Tomaatit kaupasta roskikseen 

Vähän hämäävä otsikko ehkä, koska nyt voisi luulla, että komposti on saanut täytettä. Mutta ei! Maltahan mielesi. 

Tänä vuonna en ostanut tomaatinsiemeniä kaupasta, vaan ihan tomaatteja syödessäni päädyin valikoimaan lajikkeen. Tykkään eniten miniluumutomaateista ja joistakin kirsikkatomaateista, joten valitsin kaksi parhaimman makuista tomaattia ja aloin taas kokeilemaan. 


Viipaloin kahdesta eri tomaatista viipaleita, joissa oli siemenet kiinni. Laitoin ne kostean mullan päälle ja peittelin kevyesti mullalla. Ja sitten odottelin. Ajatuksenahan tässä on se, että luonnossakin se hedelmäliha on sitä siemenen ravintoa, sillä se emokasvi turvaa lapsukaisensa maailmaan lähdön. Hedelmän pudotessa maahan yleisin tapahtuma taitaa olla se, että hedelmäliha siemenen ympärillä tarjoaa sopivan kostean itämispaikan, jotta alkujuurella on hyvä paikka juurtua. Ellei tietysti tarvita vielä matkaa jonkun eläimen suoliston läpi, mutta se onkin jo sitten toinen tarina!

Ensin ei tapahtunut mitään. Sitten tapahtui jotain. 


Osa viipaleista alkoi kasvaa. Vähän eri tavalla kylläkin, mitä olin ajatellut. Jatkoin kuitenkin vielä kasvattamista ja vedellä sumuttelua, pakkohan tämä nyt oli katsoa loppuun asti. 

Ja sitten alkoikin tapahtua. 


Sieltä ne pienet ponnistavat! Viidessä viipaleessa oli elämää. Ja viidessä taas sitä vääränlaista elämää. Ainakin siis tätä kasvatuskokeilua ajatellen. Toisen tomaatin siemenet itivät, toisen ei. Enkä tietenkään muistanut, kumpi oli kumpi. 


Annoin alkujen kasvaa sirkkalehtiin asti ja ihan hitusen yli ja sitten koulin ne omiin potteihinsa. 


Nopeasti taimet kasvoivat ja vahvistuivat. Kaikki eivät selvinneet tästä pidemmälle, viisi vahvinta selvisi jatkoon. Ja yksi teki vielä yllärin, kun se alkoi kasvattaa tyven viereen vielä toista taimea. En tiedä oliko multaan tullut joku piilosiemen, mutta niin vain sieltä alkoi tomaatti kasvaa. Eli kuusi tomaattia kaiken kaikkiaan. 

Tämähän on jo ihan huipputulos minun esikasvatuksiani muistellen, viime vuonnahan kävin ihan suosiolla hakemassa taimistolta valmiit taimet. 


Mutkiakin oli matkassa, kun kevät tuli todella keikkuen, lämpötilat laahasivat ja tomaatit kärvistelivät ikkunalaudalla. Kaksi taimista alkoi käpristellä alimmaisia lehtiään ja niihin ilmestyi laikkuja. En löytänyt mitään ötököitä niistä, mutta laitoin ne varmuuden vuoksi karanteeniin, ettei kaikki menisi kerralla, jos se olisi jotain tarttuvaa. 

Jälkikäteen olen päätynyt siihen tulokseen, että nämä kaksi pioneeria ikkunalaudan eturivissä taisivat saada vähän liikaa aurinkoa ja vähän ”kärventyivät”. 


Vihdoin päästiin vaiheeseen, että pääsin karaisemaan tomaattejani ulkoilmaan. Tai ei ihan ulos kuitenkaan, vaan kasvariin, aina kun lämmöt nousivat yli kymmenen asteen. Jännityksellä seurasin lämpötiloja ja roudasin potteja edestakaisin, sisään ja ulos. Kauhean honteloilta näyttävät tuossa!


Ja lopulta, pitkällisen metsästyksen jälkeen löysin sopivat istutusastiat, joihin pääsin karaistuneet ja vahvistuneet tomaattini istuttamaan. Otsikon mukaisesti roskikseen! Olin suunnitellut hieman erilaisia astioita, mutta päädyinkin Ikean euron roskakoreihin, jotka ovat ihan nappivalinta minun tomaateilleni. 


Ja nyt ne ovat jo hervottomia puskia, jotka kukkivat, että kaipa tätä voi jo onnistumiseksi sanoa, vaikka satoa vielä hetki odotellaankin. 

Viimeinen ongelma ilmeni kasvihuoneeseen siirtyessä, kun tajusin, ettei minulla ollut hajuakaan siitä, millä tavalla näiden tomaattien on tarkoitus kasvaa. Siis, että ovatko pensastomaatteja vai runkotomaatteja. Jaoin taimet puoliksi ja nypin toisesta puolesta varkaat pois ja kasvatan runkoversioksi ja toisen puolen annan rehottaa pensaana. Katsotaan, kumpi tapa tuo enemmän satoa. 

