Kukkatorni

Viime kesänä Tekninen tuki väsäsi etupihalle kesäkukkatornin. Hän oli jostain saanut käsiinsä metallisen mainospylvään (tms.) ja suunnitteli siihen ruukkuja roikkumaan. Minun tehtäväkseni jäi vain ruukkujen täyttäminen kukilla. Ja aika kivahan siitä tuli! Tämän vuoden kukkia en ole vielä päättänyt, voi olla että laitan alhaalta kasvamaan kelloköynnöstä ja sen kiipeilemään torniin. Ehkä krassia sekaan. Asiaa täytyy vielä pohtia.

kukkatorni kokonaisuudessaan

Viime vuonna tornissa oli kukkina markettaa, petuniaa (vai oliko se miljoonakello?), murattia, koristeheinää, sinitulitorvi, lobeliaa ja koristetupakkaa. Tornin hattuna oli lehtikaktus, jonka nostan aina kesäksi sisältä ulos. Tornin sisällä oli aurinkokennolla toimivat valot, jotka loppukesästä loistivat tornin koloista kauniisti tuikkien.

torni seisoi tukevalla jalalla

Tornissa oli periaatteessa vain kesäkukkia, mutta heinät ja muratit istutin syksyllä maahan talvehtimaan ja ne ovat selvinneet hyvin.

koristeheinät olivat eloisa lisä

Lehtikaktus tykkäsi olostaan tornin päällä. Syksyllä vain tuli ongelma, kun sen ruukku oli jumittunut oikein tiukasti kiinni torniin, eikö sitä saatu irti, niin kaktus piti ottaa mullasta pois ja laittaa uuteen ruukkuun.

sinitulitorvi

Sinitulitorvi on yksi suosikkini, harmittaa, että se on täällä Suomessa vain yksivuotinen. Tai itse en ole ainakaan saanut sitä talvehtimaan. Sisälle en ole yrittänyt tuoda, mutta ehkä sitäkin voisi joskus kokeilla.

Tämä oli kyllä hauska lisä puutarhaan, valoineen kaikkineen. Nyt vaan uutta suunnittelemaan!

Advertisement

Tosi aikainen kevätkylvö

No enpä ole ikinä aloittanut avomaaviljelyä näin aikaisessa vaiheessa. Mutta päätin kokeilla, kun huomasin, että yksi kasvilava oli jo aivan sulanut. Käänsin pinnan varmistaakseni, että se ei ole vain pintaa ja hyvin upposi talikko multaan.

Sitten vain suurimpien roskien poisto ja siemenpusseja selailemaan. Päätin laittaa tähän yhteen lavaan porkkanaa, pinaattia ja sipulia. Porkkanasta olin suunnitellut jo viime syksynä tekeväni syyskylvöt talvea vasten, mutta se jäi tekemättä. Ja näistä siemenistä pinaattipussin kyljessä luki, että soveltuu aikaiseen kevätkylvöön. Joten, ei muuta kuin multiin vaan!

Siellä ne nyt lepää, varmaan aika pitkään, jos kerran ensi viikoksi oli luvattu kylmenevää…

Tomaattien aika

Tänä vuonna päätin tilanpuutteen vuoksi hieman oikaista. Ostin kaikki tomaatintaimet valmiina. Päädyin kuuteen eri lajikkeeseen ja innoissani jo istutin ne kaikki paikoilleen kasvihuoneeseen. Koska työ haittaa vapaa-aikaa, niin pidetään sormet ristissä, että mahdolliset yöpakkaset ei vie kaikkia mennessään.

Ensimmäinen lajike on minitomaatti ’red rubin’. Se on tiivis- ja matalakasvuinen, joten se saa paikan ruukkupöydältä kasvihuoneessa.

Seuraava lajike on kirsikkatomaatti ’black cherry’. Tomaattien väri muuttuu siis kypsyessä tummaksi, melkein suklaan väriseksi.

