Kasvimaalla tapahtuu

Ensimmäiset sirkkalehdet ovat nousseet mullasta. Retiisi taisi olla ensimmäinen, joka ponnisti pintaan ja pinaatti heti seuraava. Herneestä näkyy jo pullistuneita siemeniä, mutta vihreää ei näy vasta, kuin kasvihuoneessa olevissa. Kasvihuoneeseen laitoin tulemaan myös papua amppeliin sekä ruukkuun, johon tulee myös kurkkua myöhemmin. Kasvihuoneessa eniten vihertää kukat, joita laitoin siemenestä tulemaan. Pelargonit siirsin myös sisältä jo sinne, ne työntää myös uutta lehteä kovasti.

Retiisi kurottelee jo ylös

Tomaatteja kaipailisin jo kovasti. En ole vielä ostanut taimia, mutta sorruin ostamaan Moneymakerin siemeniä. Ja tietysti olen laittanut jo multaan saamani jättitomaatin siemenet, lajikkeesta en tiedä sen enempää. Yrttipenkki on tullut siivottua, siellä on jo kasvu hyvässä vauhdissa. Oregano tuuhenee vuosi vuodelta, sitä täytyy alkaa kohta jo jakamaan. Minttu on myös pysynyt hyvin aisoissa, sille riittää, kun vähän rajoittaa rönsyilyä. Ainoa huolenaihe yrttipenkin suhteen on se, että ruohosipuli näyttää taantuneen jotenkin. Se ei nouse ylös läheskään niin vahvana, kuin aikaisempina vuosina. Onneksi laitoin sitä myös siemenestä tulemaan, niin voin siitä lisätä sitten syksyllä penkkiin, jos tarve on.

Auringonkukkaa pukkaa

Muuten kasvimaalla on vielä aika rauhallista. Tälle vappuviikollekin on luvattu nyt sen verran viileitä ilmoja, etten aio tehdä mitään sen kummempaa. Kasvihuoneeseen olen kyllä laittanut yhtä ja toista jo kasvamaan ja sieltä sitten siirtelen pihalle sitä mukaa, kun ilmat lämpenevät. Ensikertalaisiakin on päässyt joukkoon: maustekirveli ja kurkkuyrtti. Roomankuminaakin on tarkoitus yrittää.

Kukkasekoitus ruukussa

Ihan hirmuisia tapahtumia ei siis tällä kertaa, mutta koko ajan kuitenkin jotain pientä. Kevät etenee tasaisesti eteenpäin.

Advertisement

Täällä taas

(miniruusut piristävät ikkunalaudalla)

Kevään tuoksun houkuttelemana löysin tieni takaisin. Blogin statistiikan mukaan edellisestä kirjoituksesta on noin yhdeksän kuukautta aikaa. Ei siinä etteikö puutarhassa olisi tapahtunut mitään, kirjoittamiseen iski vain pieni motivaatiopula.

(kevätesikot ovat ilmestyneet taimistolle)

Vaikka aikoinaan aloitinkin tämän blogin sähköisenä ja virtuaalisena päiväkirjana, toivoin silti, että kirjoitukseni osallistuisivat puutarhakeskusteluun jollakin tavalla. Ajattelin, että olisi mukava vaihtaa ajatuksia samoista asioista pitävien kanssa tai tuoda piristystä arkeen.

(metsäkauriit käyvät edelleen vierailuilla)

Nyt, paria kuukautta vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt. Kommenttien ja kommentoijien määrä on melkein laskettavissa kahden käden sormilla koko blogin olemassaolon aikana.

(kevätaurinko on jo tullut esiin)

Aloittaessani tätä blogia puutarhablogien yhteisö ei ollut läheskään näin vilkas ja monipuolinen, kuin mitä se nyt on. Ja tämä monipuolistuminen on pelkästään hyvä asia! Mutta jotenkin odotin ja ajattelin jotain muuta. Toivoin olevani osa sitä.

(talvella on hyvä harrastaa hapanjuurileivontaa)

Oma blogini ei ole toiminut keskustelualustana tai edes kovin vilkkaasti vierailtua paikkana, mutta olen muiden kanavien kautta saanut juuri sen verran palautetta, että homma on jaksanut kiinnostaa. En ole kovin mainosmielinen tämän kanssa, enkä halua tyrkyttää, joten se tietysti vaikuttaa asiaan jonkin verran. Mutta silti, odotin vähän jotain muuta.

