Kevään ensisävelet

Kevät tulee, vaikka mitä muuta tapahtuisi ympärillä. Siltikin, vaikka ainakin eteläisessä Suomessa siirryttiin käytännössä syksystä suoraan kevääseen, koska terminen talvi ei tainnut tulla ollenkaan. Hyvää ja huonoa siinäkin.

Puutarhassa on jo melkein kuukauden näkynyt kevään merkkejä: pullistuneita silmuja, sipulikasvien pilkistelyä, linnun laulua ja valoisampia aamuja. Tunnelma on odottava ja iloinen. Hymy irtoaa herkemmin, kun on päässyt jo hieman kuopimaan, hypistelemään siemeniä, ottamaan pistokkaita ja selailemaan puutarhakauppojen valikoimaa.

Salvia on löytänyt auringon

Maasta on tosiaan jo noussut valkosipulin piippoja, kuunliljat pilkistävät hieman, narsisseissa ja krookuksissa on alkuja esillä ja raparperi on alkanut pilkistää. Viime vuoden tulppaanikatastrofin jälkeen en kaivanut syksyllä tulppaaneja maahan ollenkaan, vaan laitoin sipulit ruukkuihin ja nostin kasvihuoneeseen. Näitä ei elukat syö. No, nyt näkyy tulosta ja tulppaaneissakin on alut esillä.

Tulppaanit kasvihuoneen lämmössä

Kevät on siis jo täällä. Eilen oli kevätpäiväntasaus, joka oikein alleviivasi tätä puutarhassa tehtyä havaintoa. Tietysti tällä hetkellä tätä kirjoittaessani tulee rakeita taivaan täydeltä, mutta enpä anna sen vaikuttaa mielialaan. Puutarhakalusteet on kaivettu esiin ja kohta pesen kasvihuoneen seinät puhtaaksi. Iloisella mielellä!

Kirkas taivas ja kirkas mieli

Täällä taas

(miniruusut piristävät ikkunalaudalla)

Kevään tuoksun houkuttelemana löysin tieni takaisin. Blogin statistiikan mukaan edellisestä kirjoituksesta on noin yhdeksän kuukautta aikaa. Ei siinä etteikö puutarhassa olisi tapahtunut mitään, kirjoittamiseen iski vain pieni motivaatiopula.

(kevätesikot ovat ilmestyneet taimistolle)

Vaikka aikoinaan aloitinkin tämän blogin sähköisenä ja virtuaalisena päiväkirjana, toivoin silti, että kirjoitukseni osallistuisivat puutarhakeskusteluun jollakin tavalla. Ajattelin, että olisi mukava vaihtaa ajatuksia samoista asioista pitävien kanssa tai tuoda piristystä arkeen.

(metsäkauriit käyvät edelleen vierailuilla)

Nyt, paria kuukautta vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt. Kommenttien ja kommentoijien määrä on melkein laskettavissa kahden käden sormilla koko blogin olemassaolon aikana.

(kevätaurinko on jo tullut esiin)

Aloittaessani tätä blogia puutarhablogien yhteisö ei ollut läheskään näin vilkas ja monipuolinen, kuin mitä se nyt on. Ja tämä monipuolistuminen on pelkästään hyvä asia! Mutta jotenkin odotin ja ajattelin jotain muuta. Toivoin olevani osa sitä.

(talvella on hyvä harrastaa hapanjuurileivontaa)

Oma blogini ei ole toiminut keskustelualustana tai edes kovin vilkkaasti vierailtua paikkana, mutta olen muiden kanavien kautta saanut juuri sen verran palautetta, että homma on jaksanut kiinnostaa. En ole kovin mainosmielinen tämän kanssa, enkä halua tyrkyttää, joten se tietysti vaikuttaa asiaan jonkin verran. Mutta silti, odotin vähän jotain muuta.

