Ruusupenkin paikka

Facebookin puolella paljastuikin jo jokin aika sitten, että ruusujen istutus on alkanut. Laukaisin oikein puujalkavitsin aiheesta:

”Nyt voi hengähtää kun on rauha maassa…. aaahahahhhaaahhaaaaaa! 😂 olikos tämä nyt puutarha- vai puujalkavitsi? 😆”

Ruusu ’Peace’ oli siis ensimmäinen penkkiin päässyt. On tämä puutarhurointi vaan niin hauskaa!

Aloitin penkin rakentamisen kasaamalla rajan roskalavalta haetuista kattotiilistä. Pyrin niiden avulla hieman rajoittamaan rikkaruohojen kasvua penkin takaa, edestä on helpompi kitkeä. 

Penkki on takaosastaan suorakulmainen ja etureuna on kaareva. Penkki sijoittuu puutarhaportista alaspäin, koska portissa kasvaa köynnösruusu, niin oli sopivaa sitoa se kaltaistensa joukkoon. 

Paljoa siellä ei vielä ole istutuksia, mutta muutama kuitenkin. 

Flammentanz aloittaa siis penkin reunassa/portilla. Tänä vuonna se on onneksi pysynyt kirvattomana, mutta joku perskuleen perhosentoukka ehti syödä kolmasosan nupuista, ennenkuin huomasin sen. 

Flammentanzin viereen istutin tontilta löytyneen tuntemattoman ruusun, joka on kitunut vanhalla paikallaan, kuten kuvasta näkyy. Se oli jäänyt tarha-alpien sekaan, ne varmasti tukahdutti sitä. Katsotaan, jos se tuossa pääsisi kasvuvauhtiin. 

Toinen pelastettu ruusu on joku tuntematon kurtturuusu, joka kasvoi metsänreunassa puolukoiden keskellä. Sekään ei ollut kovin hyvässä hapessa, vain yksi piiskamainen oksa jaksoi kasvaa. Yhden kerrannaisen kukan se teki vuosittain, joka nyt ehti jo lakastua. Tämä ruusu pääsi penkin toiseen päähän itsekseen, ihan vain siltä varalta, että se innostuukin kasvamaan ja muodostuu isoksi puskaksi. 

Penkin takanurkkaan istutin jonkun astiataimena ostetun juhannusruusun. Muistaakseni sillä oli joku nimikin, mitta niin pitkälle muisti ei riitä, että muistaisin sen. Takanurkassa tälläkin on tilaa levitä jonkun verran. 

Peacen lisäksi istutin Viherpeukalot 2016 -ruusun, jonka nimi paljastui paketissa: ’Harry Edland’. Kuukkeloin heti sen ominaisuuksia ja kylmä hiki nousi otsalle… On ilmeisesti sitä herkempää sorttia. 

Ruusuista viimeisenä penkkiin pääsi ’Rhapsody in Blue’. Nyt vaan sitten sormet ristiin, että en onnistu tappamaan näitä heti ensimmäisenä talvena. 

Penkin perustaminen ei ollut mikään helppo homma. Ainakin neljä kottikärryllistä pintamaata tuli kuorittua pois, jonka jälkeen maata kääntäessä talikko vain kolisi:

Jonninverran tuli tuota kiveä kaivettua ylös… Oli vauvan pään kokoisesta lähtien kaikenkokoisia muhkuroita. Noh, kyllä niille käyttöä löytyy. 

Tämä ruusupenkki jää ehkä ainoaksi kukkapenkiksi, jonka reunan aion vain kantata. Katsotaan nyt. En silti jätä sitä täysin paljaaksi, vaan istutin siihen verikurjenpolvea, joka voisi hieman pidätellä ylimääräisten kasvustojen leviämistä. 

Ja onhan se nyt nätti katsella ihan muutenkin. 

Ja nyt sitten vaan kokoelmaa kartuttamaan!

