Vuoden värit

Vuosi alkaa yleensä positiivisella mielellä. On uusi aika, mennään valoa kohti, kevät siintää jo vähän mielessä. Jäin itse tässä uudenvuoden kynnyksellä mietiskelemään tulevaa vuotta ja huomasin, että vuodenajoilla ja puutarhavuodella on mielessäni värit.

Vuosi alkaa ylläolevan mukaisesti sinisävyisenä, aurinkoisena, talvisena. Tammi-helmikuu on minulle niitä oikeita talvikuukausia, jolloin pitäisi olla lunta ja pakkasta, todellinen puutarhan talviuni.

Maaliskuussa siihen valkoiseen alkaa sekoittua vaaleanruskeaa, kun lumi ehkä jo vähän sulaa ja alta paljastuu heinänkorsia, kuivunutta ruohoa ja talventörröttäjiä. Vaikka itse luen maaliskuun jo kevääksi, niin kelit ei välttämättä edes täällä Etelä-Suomessa ole sinne päinkään.

Sitten yhtäkkiä huhtikuussa alkaakin jo tapahtua! Taimistot availevat vähitellen oviaan, ei tarvitse enää kärvistellä pelkkien leikkotulppaanien varassa. Esiin tulee jo vihreää, ja mielessäni se yhdistyy keväällä keltaiseen. Vaikka esikoitakin on vaikka minkävärisiä ja aikaisimmat tulppaanitkin jo nostavat päätään vaikka missä väreissä, niin jotenkin kevät on minulle keltavihreä.

Voikukat ja leskenlehdetkin ovat keltaisia vihreän ruohomeren keskellä, siitä se varmaan tulee.

Sitten päästään kesään ja vaikka siellä on mahdollista nähdä vaikka minkälaista kukkijaa, niin mielikuvani on enimmäkseen punainen.

Kun se kesä nyt kerran on, niin ollaan räikeitä!

Alkukesästä vallitsevat perusvärit ja keskikesällä sinisen sävyt ottavat enemmän tilaa.

Kesä syvenee ja vihreäkin on jo muuttunut tummaksi ja ”vanhaksi”.

On pysähtyneisyyden aika, ollaan vaan ja möllötellään, ihastellaan niitä kovalla vaivalla istutettuja kukkia ja odotellaan satokauden alkua.

Ja sieltä se sitten yhtäkkiä tuleekin, kesän loppu! Vaikka vasta alkaa elokuu, jolloin puutarha on melkein kukkeimmillaan, niin ajatukset kääntyvät illan sineen ja syksyyn.

Lähdetään taas perusvärien kautta valottomuutta kohti. Syksy sanana jo tuo mieleen ruskan.

Ja minulle ruska on loistavaa oranssia ryyditettynä keltaisella ja hitusella vihreää. Ja vielä hetken loistavaa aurinkoa.

Vielä hetki pidetään viimeisistä väreistä kiinni, ennenkuin kaikki katoaa ja ollaan vain hiljaa. Syksyn aurinkoiset päivät ovat akkujen latausta.

Ja sitten, sinne se katoaa, meren taakse, se aurinko. Värit eivät kokonaan katoa, mutta niiden päälle tulee tumma harso.

Se valo on vähän niinkuin tuolla jossain puiden takana, olemassa, mutta ei suoraan näkyvissä. Lyhyt pysähtyneisyyden hetki, jota omasta mielestäni kestää vain kuukauden eli marraskuun ajan, koska joulukuussa voi itse tuoda värit esiin keinotekoisesti, ilman, että se olisi kovin epätoivoiselta vaikuttavaa.

Joulu! Punaisia amarylliksiä, joulutähtiä, tulilatvoja ja muita värejä niin, että tulee melkein kesä mieleen! Ja sitten hups vaan, taas on vuosi mennyt ja siirrytään puhtaan valkean kautta uuteen värikierrokseen.