(talvikin on kaunis)

En haluaisi pitää pelkkää kuvablogia, koska aina välillä tulee eteen asioita, joita on vain parempi selittää, kuten alla näkyy. Lisäksi haluaisin jakaa tietoisuutta luonnonmukaisesta puutarhasta sekä ympäristön huomioonottamisesta puutarhan perustamisessa tai sen hoidossa. Mutta jos ei ole vastaanottajia, niin mitä järkeä.

(lanttua hiilloksessa paahdettuna, olipahan hyvää)

Joten, innostus ja motivaatio lopahtivat. En tietenkään lopettanut oman pihan kuopimista, mutta olen jakanut vilauksia siitä melkein ainoastaan Instagramissa. Sanottavaa ei ole ollut. Useasti tämä on kyllä pyörinyt mielessä. Olen pyöritellyt mielessäni koko blogin lopettamista, mutta siihen en pysty, ihan omien muistijälkien vuoksi.

(syksyn värit ilahduttavat aina)

Joten täällä ollaan taas. Blogi on ainakin omannäköiseni, erilainen ja ehkä hiukan hupsu.

(puutarhaan sisältyy muitakin värejä, kuin vihreää)

En aio edelleenkään muuttaa tätä välineurheiluksi, kuvat eivät ole käsiteltyjä tai blogin jokainen bitti oikealla kohdalla. Joten taitaa olla, etten jatkossakaan houkuta tänne yhtään sen enempää lukijoita kuin tähänkään asti. Mutta olen ihan sinut sen kanssa. Tauko teki terää.

(syksy oli värikäs)

Tämä vuosi on Taimimaailman kymmenes vuosi. Tarkoitukseni oli osallistua Avoimiin puutarhoihin, mutta katsotaan miten lapsiperhearki antaa aikatauluiltaan myöden.

Aurinkoista ja kasvurikasta puutarhavuotta kaikille!

Auringon voima

No nyt! Aurinko paistoi yhden päivän ajan täydeltä terältä ja johan tuli kukkapenkit esiin! Facebookiin laitoinkin jo pari kuvaa, kun bongasin maasta ensimmäiset piipot, jotka ovat oletettavasti narsisseja.

Innostuksen puuskassa siivosin kasvihuoneen, kokeilin siellä vähän uutta järjestystä ja asettelin kattoon yhden aurinkokennolampun ja vähän koristeharsoa.

Tein jopa ensimmäisen ruukkuistutuksenkin, orvokkeja ja yhden jaloleinikin yhdistelin ruukkuun kasvihuoneen sisälle. En ole vielä saanut hankittua uutta lämpömittaria, joten en tiedä kuinka alas yölämmöt laskevat, mutta oletus on, ettei kovin paljoa pakkasen puolelle kuitenkaan.

Kaaripenkki piti tietysti heti syynätä elonmerkkejä etsien. Pionit, jotka siirsin viime loppukesästä penkkiin, ovat ainakin hengissä, katsotaan sitten, miten kukinnan käy.

Kevätvuohenjuuri on jo heti pirtsakkana nousemassa ylös, ei varmaan mene kauan, kun ensimmäiset kukat tulevat.

Esikoitakin näkyi heti sulan paikan tullen, samoin päivänliljoja. On se vaan hassua, mitä yksi päivä saa aikaiseksi!

Tietysti nyt tuli paremmin näkyviin myös tuhot. Kauriit ja rusakko ovat edelleen käyneet säännöllisesti pihalla. Lunta on ollut kuitenkin niin paljon, etten ole ollut huolissani. Silti sinisade on taas jyrsitty matalaksi, samoin toinen syyshortensia.

Mansikoista osa nousee terhakkaana, mutta ne terhakkaimmat on jo ehditty napsia alas. Bambuja on katkottu ja mustikanvarpuja syöty oikein urakalla.

Auringon keltaisen värin innoittamana taidankin lähteä keltaisen nauhan ostoon ja paketoida koko tontin umpeen.

Kasvihuoneen kuulumisia

Tällä hetkellä olen kyllä iloinen kasvihuoneestani. Tällaisen kesän jälkeen sato-odotukset olisivat varmaan nollassa, mutta nyt huoneen suoja on pelastanut edes jotain. 

Alkukesästä kylmät ilmat pysyivät sen verran loitolla, että kurkut eivät kuolleet vaikka kasvu olikin minimaalista. Tomaatit eivät ihan niin helposta hätkähtäneet, mutta mietin jo silloin lopputulosta, kun pölyttäjät olivat melko vähissä. 

Välillä oli parempia päiviä ja auringon vaikutus tietysti kertaantui kasvihuoneen sisällä. 

Uskaltauduin laittamaan maissit kasvamaan kasvihuoneen ulkonurkille saaveihin, paikka keräsi kuitenkin jonkin verran lämpöä. 

