Pelargonioista

Olen aiemmin ollut hieman ristiriitaisella mielellä pelargonioiden suhteen. Eräällä tavalla ne ovat mielestäni hauskoja kukkia ja toisaalta taas ihan mummomaisia. En ajatellut ikinä hankkivani niitä itselleni. Sitten olin jonkin aikaa töissä yhdessä paikallisessa taimistossa ja sain yliannostuksen pelargonioista, enkä todellakaan ajatellut hankkia niitä itselleni.

Sitten joskus, kun olimme Teknisen tuen kanssa muuttaneet omaan yhteiseen kotiin, kiinnostus kasveihin lisääntyi uudestaan. Jossain vaiheessa huomasin taas katselevani pelargonioita sillä silmällä. Lopullinen retkahdus tapahtui edellisessä työpaikassani, jossa oli vanha viherhuone, jonne työntekijät saivat tuoda talveksi omia kasvejaan talvehtimaan. Ja siellä oli muutamia todella isoja ja vanhoja pelargonioita ja pasuunakukkia, jotka tekivät vaikutuksen. Ostin itsekin pari ja kasvatin yhden jopa siemenestä. Ongelmaksi muodostui se, että kun vaihdoin työpaikkaa, minulla ei ollut enää paikkaa, jossa olisin saanut kukat talvehditettua hyvin.

Nyt, kun olemme toivottavasti elämämme pitkäaikaisimmassa kodissa, olen päässyt taas pelargonioiden makuun. Edelleenkään minulla ei ole kunnon paikkaa niille, jossa saisin ne talvehtimaan kunnolla, mutta joten kuten olemme talvista selvinneet. Olen tykästynyt tuoksupelargonioihin. Pidän siitä, jos lehdet ovat jotenkin ”normaalista” poikkeavat (röpelöiset/kaksiväriset/erikoisen muotoiset) eikä kukka ihan sieltä tavallisimmasta päästä. Tällä hetkellä minulla on jopa haavepelargonia, australialainen villipelargonia. Olen törmännyt siihen parikin kertaa puutarhamessuilla ja molemmilla kerroilla kädet ovat olleet täynnä joko lapsia tai ostoksia, niin etten ole saanut sitä mukaani.

Olen huomannut, että pelargoniat ovat sitkeitä ja kuitenkin herkkiä kasveja. Ne eivät hätkähdä syksyn viileitä ilmoja ja kestävät hetken hieman kuivuuttakin. Ja silti niiden kukat saattavat olla aivan laidasta laitaan joko pieniä ja kevyitä tai massiivisia usean nupun rykelmiä. Varret ovat jämäkät ja tekevät kukasta ryhdikkään, oli se sitten pystykasvuinen tai amppeliin sopiva. Ja silti saat napsautettua kuihtuneet kukkavarret tai lehdet pois melkein yhdellä sormella.

Ja pelargonioissa on paljon värivaihtoehtoja. Näissä kukissa en ole kaihtanut herkintä vaaleanpunaistakaan, joka yleensä on viimeinen valinta minulle missä tahansa muussa kukassa. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka kutsuvat itseään pelargoniaharrastajiksi. Jos vain tilat olisivat hieman toiset, voisin lipsahtaa sille puolelle itsekin. Näitä ajatuksia pyörittelen päässäni, kun istun juhannuspäivän iltaa lämpimällä terassilla ja mietiskelen uusia kasvivaihtoehtoja ja niille mahdollisia kasvatuspaikkoja. Oikein terapiaistunto siis!

Advertisement

Huonekasvien kevätsiivous

Viime viikonlopun pyörähdys Plantagenissa laittoi miettimään huonekasvien tämän hetken tilannetta. Etelä-Suomen hiihtolomaviikko on yleensä ollut minun perinteinen kevätkauden esivalmisteluviikko, jolloin olen vaihtanut multia, laittanut siemeniä esikasvatukseen, hoitanut huonekasvien ongelmia ja ehkä ostanut jotain uutta.

Nyt olen hidastellut asian kanssa, kun on ollut näitä kovia pakkasia ja koko ajan uhkaillaan lisää hyytävillä ilmoilla. Mutta lisääntyvä auringonvalo pakottaa hieman miettimään asiaa!

