Täällä taas

(miniruusut piristävät ikkunalaudalla)

Kevään tuoksun houkuttelemana löysin tieni takaisin. Blogin statistiikan mukaan edellisestä kirjoituksesta on noin yhdeksän kuukautta aikaa. Ei siinä etteikö puutarhassa olisi tapahtunut mitään, kirjoittamiseen iski vain pieni motivaatiopula.

(kevätesikot ovat ilmestyneet taimistolle)

Vaikka aikoinaan aloitinkin tämän blogin sähköisenä ja virtuaalisena päiväkirjana, toivoin silti, että kirjoitukseni osallistuisivat puutarhakeskusteluun jollakin tavalla. Ajattelin, että olisi mukava vaihtaa ajatuksia samoista asioista pitävien kanssa tai tuoda piristystä arkeen.

(metsäkauriit käyvät edelleen vierailuilla)

Nyt, paria kuukautta vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt. Kommenttien ja kommentoijien määrä on melkein laskettavissa kahden käden sormilla koko blogin olemassaolon aikana.

(kevätaurinko on jo tullut esiin)

Aloittaessani tätä blogia puutarhablogien yhteisö ei ollut läheskään näin vilkas ja monipuolinen, kuin mitä se nyt on. Ja tämä monipuolistuminen on pelkästään hyvä asia! Mutta jotenkin odotin ja ajattelin jotain muuta. Toivoin olevani osa sitä.

(talvella on hyvä harrastaa hapanjuurileivontaa)

Oma blogini ei ole toiminut keskustelualustana tai edes kovin vilkkaasti vierailtua paikkana, mutta olen muiden kanavien kautta saanut juuri sen verran palautetta, että homma on jaksanut kiinnostaa. En ole kovin mainosmielinen tämän kanssa, enkä halua tyrkyttää, joten se tietysti vaikuttaa asiaan jonkin verran. Mutta silti, odotin vähän jotain muuta.

(talvikin on kaunis)

En haluaisi pitää pelkkää kuvablogia, koska aina välillä tulee eteen asioita, joita on vain parempi selittää, kuten alla näkyy. Lisäksi haluaisin jakaa tietoisuutta luonnonmukaisesta puutarhasta sekä ympäristön huomioonottamisesta puutarhan perustamisessa tai sen hoidossa. Mutta jos ei ole vastaanottajia, niin mitä järkeä.

(lanttua hiilloksessa paahdettuna, olipahan hyvää)

Joten, innostus ja motivaatio lopahtivat. En tietenkään lopettanut oman pihan kuopimista, mutta olen jakanut vilauksia siitä melkein ainoastaan Instagramissa. Sanottavaa ei ole ollut. Useasti tämä on kyllä pyörinyt mielessä. Olen pyöritellyt mielessäni koko blogin lopettamista, mutta siihen en pysty, ihan omien muistijälkien vuoksi.

(syksyn värit ilahduttavat aina)

Joten täällä ollaan taas. Blogi on ainakin omannäköiseni, erilainen ja ehkä hiukan hupsu.

(puutarhaan sisältyy muitakin värejä, kuin vihreää)

En aio edelleenkään muuttaa tätä välineurheiluksi, kuvat eivät ole käsiteltyjä tai blogin jokainen bitti oikealla kohdalla. Joten taitaa olla, etten jatkossakaan houkuta tänne yhtään sen enempää lukijoita kuin tähänkään asti. Mutta olen ihan sinut sen kanssa. Tauko teki terää.

(syksy oli värikäs)

Tämä vuosi on Taimimaailman kymmenes vuosi. Tarkoitukseni oli osallistua Avoimiin puutarhoihin, mutta katsotaan miten lapsiperhearki antaa aikatauluiltaan myöden.

Aurinkoista ja kasvurikasta puutarhavuotta kaikille!

Advertisement

Kolme kylmää aamua

Kolmena aamuna olen palellut. Kolmena päivänä en ole meinannut lämmetä. En haluaisi myöntää, mutta kaipa se on käännettävä katseet syksyyn päin. Kotona suunniteltiin jo lämmityskauden aloittamista. 

Lähialueen pihlajat pullottavat marjoja, mutta puiden lehdet ovat vielä vihreitä. Oman pihan lehtikuusessa näkyi yksi oksa, jossa neulaset olivat muuttuneet keltaisiksi. 

