Puoli kuuta peipposesta, keväästä ei tietoakaan?

Aikamoista vuoristorataa on tämä kevät ollut. Ainahan kevätsää on vaihtelevaa, mutta nyt tuntuu, että nämä hyytävän kylmät ja raekuuroiset päivät ovat melkein sääntö, eikä poikkeus. Lämpimiäkin päiviä on ollut, mutta puutarhassa keväällä vaikuttaa enemmän ne yölämpötilat. Myös kasvihuoneessa, jos ei ole lämmitystä. Ja ensimmäinen ukkosmyräkkäkin tuli koettua! Sääennusteessa oli sadekuuroja, mutta niin vain viikonloppuna jyrinä ja salamat yllättivät puutarhurin.

Viinirypäle lähti sittenkin kasvuun

Tästä huolimatta puutarhassa tapahtuu koko ajan jotain. Ihan pieniä askeleita, mutta kuitenkin. Kasvihuoneessa viinirypäle lähti yhtäkkiä hurjaan kasvuun. Heti sen jälkeen, kun pullistuneet silmut aukesivat, kasvu on ollut hurjaa. Ja terttujakin on jo näkyvissä. Instagramin puolella jo iloitsin, että yhdeksän terttua näkyvissä, mutta kasvun edetessä niitä on paljastunut lisää. Katsotaan moniko niistä jaksaa kasvaa kypsäksi asti, köynnös itsessään ei vielä ole kuin puoli metriä korkea.

Aitoviikuna

Kärsimätön kun olen, en malttanut enää odotella viime syksynä istutetun viikunan kasvuunlähtöä. Lahjoitin taimen eteenpäin kärsivällisemmälle odottelijalle ja ostin itse tilalle uuden, joka oli selvästi hengissä. Tämä uusi on hieman pienempi, kuin se viime syksynä ostamani, mutta onhan sillä tässä kesä aikaa kasvaa. Tästä en odota tänä vuonna vielä satoa, koska ymmärtääkseni viikuna tekee hedelmän aihiot valmiiksi edellisenä syksynä ja sitten kasvattaa ne seuraavan kesän aikana valmiiksi. Tässä taimessa ei näy yhtään hedelmän alkua valmiina.

Hopealehti selvisi talvesta

Yllätyksiäkin löytyy, kun vaan hieman kaivelee. Valmistauduin istuttamaan vanhoihin autonrenkaisiin uudet kesäkukat tälle kesällä ja siivosin kuivat lehdet ja muut roskat ruukuista pois. Olin syksyllä jättänyt hopealehdet ruukkuun mansikoiden suojaksi ja mullan päälle oli kasautunut tammen lehtiä. Ruukut ovat olleet muuten täysin avoimessa paikassa seinän vierustalla. Ja niin vain lehtien alta löytyi elämää! Hopealehti oli ryhtynyt kasvattamaan uusia alkuja. En mitenkään ollut ajatellut, että hopealehti voisi olla monivuotinen. Tietysti viime talven lauhkealla ilmalla voi olla myös vaikutusta asiaan, mutta aion ehkä testata asian ensi syksynä.

Perunaa pukkaa

Kasvimaallakin on elämää. Sipulit ovat jo nousseet esiin, samoin lantut ja herneet. Ja parista perunastakin näkyy jo ensimmäiset lehtiruusukkeet. Tässä kuvassa ’Blue Kongo’. Raparperi on lähtenyt hurjaan kasvuun ja mansikat toipuneet kauriiden käsittelystä. Kasvimaalla on siis edelleen muutakin elämää, kuin vain kasveja. Olen saanut verkotettua melkein kaiken ja osan olen harsottanut, koska kun kauriit saatiin pysymään irti kasvustoista, niin orava ilmestyi paikalle. En ole varma, mutta taisin menettää lehtikaalin alut oravalle. Mutta onneksi ollaan vasta kasvukauden alussa ja vielä ehtii kasvattaa uudet alut.

