Kasvihuone täyttyy

Aloin vähitellen täyttää kasvihuonetta myös ihan kasveilla. Kävin viikonloppuna Kevätmessuilla Helsingissä ja sieltä tarttui mukaan muutamien siemenpussien lisäksi pelargonioiden ja verenpisaroiden pistokkaita sekä kuvassa näkyvä curry-yrtti.

Pelargonioita ostin kolme eri lajiketta: ’appleblossom’, ’dronning ingrid’ ja ’gustav’. Tietysti sekoitin ne heti toisiinsa oston jälkeen, mutta eiköhän kukinta sitten lopulta paljasta totuuden.

Verenpisaroita oli myös kolme: ’polar’, ’autunale’ (kuvassa) sekä ’millennium’. Odotan erityisesti tuon kuvassa näkyvän kasvua, kun lehdetkin ovat noin herkullisen värisiä. Kukan pitäisi olla pieni ja punainen. Toiset verenpisarat olivat väreiltään valkoinen ja lila-pinkki.

Kun järkkäilin kasvihuoneen valmiiksi, asettelin matalat hyllyt vierekkäin takaseinälle, lyhyet sivut seinää vasten, niin että niistä tuli vähän kuin tilanjakaja keskelle huonetta. Päällimmäiset tasot täytin sekalaisilla ruukuilla täyteen, suunnitelmana tehdä siihen pieni ruukkupuutarha. Näissä ruukuissa on myös nyt mainitut pelakat ja pisarat, mutta olen laittanut sinne myös siemenestä salaattia, mangoldia, pinaattia ja parsakaalia.

Tuon viimeksi mainitun kanssa kokeilen, että onnistuisiko sitä kasvattaa vähän baby-tyylisesti kasvihuoneessa, eli korjata satoa varhain esimerkiksi salaatin sekaan. Lisäksi ajattelin esikasvattaa ruukuissa kaalia ja keräsalaattia, kun sisällä ei ole vieläkään kunnolla tilaa.

Kokeilua kokeilun perään!

Mainokset

Auringon voima

No nyt! Aurinko paistoi yhden päivän ajan täydeltä terältä ja johan tuli kukkapenkit esiin! Facebookiin laitoinkin jo pari kuvaa, kun bongasin maasta ensimmäiset piipot, jotka ovat oletettavasti narsisseja.

Innostuksen puuskassa siivosin kasvihuoneen, kokeilin siellä vähän uutta järjestystä ja asettelin kattoon yhden aurinkokennolampun ja vähän koristeharsoa.

Tein jopa ensimmäisen ruukkuistutuksenkin, orvokkeja ja yhden jaloleinikin yhdistelin ruukkuun kasvihuoneen sisälle. En ole vielä saanut hankittua uutta lämpömittaria, joten en tiedä kuinka alas yölämmöt laskevat, mutta oletus on, ettei kovin paljoa pakkasen puolelle kuitenkaan.

Kaaripenkki piti tietysti heti syynätä elonmerkkejä etsien. Pionit, jotka siirsin viime loppukesästä penkkiin, ovat ainakin hengissä, katsotaan sitten, miten kukinnan käy.

Kevätvuohenjuuri on jo heti pirtsakkana nousemassa ylös, ei varmaan mene kauan, kun ensimmäiset kukat tulevat.

Esikoitakin näkyi heti sulan paikan tullen, samoin päivänliljoja. On se vaan hassua, mitä yksi päivä saa aikaiseksi!

Tietysti nyt tuli paremmin näkyviin myös tuhot. Kauriit ja rusakko ovat edelleen käyneet säännöllisesti pihalla. Lunta on ollut kuitenkin niin paljon, etten ole ollut huolissani. Silti sinisade on taas jyrsitty matalaksi, samoin toinen syyshortensia.

Mansikoista osa nousee terhakkaana, mutta ne terhakkaimmat on jo ehditty napsia alas. Bambuja on katkottu ja mustikanvarpuja syöty oikein urakalla.

Auringon keltaisen värin innoittamana taidankin lähteä keltaisen nauhan ostoon ja paketoida koko tontin umpeen.

Huhtikuu, pääsiäinen, kevät… ja edelleen lunta tuiskuttaa

Täällä Etelä-Suomessa ollaan enää tuntien päässä ennustetusta lumimyräkästä. Olo on hieman epätoivoinen. Olen yrittänyt putsata lumia pois kasvihuoneen ympäriltä, terassilta, lasten leikkipaikalta ja muutamasta muusta paikasta, jotta jo mukavasti möllöttävän auringon säteiden teho voimistuisi. Ja nyt kaikki peittyy uudestaan.

