita ja vähän jännittänyt sitä, miten viime kesän puuhailut selviävät talvesta.

Mutta vielä ei ole ollut semmoista käsinkosketeltavaa innostusta. Ennen kuin tänään! Katselin Areenasta Puutarhakausi-ohjelmaa ja se herätteli vielä uinuneen innostuksen ihan yhtäkkiä. Melkein nousi kylmät väreet, kun ajattelin, miten kohta taas multa tuoksuu ja miten kasvimaalle saa laittaa syötävää kasvamaan ja miten puutarhan rakentaminen etenee taas useita askeleita.

Pihalla on uusi kosteikko, jännittää hieman, että miten se oikein heräilee. Metsäpuutarha saa koko ajan enemmän muotoa, puutarhan rakenteet jäsentyvät. Joko pääsisi tekemään!

On hassua, miten tämä innostus on näin käsinkosketeltavaa. Olen jo aiemmin laittanut esikasvatuksia tulemaan, mutta se nyt oli rutiinia. Nyt en malttaisi nukkua, kun pitäisi päästä selaamaan siemenpusseja. Ikävä kyllä, työ haittaa edelleen vapaa-aikaa, joten kovin rajoittuneesti voin antaa innostukseni pulpahdella esiin. Mutta voin antaa sen tuoman hymyn näkyä vaikka koko ajan!

Täällä taas

(miniruusut piristävät ikkunalaudalla)

Kevään tuoksun houkuttelemana löysin tieni takaisin. Blogin statistiikan mukaan edellisestä kirjoituksesta on noin yhdeksän kuukautta aikaa. Ei siinä etteikö puutarhassa olisi tapahtunut mitään, kirjoittamiseen iski vain pieni motivaatiopula.

(kevätesikot ovat ilmestyneet taimistolle)

Vaikka aikoinaan aloitinkin tämän blogin sähköisenä ja virtuaalisena päiväkirjana, toivoin silti, että kirjoitukseni osallistuisivat puutarhakeskusteluun jollakin tavalla. Ajattelin, että olisi mukava vaihtaa ajatuksia samoista asioista pitävien kanssa tai tuoda piristystä arkeen.

(metsäkauriit käyvät edelleen vierailuilla)

Nyt, paria kuukautta vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt. Kommenttien ja kommentoijien määrä on melkein laskettavissa kahden käden sormilla koko blogin olemassaolon aikana.

(kevätaurinko on jo tullut esiin)

Aloittaessani tätä blogia puutarhablogien yhteisö ei ollut läheskään näin vilkas ja monipuolinen, kuin mitä se nyt on. Ja tämä monipuolistuminen on pelkästään hyvä asia! Mutta jotenkin odotin ja ajattelin jotain muuta. Toivoin olevani osa sitä.

(talvella on hyvä harrastaa hapanjuurileivontaa)

Oma blogini ei ole toiminut keskustelualustana tai edes kovin vilkkaasti vierailtua paikkana, mutta olen muiden kanavien kautta saanut juuri sen verran palautetta, että homma on jaksanut kiinnostaa. En ole kovin mainosmielinen tämän kanssa, enkä halua tyrkyttää, joten se tietysti vaikuttaa asiaan jonkin verran. Mutta silti, odotin vähän jotain muuta.

(talvikin on kaunis)

En haluaisi pitää pelkkää kuvablogia, koska aina välillä tulee eteen asioita, joita on vain parempi selittää, kuten alla näkyy. Lisäksi haluaisin jakaa tietoisuutta luonnonmukaisesta puutarhasta sekä ympäristön huomioonottamisesta puutarhan perustamisessa tai sen hoidossa. Mutta jos ei ole vastaanottajia, niin mitä järkeä.