Pölyt lehdillä erottuvat vähän liiankin hyvin…

Huomaatko eron?

Leikkelin kuivuneita lehtiä pois, aloitin lannoitekastelun ja tarkistelin ruukkujen multatilannetta. Osa tarvitsee vain lisäyksen, mutta parin viikon päästä täytyy tehdä myös ruukunvaihtoja.

Yksi varma kevään merkki on se, että palmuvehkat työntävät uusia kasvuja.

Samalla ne myös kuivattavat yhden tai kaksi oksaa vaihdossa pois, joten ihan kovasti kasvi ei pääse turpoamaan. Ainoa ongelma on se, että kuivuneista varsista jää tappi pystyyn, jotka vähitellen täyttävät ruukkua.

En ole oikein varma, että kannattaisiko nämä leikata kokonaan pois vai mitä. Tähän kuvassa näkyvään ruukkuun tuli kolo, kun huomasin, että yksi juurakonpala heilui melkein irti.

Siinäkin oli vanhoja kuivuneita tappeja, sekä yksi melko nuori lehtivarsi.

Taidan laittaa tämän omaan ruukkuun ja aloittaa kolmannen palmuvehkan kasvatuksen.

Kellotulilatva on mielenkiintoinen tapaus. Helmikuun alkupuolella (muistaakseni) mainitsin, kuinka tämä on kukkinut ostohetkestään asti ja vasta silloin oli havaittavissa pientä nuupahtamista. Noh, tämä päättikin lähteä uusintakierrokselle. Sitä mukaa, kun joitakin kelloja nuupahteli, toisaalta niitä tuli aina lisää. Eli kukinta jatkuu nyt yhtäjaksoisesti jo kolmatta kuukautta.

Anopinhampaasta irtosi myös yksi ihan terve lehti, taidanpa kokeilla tästäkin ”pistokkaasta” uuden yksilön kasvatusta. Kiinanruususta pitäisi myös kohta ottaa pistokkaita, alkaa kasvi harottaa jo vähän siihen malliin.

Kyllähän tätä lehtiroskaa tuli loppujen lopuksi puolikkaan ämpärillisen verran, vielä rönsyliljasta ja vehkastakin kun irrottelin kuivuneita lehtiä. Tuo jälkimmäinen käyttäytyi tämä talvena kyllä normaalia oudommin, ainakin tuon lehtien kuivattamisen osalta.

Mutta eiköhän tämäkin taas tästä, kyllä se kevät sieltä vielä tulee, siemenpussit jo rapisee!

Huonekasvit muutoksessa

 
Huonekasvien osalta muutto on sujunut pääosin hyvin, mutta myös pari tragediaa mahtuu joukkoon. Yritin viivyttää ruukkujen siirtoa viimeiseen asti, jotta ne ei perillä joutuisi jatkuvaan siirtelyyn, vaan paikka olisi heti valmiina. Itse pakkaaminen tapahtui tyyliin ”ruukut takakonttiin ja menoksi”. Kiinanruusut saivat vähän liian viileää ja hiukan nuupahtivat, mutta tokenivat parissa päivässä. 

Jättimäinen vuoripalmu on kuolemaisillaan. En tiedä mitä sille tapahtui, se vain alkoi kuivattaa itseään, vaikka on altakasteluruukussa. Ja jo hyvässä kasvussa ollut bataatti sai vähän pohjakosketusta ja siitä irtosi muutama pitkä verso. Mutta suurin suru koskee Kevätmessuilta ostettua tulppaanipelargoniaa. Se ilmeisesti ehti kylmettyä tai otti mallia tuosta vuoripalmusta ja rupesi kuivattamaan ja mädättämään (yhtäaikaa, mitäh?) itseään. Jouduin leikkaamaan siitä pienen viiden sentin latvapalan, jota yritän nyt epätoivoisesti juurruttaa. 

Toivottavasti kaikki kukat nyt kuitenkin ovat tyytyväisiä oloonsa, pääsivät kuitenkin valoisille eteläikkunoille.  

Huonekasvien kesä

Tänään on tullut puuhailtua huonekasvien parissa. Piti vähän siistiä tuota istutuspöytää, kun siihen oli kerääntynyt hommia, niin huonekasvit saivat samalla vähän käsittelyä.