Ja juu juu, uusi lumi on vanhan surma, mutta se ei tunnu nyt lohduttavan yhtään.

Luonnossa kulkiessa on kuitenkin havaittavissa merkkejä keväästä: linnut laulavat jo kovin ahkerasti, valo on lisääntynyt merkittävästi, kuraa ja hiekkaa on alkanut kulkeutua sisätiloihin, jäätelöauto on jo kierroksillaan ja sormet ja varpaat eivät ole enää jatkuvasti umpijäässä. Positiivisia merkkejä, sanoisin!

Jospa huhtikuu nyt toisi muutoksen tullessaan, ainakin fiilis nousee, kun tietää kohta pääsevänsä myös Kevätmessuille!

Kevätmarkkinoilla luuhaamassa

Lähdin käymään paikallisella taimistolla, jossa alkoi tänä viikonloppuna yhdeksän päivää kestävät kevätmarkkinat. Pirilän Kukkatalolla on useampi toimipiste, joista itse käyn Tuusulassa, koska se on meitä lähin. Ajattelin ihan vain pyörähtää katselemassa ja haistelemassa tunnelmaa, mutta enhän minä ilman ostoksia sieltä ulos päässyt.

Ensimmäiseksi pysähdyin pistokaspöydän ääreen ja nappasin siitä mukaani pelargonian, verenpisaran ja petunian pistokkaita kasvatukseen kesäkukka-asetelmia varten.

Seuraavaksi ihan vain tarkistin siemenhyllyn tilanteen, vaikka juuri aamulla olin käynyt omien siementen inventaarion läpi todeten, että ihan on liikaa :D Mutta unohdin sen tuolla hyllyn ääressä…

Olin jo melkein ostamassa tarjousyrttejä, mutta sain taottua päähäni, että vielä ei ole tilaa kaikelle, pakko odottaa lämpimämpiä ilmoja, että pääsee taas täyttämään kasvihuonetta.

Ja taas törmäsin ihan uuteen tulilatvaan! Kohta täytyy alkaa harrastajaksi, niin ihania ja monenlaisia on nyt viimeaikoina näkynyt.

Ihania tuoksujakin tuli nenään. Ruusukepaunikko voisi myös löytää tiensä meille, heti, kun saan sen jonnekin muualle, kuin sisään.

Tästä ei jäänyt nimi päähän, mutta kaunis se on silti!

Ihana kukkiva kiinanruusu voisi sopia omalla ikkunalaudalla jo olevan viereen… näitäkin voisi kasvatella paria eri väriä.

Onnenapilakin oli hilkulla pudota ostoskoriin, mutta täytyy vaan nyt malttaa odotella vähän pidemmälle kevääseen. Ja näitä mukuloita voisi löytyä muiltakin kevätmessuilta ja -markkinoilta.

No, mitä minä nyt sitten ostin, alussa mainittujen pistokkaiden ja siementen lisäksi? Miekkaliljan ja kruunuvuokon mukuloita sekä harlekiinikukan ja liljan sipuleita. Tällä hetkellä vievät sopivan vähän tilaa, eivätkä tarvitse ihan heti istuttamisen jälkeen tilaa ikkunalaudalla tai lisävalon alla. Ei muuta kuin sormet multaan!

Huonekasvien kevätsiivous

Viime viikonlopun pyörähdys Plantagenissa laittoi miettimään huonekasvien tämän hetken tilannetta. Etelä-Suomen hiihtolomaviikko on yleensä ollut minun perinteinen kevätkauden esivalmisteluviikko, jolloin olen vaihtanut multia, laittanut siemeniä esikasvatukseen, hoitanut huonekasvien ongelmia ja ehkä ostanut jotain uutta.

Nyt olen hidastellut asian kanssa, kun on ollut näitä kovia pakkasia ja koko ajan uhkaillaan lisää hyytävillä ilmoilla. Mutta lisääntyvä auringonvalo pakottaa hieman miettimään asiaa!

Pölyt lehdillä erottuvat vähän liiankin hyvin…

Huomaatko eron?

Leikkelin kuivuneita lehtiä pois, aloitin lannoitekastelun ja tarkistelin ruukkujen multatilannetta. Osa tarvitsee vain lisäyksen, mutta parin viikon päästä täytyy tehdä myös ruukunvaihtoja.

Yksi varma kevään merkki on se, että palmuvehkat työntävät uusia kasvuja.