Advertisement

Kevätpenkkiä puuhaamassa

Näin syksyisin tuo ikkunan alla oleva yrttipenkki näyttää aika ankealta. Kohta se tietysti peittyy lumen alle, jolloin tilanne vähän siistiytyy, mutta ajatukset ovat jo jossain muualla. 

Nyt, kun tuo kasvihuone on valmis, ajattelin siirtää ainakin osan yrteistä kasvamaan sinne. Ne yksivuotiset ja muut vähän ulkoilmalle ”aremmat”. Eli toinen laatikko noista jäisi vähän tyhjäkäynnille. Toisessa laatikossa on monivuotisia yrttejä, joiden ajattelin antaa olla tuossa. 

Mutta mitä sitten tuohon tyhjenevään laatikkoon? Koska se on tuossa silmien alla, niin jotain kivaa silmäniloa tietysti. No, päätin sitten laittaa kaikki loput kukkasipulit sinne. Ensin ne kukkivat keväällä ja sitten siihen voi siirtää kesäkukkia. 

Taakse ripottelin sekaisin erilaisia tulppaaneja. 

Lajikkeina ovat ’Queen of the night’, ’Lasting Love’, ’Exotic Emperor’ sekä musta ja valkoinen papukaijatulppaani. Näiden lisäksi on vielä triumfitulppaanisekoitus. 

Seuraavaksi tuli riveittäin kahta narsissia, valkoisia balkaninvuokkoja (’White Splendor’) sekä kruunuvuokkosekoitus ’De Caen’ (vaikka näiden vuokkojen talvehtiminen on siis epätietoisuuden varjostama), helmilijoja, krookuksia, lehtolaukkaa ja keltalaukkaa. 

Tarkemmin ajateltuna, ei tämä nyt niin kevätpenkki olekaan. Heh, vuokot (jos ne nyt selviää) kukkivat pitkälle kesään, lehtolaukka kukkii kesällä, keltalaukkakin loppukeväästä. Pitäisiköhän muuttaa tuo otsikko muotoon ”Ylläripenkkiä puuhaamassa”. Syytän imetysdementiaa!

Täydellinen sää istuttaa

Kyllä nyt on päässyt hommia tekemään! Kaksi viikkoa lomaa ja siihen päälle kovasti aurinkoa, niin on pihalla tullut oltua. Mutta ei se aurinko pelkästään hyvä asia ole. Olen rakennellut kaaripenkkiä, siirrellyt valeistutuksesta kasveja penkkiin ja yrittänyt pitää kaiken hengissä paahteen alla. Onneksi ennen paahdetta tuli vettä ihan urakalla, niin sadevesitynnyrit olivat täynnä. Sieltä olen säännöstellyt istutuksille vettä aina iltaisin ilman viilettyä. Välillä on Ihmistaimen kylpyvedetkin saaneet kyydin pihalle. 

Aika hyvin on selvitty, tähän mennessä näyttää siltä, että vain silkkiyrtti on ottanut kuumuudesta nokkiinsa. Vähän jännitin kolmen kuusentaimen kanssa, jotka toin mummolasta, koska ne tietysti vaativat vettä enemmän, mutta ainakin vielä on neulaset oksilla. 

Viime vuonna siirsin mansikat pois entisestä penkistä tarkoituksena perustaa uusi penkki lavakauluksiin tänä vuonna. Pakkanen on kuitenkin tehnyt aika paljon tuhoja ja mansikoita on hyvin vähän jäljellä. Kävin taimistolla ostamassa satsin ’Ostara’-lajiketta, kaikenkaikkiaan 18 kpl, jotka jakaantuu kolmeen kaulukseen juuri sopivasti. Jäljelle jääneet mansikat ajattelin laittaa kaaripenkin etureunaan. Mansikoista lisää vielä myöhemmin. 

Mutta se täydellinen sää. En tarkoittanut sillä tuota aurinkoa, vaan tätä tänään alkanutta sadetta. Olin pihalla aika monta tuntia tänään tihkusateen alla istuttamassa kaikenlaisia pikkutaimia, joita olen viikon aikana hamstrannut kirppiksiltä, Facebookista, äitiltä ja tutuilta. Odotettavissa ensi yönä: rankkasade. Kyllä pitäisi taimien nyt saada hyvä alku. 