Kasvimaalla tapahtuu

Ensimmäiset sirkkalehdet ovat nousseet mullasta. Retiisi taisi olla ensimmäinen, joka ponnisti pintaan ja pinaatti heti seuraava. Herneestä näkyy jo pullistuneita siemeniä, mutta vihreää ei näy vasta, kuin kasvihuoneessa olevissa. Kasvihuoneeseen laitoin tulemaan myös papua amppeliin sekä ruukkuun, johon tulee myös kurkkua myöhemmin. Kasvihuoneessa eniten vihertää kukat, joita laitoin siemenestä tulemaan. Pelargonit siirsin myös sisältä jo sinne, ne työntää myös uutta lehteä kovasti.

Retiisi kurottelee jo ylös

Tomaatteja kaipailisin jo kovasti. En ole vielä ostanut taimia, mutta sorruin ostamaan Moneymakerin siemeniä. Ja tietysti olen laittanut jo multaan saamani jättitomaatin siemenet, lajikkeesta en tiedä sen enempää. Yrttipenkki on tullut siivottua, siellä on jo kasvu hyvässä vauhdissa. Oregano tuuhenee vuosi vuodelta, sitä täytyy alkaa kohta jo jakamaan. Minttu on myös pysynyt hyvin aisoissa, sille riittää, kun vähän rajoittaa rönsyilyä. Ainoa huolenaihe yrttipenkin suhteen on se, että ruohosipuli näyttää taantuneen jotenkin. Se ei nouse ylös läheskään niin vahvana, kuin aikaisempina vuosina. Onneksi laitoin sitä myös siemenestä tulemaan, niin voin siitä lisätä sitten syksyllä penkkiin, jos tarve on.

Auringonkukkaa pukkaa

Muuten kasvimaalla on vielä aika rauhallista. Tälle vappuviikollekin on luvattu nyt sen verran viileitä ilmoja, etten aio tehdä mitään sen kummempaa. Kasvihuoneeseen olen kyllä laittanut yhtä ja toista jo kasvamaan ja sieltä sitten siirtelen pihalle sitä mukaa, kun ilmat lämpenevät. Ensikertalaisiakin on päässyt joukkoon: maustekirveli ja kurkkuyrtti. Roomankuminaakin on tarkoitus yrittää.

Kukkasekoitus ruukussa

Ihan hirmuisia tapahtumia ei siis tällä kertaa, mutta koko ajan kuitenkin jotain pientä. Kevät etenee tasaisesti eteenpäin.

Työteliäs pääsiäinen

Näin eristäytymisen aikana on ollut aikaa tehdä pihahommia hyvällä tahdilla. Ei ole tarvinnut odotella vain viikonloppuja, kun normaalisti työpäivien jälkeen ei ehdi/jaksa tehdä sitä kaikkea, mitä mieli tekisi. Nyt on ollut työpäivienkin jälkeen aikaa, kun ei ole menoa mihinkään. Ja varsinkin tämä neljän päivän pääsiäisvapaa räjäytti puutarhapankin oikein kunnolla levälleen! Hommia löytyi jopa sadepäivälle esikasvatusten ja suunnitelmien kirjaamisen muodossa, joten kaikki mahdollinen aika on käytetty hyväksi.

maata kaivamassa

Jo alkuviikosta ryhdyin kaivamaan ja kääntämään maata kasvimaan laajennukseen. Lisäsin kuusi ja puoli lavaa kasvimaahan, kun järjestelimme Teknisen tuen kanssa lasten leikkipaikkaa hieman uusiksi. Nyt pääsiäisenä oli aikaa multarallille. Viime syksynä ostin kaksi suursäkkiä multaa, joista toisen tyhjensin jo syksyllä uuteen kukkapenkkiin ja toinen riitti kokonaan tähän. Joten ei muuta kuin kottikärryt multaisiin käsiin ja liikkeelle.