Iloista uutta vuotta!

Mainokset

Kasvihuoneen kuulumisia

Tällä hetkellä olen kyllä iloinen kasvihuoneestani. Tällaisen kesän jälkeen sato-odotukset olisivat varmaan nollassa, mutta nyt huoneen suoja on pelastanut edes jotain. 


Alkukesästä kylmät ilmat pysyivät sen verran loitolla, että kurkut eivät kuolleet vaikka kasvu olikin minimaalista. Tomaatit eivät ihan niin helposta hätkähtäneet, mutta mietin jo silloin lopputulosta, kun pölyttäjät olivat melko vähissä. 


Välillä oli parempia päiviä ja auringon vaikutus tietysti kertaantui kasvihuoneen sisällä. 


Uskaltauduin laittamaan maissit kasvamaan kasvihuoneen ulkonurkille saaveihin, paikka keräsi kuitenkin jonkin verran lämpöä. 


Tomaatit innostuivat kasvamaan, mutta paprikoilla ja kurkuilla kasvu jumitti edelleen. Kasvihuoneen sisällä olevat yrtitkin tuntuivat olevan jotenkin seis. Toin sisältä kaksi avokadon kasvatuskokeilua kasvihuoneen lämpöön ja valoon, mutta niistäkin toinen meinasi polttaa lehtensä. Ehkä olisi pitänyt karaista niitäkin ensin. 


Tomaatit kukkivat ja raakileita tuli paljon. Kurkuilla ja paprikoilla ei mitään. Yrtit alkoivat vähitellen kasvaa ja tuuheutua. 


Ja sitten yhtäkkiä homma repsahti! Tomaatit alkoivat rehottaa niin, ettei melkein läpi nähnyt. Raakileita roikkui joka paikassa ja kukkia tuli koko ajan lisää. Latvat alkoivat hipoa kattoa. Oli pakko aloittaa jo karsinta. 


Karsin alalehtiä reilulla kädellä, katkaisin latvat, siivosin valtavasti varkaita. Roskakasa kasvihuoneen lattialla oli valtava. Kottikärryllisen lehtijätettä vein kompostiin. 


Samalla huomasin, että paprikat olivat alkaneet kukkia. Nuppuja ja kukkia oli paljon. Kurkutkin olivat ottaneet kasvupyrähdyksen, niissäkin näkyi nuppuja. Pesusienikurkut kylläkin kärvistelivät edelleen. 


Ja nyt ollaan tilanteessa, että ”kesä” alkaa vähitellen loppua. Aika meinaa loppua kesken. Pihvitomaatti kasvattaa lapsosia, mutta kovin pieniä ovat vielä. 


Paprikaa on tulossa, mutta epäilen, ehtivätköhän kypsiksi asti. 

Kurkku kukkii, en tiedä miten pölytyksen kanssa käy. Sormet ristissä, että tämä on partenokarppinen lajike. 


Tomaatit ovat alkaneet punertua, sieltä saan kyllä jotain maistiaisia. 

Maissit olivat hieman ongelma. Niille oli ollut liian viileää ulkona. Vielä ei edes näkynyt tähkäpäitä. Pyysin Teknistä tukea nostamaan ne kasvihuoneeseen sisälle, jospa vielä ehtisi pelastamaan jotain. 


Kahden päivän jälkeen latvoista alkoi pilkistää ylläreitä! Toivo elää siis!


Kyllä tätä kuitenkin voi sanoa melkolailla onnistuneeksi ensimmäiseksi kasvihuonekesäksi. Ei ole tapahtunut mitään suurempia katastrofeja, jotain satoa tulee ja paljon on opittu ensi vuotta ajatellen. Olen oikein tyytyväinen :)

Ruusupenkin paikka

Facebookin puolella paljastuikin jo jokin aika sitten, että ruusujen istutus on alkanut. Laukaisin oikein puujalkavitsin aiheesta:


”Nyt voi hengähtää kun on rauha maassa…. aaahahahhhaaahhaaaaaa! 😂 olikos tämä nyt puutarha- vai puujalkavitsi? 😆”

Ruusu ’Peace’ oli siis ensimmäinen penkkiin päässyt. On tämä puutarhurointi vaan niin hauskaa!