Kunhan kaaripenkkikin saa nyt kunnon kastelun, voin kattaa sen vaikka kuorikatteella, niin kosteus pysyy pidempään kehittyvillä juuristoilla. Ja tulee vähän siistimmän näköistä. Toinenkin klematis on nyt istutettu joustinpatjan viereen, joten penkin loppuesittelyn aika alkaa olla lähellä! 

Kukkapenkki kaaressa

Viime syksynä päätin hetken mielijohteesta perustaa uuden kukkapenkin takapihalle. Keräsin maapohjaksi syksyn lehtiä, jotka saavat rauhassa muhia humukseksi. Tein kukkapenkkiin vain yhden istutuksen, ’Baby star’ klematiksen, jonka laitoin penkin takaosassa olevan vasemmanpuoleisen puun juurelle. Ajatuksena tietysti on, että se kasvaisi kiertymään kyseisen lehtikuusen ympärille tuomaan runsautta metsäiseen maisemaan. 

Pitkin talvea olen pomputellut ideoita kukkapenkkiä varten, tietysti ottaen huomioon valeistutuksessa olevat kasvit. Nyt kevään tullessa suunnitelmat ovat muuttuneet jo useaan otteeseen. Osa suunnitelluista kasveista ei ole selvinnyt talvesta ja valeistutuksessa olleista olen unohtanut nimiä, joten en ole varma, mihin kohtaan ne kannattaisi laittaa. Tyypillistä meikäläistä. 

Tänään oli niin loistava puutarhasää, että en malttanut olla tekemättä hieman hommia. Valjastin Ihmistaimen avuksi keräämään ja kuormaamaan multaa. Aloimme täyttämään penkkiä etureunasta lähtien, tarkoituksena istuttaa ensin matalakasvuisempia kasveja etualalle. Se olikin ajatuksena ihan kiva siihen asti, kunnes huomasin, että suurin osa aiotuista taimista saattaa kasvaa yli metrin korkuisiksi… :D Niin tyypillistä meikäläistä! Eli suunnitelmat muuttuivat taas lennossa. 

Lopulta penkkiin päätyivät (nyt aluksi) juuri paketista otetut päivänliljat ja kellukka, sisällä esikasvatuksessa olleet soihtuliljat, pari havua takareunoille, maksaruohoa, morsiusharsoa, joku oranssi silkkiyrtti, täpläimikkä ja perhosorvokki. Tilaa on vielä reilusti ja kasvejakin riittää, joten lisää hommia on tiedossa. Istutellessa ja isoiksi kasvavia taimia käsissä pyöritellessäni sain idean laittaa vanhan joustinpatjamme jousirunko kukkapenkin takaosaan puiden väliin. Molempia puita pitkin voisi kiivetä köynnös, joka saa myös poiketa jousille ja patjanrunko voisi siinä keskellä tukea korkeita kukkia, kuten salkoruusuja. Täydellistä! 

Ystävänpäivän istutushommia

Kävinpä taimistolla ostamassa ystävänpäiväkukkia ystävälle ja samalla tietysti itselleni. Päätin istuttaa omat minikukkani ruukkuihin, jotta niillä olisi mahdollisuus ilahduttaa meitä hieman pidempään. 

Multasäkkejä en lähtenyt kuskailemaan, mutta ei haittaa, minulla oli vielä Clas Ohlsonilta kookosmultabrikettejä jäljellä.

  
Yhdestä briketistä tulee 10 litraa multaa, joten siitä riittää hyvin näihin istutuksiin ja sitten huonekasvien mullanvaihtoon/-lisäykseen. Lisää vain vesi! Ohjeen mukaan riittää 3 litraa ja niin se riittääkin, kun ohjeen mukaan sekoittelee huolellisesti. 