Lumipalloheisi on muuttumassa syksyiseksi. Se selvisi melko hyvin viime vuotisesta kirvahyökkäyksestä, tämä kesä oli muutamaa käpristynyttä lehtirykelmää lukuunottamatta normaali. 

Orapihlajassakin on väriä jo marjojen puolesta, mutta lehdet sinnittelevät vielä. Enpä ole saanut vieläkään kyseistä aitaa kaadettua pois. 

Pensashanhikit kukkivat runsaasti. Taisivat tykätä, kun hieman leikkelin ja karsin niitä. 

Enempää en ole kärsinyt kulkea pihalla etsimässä syksyn merkkejä, koska pidän vielä hetken aikaa kesän mielikuvasta kiinni. Tänä vuonna on puutarhuroinnissa aika erikoinen fiilis tässä vaiheessa vuotta, kun syksy haisee ilmassa, mutta kasvihuoneessa on edelleen satokausi käynnissä. Mutta sielläkin on havaittavissa pieniä merkkejä muutoksesta. Aamuisin huomaan kattoon kertyneen kosteutta, joka ei lähde ihan helposti edes tuulettamalla pois. Pari kurkkua jo ehti homehtua, ennenkuin huomasin asiaa, mutta nyt tilanne on korjattu. 

Muutosten syksy edessä, töihin paluu tiedossa, joten ensi kesänä saa taas puutarha-aikaa keksiä sieltä sun täältä. Kuka keksi innostua puutarhuroinnista ruuhkavuosina!

Auringon ansiota

Jee! Puutarhasta kuuluu iloisia uutisia! Sen lisäksi, että valkovuokot, skillat, esikot ja muut ovat heränneet talviunilta, niin muitakin ilahduttavia asioita on tullut esiin. 

Facebookissa Taimimaailmaa seuraavat huomasivatkin jo tänään, että miniruusuja on selvinnyt hengissä, lehtiä ja uutta kasvua pukkaa hurjaa vauhtia. Mutta sitten huomasin erään oikein ilahduttavan asian: molempien kärhöjen juurella vaikuttaisi olevan elämää! Viime viikon pettymyksen jälkeen en kuitenkaan luopunut toivosta, vaan heitin juurille vettä ja onneksi taivaalta sitä tuli vielä useasti lisää. Näinköhän se on auttanut ja taimet ovat virkistyneet. Sormet ainakin ristissä, että näin olisi. 

Harmillisesti silti kummankaan villiviinin juurella tai oksistossa ei näy elämää. Japaninkelasköynnös ei myöskään näytä elonmerkkejä, muuuutta jos oikein toiveikkaalla silmällä oksia katselee, niin ehkä pari silmua näytti vähän enemmän turvonneilta, kuin ennen…

Kaikenlaisia pieniä onnistumisia pukkaa maasta esiin. Karussa kivikossa talven maanneet mehitähdet ovat ilmeisesti hengissä, siirrettyjä jalopähkämöitä pukkaa esiin, pikkusydäntä näkyy parissa paikassa, akileijoja on hengissä ja viime keväänä kunnostetussa kukkapenkissä on nousussa useita semmoisia taimennäköisiä asioita, joista en ihan ihan muista, mitä kaikkea ne ovat :D 

Hyötytarhan puolella ruohosipuli ja oregano ovat heränneet, viinimarjat puskevat lehteä, karviaiset näyttäisivät olevan hengissä ja raparperi nousee uskollisesti maasta. Köynnöspinaatti on lähtenyt hyvään kasvuun talvehdittuaan ruukussa talvihaudassa ja nyt pitäisikin miettiä sille vakituinen paikka, johon saisi sille tuen laitettua. 

Ei se kaikki ahertaminen viime kesänä mennyt siis hukkaan, kyllä tästä vielä kukkiva puutarha saadaan aikaiseksi. 

Silmuja!

  
Leudot ilmat ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä. Kevät etenee! Lumipalloheisissä on silmuja, samoin syreenissä ja erityisesti atsaleassa! Tuon viimeksi mainitun silmut ovat ihan aukeamispisteessä olevan näköisiä. Ihan näin aikaisin sen ei minun muistaakseni pitänyt kukkia. Täytyykin heti tarkistaa tämän lajikkeen tarkemmat tiedot. Ja huomenna täytyy tarkistaa koreanihmepensas, sen unohdin innostuksissani tänään kokonaan!