Kevätkiireitä

Kaikenlaista on mahtunut kuukauteen.

Aurinkoa


Tuhoeläimiä


Puutarhasuunnittelua


Kevätinnostusta


Käsityötaidetta


Sekä jälleen kerran tätä:


Olin viime syksynä hamstrannut alennuksesta näitä turvepotteja ja nyt ne sattui silmiin, kun järjestelin jotain tavaroita. Pakkohan ne oli ottaa käyttöön. Yhden minikasvarin laitoin täyteen kokeilun kokeilua, kahdestatoista potista on itänyt kaksi. Toiseen laitoin jättiverbenaa, jotka alkoivatkin itää jo kylmäkäsittelyn aikana. 

Sitten laitoin itämään orvokkeja, ei tulosta, sekä kosmoskukkaa, jotka venähtivät hetkessä hujopeiksi. Ihan ei ole taaskaan mennyt sujuvasti. Hyötykasveihin en ole vielä koskenutkaan. Mietin jo, että ostaisin ne taimet valmiina, olisipahan varmempi olo sadonsaannin suhteen. 

Ja silti on koko ajan semmoinen olo, että pitäisi laittaa lisää siemeniä tulemaan. On tämä vaan ihan pöpipäistä puuhaa!

Hurjaa kasvua

Pari viikkoa sitten kävin taimistolla, josta mukaan tarttui pari pistokasta. Samalla laitoin multaan muuttolaatikosta löytyneet lukinliljan sipulit. Vähän epäilin niiden kasvuunlähtöä, mitta vielä mitä! Viikko meni ensin hiljaisuudessa, mutta sitten alkoi tapahtua. 

  
Huomasin ensin yhden kuivahtaneen varrenpätkän muuttuneen vihreäksi. Muissakin oli havaittavissa pientä sävyn muutosta, mutta vielä ei mitään kummempaa. Kaksi päivää myöhemmin:

  
Yhtäkkiä vihreä varsi oli hurahtanut pituutta huimasti ja mullan seasta oli noussut supernopeasti uusia alkuja! Muutkin kuivahtaneet varret olivat vihertyneet ja ryhtyneet kasvamaan. Vielä kaksi päivää myöhemmin:

  
Ääk! Ruukku jää jo pieneksi! Laitoin ne tähän pikkuruukkuun ihan vain siksi, että jos juurtuminen tapahtuu, niin tästä ne on helppo sitten siirtää isompaan istutukseen. Mutta en nyt arvannut tämän tapahtuvan näin nopeasti! Nyt iski paniikki. Mihin laitan, mitä teen, ei voi vielä laittaa ulos, laitanko omaan ruukkuun vai toisten kukkien kanssa, mikään muu ei ole vielä noin pitkällä, apua!

Menisikö huonekasvina?

Kevät kukkimaan

Kävin taimistolla ostamassa hieman kevään piristykseksi kukkia, jotka selviäisivät ulkoilmassa. Esikoita, kaunokellokanerva ja jalohortensia nököttävät nyt ulko-oven vieressä piristämässä ohikulkijoita. 

   
Kääräisin ruukkujen ympärille hieman sanomalehteä lämpöeristeeksi, mutta täytyy vielä varautua hallaharson kanssa ainakin öiden ajaksi. Kukat ovat kyllä reilun pituisen katoksen alla seinän vieressä, mutta kevät voi olla petollinen. 

Samalla reissulla mukaan tarttui myös pari pistokasta. 

  
Toinen on verenpisara ’Patio princess’ ja toinen on riippapelargonia ’Falko’. Ajattelin taas kokeilla, mitä tästä kasvatuksesta tulee. Toinen kokeillaankokeillaan-ajatus syntyi, kun löysin muuttotavaroiden lomasta vanhan minikasvihuoneen. 

  
En ole ennen käyttänyt näitä valmiita turvenapeja, katsotaan, kuinka tarhurin käy. Laitoin sinne tulemaan huvia ja hyötyä: viidakkokurkkua, revonhäntää, ruusukaalia, mustasilmäsusannaa, lanttua ja fenkolia. Muutaman vuoden ajan olen jo vannonut, että en esikasvatukseen ryhdy, kun en siinä onnistu ja tässä sitä nyt ollaan taas. 

Muuttokuorman seasta löytyi myös ainakin vuoden vanha lukinliljan sipulipussi, laitoinpa nekin multaan. Tulee, jos tulee. Ja sitten laitoin multaan ruokakaupasta mukaan tarttuneen heräteostoksen, soihtuliljan. 

   
Nämä värit ne ehkä eniten houkuttivat. 

Aivopieruja puutarhassa

   
Hmm. Viime syksynä sain hirmu hyvän idean kokeilla erilaista talvehdittamistapaa muutamille kasveille. Nyt olen tajunnut ajatukseni mahdottomuuden ainakin yhden kasvin kohdalla. 