Kolmas lajike on perusrunkotomaatti ’goldene könig’. Se tekee keltaisia ja makeita tomaatteja.

Neljäs lajike on suosittu kirsikkatomaatti ’gardener’s delight’. Se on runsassatoinen ja voimakaskasvuinen makea punainen tomaatti.

Viides lajike on luumutomaatti ’prunus’. Se tekee punaisia tomaatteja ja on ilmeisesti hyvin taudinkestävä lajike.

Ja kuudes lajike on pastatomaatti ’roma’. Kyseisen nimen tomaatti on saanut ihan ominaisuuksiensa mukaan. Se sopii hyvin ruoanlaittoon, koska on paksumaltoinen.

Kaikenlaisia herkkuja on siis tulossa! Seuraavaksi täytyy tutkailla säätiedotuksia ja mietiskellä, milloin uskaltaisi laittaa kurkut tulille.

Kasvihuone täyttyy

Aloin vähitellen täyttää kasvihuonetta myös ihan kasveilla. Kävin viikonloppuna Kevätmessuilla Helsingissä ja sieltä tarttui mukaan muutamien siemenpussien lisäksi pelargonioiden ja verenpisaroiden pistokkaita sekä kuvassa näkyvä curry-yrtti.

Pelargonioita ostin kolme eri lajiketta: ’appleblossom’, ’dronning ingrid’ ja ’gustav’. Tietysti sekoitin ne heti toisiinsa oston jälkeen, mutta eiköhän kukinta sitten lopulta paljasta totuuden.

Verenpisaroita oli myös kolme: ’polar’, ’autunale’ (kuvassa) sekä ’millennium’. Odotan erityisesti tuon kuvassa näkyvän kasvua, kun lehdetkin ovat noin herkullisen värisiä. Kukan pitäisi olla pieni ja punainen. Toiset verenpisarat olivat väreiltään valkoinen ja lila-pinkki.

Kun järkkäilin kasvihuoneen valmiiksi, asettelin matalat hyllyt vierekkäin takaseinälle, lyhyet sivut seinää vasten, niin että niistä tuli vähän kuin tilanjakaja keskelle huonetta. Päällimmäiset tasot täytin sekalaisilla ruukuilla täyteen, suunnitelmana tehdä siihen pieni ruukkupuutarha. Näissä ruukuissa on myös nyt mainitut pelakat ja pisarat, mutta olen laittanut sinne myös siemenestä salaattia, mangoldia, pinaattia ja parsakaalia.

Tuon viimeksi mainitun kanssa kokeilen, että onnistuisiko sitä kasvattaa vähän baby-tyylisesti kasvihuoneessa, eli korjata satoa varhain esimerkiksi salaatin sekaan. Lisäksi ajattelin esikasvattaa ruukuissa kaalia ja keräsalaattia, kun sisällä ei ole vieläkään kunnolla tilaa.

Kokeilua kokeilun perään!

Istutushimo iskee!

En pystynyt pitkittämään istutushimon iskemistä enää pidempään, oli pakko päästä kaivelemaan. Mutta sen verran onnistuin hillitsemään, etten tehnyt itselleni mitään, koska tällä hetkellä ei ole tarpeeksi tilaa.

Tein pienen kevätistutuksen lahjaksi johon kävin hakemassa kasvit läheiseltä taimistolta. Ostin yhden valkoisen kevätesikon, pienen ruukullisen helmililjoja sekä lankaköynnöksen. Mukaan tarttui vielä parit koristeet, punaisia sydämiä, yksi harmaa sydän ja pajupallo.

Istuttelin ne pyöreään sinkkiruukkuun, jossa lankaköynnös ja esikko voivat viihtyä pitkäänkin. Helmililjat voi kukinnan jälkeen vaihtaa vaikka johonkin muuhun.