(lanttua hiilloksessa paahdettuna, olipahan hyvää)

Joten, innostus ja motivaatio lopahtivat. En tietenkään lopettanut oman pihan kuopimista, mutta olen jakanut vilauksia siitä melkein ainoastaan Instagramissa. Sanottavaa ei ole ollut. Useasti tämä on kyllä pyörinyt mielessä. Olen pyöritellyt mielessäni koko blogin lopettamista, mutta siihen en pysty, ihan omien muistijälkien vuoksi.

(syksyn värit ilahduttavat aina)

Joten täällä ollaan taas. Blogi on ainakin omannäköiseni, erilainen ja ehkä hiukan hupsu.

(puutarhaan sisältyy muitakin värejä, kuin vihreää)

En aio edelleenkään muuttaa tätä välineurheiluksi, kuvat eivät ole käsiteltyjä tai blogin jokainen bitti oikealla kohdalla. Joten taitaa olla, etten jatkossakaan houkuta tänne yhtään sen enempää lukijoita kuin tähänkään asti. Mutta olen ihan sinut sen kanssa. Tauko teki terää.

(syksy oli värikäs)

Tämä vuosi on Taimimaailman kymmenes vuosi. Tarkoitukseni oli osallistua Avoimiin puutarhoihin, mutta katsotaan miten lapsiperhearki antaa aikatauluiltaan myöden.

Aurinkoista ja kasvurikasta puutarhavuotta kaikille!

Messuvertailua

Olen ehtinyt käymään tänä keväänä Helsingissä Kevätpuutarha-messuilla ja Lahdessa Pihapiiri 2018 -messuilla. Olen jo parina viime vuonna ollut pettynyt Helsingin tarjontaan, joten Lahdella oli nyt paineita suorittaa!

Tänäkin vuonna olin pettynyt Helsinkiin, edelleen puutarha on vain sivulause siellä koti-ja mökkitavaroiden keskellä. Ideapuutarha tuntuu jotenkin kolkolta siinä kaiken keskellä, eikä tunnelmaan oikein meinannut päästä. Kommentoinkin Facebookissa erääseen toiseen messupostaukseen näin: ”Puutarhakalusteet ja työkoneetkin ovat mielestäni liian isossa osassa, vaikka enemmän pihaan kuuluvatkin. Enemmän kasveja, enemmän mallipuutarhoja, enemmän istutuspajoja, enemmän puutarhaa. Vähemmän sisustusta, vähemmän hakekatteen valloittamaa ideapuutarhaa, vähemmän teenmyyjiä. Jos kerran nämä kaikki messut on aina ympättävä samaan, niin puutarha omaan halliin sinne missä Omakoti oli nyt, kukkasidonnat ja leikot samaan sieltä sivukäytävältä. Ja ottakoot mökit, kodit ja sisustus sen yhden ison hallin. Lähiruoka voi vielä tulla puutarhan kanssa leikkimään samalle laatikolle”.

Lahdessa asiat oli jaoteltu aikalailla juuri noin, kuin kommentissani toivoinkin. Heti sisäänastuessa pääsi tuoksuvaan puutarhaan ja ovenpielessä oli Kukka ja Sisustus Neilikan todellinen kukkaistyttö hymyilemässä kukista tehdyssä asussaan. Keskimmäisen hallin melkein kaikki näytteilleasettajat olivat taimistoja myymässä ihania tuotteitaan, kukkia, taimia, mukuloita, juurakoita ja kaikkea muuta ihan vain puutarhaan liittyvää.

Toisessa hallissa oli myös taimistoja ja kukkakauppoja sekä muuta läheisesti pihaan, puutarhaan ja luontoon liittyvää asiaa. Ja sitten ihana vinkkilava, jossa oli työpajoja, luentoja ja muita vinkkejä messukävijöille. Kun itse saavuin halliin ensimmäistä kertaa, siellä oli juuri käynnissä paja, jossa opastettiin amppeleiden punomista. Keskellä hallia oli myös opiskelijoiden rakentama ideapiha, jossa myös osallistettiin messukävijöitä lintujentunnistamiskilpailulla. Ideapihassa oli kivasti käytetty heiniä ja yrttejä kukkivien kukkien kanssa kivialtaissa.