Köynnökset kuriin

Keväällä ostin kaksi köynnöshortensiaa isoihin ruukkuihin terassille, kun iski sisustusvimma. Vasta oston jälkeen kävi ilmi (taas kerran…), että tämä olisikin semmoinen laji, joka vaatii pitkän juurtumisen, ennenkuin se suostuu lähtemään kasvamaan. Noh, ei mennyt taas ihan putkeen. Tällä kertaa kuitenkin ihan positiivisessa mielessä! Nämä meitin köynnökset rehottaa täällä niin hurjasti, että nyt täytyy tehdä rajoittavia toimenpiteitä.

Köynnökset ovat tehneet uutta vartta niistä vanhoista mitä siinä olikin ja sitten puskeneet uusia alkuja myös mullan pinnasta. Ajattelin vääntää kanaverkosta kehikon siihen varren ympärille, jota pitkin köynnös voi kiivetä terassin yläpalkkiin, jossa se voi rauhassa rehottaa. Kehikko siksi, että jos päästän tässä vaiheessa ne kiipeämään viereistä tolppaa pitkin ylös, niin terassivalot peittyvät. Ja siihen kehikkoon voi myös ripustaa talvivaloja. Sitäkin aikaa on jo mietittävä, huh.

Kesäkuu

Sieltä se sitten tuli. Kesäkuu. Tästä se kesä nyt sitten virallisesti alkoi. Puutarhassahan on päässyt jo möyrimään pidemmän aikaa, kiitos lämpimän ja eräällä tavalla aikaisen kevään. Silti jotenkin meinasi välillä tuntua, että on kiire! Kiire saada äkkiä kaikki kasvamaan ja valmiiksi. En tiedä mistä se oikein tuli. Viime viikonloppuna sitten oikeastaan vasta tajusin, että eihän tässä mitään hätää ole. Kesä on vasta alussa.

Sadetta ja aurinkoa on tullut sopivassa suhteessa, vaikka nuo muutamat viileät päivät olisi voineet jäädä pois välistä. Puutarha näyttää kukoistavan ja sato on lähtenyt mukavasti kasvamaan. Papua näyttää tylevan ja herneet ovat lähteneet hyvään kasvuun. Raparperi on taas jättimäinen itsensä. Yrttipenkki on jo valmis, hieman oiottuna. Kaupasta ostettuna siis. Laitoin siis siemenestä ainoastaan salaatit; basilika, persilja, viinisuolaheinä, sitruunamelissa ja tilli on kaupan yrttihyllystä. Oregano ja ruohosipuli kasvavat ihan omaa tahtiaan.

Daaliat näyttävät kasvavan ihan mainiosti ainakin tähän asti, lukinliljakin on ottanut spurtin. Sitten en ole varma laitoinko niihin ruukkuihin jotain siemenestä vai onko mullan pinta ”saastunut” voikukkahöytylästä. Ainakin yhden ruukun pinnalla olin näkevinäni sirkkalehtiä jostain mustista siemenistä. Se on hassua miten nopeasti tuommoiset asiat voi unohtaa…

Pionit ovat myös hyvässä vaiheessa, molemmissa kaunottarissa on reilusti nuppuja. Muutenkin vaikuttaa siltä, että muutamissa muissakin perennoissa (loistosalvia, keijunkukka…) on tapahtunut ”vakiintuminen” eli ne ovat kunnolla löytäneet paikkansa ja muotoutuneet kunnon perennapuskiksi, jotka peittävät oman tilansa hyvin. Tämähän alkaa siis sujua!

Jääkaapin tyhjennystä

Vähän on jo hommiakin päästy tekemään. Olin suunnitellut joitakin kylvöjä tähän toukokuulle (peruna ainakin), mutta aika on ollut tiukilla ja ilmat eivät aivan ole olleet sitä mitä luulisi. Joten kun siivoilin jääkaappia, tein pikaisia ratkaisuja. Jostain ruoanlaitosta oli kaappiin jäänyt kaupasta ostetut viinisuolaheinän ja persiljan ruukkutaimet. Puoliksi käytetyt siis. Lykkäsin ne ohimennen yrttilavaan ja toivotin onnea. Lisäksi kaivoin jonkun yleisperunapussin pohjat esiin, hetken mietiskelin, kun itämistä oli jo nähtävissä eikä tavara ollut ihan priimaa, mutta heitin maahan. Tai siis laatikkoon. Kokeilevaa puutarhurointiahan tämä onkin… Voi olla, että ne mätänevät suoraan sinne mullan sekaan, mutta kyllähän tässä ehtii vielä uusintakylvönkin tehdä kesän mittaan.

