Kasvihuoneen kuulumisia

Tällä hetkellä olen kyllä iloinen kasvihuoneestani. Tällaisen kesän jälkeen sato-odotukset olisivat varmaan nollassa, mutta nyt huoneen suoja on pelastanut edes jotain. 


Alkukesästä kylmät ilmat pysyivät sen verran loitolla, että kurkut eivät kuolleet vaikka kasvu olikin minimaalista. Tomaatit eivät ihan niin helposta hätkähtäneet, mutta mietin jo silloin lopputulosta, kun pölyttäjät olivat melko vähissä. 


Välillä oli parempia päiviä ja auringon vaikutus tietysti kertaantui kasvihuoneen sisällä. 


Uskaltauduin laittamaan maissit kasvamaan kasvihuoneen ulkonurkille saaveihin, paikka keräsi kuitenkin jonkin verran lämpöä. 


Tomaatit innostuivat kasvamaan, mutta paprikoilla ja kurkuilla kasvu jumitti edelleen. Kasvihuoneen sisällä olevat yrtitkin tuntuivat olevan jotenkin seis. Toin sisältä kaksi avokadon kasvatuskokeilua kasvihuoneen lämpöön ja valoon, mutta niistäkin toinen meinasi polttaa lehtensä. Ehkä olisi pitänyt karaista niitäkin ensin. 


Tomaatit kukkivat ja raakileita tuli paljon. Kurkuilla ja paprikoilla ei mitään. Yrtit alkoivat vähitellen kasvaa ja tuuheutua. 


Ja sitten yhtäkkiä homma repsahti! Tomaatit alkoivat rehottaa niin, ettei melkein läpi nähnyt. Raakileita roikkui joka paikassa ja kukkia tuli koko ajan lisää. Latvat alkoivat hipoa kattoa. Oli pakko aloittaa jo karsinta. 


Karsin alalehtiä reilulla kädellä, katkaisin latvat, siivosin valtavasti varkaita. Roskakasa kasvihuoneen lattialla oli valtava. Kottikärryllisen lehtijätettä vein kompostiin. 


Samalla huomasin, että paprikat olivat alkaneet kukkia. Nuppuja ja kukkia oli paljon. Kurkutkin olivat ottaneet kasvupyrähdyksen, niissäkin näkyi nuppuja. Pesusienikurkut kylläkin kärvistelivät edelleen. 


Ja nyt ollaan tilanteessa, että ”kesä” alkaa vähitellen loppua. Aika meinaa loppua kesken. Pihvitomaatti kasvattaa lapsosia, mutta kovin pieniä ovat vielä. 


Paprikaa on tulossa, mutta epäilen, ehtivätköhän kypsiksi asti. 

Kurkku kukkii, en tiedä miten pölytyksen kanssa käy. Sormet ristissä, että tämä on partenokarppinen lajike. 


Tomaatit ovat alkaneet punertua, sieltä saan kyllä jotain maistiaisia. 

Maissit olivat hieman ongelma. Niille oli ollut liian viileää ulkona. Vielä ei edes näkynyt tähkäpäitä. Pyysin Teknistä tukea nostamaan ne kasvihuoneeseen sisälle, jospa vielä ehtisi pelastamaan jotain. 


Kahden päivän jälkeen latvoista alkoi pilkistää ylläreitä! Toivo elää siis!


Kyllä tätä kuitenkin voi sanoa melkolailla onnistuneeksi ensimmäiseksi kasvihuonekesäksi. Ei ole tapahtunut mitään suurempia katastrofeja, jotain satoa tulee ja paljon on opittu ensi vuotta ajatellen. Olen oikein tyytyväinen :)

Lumen alta paljastuu…

 

Aurinkoinen sää sai taas viherpeukalot syyhyämään ja pakko oli mennä kameran kanssa pihalle tiirailemaan, että mitä sieltä sulaneen lumen alta on paljastunut tähän mennessä. Ihan ensimmäiseksi tarkistin jouluruusun, kun sen aika on oikeastaan nyt. Ja niinhän siellä nuppuja olikin. Nyt pitää muistaa käydä päivittäin kurkkimassa aukeamisen varalta!

Muutakin elämää oli näkyvissä: tulppaanien alkuja näkyi siellä täällä, mutta ihme kyllä krookusten ei. Punainen keijunkukka oli jo aloittanut uusien lehtien värkkäämisen ja hortensian varressa olin taas (optimistisesti) näkevinäni silmuja. Köynnöshortensiassakin näkyi muutamat uudet lehdet vaikka en ole niitä ruukkuja koko talven aikana kastellut. Mansikat näyttivät eläväisiltä ja hämmentävää kyllä, viinisuolaheinä oli paljastunut lumen alta vihreänä. Se näytti aivan valmiilta uuteen kasvukauteen. Jälleen kerran levinneestä oreganosta en sitten sanokaan mitään…

Olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni laittaa koko kukkatarhan alueelle leviämään ikivihreitä pikkutalviota ja murattia. Lumen jälkeen piha ei näytä yhtään niin ankealta, kun valkoisen jälkeen seuraava väri on heti vihreä. Puksipuutkin ovat taas mukavasti selvinneet talvesta ja vihertävät niin kivasti kukkapenkin reunassa. 