lavat paikoilleen aseteltuina

Kun olin saanut lavat täyteen multaa oli aika ryhtyä toteuttamaan suunnitelmia. Olin piirrellyt kasvimaan kaavakuvan jo aiemmin paperille ja listannut siemeniä, joita oli tallessa edellisvuosista ja joita aioin vielä hankkia. Huomasin, että aika monen hyötykasvin siemenpussin takana luki ”aikainen kylvö” tai ”kylvettävissä heti maan sulamisen jälkeen”. Kahdessa sipulisiemenpussissa jopa luki että ”suorakylvö Etelä-Suomessa mahdollinen, pohjoisemmassa suositellaan esikasvatusta tai istukassipuleita”. En muista ikinä lukeneeni noin tarkkoja kylvöohjeita siemenpusseista.

porkkanaa ja retiisiä riveissä

Päätin siis jo kylvää ensimmäiset siemenet. Ensimmäiseen erään mahtuivat porkkana ja retiisi, lehtikaali sekä herne ja lanttu. Porkkanan nyt tietysti voikin kylvää aikaisin, senhän voi kylvää jo syksylläkin valmiiksi, mutta näistä erityisen aikaisia lajikkeita ovat lehtikaali ja herne. Jälkimmäisestä minulla on vielä myöhempää kylvöä odottelemassa toinenkin (makeampi) lajike sekä sokeriherne. Pinaatin olisin kylvänyt myös, mutta en löytänyt koko siemenpussia mistään.

suunnitelmat paperilla

Seuraava päivä oli sadepäivä, jolloin ehdin vielä rauhassa käydä vanhoja varastoja läpi. Löysin sitä pinaattia ja muutamia muitakin, jotka voisin jo kylvää maahan. Sunnuntaina maahan pääsi siis hopeasipuli, keltasipuli sekä se pinaatti ja kukkien puolella heittelin maahan unikkoa, sinisievikkiä ja tuoksupielusta ja kasvihuoneeseen laitoin isoon ruukkuun tulemaan sinikukkaisen sekoituksen. Esikasvatukseen laitoin muutamia vanhoja siemeniä, katsotaan, mitkä jaksaa nousta ylös.

Maanantai olikin vielä aurinkoinen päivä, vaikka ensin näytti huonolta, joten pääsin aloittamaan oikein kunnolla kasvihuoneen tyhjennystä ja siivoamista. Laitoin kasvihuoneeseen tulemaan muutaman aikaisen herneen sekä ruohosipulia ja persiljaa, vaikka niitä on jo yrttiympyrässäkin. En vain hennonnut heittää vanhoja siemeniä pois. Itää, jos itää. Toiveikkaana myös kurkistelin viikunan ja viinirypäleen perään. Viikunassa en ole huomannut mitään muutosta, mutta vaaleanpunaisilla optimistin laseilla rypälettä kurkkiessani olin huomaavinani parin silmun pullistuneen. Sormet ristissä siis!

Kasvihuoneen kuntotarkastus

Kasvihuone on nyt ollut nelisen vuotta pystyssä ja kestänyt hyvin tuulet ja tuiskut. Toissatalvena, kun lunta tuli melko reilusti, katto hieman notkahti ja kaksi kattopaneelia vähän irtosi kulmistaan. Asia saatiin helposti korjattua ja täksi talveksi kasvihuoneen sisälle asennettiin irrotettava tukipilari, jota nyt ei sitten tarvittukaan.

En ole vielä kertaakaan tehnyt kevätsiivouksena mitään muuta, kuin pyyhkinyt pölyt ja lakaissut lattian. Seinät ovat pysyneet puhtaina ja katolta on tuuli heitellyt enimmät lehdet ja havunneulaset pois. Mutta viime syksy oli jotenkin niin kostea ja hähmäinen, että seinät alkoivat kasvaa levää ulkopuolella.

Kasvihuoneen seinän kasvustoa.

Paneelien kohokuviot ja kaikki muut mahdolliset kohdat ulkopinnoilla keräsivät itseensä todella paljon mähmää ja osassa seiniä alkoi kasvaa jopa jäkälää tai vastaavaa. Ja tämä tapahtui todella vain viime syksyn aikana. Ja koska talvi oli myös kostea, eikä pakkasia paljon näkynyt, kasvusto eli ja voi oikein hyvin.