Tomaatit innostuivat kasvamaan, mutta paprikoilla ja kurkuilla kasvu jumitti edelleen. Kasvihuoneen sisällä olevat yrtitkin tuntuivat olevan jotenkin seis. Toin sisältä kaksi avokadon kasvatuskokeilua kasvihuoneen lämpöön ja valoon, mutta niistäkin toinen meinasi polttaa lehtensä. Ehkä olisi pitänyt karaista niitäkin ensin. 

Tomaatit kukkivat ja raakileita tuli paljon. Kurkuilla ja paprikoilla ei mitään. Yrtit alkoivat vähitellen kasvaa ja tuuheutua. 

Ja sitten yhtäkkiä homma repsahti! Tomaatit alkoivat rehottaa niin, ettei melkein läpi nähnyt. Raakileita roikkui joka paikassa ja kukkia tuli koko ajan lisää. Latvat alkoivat hipoa kattoa. Oli pakko aloittaa jo karsinta. 

Karsin alalehtiä reilulla kädellä, katkaisin latvat, siivosin valtavasti varkaita. Roskakasa kasvihuoneen lattialla oli valtava. Kottikärryllisen lehtijätettä vein kompostiin. 

Samalla huomasin, että paprikat olivat alkaneet kukkia. Nuppuja ja kukkia oli paljon. Kurkutkin olivat ottaneet kasvupyrähdyksen, niissäkin näkyi nuppuja. Pesusienikurkut kylläkin kärvistelivät edelleen. 

Ja nyt ollaan tilanteessa, että ”kesä” alkaa vähitellen loppua. Aika meinaa loppua kesken. Pihvitomaatti kasvattaa lapsosia, mutta kovin pieniä ovat vielä. 

Paprikaa on tulossa, mutta epäilen, ehtivätköhän kypsiksi asti. 

Kurkku kukkii, en tiedä miten pölytyksen kanssa käy. Sormet ristissä, että tämä on partenokarppinen lajike. 

Tomaatit ovat alkaneet punertua, sieltä saan kyllä jotain maistiaisia. 

Maissit olivat hieman ongelma. Niille oli ollut liian viileää ulkona. Vielä ei edes näkynyt tähkäpäitä. Pyysin Teknistä tukea nostamaan ne kasvihuoneeseen sisälle, jospa vielä ehtisi pelastamaan jotain. 

Kahden päivän jälkeen latvoista alkoi pilkistää ylläreitä! Toivo elää siis!

Kyllä tätä kuitenkin voi sanoa melkolailla onnistuneeksi ensimmäiseksi kasvihuonekesäksi. Ei ole tapahtunut mitään suurempia katastrofeja, jotain satoa tulee ja paljon on opittu ensi vuotta ajatellen. Olen oikein tyytyväinen :)

Lumen alta paljastuu…

 

Aurinkoinen sää sai taas viherpeukalot syyhyämään ja pakko oli mennä kameran kanssa pihalle tiirailemaan, että mitä sieltä sulaneen lumen alta on paljastunut tähän mennessä. Ihan ensimmäiseksi tarkistin jouluruusun, kun sen aika on oikeastaan nyt. Ja niinhän siellä nuppuja olikin. Nyt pitää muistaa käydä päivittäin kurkkimassa aukeamisen varalta!

Muutakin elämää oli näkyvissä: tulppaanien alkuja näkyi siellä täällä, mutta ihme kyllä krookusten ei. Punainen keijunkukka oli jo aloittanut uusien lehtien värkkäämisen ja hortensian varressa olin taas (optimistisesti) näkevinäni silmuja. Köynnöshortensiassakin näkyi muutamat uudet lehdet vaikka en ole niitä ruukkuja koko talven aikana kastellut. Mansikat näyttivät eläväisiltä ja hämmentävää kyllä, viinisuolaheinä oli paljastunut lumen alta vihreänä. Se näytti aivan valmiilta uuteen kasvukauteen. Jälleen kerran levinneestä oreganosta en sitten sanokaan mitään…

Olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni laittaa koko kukkatarhan alueelle leviämään ikivihreitä pikkutalviota ja murattia. Lumen jälkeen piha ei näytä yhtään niin ankealta, kun valkoisen jälkeen seuraava väri on heti vihreä. Puksipuutkin ovat taas mukavasti selvinneet talvesta ja vihertävät niin kivasti kukkapenkin reunassa. 