Taimimaailman venetsialaiset

image

Elokuu on mennyt ohi hurjaa vauhtia sateisten päivien seuratessa toisiaan. Nyt ei ole paljoa ollut tekemistä puutarhassa, on vain nautittu kukkivista daalioista ja kesäkurpitsan sadosta, muun muassa. Mutta nyt se sitten taitaa jo ihan kalenterinkin mukaan olla ohi. Kesä siis. Huomenna alkaa syyskuu.

Tänä viikonloppuna on jo hieman laitettu terassia kasaan, ei siellä enää samalla tavalla tule istuttua, kuin vielä vaikka parikin viikkoa sitten. Kynttilöitä kaivoin jo vähän esiin ja vähän syksyisiä tunnelmavalojakin tuli asenneltua. Tein risuista, pihlajanmarjoista ja pienistä ulkovaloista vähän asetelmaa pimeneviin iltoihin ja kirpeisiin syyspäiviin.

Vähitellen siirtelin myös ulkona kesää viettäneitä huonekasveja sisälle. Niitäpä olikin enemmän kuin ulos mennessä. Kiinanruusun pistokkaat ovat lähteneet hyvään kasvuun, yksi nuppukin on näkyvissä. Ja anopinhammas sekä joulukaktus ovat kasvattaneet itseään oikein hyvin.

Nyt sitten vähitellen täytyy ryhtyä puutarhan syyssiivoukseen. Nyt olen pitänyt huolta siementävistä kasveista, että eivät ihan liikaa leviämään. Viimeisiä perunoitakin on vielä nostamatta. Ja syyssipulit pitää laittaa harkintaan. Siis että ostaako vaiko eikö. Kaipa sitä jotain…

Kasvukausi käytössä

20140713-144418-53058625.jpg

Suomessahan kasvukausi on noin karkeasti huhtikuusta lokakuuhun. Hyvin karkeasti. Huhtikuussa on esikasvatusta ja huonekasvit virkistyvät. Tätähän tapahtuu jo maaliskuunkin puolella, mutta varsinaisesti valoa on riittävästi kasvuun huhtikuusta eteenpäin. Ja lokakuuhun asti kukat kukkivat ja myöhäisintä satoa voi korjata. Sitten iskee routa. Näin siis suotuisimmassa tilanteessa. Periaatteessa siis tämän aikavälin sisällä voi tehdä mitä vaan kasvattamiseen, kukkiin ja puutarhaan liittyen. Kasvukauden alussa vain pitää muistaa maan lämpeneminen ja lopussa roudan vaikutus juurtumiseen.

Minä olen puutarhuroinnissani jonkin verran seuraillut suosituksia istutusajankohdista, mutta pääasiassa pidän sääntönä sitä, että milloin vaan kasvukauden aikana voi istuttaa, kunhan kasvi ehtii juurtua hyvin ennen routaa. Tämä koskee siis niin puita, pensaita kuin perennojakin. Tänä vuonna näyttää siltä, että tätä sääntöä tulee noudatettua loppuun asti.

Sain nimittäin uusia taimia. Lyhtykoison pihalle ja anopinhampaan sisälle. Voi olla, että taimikassissa on vielä jotain muutakin, en vain nyt muista sitä. Lisäksi aikomuksenani on laittaa vielä porkkanaa kasvulaatikkoon. Ja perjantaina istutin uuden satsin mangoldia tulemaan. Kaikki kasvuvoima käyttöön!

Kalenteriluukut 10.-14. (no huh huh!)

Lakki by niini

Juu. Onpahan ollut vilinää ja vilskettä, vaikka ei ole tonttuja näkynyt mailla eikä halmeilla. Tietoliikenneongelmien, sähkökatkon ja loppuviikon koulukiireiden jälkeen ennätän koneelle vasta nyt. Joten kalenteri on ollut vailla huomiota ja tänään aion niputtaa tähän kirjoitukseen monen päivän asiat. Jos joulukalenterikilpailumielessä kommentoi tähän kirjoitukseen, niin silloin saa viisi arpalippua joulupäivän kisaan.

Vaikka en ole ehtinyt fyysisesti koneelle, niin aivot käyvät ylikierroksilla ja ehtivät kuitenkin miettiä monenmoisia asioita (joskus jopa jotain tärkeääkin). Siiloin kymmenes päivä, kun kirjoitukseni hävisi jonnekin bittiavaruuteen, olin mietiskellyt jaloleinikkejä. Niitä, joita olen ainakin kolme kertaa yrittänyt mukuloista kasvattaa, joka kerta epäonnistuen. Saan niihin lehtiä kasvamaan, mutta sitten kaikki toiminta taas pysähtyy ja siihen se jää. Olen aina niitä ostaessani kysynyt niiden kasvatuksesta ja kukaan ei kertaakaan ole maininnut mitään esikasvatuksesta, mutta alan epäillä, että ongelma on siinä. Vielä on pohdinnan alla, että jaksanko yrittää vielä kerran ensi keväänä?