(talvikin on kaunis)

En haluaisi pitää pelkkää kuvablogia, koska aina välillä tulee eteen asioita, joita on vain parempi selittää, kuten alla näkyy. Lisäksi haluaisin jakaa tietoisuutta luonnonmukaisesta puutarhasta sekä ympäristön huomioonottamisesta puutarhan perustamisessa tai sen hoidossa. Mutta jos ei ole vastaanottajia, niin mitä järkeä.

(lanttua hiilloksessa paahdettuna, olipahan hyvää)

Joten, innostus ja motivaatio lopahtivat. En tietenkään lopettanut oman pihan kuopimista, mutta olen jakanut vilauksia siitä melkein ainoastaan Instagramissa. Sanottavaa ei ole ollut. Useasti tämä on kyllä pyörinyt mielessä. Olen pyöritellyt mielessäni koko blogin lopettamista, mutta siihen en pysty, ihan omien muistijälkien vuoksi.

(syksyn värit ilahduttavat aina)

Joten täällä ollaan taas. Blogi on ainakin omannäköiseni, erilainen ja ehkä hiukan hupsu.

(puutarhaan sisältyy muitakin värejä, kuin vihreää)

En aio edelleenkään muuttaa tätä välineurheiluksi, kuvat eivät ole käsiteltyjä tai blogin jokainen bitti oikealla kohdalla. Joten taitaa olla, etten jatkossakaan houkuta tänne yhtään sen enempää lukijoita kuin tähänkään asti. Mutta olen ihan sinut sen kanssa. Tauko teki terää.

(syksy oli värikäs)

Tämä vuosi on Taimimaailman kymmenes vuosi. Tarkoitukseni oli osallistua Avoimiin puutarhoihin, mutta katsotaan miten lapsiperhearki antaa aikatauluiltaan myöden.

Aurinkoista ja kasvurikasta puutarhavuotta kaikille!

Auringon voima

No nyt! Aurinko paistoi yhden päivän ajan täydeltä terältä ja johan tuli kukkapenkit esiin! Facebookiin laitoinkin jo pari kuvaa, kun bongasin maasta ensimmäiset piipot, jotka ovat oletettavasti narsisseja.

Innostuksen puuskassa siivosin kasvihuoneen, kokeilin siellä vähän uutta järjestystä ja asettelin kattoon yhden aurinkokennolampun ja vähän koristeharsoa.

Tein jopa ensimmäisen ruukkuistutuksenkin, orvokkeja ja yhden jaloleinikin yhdistelin ruukkuun kasvihuoneen sisälle. En ole vielä saanut hankittua uutta lämpömittaria, joten en tiedä kuinka alas yölämmöt laskevat, mutta oletus on, ettei kovin paljoa pakkasen puolelle kuitenkaan.

Kaaripenkki piti tietysti heti syynätä elonmerkkejä etsien. Pionit, jotka siirsin viime loppukesästä penkkiin, ovat ainakin hengissä, katsotaan sitten, miten kukinnan käy.

Kevätvuohenjuuri on jo heti pirtsakkana nousemassa ylös, ei varmaan mene kauan, kun ensimmäiset kukat tulevat.

Esikoitakin näkyi heti sulan paikan tullen, samoin päivänliljoja. On se vaan hassua, mitä yksi päivä saa aikaiseksi!

Tietysti nyt tuli paremmin näkyviin myös tuhot. Kauriit ja rusakko ovat edelleen käyneet säännöllisesti pihalla. Lunta on ollut kuitenkin niin paljon, etten ole ollut huolissani. Silti sinisade on taas jyrsitty matalaksi, samoin toinen syyshortensia.

Mansikoista osa nousee terhakkaana, mutta ne terhakkaimmat on jo ehditty napsia alas. Bambuja on katkottu ja mustikanvarpuja syöty oikein urakalla.

Auringon keltaisen värin innoittamana taidankin lähteä keltaisen nauhan ostoon ja paketoida koko tontin umpeen.

Kauniita talvipäiviä

Aurinko on ryhtynyt näyttäytymään hieman useammin taivaalla ja lumihanget kimaltelevat loisteessa. Kasvihuone on kuurankukkien peitossa, ovi melkein jäässä ja kaikki ruukut piilossa. Mieli tekisi silti jo päästä hommiin.

