Kasvihuoneen pakkasyö

Eilen illalla katselin säätiedotusta epäuskoisena. Lämpötilat on todellakin laskemassa nollaan sunnuntai ja maanantain välisenä yönä. Juu, tiedän, että yöpakkasia voi tulla kesäkuulle asti, ja juu, lämmittämätön kasvihuone on vielä liian arka paikka kaikille kasveille. Mutta kun ei malta, niin ei malta.

Minulla ei ollut mahdollisuutta siirrellä tomaatteja tai juuri kasvihuoneeseen kantamaani itseni kokoista pasuunakukkaa tai pienempääkään yhtään mihinkään. Ei auttanut kuin kaivella kynttilöitä esiin ja viedä lyhdyt kasvariin hätäensiavuksi.

Siirtelin kasvit mahdollisimman lähelle toisiaan, laitoin ruukkujen alle styroksia, ripottelin lyhtyjä kasvien ja seinien väliin ja heitin pasuunakukan päälle palan hallaharsoa. Verenpisaroiden pistokkaat laitoin avonaiseen kylmälaukkuun ja nostin laukut pöydälle. Ja sitten vain kynttilät palamaan.

Valitsin aseekseni noin 12 tuntia palavat lyhtykynttilät ja muutaman ylijääneen ison lämpötuikun. Laitoin oven kiinni ja kävelin sormet ristissä sisälle. Minulla ei edelleenkään ole min-max -lämpömittaria, joten arvailujen varassa mentiin. Makuuhuoneen ikkunasta kurkin koko loppuillan, että syttyykö koko kasvihuone tuleen. En edes malttanut laittaa verhoja kiinni!

Aamulla tuo viimeisin kostautui sillä, että heräsin jo viideltä auringonnousuun. Kurkkasin heti sängystä nousematta kasvihuoneelle päin ja ainakin se oli pystyssä. Mutta seinät täysin kuurassa. Tarkistin heti ulkolämpötilan ja niinhän se lämpötila oli laskenut ihan nollan alapuolelle.

Lähdin päiväkodille, enkä uskaltanut heti mennä kurkkimaan kasvien kuntoa. Vasta tunnin päästä palatessani (kukkakaupan kautta) kävelin sisään ja huomasin, että kuura olikin enimmäkseen huurua, puolet kynttilöistä paloi edelleen ja kasvihuoneessa oli ihan selkeä lämpöero ulkoilmaan. Ja mikä tärkeintä, kaikki kasvit näyttivät olevan hengissä! Mikään kasvi ei riiputtanut lehtiään, pasuunakukat näyttivät jopa oikein pirteiltä.

Olin niin järkyttynyt tästä kaikesta, että en tullut kuvanneeksi hienoa kynttiläasetelmaani, vasta lopputuleman, kun helpotukseltani tajusin :D

Kaikki hyvin tällä kertaa!

Mainokset

Tomaattien aika

Tänä vuonna päätin tilanpuutteen vuoksi hieman oikaista. Ostin kaikki tomaatintaimet valmiina. Päädyin kuuteen eri lajikkeeseen ja innoissani jo istutin ne kaikki paikoilleen kasvihuoneeseen. Koska työ haittaa vapaa-aikaa, niin pidetään sormet ristissä, että mahdolliset yöpakkaset ei vie kaikkia mennessään.

Ensimmäinen lajike on minitomaatti ’red rubin’. Se on tiivis- ja matalakasvuinen, joten se saa paikan ruukkupöydältä kasvihuoneessa.

Seuraava lajike on kirsikkatomaatti ’black cherry’. Tomaattien väri muuttuu siis kypsyessä tummaksi, melkein suklaan väriseksi.

Kolmas lajike on perusrunkotomaatti ’goldene könig’. Se tekee keltaisia ja makeita tomaatteja.

Neljäs lajike on suosittu kirsikkatomaatti ’gardener’s delight’. Se on runsassatoinen ja voimakaskasvuinen makea punainen tomaatti.

Viides lajike on luumutomaatti ’prunus’. Se tekee punaisia tomaatteja ja on ilmeisesti hyvin taudinkestävä lajike.