  
Siinä sitä nyt sitten on, ei muuta kuin hommiin!

  
Ruukkuihin salaojat ja asettelemaan. Ostin yhden punaisen jaloleinikin, kaksi miniruusua ja kaksi eriväristä bellistä. Punainen leinikki ja valkoinen kaunokainen pääsivät kavereiksi ja toiseen ruukkuun punainen kaunokainen miniruusujen kanssa. 

Ja sitten vain ihastelemaan! Hyvää ystävänpäivää :)

  

Auringonlaskun jälkeen

Facebookkiin jo laitoinkin kuvia viimeisimmästä puuhailusta. Kyllähän sitä aikaa löytyi, kun vaan jaksoi valvoa tarpeeksi myöhään! Illalla vääntäydyin vielä mittailemaan uutta kukkapenkin reunusta ja innostuinkin sitten rakentamaan sen samantien. 

  
Piha viettää jonkun verran alaspäin, joten mietiskelin, että kukkapenkin reunan täytyy olla koroke, joka stoppaa maan valumisen. Pinosin siis vanhoja kattotiiliä muuriksi tuija-aidan viereen (jätin pienen kulkuväylän) ja käänsin maan istuttamista varten. 

Tällä paikalla oli ennen ollut huonosti menestyvä vadelmapenkki, joten yritin kaivaa kaikki mahdolliset juuret tarkkaan pois. En ole kovin huolissani uusista versoista, koska jostain syystä vadelmat eivät tosiaan kasvaneet tällä paikalla hyvin. 

Ja hups vaan! Näin ne kukat kasvaa ihan yhtäkkiä:

  
Laitoin tähän tarkoituksella korkeaa kasvustoa, koska penkki on tontin reunalla, niin ne näkyvät pitkälle. Nyt tässä on harmaamalvikkia, kultapalloa, joku tuntematon, palava rakkaus, tähtiputki ja myskimalva. Tarkoitus olisi lisätä vielä ritarinkannusta ja sädepäivänhattuja eturiviin. Tuolla harmaamalvikin päädyssä on tuleva kivipuutarhaosio, sen kimppuun sitten seuraavaksi. 

Reunojen rajausta

Yksi ensimmäisistä asioista pihalla muuton jälkeen oli sisääntulon siistiminen. Ajotiellä oli painunutta hiekkaa, joka rajautui nurmikkoon ja valokatteesta rakennettuun autokatokseen. Katos alkoi olla jo hieman huonossa kunnossa, joten päätimme purkaa sen pois. 

  
Sepä ei käynytkään ihan niin helposti, kuin ensin ajateltiin. Nauloja oli vaikka muille jakaa, joten purku kesti ihan hetken… 

Seuraavaksi halusin aloittaa tulevan puutarhan rakentamisen niin, että kaikkea ei näkisi heti ensisilmäyksellä. Sisääntulosta oikealle alkaa nurmi, jossa on omena- ja kriikunapuut sekä marjapensaat. Päätin rajata kulkua niin, että sisäänajosta ei pääse suoraan etenemään sinne, vaan puutarhaan pitää mennä portin kautta, jolloin näkymät aukeavat silmien eteen vähitellen. 

Tontilta löytyi betonirenkaita ja vanhasta kodista toin kasvilaatikot, jotka asettelin riviin. 

  
Näihin ajattelin laittaa kasvamaan jotain korkeaa, jotta ajatus näköesteestä toteutuisi. Renkaisiin tuli keskelle valkokartiokuuset, jotka toivottavasti selviävät ja kasvavat kauniiksi aidanteeksi. Laatikoiden sisältö oli hieman vaikeampi päättää, mutta olen nyt ehdottomasti ehkä sitä mieltä, että siirrän niihin takapihalta tuoksuvatukkaa. Se kasvaa suhteellisen korkeaksi ja laatikot auttavat hillitsemään sen leviämisintoa. Plus, osa niistä on nyt tulevan kasvihuoneen tiellä. 