Taimistojen myyntikojut olivat ihanan runsaita, täynnä kaikkea mahdollista, eikä vain rullakoissa paikalle kannettua yhtä ja samaa. Oli erikoisempia pelargonioita, kaikenlaisia yrttejä, hyötykasveja ja valtava määrä erilaisia perennoja. Oli myös pensaita ja havuja, samoja joita näkyi ideapihallakin, joten jos siellä ihastui johonkin, sen olisi voinut heti ostaa mukaansa. Itselle tarttui mukaan oliivi-yrtti, pari jaloleinikkiä, viisi parsan juurakkoa (jotka jo kasvoivat parsaa!), korallikaktus, istukassipuleita sekä köynnöspinaatti, jonka epäonnekseni unohdin sinne taimiston kassalle. Tajusin asian vasta kotiintultuani, joten se on menetetty tapaus.

Tykkäsin kierrellä ja tutkia perennavalikoimia, olisin voinut ostaa mukaani vaikka mitä! Puutarhakoristeetkin olivat minun makuuni ja juuri sen kokoisia, että niitä olisi jaksanut kantaa sieltä poiskin, jos lompakko olisi sen sallinut.

Pelargoniat olivat valloittavia, oli vaikka minkä tuoksuista ja väristä ja kokoista, kuvassa näkyy australialainen villipelargonia. Ymmärrän hyvin pelakkaharrastajia, näen miten voisin siihen itsekin hurahtaa.

Puutarhan tarvikkeet olivat monipuolisia, käsineitä, työkaluja ja muita pieniä apuvälineitä.

Paikalla oli myös viherrakentajia sekä muita puutarhapalveluita tarjoavia tahoja, kuten esimerkiksi Turnipsi ja Tuhatkauno, joka jakoi tietoisuutta luonnonmukaisesta  ja monimuotoisesta puutarhasta.

Tämän vuoden messuilla oli myös lapset otettu todella ihanasti huomioon. Lapset saivat osallistua työpajoihin, heille oli oma leikkialue sekä Lasten unelmien piha -näyttely kolmannessa hallissa. Lapset olivat saaneet piirtää omia unelmien pihojaan. Kolmannessa hallissa oli myös Launeen koulun opilaat esittelemässä sirkkojen kasvatusta.

Molemmilla messuilla, sekä Lahdessa, että Helsingissä oli nähtävillä muutama sama trendi. Ilmakasvit eli tillandsiat olivat hyvin edustettuina, lisäksi huonekasvit jotenkin uudella tavalla laitettuna. Terraarioissa, minikokoisina, sisustuselementeinä. Kasvit ovat eräällä tavalla tulossa takaisin sisustukseen ja se on hyvin esillä. HUONEettRUM oli ihana esimerkki tästä. ”Vanhoja” kasveja (pesäraunioinen, pitsilehti, viirivehka) vähän uudella twistillä ja kyllä näytti niin hyvältä, että seisoskelin pitkään heidän pisteensä edessä. Ja päädyin ihan ostoksillekin asti.

Helsingissäkin oli hyvää pienet yksityiskohdat. Pieniä sisustusvinkkejä, pieniä ideoita, joita voi jatkaa omalla pihalla eteenpäin. Molemmilla messuilla oli yhteistä kierrätys ja uudistaminen. Mikä on aina hyvä asia.

Ja se yksi trendi, mikä näkyy tälä hetkellä joka paikassa on ne amppelit! Naruamppelit, metalliamppelit, lasipalloamppelit, risuamppelit. Erittäin hyvä tapa tuoda ja saada pieneenkin pihaan enemmän kasveja ja suureenkin pihaan vaikka tilanjakajia, kuten tuossa alla oli Helsingissä tehty ihan muoviämpäreistä.