Ja kuudes lajike on pastatomaatti ’roma’. Kyseisen nimen tomaatti on saanut ihan ominaisuuksiensa mukaan. Se sopii hyvin ruoanlaittoon, koska on paksumaltoinen.

Kaikenlaisia herkkuja on siis tulossa! Seuraavaksi täytyy tutkailla säätiedotuksia ja mietiskellä, milloin uskaltaisi laittaa kurkut tulille.

Kasvihuone täyttyy

Aloin vähitellen täyttää kasvihuonetta myös ihan kasveilla. Kävin viikonloppuna Kevätmessuilla Helsingissä ja sieltä tarttui mukaan muutamien siemenpussien lisäksi pelargonioiden ja verenpisaroiden pistokkaita sekä kuvassa näkyvä curry-yrtti.

Pelargonioita ostin kolme eri lajiketta: ’appleblossom’, ’dronning ingrid’ ja ’gustav’. Tietysti sekoitin ne heti toisiinsa oston jälkeen, mutta eiköhän kukinta sitten lopulta paljasta totuuden.

Verenpisaroita oli myös kolme: ’polar’, ’autunale’ (kuvassa) sekä ’millennium’. Odotan erityisesti tuon kuvassa näkyvän kasvua, kun lehdetkin ovat noin herkullisen värisiä. Kukan pitäisi olla pieni ja punainen. Toiset verenpisarat olivat väreiltään valkoinen ja lila-pinkki.

Kun järkkäilin kasvihuoneen valmiiksi, asettelin matalat hyllyt vierekkäin takaseinälle, lyhyet sivut seinää vasten, niin että niistä tuli vähän kuin tilanjakaja keskelle huonetta. Päällimmäiset tasot täytin sekalaisilla ruukuilla täyteen, suunnitelmana tehdä siihen pieni ruukkupuutarha. Näissä ruukuissa on myös nyt mainitut pelakat ja pisarat, mutta olen laittanut sinne myös siemenestä salaattia, mangoldia, pinaattia ja parsakaalia.

Tuon viimeksi mainitun kanssa kokeilen, että onnistuisiko sitä kasvattaa vähän baby-tyylisesti kasvihuoneessa, eli korjata satoa varhain esimerkiksi salaatin sekaan. Lisäksi ajattelin esikasvattaa ruukuissa kaalia ja keräsalaattia, kun sisällä ei ole vieläkään kunnolla tilaa.

Kokeilua kokeilun perään!

Auringon voima

No nyt! Aurinko paistoi yhden päivän ajan täydeltä terältä ja johan tuli kukkapenkit esiin! Facebookiin laitoinkin jo pari kuvaa, kun bongasin maasta ensimmäiset piipot, jotka ovat oletettavasti narsisseja.

Innostuksen puuskassa siivosin kasvihuoneen, kokeilin siellä vähän uutta järjestystä ja asettelin kattoon yhden aurinkokennolampun ja vähän koristeharsoa.

Tein jopa ensimmäisen ruukkuistutuksenkin, orvokkeja ja yhden jaloleinikin yhdistelin ruukkuun kasvihuoneen sisälle. En ole vielä saanut hankittua uutta lämpömittaria, joten en tiedä kuinka alas yölämmöt laskevat, mutta oletus on, ettei kovin paljoa pakkasen puolelle kuitenkaan.

Kaaripenkki piti tietysti heti syynätä elonmerkkejä etsien. Pionit, jotka siirsin viime loppukesästä penkkiin, ovat ainakin hengissä, katsotaan sitten, miten kukinnan käy.

Kevätvuohenjuuri on jo heti pirtsakkana nousemassa ylös, ei varmaan mene kauan, kun ensimmäiset kukat tulevat.

Esikoitakin näkyi heti sulan paikan tullen, samoin päivänliljoja. On se vaan hassua, mitä yksi päivä saa aikaiseksi!

Tietysti nyt tuli paremmin näkyviin myös tuhot. Kauriit ja rusakko ovat edelleen käyneet säännöllisesti pihalla. Lunta on ollut kuitenkin niin paljon, etten ole ollut huolissani. Silti sinisade on taas jyrsitty matalaksi, samoin toinen syyshortensia.

Mansikoista osa nousee terhakkaana, mutta ne terhakkaimmat on jo ehditty napsia alas. Bambuja on katkottu ja mustikanvarpuja syöty oikein urakalla.