Välillä aurinko lämmittää jo niin, että lumi joutuu hieman luovuttamaan otteestaan ja antamaan lämmölle periksi. Mutta ei kuitenkaan vielä ihan tarpeeksi.

Pihan hangilla näkyy erilaisia jälkiä. Rusakko pyörii edelleen pihapiirissä, kauriit kävelevät etsiskelemässä syötävää, olivat jopa yrittäneet päästä lintujen ruokintalaudalle.

Joku pöhkö puutarhuri kiertelee ympäri pihaa haaveilemassa ja odottamassa. On tämä rankkaa!

Heinäkuu

20140703-205026-75026501.jpg

Kuukausi vaihtui ja ainakin sen alku näyttää ihan hyvältä. Sen verran tämä jo hetken kestänyt hieman korkeampi lämpö on auttanut, että pionit aukesivat heti ja sinisarja seuraa perässä. Lumpeesta pilkottaa jo nuppu ja myös osa kuunliljoista aloittaa kukinnan. Ihan niinkuin aiemmin kirjoitinkin, puutarha on vain odottanut sopivaa hetkeä.

Eilen otin puksipuut ensimmäistä kertaa käsittelyyn. Nehän ovat nyt jo kaksi talvea kestäneet maassa ja viime syksynä päätin leikata ne pallon muotoon. Noh, vielähän ne eivät ole niin isoja, että niistä palloa saisi, mutta tästä se nyt lähtee. Kevyttä trimmausta ja kyllä se siitä! Niissä onkin joka vuosi ollut hyvät kasvut. Ensi talveksi mietin niille jotain tukiverkkoa ympärille, koska lumi painaa oksia paikoitellen aika pahasti. Vielä ei onneksi ole oksat murtuneet.

Puutarhassa on muutakin elämää, kuin vain kasvit. Pihalammen siirtämisen jälkeen vähän epäilin, että löytävätkö sammakot sinne uudestaan. Ovat löytäneet. Eilen huomasin myös uuden tulokkaan: pieni pupu yritti piileskellä tarhapiiskujen ja ruukkujen välissä. Mitään tuhoja se ei ainakaan ollut tehnyt, tarkistin heti, kun se hädissään pinkaisi pakoon. Oraviahan täällä liikkuu melkein kiusaksi asti. Vaikka nekään eivät ole puutarhaan aiheuttaneet vahinkoja, niin eristevillat ovat saaneet kyytiä…

Viikonloppuna täytyy yrittää laittaa luumupuu oikeaan astiaan ja tehdä sinisarjasta ja pasuunakukasta asetelma. Muutamat huonekasvit vaativat myös kesähuoltoa.

Katoamisia ja löytöjä

Kasvusto by niini

Tämä pääsiäinen on ollut hieno ja hassu. Sään ja puutarhuroinnin puolesta on ollut oikein hienoa. Terassilla on tarennut istuskella ihan lyhythihaisissa ja -lahkeisissa vaatteissa ja kuopsutellessa on tullut ensimmäiset rusketusrajat (lue: auringonpolttamat…). Olen laittanut yrttejä tulemaan siemenestä, samoin kesäkukkia. Uutta alkua näkyy siellä ja täällä, hommat etenee oikein leppoisasti. Melkein jo väkisinkin ajattelee, että milloin se takatalvi iskee :/ Pasuunakukan toin kasvihuoneesta ulos ja posti toi niagarabambun. Kaikenlaista pientä liikettä on siis tapahtunut.