Kasvustoa oli joka puolella

Tänään otin asiakseni hinkata seinät ja katon puhtaiksi ja sain uppoamaan siihen melkein kolme tuntia aikaa. Kasvusto oli melko tiukassa ja kattopaneeleita en tietysti uskaltanut painaa kovin kovalla voimalla. Mutta puhdasta tuli!

Nyt auringonvalo pääsee kunnolla läpi

Kohta on sisäpuolen siivouksen vuoro ja siellä onkin sitten ihan uusi tilanne, joka vaatii hieman tarkempaa harkintaa. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Kevät on jo saapunut

Kevään ensisävelet

Kevät tulee, vaikka mitä muuta tapahtuisi ympärillä. Siltikin, vaikka ainakin eteläisessä Suomessa siirryttiin käytännössä syksystä suoraan kevääseen, koska terminen talvi ei tainnut tulla ollenkaan. Hyvää ja huonoa siinäkin.

Puutarhassa on jo melkein kuukauden näkynyt kevään merkkejä: pullistuneita silmuja, sipulikasvien pilkistelyä, linnun laulua ja valoisampia aamuja. Tunnelma on odottava ja iloinen. Hymy irtoaa herkemmin, kun on päässyt jo hieman kuopimaan, hypistelemään siemeniä, ottamaan pistokkaita ja selailemaan puutarhakauppojen valikoimaa.

Salvia on löytänyt auringon

Maasta on tosiaan jo noussut valkosipulin piippoja, kuunliljat pilkistävät hieman, narsisseissa ja krookuksissa on alkuja esillä ja raparperi on alkanut pilkistää. Viime vuoden tulppaanikatastrofin jälkeen en kaivanut syksyllä tulppaaneja maahan ollenkaan, vaan laitoin sipulit ruukkuihin ja nostin kasvihuoneeseen. Näitä ei elukat syö. No, nyt näkyy tulosta ja tulppaaneissakin on alut esillä.

Tulppaanit kasvihuoneen lämmössä

Kevät on siis jo täällä. Eilen oli kevätpäiväntasaus, joka oikein alleviivasi tätä puutarhassa tehtyä havaintoa. Tietysti tällä hetkellä tätä kirjoittaessani tulee rakeita taivaan täydeltä, mutta enpä anna sen vaikuttaa mielialaan. Puutarhakalusteet on kaivettu esiin ja kohta pesen kasvihuoneen seinät puhtaaksi. Iloisella mielellä!

Kirkas taivas ja kirkas mieli

Yrtit heräävät kevääseen

Yrttiympyrässä on jo vaikka kuinka paljon eloa. Heti, kun lumet olivat sulaneet sen päältä, aloin tarkkailemaan, että miten talvenkestävät ja monivuotiset olivat selvinneet taas yhdestä talvesta. Ilmeisen hyvin!

Hengissä selvinneet osoittivat vahvoja elonmerkkejä. Ruohosipuli puski kovaa vauhtia esiin, oregano oli jo heti jatkamassa kasvuaan, viinisuolaheinä kasvatti uusia lehtiään ja timjami oli säilynyt muuttumattomana.

Sitruunamelissakin oli ihmeen vahvana, vaikka se oli jäänyt vähän varjon puolelle. Muistan vieläkin sen ihmetyksen, kun ensimmäisen kerran tajusin, että sitruunamelissakin on monivuotinen. Olin pitänyt sitä niin ohutlehtisenä basilikan tapaan, etten olettanutkaan sen nousevan seuraavana keväänä ylös. Yllätys oli mukava.

Tiesin, että minttu on vahva leviämään, samoin kuin oregano, mutta silti se yllätti. Edellisessä penkissä se ei levinnyt yhtään näin paljoa, joten tämä taitaa olla sille hyvä paikka. Viime vuonna se oli levinnyt jopa niin laajalle, että peitti ylösnousua yrittäneen persiljan kokonaan. Siirsin persiljan toiselle puolelle, jossa se saa kasvaa rauhassa. Mintun alkuja näkyi nousevan maasta, mutta se teki uusia lehtiä myös vanhoihin varsiin. Leikkasin ne kylläkin pois, koska uutta alkua tuli maasta niin paljon, että se kyllä riittää.