Renkaisiin laitoin kuusien lisäksi hätäistutukseen vanhalta pihalta kasveja, sekä muutamat uudet ostokset: mm.  kuunliljaa, sädepäivänhatut ja ritarinkannukset. Suunnittelin siirtäväni ne ensi kesänä uusiin kukkapenkkeihin, kunhan saisin ne valmiiksi. Mutta nyt on ongelma:

  
Perennat ovat ilmeisesti tykänneet olostaan niin paljon, että ovat kasvaneet jättisuuriksi ja pursuilevat renkaasta yli. Melkein tekisi mieli siirtää ne nyt jo. No, kohta onkin valmistumassa uusi kukkapenkki, johon osa näistä ainakin sopii oikein hyvin. Pakko pistää töpinäksi!

Ruusupenkkiä rakentamassa (eli kuinka vähennetään leikattavan ruohon määrää)

Yksi tavoite täällä pihalla on saada vähennettyä ”tyhjää” pinta-alaa mahdollisimman paljon. Kukkapenkkejä ja muita rakennelmia kehiin vain niin paljon, kuin mahdollista, jotta ruohonleikkuun kanssa ei joudu pulaan. Noh, tänään tämä tavoite nytkähti taas hieman eteenpäin, kun päätin perustaa pienen ruusupenkin jo pihalla kasvavan ruusun ympärille. 

Minulla ei ole mitään hajua siitä, minkälainen ruusu pihalla kasvaa, mutta eipä sillä nyt niin väliä olekaan. Kaupasta löytyi poistomyynnistä neljä äitienpäivänä myynnissä ollutta ruukkuruusua, nappasin neljä eriväristä mukaan. 

 
Tietysti kukkapenkki on reunustettava jollain, joten päätin hyväksikäyttää pihalta ja puupinon alta löytyneitä valkoisia tiiliä. Pyöreä muoto viehättää tällä hetkellä, joten penkistä tuli semmoinen. 

Ensin piti vähän mallailla kokoa. Ne pienet ruukkuruusut on mahdollista talvehdittaa, mutta koska se on epävarmaa, niin en viitsinyt kasvattaa penkin kokoa hurjasti alkuperäistä ruusua isommaksi. 

 
Sitten ei muuta kuin kaivamaan vaan reunusta ja ruusuille kuoppia. Laiska puutarhuri ei taaskaan jaksanut kaivaa maata sen enempää, joten seuraavaksi otin käyttöön ylijäämäpalat suodatinkankaasta. 

  

Mutta hei! Tämä onkin minunnäköinen puutarha, vähän vinksin vonksin ja sinne päin :D Kivireunukset ei ole suoria, kukat ei ole riveissä ja rikkaruohoja löytyy. 

 
Ja tässä siis lopputulos. Kuoriketta täytyy laittaa vielä vähän lisää, en ehtinyt avata uutta säkkiä, kun iski Ihmistaimen päikkäriaika. Ja ihan huomautuksena vielä sen verran, että puolet tästä työstä tuli tehtyä selässä roikkuva (kirjaimellisesti) uhma-, anteeksi, tahtoikäinen mukana. 

Ison ruusun lisäksi penkissä on siis neljä ruukkuruusua ja yksi jokin muu pieni ruusu, joka paljastui ruohotupsuja karsiessani. Ylläreitä kerrakseen! 

Maaperästä ja sen parannuksesta

Facebookin puolella olenkin jo pariin otteeseen laittanut kuvia kukkapenkkiprojektista. Nyt siistityn sisäänajon jatkeena olevalla nurmikaistaleella oli kukkapenkki, joka ei mielestäni oikein erottunut. Se rajoittuu pieneen rinteeseen, jonka päällä oli/on norjanangervopensaat. Toinen on jo kaivettu pois, toinen vielä nököttää paikoillaan. 