Ja kaikki on ollut myös ihan hassua. Tulppaanit kasvattavat lehtiä, mutta missään ei näy kukkavanoja. Ehdin unohtaa yhden yrtin jo kokonaan, nyt en tiedä mitä tuossa kuvassa kasvaa. Lahopää… Kiinanruusu on yhtäkkiä lerpahtanut, en tiedä mitä mullanvaihdossa on tapahtunut. Ja sitten hyötytarhassa tapahtuu kummia: Sunnuntaina menin pihalle kuopsuttelemaan ja kyykistelemään ja huomasin, että istuttamistani sipuleista puuttuu kaksi. Ne ovat ihan vaan kadonneet. Meillä ei liiku myyriä, enkä oikein keksi, että mikä lintukaan niitä söisi. Rivissä on vaan kaksi vierekkäistä tyhjää koloa, eikä mitään jälkiä ympärillä. Ja sitten tänään kuopsuttelin porkkanoille riviä hyötytarhaan, kun osuin johonkin paksuun juureen. Ryhdyin oikein kaksin käsin kiskomaan sitä irti ja lopulta sen irrotessa pyllähdin takamukselleni. Ja sitten takaisin hommiin, mutta juuri äsken käyttämääni haraa ei näy missään :o Pyörin puutarhassa hölmönä ympyrää ja kutsuin jo miehenikin paikalle toiseksi silmäpariksi, mutta haraa ei näy missään. Kaivoin maatakin tapahtumapaikalla, mutta ei se ollut hautautunutkaan mihinkään. Todella outoa. Noh, porkkanat jäi nyt siis laittamatta, kun sopiva työväline uupuu. Täytyy huomenna käydä hankkimassa uusi. Olin vain niin kovasti tykästynyt tähän, kun se oli lahja ja todella monikäyttöinen. Kaipa se joskus jostain tupsahtaa esiin. Mutta on se niin hassua.

EDIT:

Hyötytarhan kummallisuudet jäivät niin pahasti häiritsemään mieltä, että oli pakko tämän kirjoituksen jälkeen vielä mennä tutkimaan mitä oikein on tapahtunut. Lähdin etsimään kaikkein epätodennäköisimmistä paikoista, koska muuta ei ollut enää jäljellä. Nostelin kompostin vierestä paria möykyssä olevaa jätesäkkiä, ja mitä löysinkään: ne kadonneet istukassipulit :s Oli aika hölmistynyt olo. Ei ole mitään hajua, miten ne sinne ovat joutuneet. Hiirulaisen mielenhäiriö? En tiedä. Noh, hetken lisää pyöriskeltyäni päätin mennä potkiskelemaan multamöykkyjä. Ja kohta kasojen seasta pilkisti jotakin kiiltävää. No siellähän se hara oli… En voi kyllä edelleenkään käsittää miten se on sinne, ja vielä niin syvälle, joutunut. Täytyy nyt vaan olla tyytyväinen sen löytymiseen :D

Aurinkoista pääsiäistä!

Krookus by niini

Ihana valoilmiö möllöttää taivaalla ja asteet ovat reilusti kaksinumeroisia. Kyllä nyt kelpaa! Puutarhassa on nyt pieni odotteluvaihe, kun kaikki vain kasvaa. Olen kuopinut pihalla kaikkea pientä, esim. poistellut voikukkia heti kun olen nähnyt niiden ponnistavan jostakin esiin. Pientä istutuspuuhaa hommailin etupihan laatikkoon, sinne löysi tiensä valkoisia ja vaaleanpunaisia jaloleinikin mukuloita. Kummajaisongelma on edelleen ilmoilla ja nyt löysin toisestakin mansikasta samanlaisen. Mansikat ovat ilmeisesti hengissä, jokainen niistä näyttää työntävän uutta lehteä.

Pieni kummastuksen aihe on myös ilmoilla: viime keväänä istuttamani rusokirsikka avaa lehtisilmunsa hetkenä minä hyvänsä ja olenkin sitä jo innolla odotellut. Otin sisälle kaksi oksaa, jotka olivat reveneet lumenpainosta, ja ne tietysti ovat auenneet ensin. Mutta vihreinä! Olen koko ajan ollut siinä käsityksessä, että lehtien pitäisi olla ensin punaiset. Ja että puun pitäisi kukkia samaan aikaan lehtien puhkeamisen kanssa. Mutta eipä näy kukkia. Toivottavasti kaupasta on tullut oikea puu mukaan…