Tätä ämpäriamppeli-ideaa voisi melkein soveltaa vaikka kasvihuoneessa, jos löytyy tarpeeksi kantavia rakenteita. Tai terassin tilanjakajana, tuulensuojana, lasten leikkipaikalla. Eikä sen välttämättä tarvitse roikkua, jos ketjun tilalla käyttää metallitankoa.

Vaikka olenkin ollut pettynyt Helsingin messuissa siihen puutarhapuoleen, olen siellä aina ihastellut niitä suuria kukkaistutuksia, joita katselemalla on päässyt suunnilleen ensimmäistä kertaa keväässä vähän konkreettisemmin kasvukauden fiilikseen.

 

Ja vaikka en olekaan mikään trendipuutarhuri, niin aina se ollut ihan kiva haistella vähän uusia tuulia ja kuunnella, mistä minäkin vuonna mahdollisesti pöhistään.

Tänä vuonna taitaa olla niin, että täytyy vähän kokeilla niitä uusia tuulia ja punoa amppeli tai pari. Ihan vain kokeilun vuoksi!

Kasvihuoneen pakkasyö

Eilen illalla katselin säätiedotusta epäuskoisena. Lämpötilat on todellakin laskemassa nollaan sunnuntai ja maanantain välisenä yönä. Juu, tiedän, että yöpakkasia voi tulla kesäkuulle asti, ja juu, lämmittämätön kasvihuone on vielä liian arka paikka kaikille kasveille. Mutta kun ei malta, niin ei malta.

Minulla ei ollut mahdollisuutta siirrellä tomaatteja tai juuri kasvihuoneeseen kantamaani itseni kokoista pasuunakukkaa tai pienempääkään yhtään mihinkään. Ei auttanut kuin kaivella kynttilöitä esiin ja viedä lyhdyt kasvariin hätäensiavuksi.

Siirtelin kasvit mahdollisimman lähelle toisiaan, laitoin ruukkujen alle styroksia, ripottelin lyhtyjä kasvien ja seinien väliin ja heitin pasuunakukan päälle palan hallaharsoa. Verenpisaroiden pistokkaat laitoin avonaiseen kylmälaukkuun ja nostin laukut pöydälle. Ja sitten vain kynttilät palamaan.

Valitsin aseekseni noin 12 tuntia palavat lyhtykynttilät ja muutaman ylijääneen ison lämpötuikun. Laitoin oven kiinni ja kävelin sormet ristissä sisälle. Minulla ei edelleenkään ole min-max -lämpömittaria, joten arvailujen varassa mentiin. Makuuhuoneen ikkunasta kurkin koko loppuillan, että syttyykö koko kasvihuone tuleen. En edes malttanut laittaa verhoja kiinni!

Aamulla tuo viimeisin kostautui sillä, että heräsin jo viideltä auringonnousuun. Kurkkasin heti sängystä nousematta kasvihuoneelle päin ja ainakin se oli pystyssä. Mutta seinät täysin kuurassa. Tarkistin heti ulkolämpötilan ja niinhän se lämpötila oli laskenut ihan nollan alapuolelle.

Lähdin päiväkodille, enkä uskaltanut heti mennä kurkkimaan kasvien kuntoa. Vasta tunnin päästä palatessani (kukkakaupan kautta) kävelin sisään ja huomasin, että kuura olikin enimmäkseen huurua, puolet kynttilöistä paloi edelleen ja kasvihuoneessa oli ihan selkeä lämpöero ulkoilmaan. Ja mikä tärkeintä, kaikki kasvit näyttivät olevan hengissä! Mikään kasvi ei riiputtanut lehtiään, pasuunakukat näyttivät jopa oikein pirteiltä.

Olin niin järkyttynyt tästä kaikesta, että en tullut kuvanneeksi hienoa kynttiläasetelmaani, vasta lopputuleman, kun helpotukseltani tajusin :D

Kaikki hyvin tällä kertaa!