Sainpahan ainakin vähän sormien syyhyä häviämään! Kovasti tekisi jo mieli päästä tekemään enemmänkin, mutta jos nyt vielä yrittäisi malttaa, kun ei tuosta maaliskuusta osaa sanoa vielä mitään. Ja mietin nyt siis säiden puolesta, kun juuri menneellä viikolla luin uutisen, että kylmä ilma jää pyörimään tänne pohjolaan vielä pitkäksi aikaa. Ei lupaa hyvää esikasvatuksia ajatellen, ainakaan minulle, kun sitä tilaa ei todellakaan ole koulia mitään isoa määrää.

Mutta silti, kevättä kohti ollaan menossa!

Vähän erilainen sipulileikki

Viime syksynä kävin tavalliseen tapaani kukkasipuliostoksilla. Mutta ostosten jälkeen sipulit eivät päässeetkään maahan. Syksy jatkoi märkää etenemistään ja alkoi epäilyttää, että olisiko kaikki ihan hukkaan heitettyä, jos laittaisin ne jatkuvasti märkänä pysyvään maahan.

Tietysti hyvin läpäisevä kukkapenkki olisi turvallinen paikka, mutta silti aloin epäillä. Enkä istuttanut sipuleita. Kukkasipulien lisäksi minun oli tarkoitus kokeilla vähän toisiakin sipuleita. Pitkään olen jo mietiskellyt valkosipulin kasvattamista, mutta en ole päässyt asiassa vielä eteenpäin. Ei ole ollut kunnon paikkaa talvivalkosipuleille ja epäilytti, että ehtiikö näinä nykyisinä kesinä mitään kasvaa keväällä laitettuna.

Joten päätin kokeilla jotain muuta. Laitan kaikki tulppaanit, vuokot, laukat ja narsissit, joita syksyllä ostin, ruukkuihin nyt alkuvuodesta. Juurrutan niitä viikon verran ja sitten vien kasvihuoneeseen suojattuun kylmäkäsittelyyn. Ja sitten tuon ne sisälle tai terassille ja hyödän ne kasvuun. Näin saan kevään kukkaloistoa vähän aikaisemmin! Tästä kerron myöhemmin lisää, nyt siihen toiseen sipuliasiaan.

Märän syksyn vuoksi en lähtenyt kokeilemaan niitä valkosipuleitakaan, vaikka nyt olisi ollut sopiva paikkakin. Aikatauluissakin oli semmoista tiukkuutta, että hyvin muistaa, miksi näitä aikoja sanotaan ruuhkavuosiksi. Jouluna ja uutena vuotena meinasi löytyä aikarako, mutta silloin osui kohdalle muutamia pakkaspäiviä, joten homma jäi edelleen jonoon. Mutta nyt!

Maa on edelleen sula, löytyi aikaa ja tilaisuus. Täysin kokeilumetodilla edetään, edes lajike ei taida olla mikään huippu. En edes tiedä mikä se on. Kovasti ei ole ollut aikaa edes tutustua teoriassa valkosipulin viljelyyn, mutta pakko oli kokeilla.

Lavakaulukseen upotin noin viitisenkymmentä kynttä. Päällä on olkikate, joka hieman eristää ja suojaa ja lopuksi vielä päällystin koko kauluksen lumikokkareilla, koska ilmeisesti ensi yönä täällä etelässäkin mennään pakkasen puolelle. Jospa ne nyt siellä hetken ehtisivät juurtua, ennenkuin tännekin se routa tulee.

Ja sitten vain odotellaan! Se sopii minunkin aikatauluihin. Vinkkejä valkosipulin kasvatukseen otetaan vastaan, ensi syksynä aion kokeilla uudestaan, jos tämä menee ihan vihkoon, ja silloin haen myös kunnon istukassipulit.

Sipulileikki

On tullut hamstrattua kukkasipuleita. Vielä kun ehtisi saada ne maahan asti. Junioritaimella ei ole vielä kunnon päivärytmiä, niin en voi luottaa mihinkään päikkäreihin, joiden aikana ehtisi tehdä puutarhahommia. 