Taimimaailman venetsialaiset

Elokuu on mennyt ohi hurjaa vauhtia sateisten päivien seuratessa toisiaan. Nyt ei ole paljoa ollut tekemistä puutarhassa, on vain nautittu kukkivista daalioista ja kesäkurpitsan sadosta, muun muassa. Mutta nyt se sitten taitaa jo ihan kalenterinkin mukaan olla ohi. Kesä siis. Huomenna alkaa syyskuu.

Tänä viikonloppuna on jo hieman laitettu terassia kasaan, ei siellä enää samalla tavalla tule istuttua, kuin vielä vaikka parikin viikkoa sitten. Kynttilöitä kaivoin jo vähän esiin ja vähän syksyisiä tunnelmavalojakin tuli asenneltua. Tein risuista, pihlajanmarjoista ja pienistä ulkovaloista vähän asetelmaa pimeneviin iltoihin ja kirpeisiin syyspäiviin.

Vähitellen siirtelin myös ulkona kesää viettäneitä huonekasveja sisälle. Niitäpä olikin enemmän kuin ulos mennessä. Kiinanruusun pistokkaat ovat lähteneet hyvään kasvuun, yksi nuppukin on näkyvissä. Ja anopinhammas sekä joulukaktus ovat kasvattaneet itseään oikein hyvin.

Nyt sitten vähitellen täytyy ryhtyä puutarhan syyssiivoukseen. Nyt olen pitänyt huolta siementävistä kasveista, että eivät ihan liikaa leviämään. Viimeisiä perunoitakin on vielä nostamatta. Ja syyssipulit pitää laittaa harkintaan. Siis että ostaako vaiko eikö. Kaipa sitä jotain…

Kasvukausi käytössä

Suomessahan kasvukausi on noin karkeasti huhtikuusta lokakuuhun. Hyvin karkeasti. Huhtikuussa on esikasvatusta ja huonekasvit virkistyvät. Tätähän tapahtuu jo maaliskuunkin puolella, mutta varsinaisesti valoa on riittävästi kasvuun huhtikuusta eteenpäin. Ja lokakuuhun asti kukat kukkivat ja myöhäisintä satoa voi korjata. Sitten iskee routa. Näin siis suotuisimmassa tilanteessa. Periaatteessa siis tämän aikavälin sisällä voi tehdä mitä vaan kasvattamiseen, kukkiin ja puutarhaan liittyen. Kasvukauden alussa vain pitää muistaa maan lämpeneminen ja lopussa roudan vaikutus juurtumiseen.

Minä olen puutarhuroinnissani jonkin verran seuraillut suosituksia istutusajankohdista, mutta pääasiassa pidän sääntönä sitä, että milloin vaan kasvukauden aikana voi istuttaa, kunhan kasvi ehtii juurtua hyvin ennen routaa. Tämä koskee siis niin puita, pensaita kuin perennojakin. Tänä vuonna näyttää siltä, että tätä sääntöä tulee noudatettua loppuun asti.

Sain nimittäin uusia taimia. Lyhtykoison pihalle ja anopinhampaan sisälle. Voi olla, että taimikassissa on vielä jotain muutakin, en vain nyt muista sitä. Lisäksi aikomuksenani on laittaa vielä porkkanaa kasvulaatikkoon. Ja perjantaina istutin uuden satsin mangoldia tulemaan. Kaikki kasvuvoima käyttöön!

Kalenteriluukut 10.-14. (no huh huh!)

Juu. Onpahan ollut vilinää ja vilskettä, vaikka ei ole tonttuja näkynyt mailla eikä halmeilla. Tietoliikenneongelmien, sähkökatkon ja loppuviikon koulukiireiden jälkeen ennätän koneelle vasta nyt. Joten kalenteri on ollut vailla huomiota ja tänään aion niputtaa tähän kirjoitukseen monen päivän asiat. Jos joulukalenterikilpailumielessä kommentoi tähän kirjoitukseen, niin silloin saa viisi arpalippua joulupäivän kisaan.

Vaikka en ole ehtinyt fyysisesti koneelle, niin aivot käyvät ylikierroksilla ja ehtivät kuitenkin miettiä monenmoisia asioita (joskus jopa jotain tärkeääkin). Siiloin kymmenes päivä, kun kirjoitukseni hävisi jonnekin bittiavaruuteen, olin mietiskellyt jaloleinikkejä. Niitä, joita olen ainakin kolme kertaa yrittänyt mukuloista kasvattaa, joka kerta epäonnistuen. Saan niihin lehtiä kasvamaan, mutta sitten kaikki toiminta taas pysähtyy ja siihen se jää. Olen aina niitä ostaessani kysynyt niiden kasvatuksesta ja kukaan ei kertaakaan ole maininnut mitään esikasvatuksesta, mutta alan epäillä, että ongelma on siinä. Vielä on pohdinnan alla, että jaksanko yrittää vielä kerran ensi keväänä?