Aloitin penkin rakentamisen kasaamalla rajan roskalavalta haetuista kattotiilistä. Pyrin niiden avulla hieman rajoittamaan rikkaruohojen kasvua penkin takaa, edestä on helpompi kitkeä. 


Penkki on takaosastaan suorakulmainen ja etureuna on kaareva. Penkki sijoittuu puutarhaportista alaspäin, koska portissa kasvaa köynnösruusu, niin oli sopivaa sitoa se kaltaistensa joukkoon. 

Paljoa siellä ei vielä ole istutuksia, mutta muutama kuitenkin. 


Flammentanz aloittaa siis penkin reunassa/portilla. Tänä vuonna se on onneksi pysynyt kirvattomana, mutta joku perskuleen perhosentoukka ehti syödä kolmasosan nupuista, ennenkuin huomasin sen. 


Flammentanzin viereen istutin tontilta löytyneen tuntemattoman ruusun, joka on kitunut vanhalla paikallaan, kuten kuvasta näkyy. Se oli jäänyt tarha-alpien sekaan, ne varmasti tukahdutti sitä. Katsotaan, jos se tuossa pääsisi kasvuvauhtiin. 


Toinen pelastettu ruusu on joku tuntematon kurtturuusu, joka kasvoi metsänreunassa puolukoiden keskellä. Sekään ei ollut kovin hyvässä hapessa, vain yksi piiskamainen oksa jaksoi kasvaa. Yhden kerrannaisen kukan se teki vuosittain, joka nyt ehti jo lakastua. Tämä ruusu pääsi penkin toiseen päähän itsekseen, ihan vain siltä varalta, että se innostuukin kasvamaan ja muodostuu isoksi puskaksi. 


Penkin takanurkkaan istutin jonkun astiataimena ostetun juhannusruusun. Muistaakseni sillä oli joku nimikin, mitta niin pitkälle muisti ei riitä, että muistaisin sen. Takanurkassa tälläkin on tilaa levitä jonkun verran. 

Peacen lisäksi istutin Viherpeukalot 2016 -ruusun, jonka nimi paljastui paketissa: ’Harry Edland’. Kuukkeloin heti sen ominaisuuksia ja kylmä hiki nousi otsalle… On ilmeisesti sitä herkempää sorttia. 

Ruusuista viimeisenä penkkiin pääsi ’Rhapsody in Blue’. Nyt vaan sitten sormet ristiin, että en onnistu tappamaan näitä heti ensimmäisenä talvena. 

Penkin perustaminen ei ollut mikään helppo homma. Ainakin neljä kottikärryllistä pintamaata tuli kuorittua pois, jonka jälkeen maata kääntäessä talikko vain kolisi:


Jonninverran tuli tuota kiveä kaivettua ylös… Oli vauvan pään kokoisesta lähtien kaikenkokoisia muhkuroita. Noh, kyllä niille käyttöä löytyy. 

Tämä ruusupenkki jää ehkä ainoaksi kukkapenkiksi, jonka reunan aion vain kantata. Katsotaan nyt. En silti jätä sitä täysin paljaaksi, vaan istutin siihen verikurjenpolvea, joka voisi hieman pidätellä ylimääräisten kasvustojen leviämistä. 


Ja onhan se nyt nätti katsella ihan muutenkin. 

Ja nyt sitten vaan kokoelmaa kartuttamaan!

Kesästä syksyyn

Loppukesällä on tapahtunut paljon. Myös puutarhan ulkopuolella, siksi on ollut hieman hiljaista blogirintamalla. 