Auringon keltaisen värin innoittamana taidankin lähteä keltaisen nauhan ostoon ja paketoida koko tontin umpeen.

Kurkun tarina


Hyvältä näyttää sittenkin! Tämä kesä jo hieman pelotteli, että näinköhän saan kurkusta mitään satoa, mutta niin ne pikkutaimet vaan yhtäkkiä lähtivät huimaan kasvuun. Mutta miten tähän on päästy?

Minulla oli jossakin tallessa kasvihuonekurkun siemeniä, mutta painotus on sanalla _tallessa_. En siis löytänyt niitä. Joten toukokuussa kauppareissulla nappasin käteeni ensimmäisen kasvihuonekurkun siemenpussin, minkä hyllyssä näin. Olin vähän epäileväinen kasvatuksen suhteen, koska olin ymmärtänyt kurkun olevan hieman vaativa kasvatettava, varsinkin kastelun suhteen. Ja siinähän minä aina mokaan. 

Laitoin muutamia siemeniä multaan ja edelleen jatkuvasta epäileväisyydestäni kertoo muun muassa se, etten ole ottanut kuvia tästä vaiheesta ollenkaan. Mutta neljä siementä iti hyvin, joten koulin ne vähän isompiin potteihin. Yksi niistä kuukahti vähän myöhemmin, joten kolme jäi edelleen kasvamaan. 

Istutin ne isohkoihin altakasteluruukkuihin, mutta koska silti epäilin kasteluni kasteluni onnistumista, niin jätin kasteluputken pois, jotta ruukussa oleva vesi ei vaan pääsisi haihtumaan mitään kautta. Siinä ne sitten olivat. Jonkin aikaa meni, eikä mitään tapahtunut. Sitten alkoi lehdet hieman suurentua. Vähän alkoi vartta kasvaa, köynnöstävään tapaan. Jopa sen verran, että piti laittaa tukinaru. 

Ja sitten alkoi tapahtua! Kurkut alkoivat kukkia. Katselin kukkia ja mietin, että enpä tullut tarkistaneeksi, että onko kurkku partenokarppinen vai ei. Varmuudeksi pölytin käsin parit ensimmäiset kukat. Odotin kuitenkin kurkkualkujen näivettymistä tai muuta vastaavaa, koska eihän tämä nyt näin helposti voi mennä!

Mutta mitä vielä!


Kukkia alkoi tulla ja tulla ja tulla! Ja jokainen alkoi samantien kehittyä kurkuksi. Ilman mitään ongelmia. Paitsi että yhtäkkiä olin omatekoisessa ongelmatilanteessa:


Milloin nämä ovat valmiita? Ja saisiko näitä syödä ennen täyttä pituutta? Kurkut olivat kivoja snack-kokoisia ja halusin jo maistaa. Kyselin facebookistakin asiaa ja sieltä näytettiin vihreää valoa. Kävin napsimassa parit valmiinnäköiset 10-15cm pitkät kurkut irti. Ja ai että oli hyviä! 

Facessa jutellessani tuli puhetta lajikkeesta, jota en tietenkään muistanut. Olinhan vain napannut jotain kokeiluun. Nyt aloin oikein pohtimaan asiaa, koska kurkut olivat tosi hyviä ja niitä tulee paljon. Haluan ensi vuonna samaa! Siemenpussia en tietenkään enää löytänyt, joten ajattelin lajikkeen jäävän mysteeriksi. Mutta sitten muistin! Ostin siemenet Prismasta, joten kuitti ostoksesta on tallessa puhelimessa. Ja siellähän se tosiaan oli.


(Kuva: nelsongarden.fi)

Siemenet olivat Nelson Gardenilta, lajike ’Picolino’. Eli kurkut ovat tarkoituksella pieniä. Voin kyllä suositella, ovat todella hyviä! Nyt vain toivotaan suotuisia ilmoja pitkälle syksyyn, niin saadaan nauttia näistä herkuista pitkään. 

Kasvihuoneen kuulumisia

Tällä hetkellä olen kyllä iloinen kasvihuoneestani. Tällaisen kesän jälkeen sato-odotukset olisivat varmaan nollassa, mutta nyt huoneen suoja on pelastanut edes jotain. 