Tänä vuonna hankin sipulini Lidlistä, en vain saanut pidettyä näppejäni erossa ruokaostoksilla käydessäni. Vaikka läheisellä taimistolla olisi ollut hypisteltäviä sipuleita laareittain. 

Eilen sain sentään aloitettua hommaa vähän. Laitoin maahan hollanninkurjenmiekkasekoituksen. Ihmettelin hiukan, kun ne olivat tosiaan sipuleita. Olen aina ennen tavannut vain mukulasta tai paksusta juurakosta kasvavia kurjenmiekkoja. Illalla asia alkoi vaivata sen verran, että piti alkaa googletella asiaa. Suoria ohjeita en löytänyt, mutta semmoiseen tietoon törmäsin, että juuri tämä lajike ei selviäisi talvea maassa, vaan ne sipulit pitäisi talvehdittaa daalioiden tapaan sisällä. Jes. Nostohommiin siis…

No sitten laittelin myös kruunuvuokkojen mukuloita. Vuokkoja on nyt erilaisia, kun ajattelin uudistaa kevätkukkijoita tuossa syreenin alla. Ehdin saada puolet pussista maahan, ennenkuin Junioritaimi heräsi ja homma keskeytyi. Mikä oli ehkä ihan hyvä, kun tuossa kurjenmiekkakuukkeloinnin yhteydessä tutkailin myös näitä kruunuvuokkoja, eikä nekään selviä talvea maassa… huoh, en tiedä jaksanko nostaa ylös. 

Tuota ukkolaukkaa en googletellut, mutta sitäpä en vielä maahan saanutkaan. Mutta sen pitäisi siellä kyllä selvitäkin. 

Että tämmöinen sipulileikki tällä kertaa! Katsotaan, milloin ehdin suorittamaan osan kaksi ja paljonko silloin pitää perua tekemisiään :D

Mansikat laatikkoon, vihdoin!

Sain vihdoin perustettua uuden mansikkamaan. Vanhat taimet, jotka siirsin viime kesänä pois heinittyneestä maasta, eivät hirmu hyvin kestäneet pakkasia ja yli puolet kuoli. Mainitsinkin jo aiemmin, että kävin ostamassa uudet taimet ja nyt ne sitten vihdoin pääsivät kunnon multiin. 

Valitsin lajikkeen, josta en ole aiemmin kuullut. ’Ostara’ on jatkuvasatoinen lajike, maistuu parhaimmalta tuoreena. En suuria määriä voisikaan pakastaa, kun vanha keittiö on vielä remontoimatta (ja tilanne tulee olemaan näin vielä pitkään). Lajikkeen pitäisi kestää hyvin härmää ja harmaahometta. 

Laitoin jo viime vuonna pihalle valmiiksi kolme lavakaulusta, joihin ajattelin mansikkamaan laittaa. Nyt pohjustin ne juuriestekankaalla, koska lähellä kasvaa jonkin verran koivuja ja mäntyjä. Ja jos se hieman estäisi myös rikkaruohojen maailmanvalloitusta. Sitten heitin mullat sisään ja mansikkakankaan päälle. 

Laitoin jokaiseen lavaan kuusi tainta, kyllä niille siinä pitäisi tilaa riittää. Ostaraa käytetään myös amppeleissa, joten näin maassa ollessaan ne voivat hieman levähtää. 

Melkein kaikissa taimissa oli jo kukkia, että jos olosuhteet ovat suotuisat, niin kohta voisi odotella jo muutamia marjoja. 

No mitäs sitten niille selvinneille vanhoille taimille? Ajattelin laittaa ne kaarikukkapenkin reunaan, jospa ne siinä vähän piristyisivät. Pitkin pihaa näkyy ahomansikan taimia, niitäkin voisin yrittää keskittää vähän yhteen paikkaan, etteivät joudu ihan tallotuksi. 

Kyllähän täältä jotain satoa saa, perunoita saavista ja mansikoita lavasta. Metsätontin puutarhuri voi olla tyytyväinen. 