Hautasin siis muutamat kokeilukasvit tässä kirjoituksessa kuvaillulla tavalla vanhan avokompostin viereen. Nyt viikonloppuna tajusin esikasvatettavia siemeniä selatessani, että esimerkiksi se sinisarja ja verenpisara pitäisi nyt ottaa esikasvatuksen sisälle, jotta ne saisivat hyvän lähdön kesään. 

Mutta nehän ovat nyt siis siellä lumen alla. Jäässä. En voi mennä hakkaamaan sitä hautaa auki vain kahden kukan takia, koska sitten muiden talvehtiminen vaarantuu. Joten eipä ne nyt sitten pääsekään aikaisempaan vauhtiin esikasvatuksen avulla. Öh. Miten tässä nyt näin pääsi käymään :D Eipä kyllä käynyt mielessäkään silloin syksyllä. 

Lisäksi olin aivan varma, että vein myös keijunmekon ruukkuineen kyseiselle hautausmaalle ja se nyt ainakin pitäisi saada esikasvatukseen! Muutenkin hidas kasvamaan, niin sitten homma venyy jonkun hajamielisen puutarhurin takia. En löydä itseltäni mitään kirjallista merkintää keijunmekon kohtalosta. Toivottavasti se ei kuitenkaan loppusijoittunut kompostiin…

Bataatin kasvatusta



No niin, nyt on aika tarkastaa, mikä on bataattien tämänhetkinen tilanne. Kaksi laitoin lasipurkkeihin juurtumaan, aivan kuin viimekin vuonna. Toinen on nyt ottanut spurttia  kasvun suhteen ja on työntänyt hyvät juuret veteen. Lisäksi tämä sama bataatti on alkanut itää myös veden yläpuolisesta osasta eli lehtien alkuja on näkyvissä. 

Jotenkin nämä bataatit eivät käyttäydy ihan samalla tavalla, kuin ne viimevuotiset. Olen alkanut epäillä, että ostin sittenkin liian pienikokoiset yksilöt tätä idätystä ajatellen. Aivan kuin niillä ei riittäisi voimia uusien alkujen kasvattamiseen. Toinen bataatti onkin aivan alkutekijöissään, ei juuria, eikä muutakaan kasvua näkyvissä. Paitsi jos tihrustan oikein tarkasti, niin ehkä yksi minimaalinen lehdenalku on havaittavissa. 

Seuraavaksi onkin sitten multiin pano edessä. Laitan bataatin ruukkuun niin, että siitä jää mullan alle yksi kolmasosa tai enintään puolet. Voisin kokeilla tuon kasvamattomankin kanssa niin, että jos tökkäisen sen suoraan ruukkuun, niin muuttuisiko sen tilanne lainkaan. 

Kastelun kanssa kannattaa varoa liiallista märkyyttä, ettei mukula itse ala mädäntyä. Viime vuonna ainakin vihreiden osien kasvu oli reipasta, sitten kun siihen vaiheeseen tosiaan päästiin. Ja köynnöstähän tästä pitäisi tulla, joten lopullisen istutuksen kanssa kannattaa miettiä sijoittelua vähän sen mukaan. 

Vaihtoehtoina voisi olla amppeli, mutta silloin kannattaa ottaa huomioon, että mukula jää näkyviin versojen laskeutuessa alaspäin. Tai ylöspäin suuntautuva köynnös, jolloin mukaan täytyy laittaa tukea. Tämän voisi istuttaa myös mukaan johonkin asetelmaan tuomaan vihreyttä ja täytettä ja silloin muut kasvit ja kukat auttavat peittämään mukulaa. Kertokaahan, mitä muita vaihtoehtoja tulee mieleen!

Kevät

Tänään on minun kalenterin mukaan kevään ensimmäinen päivä. Maaliskuu. Nyt on aika aloittaa ahkera puuhailu ja kasvukauden valmistelu. Pienen varaslähdön olen jo ottanutkin, mutta maltoin silti odottaa vielä vähän. 



Kävin siis hakemassa talvisäilytyksestä kaikki viime kesän daalioiden ja muiden ruukkumukuloiden paketit. Jännityksellä nostin ne kellarista ylös ja avasin varovasti. Viime syksynä siis paketoin kaikki mukulat ilmavasti sanomalehtiin ja vein kellariin talvehtimaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein näin ja tiesin, että säilytyspaikka ei ole aivan optimaalinen. 

Avatessani paperikääreitä tunsin, että se oli kosteaa, mutta ei märkää. Päällekkäiset pakkaukset olivat edelleen suhteellisen ilmavasti toisiinsa nähden, mutta päätin silti heti, että seuraavan kerran erottelen pakkaukset toisistaan. 

Päällimmäiset mukulat näyttivät hyviltä ja ”normaaleilta”. Ainoastaan lukinliljan juuret näyttivät hieman kärsineiltä ja kevyesti homeisilta, mutta itse sipuli oli ihan napakka. Jännitys jatkuu siis edelleen sen osalta. Mutta muuten näyttää kyllä siltä, että kyllä tästä kevät saadaan alkamaan!