Ruukkuistutuksissa ei vielä ole elämää näkyvillä, mutta onhan tässä nyt vähän viileämpää ollutkin. Jospa nyt sitten ensi viikolla, kun on reilusti lämpimämpiä säitä ennustettu. Siihen luottaen aion nyt myös tehdä muitakin kylvöjä, varmaan pavut ja herneet ainakin voisi laittaa. Pääsee Ihmistaimikin hommiin. Ja niitä kesäkukkien pistokkaita voisi uskaltaa myös istuttaa, vaikka en niitä ole mitenkään kummemmin ehtinyt ”karaista”. Lumihiutaleet yrittävät kovasti kukkia jo, olen vain kärsivällisesti katkonut kukat pois. Siitähän on seurannut sopivaa haaroittumista, vaikka eiväthän nämä nyt mitään runsaita ole.

Puutarhakin on noin yleisesti herännyt ja kukkiikin jo hieman. Pikkutalviot ovat levinneet kiitettävästi ja pitävät melko hyvin rikkaruohot kurissa. Voikukkia löytyy kyllä silti jonkin verran, mutta näin keväällä niitä on helppo poimia pehmeästä maasta juurineen ylös. Tulikellukka on myös ihan siinä hilkulla, että se aloittaa kukintansa ihan pian. Särkynyt sydän kukkii jo ja tulppaanitkin ovat vihdoin pääsemässä vauhtiin. Ensin jo näytti siltä, ettei mikään niistä tee nuppua, mutta onneksi kuitenkin muutama. Kolme kirjopikarilijaa kukkii kauniisti, muistaakseni laitoin niitä kyllä hieman enemmän maahan…

Hyvältä siis vaikuttaa, kyllä tästä vielä hyvä puutarhakesä saadaan!

Huonekasvien herätys

Tässä ennen kun laitoin siemenet kasvuun, niin piti siivota huonekasvit ja herätellä ne kevääseen. Siivosin pintamullat ja leikkasin kuihtuneita lehtiä pois, otin pistokkaita ja siirsin kasveja vielä lähemmäs valoa.

Viime kesänä ostelin alennuksesta muutamia kalloja, jotka olivat terassilla koko kesän. Talven tullen ne kuihtuivat, mutta jätin ne horrostamaan, koska siinä mukulassahan voi vielä olla kasvuvoimaa. Oli ehkä parempikin niin, koska niiden siistinä pitäminen talvisessa huoneilmassa on minulle ainakin ponnistus. Ne kuihtuvat ja riiputtavat lehtiään liiallisessa lämmössä ja kärsivät vähäisestä valosta. Ja niinpä niin, tässä helmikuun aikana kahdesta ruukusta rupesi nousemaan vihreää kasvua! Hyvin ovat siis selvinneet ja nyt pääsivät taas normikastelun piiriin.

Näiden kallojen ja niiden edellisten (kevätmessuilta ostettujen) kanssa on jännitystä ilmassa kukinnan kanssa. Kevätmessuostokset kun eivät olleet sitä mitä piti, ihan vääriä värejä kukkivat. Vaikka siis kiva, että kukkivat. Nämä tarjousvehkat olivat väriltään hempeää vaaleanpunaista ostettaessa, katsotaan onko väri pysynyt samana. Eikös näissäkin voi väriin vaikuttaa mullan happamuus ja muut vastaavat tilanteet? Kaikki nämä kyllä pääsevät taas terassikukiksi, kun ilmat lämpiävät.

Palmuvehkat työntelevät uusia lehtivarsia ja kiinanruusu näyttää hyvinvoivalta. Sitä leikkasinkin hieman rajummin, yritän saada sen muotoa vähän tasapainoisemmaksi. Terassilla se pääsee sitten varmasti taas hyvään kasvuun. Yksi harmillinen takaisku kuitenkin on talven aikana käynyt: lukinliljan mukula oli mädäntynyt ja maatunut pois. Se varmaan ehti olla syksyllä liian pitkään ulkona. Täytyy katsoa, jos löytäisin uuden sipulin, tykkäsin tästä kukasta paljon.