Multahurmos

Satuin käväisemään multakaupoilla. Ajatuksena oli hakea pari säkkiä multaa ensimmäisiä istutuksia varten. Kävikin niin, että taimistopuolella laitettiin juuri tarjoushintoja multasäkeille esiin. Tein hetken pieniä laskutoimituksia ja tulin tulokseen, että pakkohan tarjoukseen on tarttua. Nyt mulla on 40 säkkiä multaa tuossa pihassa :D Ehkä niillä hetken pärjää!

Tänään sitten tietysti piti ryhtyä hommiin. Ajattelin kokeilla varhaisperunoita näin alkuun. En ole aiemmin laittanut perunoita näin aikaisin, mutta nyt oli sopiva hetki kokeilla, kun oli yksi saavi tyhjänä ja tuota multaakin tuossa. Ei siis tarvinnut ryhtyä mihinkään maanmuokkaustoimenpiteisiin. 

  
Jos ihan oikein muistan, niin tuo saavi on noin 90 litrainen. Täytin siitä 2/3 mullalla ja kookoskuidun sekoituksella. Sitten asettelin itäneet perunat pinnalle ja peitin lopulta mullalla. 

  
Voi olla, että laitoin niitä vähän liikaa, mutta onneksi saavi on melko syvä. Pohjassa on tietysti reiät ylimääräisen veden poistumista varten. Lajikkeeksi valitsin kesäperuna Colomban. En ole ikinä oikein ollut tarkka näiden lajikkeiden kanssa, erotan ”tavallisen”, puikulan ja Rosamundan :D Mutta tämän Colomban pitäisi kuulemma olla hyvä. Käy mulle!
Multaa on nyt varalla ja silti tekisi mieli hakea lisää. Autopaikan vieressä on ne puulaatikot, joihin uppoaa aika paljon ja kohta pitäisi aloittaa kasvihuoneen pystytys. Tai ensin tietysti perustus. Sinnehän menee myös jonkin verran multaa. Onneksi niitä Clas Ohlsonin kookoskuitubrikettejä on vielä useampi jäljellä, niistäkin saa täydennystä. 

Perennojen perässä

 
Vaikka olin tehnyt jo listaa happaman maan kasveista, niin huomaan silti hamstraavani kaikkea mahdollista, mikä vaan eteen sattuu. Facebookista on löytynyt jakotaimia ja vaihdokkeja, ja pari nettitilaustakin on tullut tehtyä. Tarjouksia tietty! Viikonloppuna menin hakemaan villiviinin taimia ja tulin kotiin niiden ja kotkansiipien, yhden pensasangervon ja valkoisen syreenin taimien kanssa. Viime viikolla menin Terrasta hakemaan niittikoneeseen niittejä ja mukaan tarttui keijunkukka, keijunmekko ja tarhajaloangervo. Äidiltä kaivoin juhannusruusua, josta oli toinenkin jakotaimi jo odottamassa maahan laittoa. Huh!

Viikonloppuna istutin myös pohjoisemmasta Suomesta kotoisin olevia pistokkaita ja jakotaimia. Mukana oli köynnöspinaattia, rusokoiranhammas, tertturotkokielo, unelmatädyke, kanadantaponlehti, kuolanpioni, preeria-angervo, tummakurjenpolvi, pisamakello, kurjenpolvi ja iiris. Taimet olivat hyvin selvinneet postimatkasta, mutta pari ensimmäistä yötä täällä taisi olla vähäjuurisille kasveille aikamoinen koettelemus, tai ainakin muutama taimi lerpattaa siihen malliin, että jännittää niiden selviäminen. 

Viikonloppuna valmistui myös etupihan sisäänajo, laitan siitä kuvaa vielä myöhemmin. Etupihan istutusalueetkin alkavat saada hieman ajatusta, yhden kukkapenkin tilanteen laitoinkin jo Taimimaailman Faceen. Siitäkin lisää myöhemmin.