Normaalisti keväisin ja kesäisin nostelen osan huonekasveista ulos nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Nyt en nostanut kaikkia, koska osa koki hieman kärsimystä viime vuonna, enkä halunnut toistaa samaa. Jukkapalmu ei tykännyt suorasta auringosta (vaikka kuvittelin sen olevan enemmän suojassa) ja rusketti lehtiään aika rajusti. Samoin kävi bambulle. Molemmat ovat nyt ”parantuneet”, mutta en halunnut ottaa riskiä uudelleen. Ja hyvin ne näyttävät sisälläkin kasvavan, bambukin on jo noin 180cm korkea.

Kiinanruusu on tykännyt olla ulkona koko kesän, samoin se yksi vehka, jonka nimeä en tiedä. Ja kallat ovat pärjänneet myös hyvin. Ulkoilmasta tykkää myös joulukaktus, se kasvaa oikein kohisten.

Nyt vaihtelin parit kallat vähän isompaan ruukkuun, samoin yhden palmuvehkan. Ja istutin kiinanruusun pistokkaita kolmeen eri ruukkuun. Yhdessä oli jo nuppukin! Sain myös lahjana kohtalaisen kokoisen anopinhampaan, se pääsi myös kunnon multiin. Voi olla, että tämä oli ajankohdaltaan vähän erikoinen, eikös niitä multia pitäisi ainakin periaatteessa vaihtaa alkukeväällä? Kaipa nuo tuosta selviävät.

Tänä syksynä ajattelin tehdä ihan kunnon inventaarion siitä, mitä ruukkuja varastoista löytyy, jotta ensi vuoden istutusten suunnittelu sujuisi vähän helpommin. Päätin, että olen todella kriittinen siementen ostamisen kanssa, kun ne ei meinaa minun sormissaankin onnistua. Ja nämä jäljellä olevat käytän harkiten.

Huonekasvien herätys

Tässä ennen kun laitoin siemenet kasvuun, niin piti siivota huonekasvit ja herätellä ne kevääseen. Siivosin pintamullat ja leikkasin kuihtuneita lehtiä pois, otin pistokkaita ja siirsin kasveja vielä lähemmäs valoa.

Viime kesänä ostelin alennuksesta muutamia kalloja, jotka olivat terassilla koko kesän. Talven tullen ne kuihtuivat, mutta jätin ne horrostamaan, koska siinä mukulassahan voi vielä olla kasvuvoimaa. Oli ehkä parempikin niin, koska niiden siistinä pitäminen talvisessa huoneilmassa on minulle ainakin ponnistus. Ne kuihtuvat ja riiputtavat lehtiään liiallisessa lämmössä ja kärsivät vähäisestä valosta. Ja niinpä niin, tässä helmikuun aikana kahdesta ruukusta rupesi nousemaan vihreää kasvua! Hyvin ovat siis selvinneet ja nyt pääsivät taas normikastelun piiriin.

Näiden kallojen ja niiden edellisten (kevätmessuilta ostettujen) kanssa on jännitystä ilmassa kukinnan kanssa. Kevätmessuostokset kun eivät olleet sitä mitä piti, ihan vääriä värejä kukkivat. Vaikka siis kiva, että kukkivat. Nämä tarjousvehkat olivat väriltään hempeää vaaleanpunaista ostettaessa, katsotaan onko väri pysynyt samana. Eikös näissäkin voi väriin vaikuttaa mullan happamuus ja muut vastaavat tilanteet? Kaikki nämä kyllä pääsevät taas terassikukiksi, kun ilmat lämpiävät.

Palmuvehkat työntelevät uusia lehtivarsia ja kiinanruusu näyttää hyvinvoivalta. Sitä leikkasinkin hieman rajummin, yritän saada sen muotoa vähän tasapainoisemmaksi. Terassilla se pääsee sitten varmasti taas hyvään kasvuun. Yksi harmillinen takaisku kuitenkin on talven aikana käynyt: lukinliljan mukula oli mädäntynyt ja maatunut pois. Se varmaan ehti olla syksyllä liian pitkään ulkona. Täytyy katsoa, jos löytäisin uuden sipulin, tykkäsin tästä kukasta paljon.