 
Osa kasveista näytti menestyvän hyvin, osa vaihtelevan oloisesti. Syysleimu näytti hyvältä, samoin tarha-alpit. Ne taitaakin olla ne vakkarimenestyjät missä vaan. Penkissä oli myös tyhjää tilaa ja hieman maanpintaa rapsuteltuani ymmärsin ehkä miksi. Maa-aines oli kuivaa ja pölisevää. Ei siis mikään mahtava aloitus tulevalle uudistukselle. 

  

Lähdin ensin kanttaamaan ja reunustamaan penkkiä, jotta työalueen rajat olisi selvillä. Kukkapenkin toisella laidalla on joku kaivo juuri vähän tiellä, rajasin sen ulkopuolelle. Sitten ladoin rajalle loput muurikivet ja laitoin Koiramäen Pajutallilta ostamani pajuaidat mukaan. 

  

Tänään projekti sai päätöksen, kun istuttelin penkkiin kaksi jouluruusua (toinen pihalta siirretty ja toinen messuilta ostettu), kulleron ja iiriksiä. Huomasin, että penkissä on kaksi (ilmeisesti) syyshortensiaa. Tietysti ongelma on edelleen siellä, nimittäin se kuiva ja hapertunut maa. Levittelin pitkin penkkiä pollen parasta antamaan vähän ravinteita ja sen päälle sanomalehtiä. 

 
Sanomalehdet ”hauduttavat” maata siellä alla ja tekevät madoille mahdollisuuden muodostaa minikomposti, kun ne tulevat möyrimään kakassa ja hajottamaan lehtiä. Samalla syntyy muhevampaa maata. Tämä on siis hätähousu- ja tee-se-itse -puutarhurin toimintatapa. Kaiken komeuden päälle tuli vielä kuorikate, pidättämään kosteutta tietysti. 

 
Ja siinäpä se. Takareunaan täytyy laittaa vielä vähän lisää kuorikatetta ja rinteeseen siirrän esikoita taistelemaan eroosiota vastaan. Yläreunan pajuaidan taakse tulee kaikki keijunkukat, kolme siellä jo on. Ja se koristeomenapuu. Ehkä. Ensimmäistä angervoa kaivaessani huomasin, että maa on todella kivistä ja matalaa, en tiedä saako sinne mitään kuoppaa tehtyä. 

Perennojen perässä

 
Vaikka olin tehnyt jo listaa happaman maan kasveista, niin huomaan silti hamstraavani kaikkea mahdollista, mikä vaan eteen sattuu. Facebookista on löytynyt jakotaimia ja vaihdokkeja, ja pari nettitilaustakin on tullut tehtyä. Tarjouksia tietty! Viikonloppuna menin hakemaan villiviinin taimia ja tulin kotiin niiden ja kotkansiipien, yhden pensasangervon ja valkoisen syreenin taimien kanssa. Viime viikolla menin Terrasta hakemaan niittikoneeseen niittejä ja mukaan tarttui keijunkukka, keijunmekko ja tarhajaloangervo. Äidiltä kaivoin juhannusruusua, josta oli toinenkin jakotaimi jo odottamassa maahan laittoa. Huh!

Viikonloppuna istutin myös pohjoisemmasta Suomesta kotoisin olevia pistokkaita ja jakotaimia. Mukana oli köynnöspinaattia, rusokoiranhammas, tertturotkokielo, unelmatädyke, kanadantaponlehti, kuolanpioni, preeria-angervo, tummakurjenpolvi, pisamakello, kurjenpolvi ja iiris. Taimet olivat hyvin selvinneet postimatkasta, mutta pari ensimmäistä yötä täällä taisi olla vähäjuurisille kasveille aikamoinen koettelemus, tai ainakin muutama taimi lerpattaa siihen malliin, että jännittää niiden selviäminen. 

Viikonloppuna valmistui myös etupihan sisäänajo, laitan siitä kuvaa vielä myöhemmin. Etupihan istutusalueetkin alkavat saada hieman ajatusta, yhden kukkapenkin tilanteen laitoinkin jo Taimimaailman Faceen. Siitäkin lisää myöhemmin.