Syntyi vauva, Junioritaimi. Hänen kanssa on vietetty aikaa ja toisella kädellä välillä yritetty puutarhuroida. Yritin rauhoittaa pihahommia, mutta kasvihuonetta piti vähän tarkkailla ja hoidella, satuin saamaan käsiini paljon istutettavia asioita, valepenkkejä piti muokata. Asioita vaan tapahtui!


Satokausikin tuli, piti kerätä marjoja ja sieniä, onneksi niitä löytyi ihan tontin rajoilta, ettei pidemmälle tarvinnut lähteä. Puutarha on jo vähän näyttänyt, mihin kaikkeen siitä on, kun vaan vielä kohennetaan. 


Kasvihuone tuli ja nyt valmistaudutaan talveen, vähän jännittää. Mutta odotan kyllä ensi kevättä jo innolla! Miten mahtaa käydä, ja sorrunko heti liikainnostukseen, tai hukunko esikasvatukseen, mitä en taaskaan aio tehdä…


Kesän aikana en paljoa pystynyt, kuin vaan kävellä ympäri pihaa, miettimässä ja suunnittelemassa. Ideoita on nyt aivan valtavasti! Niitä täytyy ihan oikeasti alkaa laittaa paperille. Piha täytyy mitata kunnolla, jotta voin talven aikana tehdä tarkat piirrokset tulevista kukkapenkeistä ja vesiaiheista, poluista ja kasvimaasta. Ja sitten on vielä yksi juttu…


Pihan koristelu saa ihan uuden vaihteen päälle, kun kaivan tuolta varastosta esiin siellä lojuvat betonisäkit… askarteluohjeita siis luvassa!

Vielä on kuitenkin syksyä jäljellä, sipulitkaat eivät ole vielä maassa, joten pysykäähän kuulolla, ei tämä tähän lopu!

Ruusupenkkiä rakentamassa (eli kuinka vähennetään leikattavan ruohon määrää)

Yksi tavoite täällä pihalla on saada vähennettyä ”tyhjää” pinta-alaa mahdollisimman paljon. Kukkapenkkejä ja muita rakennelmia kehiin vain niin paljon, kuin mahdollista, jotta ruohonleikkuun kanssa ei joudu pulaan. Noh, tänään tämä tavoite nytkähti taas hieman eteenpäin, kun päätin perustaa pienen ruusupenkin jo pihalla kasvavan ruusun ympärille. 

Minulla ei ole mitään hajua siitä, minkälainen ruusu pihalla kasvaa, mutta eipä sillä nyt niin väliä olekaan. Kaupasta löytyi poistomyynnistä neljä äitienpäivänä myynnissä ollutta ruukkuruusua, nappasin neljä eriväristä mukaan. 

 
Tietysti kukkapenkki on reunustettava jollain, joten päätin hyväksikäyttää pihalta ja puupinon alta löytyneitä valkoisia tiiliä. Pyöreä muoto viehättää tällä hetkellä, joten penkistä tuli semmoinen. 

Ensin piti vähän mallailla kokoa. Ne pienet ruukkuruusut on mahdollista talvehdittaa, mutta koska se on epävarmaa, niin en viitsinyt kasvattaa penkin kokoa hurjasti alkuperäistä ruusua isommaksi. 

 
Sitten ei muuta kuin kaivamaan vaan reunusta ja ruusuille kuoppia. Laiska puutarhuri ei taaskaan jaksanut kaivaa maata sen enempää, joten seuraavaksi otin käyttöön ylijäämäpalat suodatinkankaasta. 

  

Mutta hei! Tämä onkin minunnäköinen puutarha, vähän vinksin vonksin ja sinne päin :D Kivireunukset ei ole suoria, kukat ei ole riveissä ja rikkaruohoja löytyy. 