Alkukesästä kylmät ilmat pysyivät sen verran loitolla, että kurkut eivät kuolleet vaikka kasvu olikin minimaalista. Tomaatit eivät ihan niin helposta hätkähtäneet, mutta mietin jo silloin lopputulosta, kun pölyttäjät olivat melko vähissä. 


Välillä oli parempia päiviä ja auringon vaikutus tietysti kertaantui kasvihuoneen sisällä. 


Uskaltauduin laittamaan maissit kasvamaan kasvihuoneen ulkonurkille saaveihin, paikka keräsi kuitenkin jonkin verran lämpöä. 


Tomaatit innostuivat kasvamaan, mutta paprikoilla ja kurkuilla kasvu jumitti edelleen. Kasvihuoneen sisällä olevat yrtitkin tuntuivat olevan jotenkin seis. Toin sisältä kaksi avokadon kasvatuskokeilua kasvihuoneen lämpöön ja valoon, mutta niistäkin toinen meinasi polttaa lehtensä. Ehkä olisi pitänyt karaista niitäkin ensin. 


Tomaatit kukkivat ja raakileita tuli paljon. Kurkuilla ja paprikoilla ei mitään. Yrtit alkoivat vähitellen kasvaa ja tuuheutua. 


Ja sitten yhtäkkiä homma repsahti! Tomaatit alkoivat rehottaa niin, ettei melkein läpi nähnyt. Raakileita roikkui joka paikassa ja kukkia tuli koko ajan lisää. Latvat alkoivat hipoa kattoa. Oli pakko aloittaa jo karsinta. 


Karsin alalehtiä reilulla kädellä, katkaisin latvat, siivosin valtavasti varkaita. Roskakasa kasvihuoneen lattialla oli valtava. Kottikärryllisen lehtijätettä vein kompostiin. 


Samalla huomasin, että paprikat olivat alkaneet kukkia. Nuppuja ja kukkia oli paljon. Kurkutkin olivat ottaneet kasvupyrähdyksen, niissäkin näkyi nuppuja. Pesusienikurkut kylläkin kärvistelivät edelleen. 


Ja nyt ollaan tilanteessa, että ”kesä” alkaa vähitellen loppua. Aika meinaa loppua kesken. Pihvitomaatti kasvattaa lapsosia, mutta kovin pieniä ovat vielä. 


Paprikaa on tulossa, mutta epäilen, ehtivätköhän kypsiksi asti. 

Kurkku kukkii, en tiedä miten pölytyksen kanssa käy. Sormet ristissä, että tämä on partenokarppinen lajike. 


Tomaatit ovat alkaneet punertua, sieltä saan kyllä jotain maistiaisia. 

Maissit olivat hieman ongelma. Niille oli ollut liian viileää ulkona. Vielä ei edes näkynyt tähkäpäitä. Pyysin Teknistä tukea nostamaan ne kasvihuoneeseen sisälle, jospa vielä ehtisi pelastamaan jotain. 


Kahden päivän jälkeen latvoista alkoi pilkistää ylläreitä! Toivo elää siis!


Kyllä tätä kuitenkin voi sanoa melkolailla onnistuneeksi ensimmäiseksi kasvihuonekesäksi. Ei ole tapahtunut mitään suurempia katastrofeja, jotain satoa tulee ja paljon on opittu ensi vuotta ajatellen. Olen oikein tyytyväinen :)

Tomaatit kaupasta roskikseen 

Vähän hämäävä otsikko ehkä, koska nyt voisi luulla, että komposti on saanut täytettä. Mutta ei! Maltahan mielesi. 

Tänä vuonna en ostanut tomaatinsiemeniä kaupasta, vaan ihan tomaatteja syödessäni päädyin valikoimaan lajikkeen. Tykkään eniten miniluumutomaateista ja joistakin kirsikkatomaateista, joten valitsin kaksi parhaimman makuista tomaattia ja aloin taas kokeilemaan. 