Esikasvatuksesta tuli mieleen hyötyköynnökset, kuten vaikka pavut. Olen ymmärtänyt niiden kasvatuksen olevan kovinkin helppoa, mutta enpä vaan ole saanut vielä papuja pöytään. Ruusupapu kyllä kukkii ja onnistuu, vaikka en tekisi sille yhtään mitään! Herneetkin ovat onnistuneet, mutta pavut antavat vielä odottaa itseään.

Minun puutarhuroinnissani on kyllä jokin yhteneväinen tekijä kaikkien näiden epäonnistumisien kanssa, koska saan kasvun kyllä alkuun, mutta sitten homma tössähtää. Olenkohan jotenkin liian innokas ja aloitan kasvatuksen liian aikaisin ja sitten ravinteet tms. ei riitä tarpeeksi pitkälle?

Kesäkukillehan pitäisi myös muistaa antaa paljon ravinteita kesän aikana, jotta ne jaksaisivat loistaa koko kasvukauden. Olen kasvatellut kaikenlaisia kesäkukkia, mutta pidän erityisesti yksivuotisista köynnöksistä, koska niiden avulla pitäisi saada helposti näyttävää runsautta, jota voi vaihdella mielen mukaan vuosittain. Ainoa ongelma on vain siinä, että minun näyttävä runsaus on aina se yksi varsi, joka kiipeilee siinä tuessa. Ei kovin runsasta, sanoisin.

Runsaus kiipeilee ihan väärissä paikoissa: yritin kasvattaa piha-altaan ympärille sopivasti reunuskasvustoa, joka kivasti peittäisi altaan reunat ja saisi aikaan semmoisen luonnonlampi-vaikutelman. Joo, kasvatus on ihan hyvin onnistunut, välillä vähän liikaakin. Niin paljon, että esimerkiksi pikkutalvio roikottaa varsiaan vedessä ja sitten varistaa lehtensä pohjalle, jolloin lammessa alkaa ravinteet lisääntyä ja veden kirkkaus kärsii siitä. Toisaalta, sammakot tuntuivat tykkäävän siitä vähän sameammasta vedestä ja nehän tietysti toivat lisää luonto-efektiä puutarhaan. Viime kesänä kasvatin lammessa vesihyasinttia, jonka piti pitää ravinteet kurissa. Noh, ei se ihan niin hyvin toiminut ja mietinkin, että olikohan se vesi sille vähän liian kylmää. Lumme kyllä kukki ihanalla valkoisella kukallaan!

Viime keväänä en saanut yhtä uljasta tulppaaniloistoa, jonka olen onnistunut kasvattamaan aiempina vuosina, tuhoyrityksistä huolimatta. Minähän siirtelin niitä kyllä edellisenä syksynä, varmaan olivat raukat kärsineet siitä. Tai sitten joku oli ehtinyt syödä ne. Loukkuihin ei jäänyt todisteita… Nyt olen taas laittanut uusia sipuleita maahan, toivon, että ne nousevat täyttämään maan! Uusia värejäkin on luvassa, muun muassa se kaipailemani oranssi.

Uusi kasvukausi on alkanut

Tästä se lähtee!

Nyt on laitettu siemeniä esikasvatukseen ja valittu yrttejä, jotka jatkossa koristavat keittiötä. Laitoin siemeniä aika reippaasti tulemaan, koska osa oli ”vanhentuneita”, niin tällä varmistan, että saan edes muutaman niistä itämään :D

Laitoin nyt aluksi kesäkukkia sekä vihanneksia ja huhtikuussa vielä muutamia hyötykasveja, jotka eivät saisi sisällä kasvaa liian honteloiksi ennen ulkoistutusta. Voi olla, että vähän liioittelin muutamien siemenien määrässä, mutta sittenpähän voin jakaa ylimääräisiä taimia eteenpäin :)

Nyt meinattiin jo kaivaa pihapolkua esiin, mutta yöpakkaset ovat vielä niin kovia, etten halunnut altistaa polun vieressä olevia kasveja raa’alle ilmalle. Pysykööt vielä ainakin viikon lumen alla suojassa. Vähän jännittää, että onko joku pitkähampainen löytänyt uudelleensijoittamani kukkasipulit… Tai olenko itse löytänyt ne kaikki ja mistä kaikkialta niitä putkahtaa esiin :D Toisaalta, se onkin aika hauskaa puuhaa lumien lähdettyä seurailla, mistä ja mitä mullan alta löytyy :) Sitä odotellessa!