 
Ja tässä siis lopputulos. Kuoriketta täytyy laittaa vielä vähän lisää, en ehtinyt avata uutta säkkiä, kun iski Ihmistaimen päikkäriaika. Ja ihan huomautuksena vielä sen verran, että puolet tästä työstä tuli tehtyä selässä roikkuva (kirjaimellisesti) uhma-, anteeksi, tahtoikäinen mukana. 

Ison ruusun lisäksi penkissä on siis neljä ruukkuruusua ja yksi jokin muu pieni ruusu, joka paljastui ruohotupsuja karsiessani. Ylläreitä kerrakseen! 

Elokuu

20140802-082606-30366963.jpg

Huh. Niin se vain tuli. Vielä pari päivää sitten tuntui, että kesää on pitkälti jäljellä ja nyt yhtäkkiä tuli ihan syksyfiilis. Taidan olla aika kalenteriorientoitunut ihminen :D Vaikka voihan siihen vaikuttaa hieman jo pari kosteanviileää aamua, kaikki nämä lentelevät koivunsiemenet ja syyskukkien ilmaantuminen kauppoihin. Alkaa olla jo vähän sama meininki kuin jouluna, koristeiden myynti alkaa aina vain aikaisemmin…

Puutarhassa on kukoistusta, mutta silti näyttää, että parilla kukalla ja kasvilla se on vasta alkamassa. Ja sitten on muutamia satokasveja, jotka oikeasti tarvitsisivat sen kasvihuoneen (jota minulla ei ole) tuottaakseen oikeasti satoa. Myös näillä helteillä. Mutta olenpa taas oppinut jotain soveltavasta kasvattamisesta avomaalla. Ja kyllä sitä satoakin tulee :)

Tässä pääsee vielä syksyn mittaan suunnittelemaan ja säätämään, kun varastoremontti loppuu ja ”joutuu” miettimään etupihan köynnöksille ja amppeleille uudet paikat. Ja talvivalot! Nekin saavat ihan uuden järjestyksen. Kyllä puutarhahommat jatkuu vaan. Ja se kesä. Jos lämpötilat vaan pysyvät kohdallaan, niin kyllä se kesäkin vielä jatkuu. Myöhäissatoakin on vielä tulossa, porkkanat ovat jo vähintään sirkkalehdillä.

P.S. Kirjoitan tätä auringon lämmöstä ja paisteesta nauttien laiturin nokassa tyynen ja kirkkaan järven rannalla. Ei huono syksynalku ;)

Suomen kesä vai sadekausi?

20140614-221847-80327249.jpg

Kyllä on taas vesivarannot täynnä. Kotiloilla on juhlaa, kun maa ja kasvit ovat ihan märkiä. Olen kerännyt lammen ympäriltä, daalioiden lehdiltä, kivetykseltä ja mullan pinnasta lehtokotiloita, joista osa on oikeasti ollut aika hurjan kokoisia. Vaikka ne ovat aikamoisia tuholaisia, niin en ole kykeneväinen niitä tuhoamaan omakätisesti, vaan syötän niitä pihan linnuille. Kyllä ne näyttää kurissa pysyvän, kun vaan ahkerasti niitä jaksaa keräillä. Nyt vaan on muutamana päivänä satanut niin paljon ja pitkiä jaksoja kerrallaan, että en ole paljon puutarhassa viihtynyt. Tarkkailukäyntejä olen suorittanut, mutta ei siellä sateessa huvita pitkiä aikoja kyykkiä. Taidan olla vähän mukavuudenhaluinen puutarhuri.

Nyt pitäisi hakea paljon lisää perenna- ja pensastukia. Mustaherukka on levähtänyt ihan valloilleen ja pionit ovat tehneet niin paljon nuppuja, että kun ne aukeavat, niin painovoima kyllä voittaa. Puutarha näyttää kyllä tällä hetkellä mukavan rehevältä, ei voi valittaa. Mutta, jos vähän sitä lämpöä lisää, kiitos!