Täytyy hakea taas samettikukkia ja laittaa ne tuonne sekaisin yrttien kanssa. Ympyrä oli mahtavan näköinen oranssina hehkuvien kukkien ja tuoksuvan vihreän täyttämänä.

Tosi aikainen kevätkylvö

No enpä ole ikinä aloittanut avomaaviljelyä näin aikaisessa vaiheessa. Mutta päätin kokeilla, kun huomasin, että yksi kasvilava oli jo aivan sulanut. Käänsin pinnan varmistaakseni, että se ei ole vain pintaa ja hyvin upposi talikko multaan.

Sitten vain suurimpien roskien poisto ja siemenpusseja selailemaan. Päätin laittaa tähän yhteen lavaan porkkanaa, pinaattia ja sipulia. Porkkanasta olin suunnitellut jo viime syksynä tekeväni syyskylvöt talvea vasten, mutta se jäi tekemättä. Ja näistä siemenistä pinaattipussin kyljessä luki, että soveltuu aikaiseen kevätkylvöön. Joten, ei muuta kuin multiin vaan!

Siellä ne nyt lepää, varmaan aika pitkään, jos kerran ensi viikoksi oli luvattu kylmenevää…

Turussa visiitillä

Kävin viikonloppuna pyörähtämässä Turussa Piha ja Puutarhamessuilla.

Lähdin ajamaan auringonpaisteessa ja puolessavälissä matkaa alkoi räntäsade… Sopivasti olin juuri vaihtanut autoon kesärenkaat, joten hieman jännityksellä etenin. Perille päästessäni loskakerros oli jo kymmensenttinen ja lupaavasta keväästä ei ollut tietoakaan.

Paitsi sitten sisällä messuhallissa! Kevätkukkia, koristeena sekä myynnissä, hauskoja ideoita kukka-asetelmiin sekä vinkkejä kukka-aiheisiin koristeisiin.

Esimerkiksi tämä mehitähtimekko on aivan ihana! Tätä ajatusta voisi käyttää monenlaisten kukkien kanssa.

Nämä käenkaaliruukut ovat myös hauskoja. Puolikkaat ruukut betonilaatassa kiinni. Kokoja ja muotoja voisi vaihdella vaikka kuinka. Ja tietysti sitä ruukkuun laitettavaa kasvia myös.

Yhdessä messupuutarhassa oli käytetty hauskasti heiniä, hortensioita, laventelia ja kukkivaa puuta. Itsekin ostin pari heinää, sulkahirssin ja sininatan. Katsotaan, jos myöhemmin vielä löydän lisää laventelia jo puutarhassa olevien lisäksi.

Messuilta palatessani pyörähdin vielä Kasvihuoneilmiössä Vanhan Turuntien varrella. Suosittelen tätä elämystavarataloa kaikille ihanan tilpehöörin ystäville!

Sieltä se tulee, kevätinnostus!

Vuodenvaihteesta lähtien olen jo odotellut kevättä ja hieman pyöritellyt päässäni kasvusuunnitelmia, uusia ideoita ja vähän jännittänyt sitä, miten viime kesän puuhailut selviävät talvesta.

Mutta vielä ei ole ollut semmoista käsinkosketeltavaa innostusta. Ennen kuin tänään! Katselin Areenasta Puutarhakausi-ohjelmaa ja se herätteli vielä uinuneen innostuksen ihan yhtäkkiä. Melkein nousi kylmät väreet, kun ajattelin, miten kohta taas multa tuoksuu ja miten kasvimaalle saa laittaa syötävää kasvamaan ja miten puutarhan rakentaminen etenee taas useita askeleita.

Pihalla on uusi kosteikko, jännittää hieman, että miten se oikein heräilee. Metsäpuutarha saa koko ajan enemmän muotoa, puutarhan rakenteet jäsentyvät. Joko pääsisi tekemään!