Horros

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, pakkasta yllin kyllin. Kyllä on aika tasaisena pysyneet nämä lukemat viime aikoina. Lunta ei ole kuitenkaan tullut, joten kyllä pitäisi kasvitautien saada kyytiä tällä menolla! Vähän pelkään muutamien taimien puolesta (puksipuut, ruusut), mutta ei tällä hetkellä asialle voi oikein mitään tehdä. Joten parempi keskittyä sisähommiin.

Huonekasvit sinnittelevät vähäisessä valossa. Kiinanruusu on viimein vaipunut talviuneen, mutta muut alkavat vähitellen heräillä. Palmuvehkat työntävät uusia versoja, palmussa on muutamia pirteän vihreitä lehdyköitä ja se yksi tuntematon (vehka?) työntää uusia lehtivarsia. Se on kaksi kappaletta kasvattanut tässä vuodenvaihteessa, mutta molempien kanssa on ollut ongelmia. Lehtivarsi kasvaa hyvin ja voimakkaasti, mutta sitten lehti jää avautumatta. Menee hetki ja se alkaa kuihtumaan pois. Kun se on tarpeeksi kuihtunut, alkaa näkyä uusi varsi. Varmaan ei ole vielä tarpeeksi valoa, vaikka se lähellä ikkunaa onkin. Ei ole helppoa silläkään.

Pikkuinen traakkipuuni on kaunistunut kovasti. Sehän oli vaikeuksissa viime vuonna, mutta nyt se on kasvattanut uusia lehtiä ja näyttää oikein hyvinvoivalta. Taidan jatkaa tätä huonekasvien terassielämää kesäisin enemmänkin, kun se vaikuttaa niihin niin positiivisesti!

Olen aloittanut huonekasveille kevyen lannoittamisen, mutta en vielä varsinaisella kasvukaudelle kuuluvalla tavalla. Nyt pitäisi miettiä, että mille kaikille vaihdan multia ja ruukkuja, pari kasvia näyttää olevan hieman liian pienessä ruukussa. Ja sitten pitäisi miettiä myös sitä ajankohtaa. Kalenteriin täytyy jo raivata tilaa!

Kasvitorni

Sain lahjoituksena hyllykön, jota olen metsästänyt piiiitkään. Olen kaipaillut yläkerran tasanteelle korkeaa kasvitikasta tai -tornia, jonka avulla saisin huonekasveja hieman järkevämmin valoisaan kohtaan kasvamaan. Ja nyt se löytyi :) Tähän voin laittaa myös esikasvatusruukkuja, jolloin ne eivät ole tiellä lattialla tai muilla pöydillä vaan ihan omassa paikassa. Tässä ne ovat myös koko ajan kulkureitillä, jotta kastelu muistuu mieleen mahdollisimman usein… :D Kohtahan jo niitä siemeniä täytyisi alkaa katselemaan :)

Huonekasvitsekkaus

Nyt kun valo alkaa lisääntyä, on aika tarkistella myös huonekasvien kuntoa. Ja myös siksi, kun ei tuonne lumen alle oikein vielä pääse edes näkemään :)

Melkein kaikki ruukkukasvini ovat suhteellisen hyvässä kunnossa. Molemmat palmuvehkani ovat ryhtyneet oikein urakalla työntämään uutta alkua, samoin kovan onnen kiinanruusuni. Tätä viimeksi mainittua on kyllä taas syytä leikata, koska se kasvattaa noita oksiaan pitkälle ennenkuin lehtiä tulee sitten tupuksi sinne päähän. Jospa saisin sitä hieman haarautumaan. Aiemmin onnistuin siinä jo hieman. Joulukaktus näyttäisi myös kasvattavan kokoaan ja apostolinmiekka on ryhdistäytynyt. Jukkapalmu on jo pidemmän aikaa tehnyt uusia lehtiä, mutta vastapainoksi se tappoi toisen vartensa.