Viipaloin kahdesta eri tomaatista viipaleita, joissa oli siemenet kiinni. Laitoin ne kostean mullan päälle ja peittelin kevyesti mullalla. Ja sitten odottelin. Ajatuksenahan tässä on se, että luonnossakin se hedelmäliha on sitä siemenen ravintoa, sillä se emokasvi turvaa lapsukaisensa maailmaan lähdön. Hedelmän pudotessa maahan yleisin tapahtuma taitaa olla se, että hedelmäliha siemenen ympärillä tarjoaa sopivan kostean itämispaikan, jotta alkujuurella on hyvä paikka juurtua. Ellei tietysti tarvita vielä matkaa jonkun eläimen suoliston läpi, mutta se onkin jo sitten toinen tarina!

Ensin ei tapahtunut mitään. Sitten tapahtui jotain. 


Osa viipaleista alkoi kasvaa. Vähän eri tavalla kylläkin, mitä olin ajatellut. Jatkoin kuitenkin vielä kasvattamista ja vedellä sumuttelua, pakkohan tämä nyt oli katsoa loppuun asti. 

Ja sitten alkoikin tapahtua. 


Sieltä ne pienet ponnistavat! Viidessä viipaleessa oli elämää. Ja viidessä taas sitä vääränlaista elämää. Ainakin siis tätä kasvatuskokeilua ajatellen. Toisen tomaatin siemenet itivät, toisen ei. Enkä tietenkään muistanut, kumpi oli kumpi. 


Annoin alkujen kasvaa sirkkalehtiin asti ja ihan hitusen yli ja sitten koulin ne omiin potteihinsa. 


Nopeasti taimet kasvoivat ja vahvistuivat. Kaikki eivät selvinneet tästä pidemmälle, viisi vahvinta selvisi jatkoon. Ja yksi teki vielä yllärin, kun se alkoi kasvattaa tyven viereen vielä toista taimea. En tiedä oliko multaan tullut joku piilosiemen, mutta niin vain sieltä alkoi tomaatti kasvaa. Eli kuusi tomaattia kaiken kaikkiaan. 

Tämähän on jo ihan huipputulos minun esikasvatuksiani muistellen, viime vuonnahan kävin ihan suosiolla hakemassa taimistolta valmiit taimet. 


Mutkiakin oli matkassa, kun kevät tuli todella keikkuen, lämpötilat laahasivat ja tomaatit kärvistelivät ikkunalaudalla. Kaksi taimista alkoi käpristellä alimmaisia lehtiään ja niihin ilmestyi laikkuja. En löytänyt mitään ötököitä niistä, mutta laitoin ne varmuuden vuoksi karanteeniin, ettei kaikki menisi kerralla, jos se olisi jotain tarttuvaa. 

Jälkikäteen olen päätynyt siihen tulokseen, että nämä kaksi pioneeria ikkunalaudan eturivissä taisivat saada vähän liikaa aurinkoa ja vähän ”kärventyivät”. 


Vihdoin päästiin vaiheeseen, että pääsin karaisemaan tomaattejani ulkoilmaan. Tai ei ihan ulos kuitenkaan, vaan kasvariin, aina kun lämmöt nousivat yli kymmenen asteen. Jännityksellä seurasin lämpötiloja ja roudasin potteja edestakaisin, sisään ja ulos. Kauhean honteloilta näyttävät tuossa!


Ja lopulta, pitkällisen metsästyksen jälkeen löysin sopivat istutusastiat, joihin pääsin karaistuneet ja vahvistuneet tomaattini istuttamaan. Otsikon mukaisesti roskikseen! Olin suunnitellut hieman erilaisia astioita, mutta päädyinkin Ikean euron roskakoreihin, jotka ovat ihan nappivalinta minun tomaateilleni. 


Ja nyt ne ovat jo hervottomia puskia, jotka kukkivat, että kaipa tätä voi jo onnistumiseksi sanoa, vaikka satoa vielä hetki odotellaankin. 

Viimeinen ongelma ilmeni kasvihuoneeseen siirtyessä, kun tajusin, ettei minulla ollut hajuakaan siitä, millä tavalla näiden tomaattien on tarkoitus kasvaa. Siis, että ovatko pensastomaatteja vai runkotomaatteja. Jaoin taimet puoliksi ja nypin toisesta puolesta varkaat pois ja kasvatan runkoversioksi ja toisen puolen annan rehottaa pensaana. Katsotaan, kumpi tapa tuo enemmän satoa.