Esikasvatuksesta tuli mieleen hyötyköynnökset, kuten vaikka pavut. Olen ymmärtänyt niiden kasvatuksen olevan kovinkin helppoa, mutta enpä vaan ole saanut vielä papuja pöytään. Ruusupapu kyllä kukkii ja onnistuu, vaikka en tekisi sille yhtään mitään! Herneetkin ovat onnistuneet, mutta pavut antavat vielä odottaa itseään.

Minun puutarhuroinnissani on kyllä jokin yhteneväinen tekijä kaikkien näiden epäonnistumisien kanssa, koska saan kasvun kyllä alkuun, mutta sitten homma tössähtää. Olenkohan jotenkin liian innokas ja aloitan kasvatuksen liian aikaisin ja sitten ravinteet tms. ei riitä tarpeeksi pitkälle?

Kesäkukillehan pitäisi myös muistaa antaa paljon ravinteita kesän aikana, jotta ne jaksaisivat loistaa koko kasvukauden. Olen kasvatellut kaikenlaisia kesäkukkia, mutta pidän erityisesti yksivuotisista köynnöksistä, koska niiden avulla pitäisi saada helposti näyttävää runsautta, jota voi vaihdella mielen mukaan vuosittain. Ainoa ongelma on vain siinä, että minun näyttävä runsaus on aina se yksi varsi, joka kiipeilee siinä tuessa. Ei kovin runsasta, sanoisin.

Runsaus kiipeilee ihan väärissä paikoissa: yritin kasvattaa piha-altaan ympärille sopivasti reunuskasvustoa, joka kivasti peittäisi altaan reunat ja saisi aikaan semmoisen luonnonlampi-vaikutelman. Joo, kasvatus on ihan hyvin onnistunut, välillä vähän liikaakin. Niin paljon, että esimerkiksi pikkutalvio roikottaa varsiaan vedessä ja sitten varistaa lehtensä pohjalle, jolloin lammessa alkaa ravinteet lisääntyä ja veden kirkkaus kärsii siitä. Toisaalta, sammakot tuntuivat tykkäävän siitä vähän sameammasta vedestä ja nehän tietysti toivat lisää luonto-efektiä puutarhaan. Viime kesänä kasvatin lammessa vesihyasinttia, jonka piti pitää ravinteet kurissa. Noh, ei se ihan niin hyvin toiminut ja mietinkin, että olikohan se vesi sille vähän liian kylmää. Lumme kyllä kukki ihanalla valkoisella kukallaan!

Viime keväänä en saanut yhtä uljasta tulppaaniloistoa, jonka olen onnistunut kasvattamaan aiempina vuosina, tuhoyrityksistä huolimatta. Minähän siirtelin niitä kyllä edellisenä syksynä, varmaan olivat raukat kärsineet siitä. Tai sitten joku oli ehtinyt syödä ne. Loukkuihin ei jäänyt todisteita… Nyt olen taas laittanut uusia sipuleita maahan, toivon, että ne nousevat täyttämään maan! Uusia värejäkin on luvassa, muun muassa se kaipailemani oranssi.

Uusi kasvukausi on alkanut

Ruusu by niini

Tästä se lähtee!

Nyt on laitettu siemeniä esikasvatukseen ja valittu yrttejä, jotka jatkossa koristavat keittiötä. Laitoin siemeniä aika reippaasti tulemaan, koska osa oli ”vanhentuneita”, niin tällä varmistan, että saan edes muutaman niistä itämään :D

Laitoin nyt aluksi kesäkukkia sekä vihanneksia ja huhtikuussa vielä muutamia hyötykasveja, jotka eivät saisi sisällä kasvaa liian honteloiksi ennen ulkoistutusta. Voi olla, että vähän liioittelin muutamien siemenien määrässä, mutta sittenpähän voin jakaa ylimääräisiä taimia eteenpäin :)

Nyt meinattiin jo kaivaa pihapolkua esiin, mutta yöpakkaset ovat vielä niin kovia, etten halunnut altistaa polun vieressä olevia kasveja raa’alle ilmalle. Pysykööt vielä ainakin viikon lumen alla suojassa. Vähän jännittää, että onko joku pitkähampainen löytänyt uudelleensijoittamani kukkasipulit… Tai olenko itse löytänyt ne kaikki ja mistä kaikkialta niitä putkahtaa esiin :D Toisaalta, se onkin aika hauskaa puuhaa lumien lähdettyä seurailla, mistä ja mitä mullan alta löytyy :) Sitä odotellessa!