Samalla ne myös kuivattavat yhden tai kaksi oksaa vaihdossa pois, joten ihan kovasti kasvi ei pääse turpoamaan. Ainoa ongelma on se, että kuivuneista varsista jää tappi pystyyn, jotka vähitellen täyttävät ruukkua.

En ole oikein varma, että kannattaisiko nämä leikata kokonaan pois vai mitä. Tähän kuvassa näkyvään ruukkuun tuli kolo, kun huomasin, että yksi juurakonpala heilui melkein irti.

Siinäkin oli vanhoja kuivuneita tappeja, sekä yksi melko nuori lehtivarsi.

Taidan laittaa tämän omaan ruukkuun ja aloittaa kolmannen palmuvehkan kasvatuksen.

Kellotulilatva on mielenkiintoinen tapaus. Helmikuun alkupuolella (muistaakseni) mainitsin, kuinka tämä on kukkinut ostohetkestään asti ja vasta silloin oli havaittavissa pientä nuupahtamista. Noh, tämä päättikin lähteä uusintakierrokselle. Sitä mukaa, kun joitakin kelloja nuupahteli, toisaalta niitä tuli aina lisää. Eli kukinta jatkuu nyt yhtäjaksoisesti jo kolmatta kuukautta.

Anopinhampaasta irtosi myös yksi ihan terve lehti, taidanpa kokeilla tästäkin ”pistokkaasta” uuden yksilön kasvatusta. Kiinanruususta pitäisi myös kohta ottaa pistokkaita, alkaa kasvi harottaa jo vähän siihen malliin.

Kyllähän tätä lehtiroskaa tuli loppujen lopuksi puolikkaan ämpärillisen verran, vielä rönsyliljasta ja vehkastakin kun irrottelin kuivuneita lehtiä. Tuo jälkimmäinen käyttäytyi tämä talvena kyllä normaalia oudommin, ainakin tuon lehtien kuivattamisen osalta.

Mutta eiköhän tämäkin taas tästä, kyllä se kevät sieltä vielä tulee, siemenpussit jo rapisee!

Kauniita talvipäiviä

Aurinko on ryhtynyt näyttäytymään hieman useammin taivaalla ja lumihanget kimaltelevat loisteessa. Kasvihuone on kuurankukkien peitossa, ovi melkein jäässä ja kaikki ruukut piilossa. Mieli tekisi silti jo päästä hommiin.

Välillä aurinko lämmittää jo niin, että lumi joutuu hieman luovuttamaan otteestaan ja antamaan lämmölle periksi. Mutta ei kuitenkaan vielä ihan tarpeeksi.

Pihan hangilla näkyy erilaisia jälkiä. Rusakko pyörii edelleen pihapiirissä, kauriit kävelevät etsiskelemässä syötävää, olivat jopa yrittäneet päästä lintujen ruokintalaudalle.

Joku pöhkö puutarhuri kiertelee ympäri pihaa haaveilemassa ja odottamassa. On tämä rankkaa!

Istutushimo iskee!

En pystynyt pitkittämään istutushimon iskemistä enää pidempään, oli pakko päästä kaivelemaan. Mutta sen verran onnistuin hillitsemään, etten tehnyt itselleni mitään, koska tällä hetkellä ei ole tarpeeksi tilaa.

Tein pienen kevätistutuksen lahjaksi johon kävin hakemassa kasvit läheiseltä taimistolta. Ostin yhden valkoisen kevätesikon, pienen ruukullisen helmililjoja sekä lankaköynnöksen. Mukaan tarttui vielä parit koristeet, punaisia sydämiä, yksi harmaa sydän ja pajupallo.

Istuttelin ne pyöreään sinkkiruukkuun, jossa lankaköynnös ja esikko voivat viihtyä pitkäänkin. Helmililjat voi kukinnan jälkeen vaihtaa vaikka johonkin muuhun.

Sainpahan ainakin vähän sormien syyhyä häviämään! Kovasti tekisi jo mieli päästä tekemään enemmänkin, mutta jos nyt vielä yrittäisi malttaa, kun ei tuosta maaliskuusta osaa sanoa vielä mitään. Ja mietin nyt siis säiden puolesta, kun juuri menneellä viikolla luin uutisen, että kylmä ilma jää pyörimään tänne pohjolaan vielä pitkäksi aikaa. Ei lupaa hyvää esikasvatuksia ajatellen, ainakaan minulle, kun sitä tilaa ei todellakaan ole koulia mitään isoa määrää.

Mutta silti, kevättä kohti ollaan menossa!