Joulu on jo ovella… (18/19/20/21/22)

Kaksi yötä enää. Ja sitten voi syödä navan täyteen herkkuja ja loikoilla pitkällään, kun on ähky, kuunnella koko päivän joululauluja, lahjoa kanssaloikoilijoita ja nauttia ihan julistetusta rauhasta. Nyt minäkin olen jo lomalla ja hetken on saanut hengähtää. Pari päivää siinä meni, että tämä loppumaisillaan oleva viikko nollaantui. Mutta nyt taas ruodussa ja koneiden ääressä!

Huonekasvit on tänä talvena jotenkin kummasti voimissaan. Varmaan se terassikesä teki hyvää itse kullekin! Kiinanruusu kukkii taas, joulukaktus aloittaa ja tuo yksi palmu ja se toinen, jonka nimeä en muista, työntävät uusia lehtiä harva se viikko. Vaikka tuo (jätti)palmu ei kyllä ulkona ollutkaan, on sen verran iso kantaa. Voisikohan siihen vaikuttaa myös kasteluvesi, kastelin huonekasvejakin aika paljon sadevedellä.

Ensi kesää ja tietysti nyt ensin tulevaa kevättäkin on jo tullut mietittyä. Ajattelin tutustua muutamiin puutarhoihin lähialueellani, jotka ovat siis ihan julkisia. Helsingin talvipuutarha yhtenä ja sitten Ainolan puutarha Järvenpäässä. Gardeniakin voisi olla mielenkiintoinen kohde. Nämä nyt ainakin ensiksi. Ja sitten tietysti keväällä korkataan kausi Kevätmessuilla!

Kun katselee taaksepäin tätäkin joulukalenteria, niin voi huomata pientä yhdenmukaisuutta näissä epäonnistumisissa. Veikkaan, että mulla on pieni lannoiteongelma joidenkin kasvien kanssa. Erityisesti esikasvatettavien kukkien ja ruukkupuutarhan kanssa. Joten ensi kesänä on kiinnitettävä tähän asiaan huomiota. Tietysti uusi kompostimulta vaikuttaa asiaan. Ja ensi kesänä alkaa uusi aika puutarhakoristeiden osalta! Hahaa, uusi aika tosiaan! Mutta sitäpäs en vielä paljastakaan, että mitä se pitää sisällään.

Vielä kaksi päivää kalenteria jäljellä, varmaan tulee käytyä vähän läpi, mitä ensi kesälle on jo tässä vaiheessa valikoitunut kasvatettavaksi.

Vihreää!

Olen keskittynyt niin tiukasti kevään puhkeamiseen seuraamalla yksittäisiä puiden lehtiä tai maasta nousevia kukkia, että melkein jäi näkemättä se suuri kuva! :D Yhtäkkiä vaan huomasin ja tajusin, että joka puolella on vihreää. Ruoho on kasvanut pientareilla jo niin, että se varmaan leikataan jo kohta ensimmäisen kerran. Ja lehdet ovat puhjenneet puihin niin, että ne toimivat jo näkösuojina. Lisäksi kaikki muu kasvillisuus siltä väliltä on – joko arvaat – vihreää! :D Maisemat näyttävät jo ihan erilaisilta, mutta hyviltä tietenkin.

Puutarhassakin tulppaanit kukkivat ahkerasti, pionissä näkyy jo nuppuja, tulikellukka avaa ihan kohta ekat kukat ja ruukkuistutuksissakin näkyy elämää: lukinlilja on lähtenyt kasvuun, daalia on noussut jo mullasta, tuoksupielus on itänyt hyvin ja jaloleinikit ovat nousemassa esiin (sormet ristissä…). Ainoastaan kaunopunahattu pysyttelee vielä piilossa. Ja koreatörmäkukat eivät ole edistyneet.

Kasvimaaltakin saa jo satoa: yrttipuoli tuottaa jo makuja ja raparperi on tietysti jo korjattavissa. Ainoastaan herneitä ja papuja olen ihmetellyt. Luulin niiden itävän aika nopeastikin, mutta vasta pari herneenvartta on noussut esiin ja papuja ei yhtään. Asia kummeksutti jonkin aikaa, kunnes eräänä päivänä näin harakan tonkivan niitä nokkaansa. Perhana! Täytyy lisätä siemeniä ja suojata ne verkolla. Retiisit ovat todella nopeita, ei mene kauaa ensimmäiseen satoon. Varmaan ehdin laittaa toisenkin satsin tulemaan :)