Kallat ovat olleet levossa nyt talven ajan, ja annan niiden vielä levätäkin. Yritän olla aloittamatta kastelua liian aikaisin, jotta ne eivät liian lämpimässä huoneilmassa venähtäisi ylipitkiksi, niinkuin viime keväänä kävi. Yritän ajoittaa niiden kasvun mahdollisimman lähelle yöpakkasten loppumista, jotta saan ne sopivassa kohdassa suoraan terassille kasvamaan koko kesäksi.

Amarylliksen aion myös nostaa kesäksi terassille oleskelemaan. Sielläpähän haistelee tuulia, kunnes syksyllä otan sen hetkeksi kuivumaan, ennen joulukasvatusta. Se onkin nyt kasvattanut itselleen komeat ja pitkät lehdet, vaikka en ole kastellut sitä kuin kerran tai kaksi kolmen kuukauden sisään.

Kaikki näyttää siis muuten oikein hyvältä, paitsi traakkipuun ja orkidean osalta. Traakkipuu on yhtäkkiä ryhtynyt tekemään kuolemaa, enkä yhtään keksi mistä se voisi johtua. Se vaan pudottaa alalehtiään (niinkuin normaalistikin), mutta ei tee yhtään uutta. Lisäksi vielä hengissä olevien lehtien kärjet ruskettuvat kovaa vauhtia. Tätä se ei ole ennen tehnyt.

Orkidean kanssa en vain tunnu onnistuvan. Täällä on varmaan liian pimeää sille. Tai vetoisaa. Juuret näyttävät hyviltä, mutta kukat kuihtuvat ja uutta ei näy. Kurjaa.

Kohtapuoliin voisi harkita multien ja parin ruukun vaihtoa ja sitten voisi alkaa jo lannoituksetkin. Olen siinä vähän huono, se meinaa aina unohtua. Siksi en voikaan käyttää mitään kasteluveden mukana annettavaa, vaan niitä multaan työnnettäviä tikkuja.

Kevään tunne lisääntyy koko ajan, aurinkokin paistaa :)

Uusi yritys

Keittiössäni seisoo nyt elämäni toinen orkidea. Ensimmäiselle kävi huonosti: se vain nahistui ja kuoli. En edes tiedä mikä sille oikeastaan tuli. Aikaisemmin en edes kovin välittänyt orkideoista, ajattelin, että ne on jotenkin harrastajien oma juttu. Mutta kun sain sen ensimmäisen lahjaksi, niin ihastuin siihen :) Ja harmistuin kovasti, kun se kuoli. Joten nyt uusi yritys! (Tämä oli sitäpaitsi tosi tajouksessa, että ei harmita ihan niin kovasti, jos taas epäonnistun.) Tässä on kyllä pienenä jännitysmomenttina se, että koska se oli poistomyynnissä, niin lähtökunto ei ollut mitenkään loistava… Toivottakaahan onnea! :)

Tuliaisia etelästä

No niin, nyt olisi taas kasvatushommia tiedossa :) Sain etelän tuliaisena banaanipuun siemeniä. Paketissa lukee ’musa ensete’, joka yhdellä googlettamisella kääntyi etiopianbanaaniksi, mutta kun haki sanalla etiopianbanaani, niin tieteellinen nimi oli jotain ihan muuta :D Oli miten oli, niin ”mielenkiintoinen kasvatettava” on tiedossa. Tämä lausahdus oli eräällä sivulla, jossa myytiin näitä siemeniä. Katsotaan siis mitä tapahtuu.

Tekisi mieli laittaa nämä nyt jo multiin, kun kuulemma niin voi tehdä ympäri vuoden, mutta taidan odottaa tammikuulle, kun joulukukilta vapautuu tilaa :) Banaani kuulemma vaatii myös reilua lannoitusta jatkuvasti. Se ei kyllä selvinnyt, että minkälainen lannoitus olisi hyvää. Kanankakkaa? Ehkä kesällä, kun puu saa passituksen pihalle :)

Suomenkielisillä sivuilla tämän puun kooksi kerrottiin metri, mutta pakkauksessa lukee 3-6m… heh, ihan ei taida huonekorkeus riittää. Paketin kuvassa on myös ihan syötävän näköisiä banaaneja, mutta epäilen, että täällä Suomessa niitä puuhun ilmestyisi. Mielenkiinnolla siis aloitan tätä(kin) projektia :)