On hassua, miten tämä innostus on näin käsinkosketeltavaa. Olen jo aiemmin laittanut esikasvatuksia tulemaan, mutta se nyt oli rutiinia. Nyt en malttaisi nukkua, kun pitäisi päästä selaamaan siemenpusseja. Ikävä kyllä, työ haittaa edelleen vapaa-aikaa, joten kovin rajoittuneesti voin antaa innostukseni pulpahdella esiin. Mutta voin antaa sen tuoman hymyn näkyä vaikka koko ajan!

Täällä taas

(miniruusut piristävät ikkunalaudalla)

Kevään tuoksun houkuttelemana löysin tieni takaisin. Blogin statistiikan mukaan edellisestä kirjoituksesta on noin yhdeksän kuukautta aikaa. Ei siinä etteikö puutarhassa olisi tapahtunut mitään, kirjoittamiseen iski vain pieni motivaatiopula.

(kevätesikot ovat ilmestyneet taimistolle)

Vaikka aikoinaan aloitinkin tämän blogin sähköisenä ja virtuaalisena päiväkirjana, toivoin silti, että kirjoitukseni osallistuisivat puutarhakeskusteluun jollakin tavalla. Ajattelin, että olisi mukava vaihtaa ajatuksia samoista asioista pitävien kanssa tai tuoda piristystä arkeen.

(metsäkauriit käyvät edelleen vierailuilla)

Nyt, paria kuukautta vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt. Kommenttien ja kommentoijien määrä on melkein laskettavissa kahden käden sormilla koko blogin olemassaolon aikana.

(kevätaurinko on jo tullut esiin)

Aloittaessani tätä blogia puutarhablogien yhteisö ei ollut läheskään näin vilkas ja monipuolinen, kuin mitä se nyt on. Ja tämä monipuolistuminen on pelkästään hyvä asia! Mutta jotenkin odotin ja ajattelin jotain muuta. Toivoin olevani osa sitä.

(talvella on hyvä harrastaa hapanjuurileivontaa)

Oma blogini ei ole toiminut keskustelualustana tai edes kovin vilkkaasti vierailtua paikkana, mutta olen muiden kanavien kautta saanut juuri sen verran palautetta, että homma on jaksanut kiinnostaa. En ole kovin mainosmielinen tämän kanssa, enkä halua tyrkyttää, joten se tietysti vaikuttaa asiaan jonkin verran. Mutta silti, odotin vähän jotain muuta.

(talvikin on kaunis)

En haluaisi pitää pelkkää kuvablogia, koska aina välillä tulee eteen asioita, joita on vain parempi selittää, kuten alla näkyy. Lisäksi haluaisin jakaa tietoisuutta luonnonmukaisesta puutarhasta sekä ympäristön huomioonottamisesta puutarhan perustamisessa tai sen hoidossa. Mutta jos ei ole vastaanottajia, niin mitä järkeä.

(lanttua hiilloksessa paahdettuna, olipahan hyvää)

Joten, innostus ja motivaatio lopahtivat. En tietenkään lopettanut oman pihan kuopimista, mutta olen jakanut vilauksia siitä melkein ainoastaan Instagramissa. Sanottavaa ei ole ollut. Useasti tämä on kyllä pyörinyt mielessä. Olen pyöritellyt mielessäni koko blogin lopettamista, mutta siihen en pysty, ihan omien muistijälkien vuoksi.

(syksyn värit ilahduttavat aina)

Joten täällä ollaan taas. Blogi on ainakin omannäköiseni, erilainen ja ehkä hiukan hupsu.

(puutarhaan sisältyy muitakin värejä, kuin vihreää)

En aio edelleenkään muuttaa tätä välineurheiluksi, kuvat eivät ole käsiteltyjä tai blogin jokainen bitti oikealla kohdalla. Joten taitaa olla, etten jatkossakaan houkuta tänne yhtään sen enempää lukijoita kuin tähänkään asti. Mutta olen ihan sinut sen kanssa. Tauko teki terää.

(syksy oli värikäs)

Tämä vuosi on Taimimaailman kymmenes vuosi. Tarkoitukseni oli osallistua Avoimiin puutarhoihin, mutta katsotaan miten lapsiperhearki antaa aikatauluiltaan myöden.

Aurinkoista ja kasvurikasta puutarhavuotta kaikille!