Jotain ihan muuta

Kuinka moni tunnistaa tämän?

Kävin pyörähtämässä Vantaan Viherpajalla ja siellä sattui silmiini uutuus (?), johon en ainakaan itse ole aiemmin törmännyt. Eihän sitä nyt tietenkään voinut sinne jättää! Joko olet heittänyt arvauksen ilmaan?

Kyseessä on kellotulilatva ’Magic bells’. Tämä on aika näyttävä tapaus, korkeutta ruukun pinnasta on noin 60 senttimetriä ja leveyttäkin parikymmentä.

Ostohetkellä (välipäivinä) kasvi oli täydessä kukassa ja sitä on jatkunut tähän hetkeen saakka. Nyt vasta on muutamassa kellossa huomattavissa pientä nuupahtamista, mutta kyllä tämä varmasti tässä porskuttaa vielä pari viikkoa. Uudelleenkukittamisen pitäisi olla sekä mahdollista, että helppoa. Se jää vielä nähtäväksi.

Kukan korkeus on hyvin havaittavissa vieressä kasvavaan avokadoon verratessa. Nämä yhdessä muiden korkeiden huonekasvien kanssa muodostavat sopivan kasviverhon olohuoneen ikkunalle, ei tarvitse verhoja ollenkaan!

Hauska tapaus tämä kyllä on, sitä ei käy kieltäminen. Ja hyvin on säilynyt ikkunalaudalla, jonka alla on patteri ja samassa huoneessa takka. Kastelun olen pitänyt niukkana, koska valoakaan ei vielä niin ole saatavilla. Vielä en ole päättänyt siirränkö kukan kesäksi ulos, katsotaan sitä sitten myöhemmin.

(Pakko lisätä tähän loppuun, että kun googletin tätä kukkaa ostohetken jälkeen, ensimmäinen tulos oli joku Plantagenin linkki, jossa tämä kukka oli vuoden 2016 trendikkäimpien kukkien listalla :D Sehän sopii, Taimimaailmassa ollaan aina kukkatrendeissä mukana! Ehkä pari vuotta muiden jälkeen, mutta kuitenkin mukana!)

Sakuraa ja varkauksia

 
Jos olet seurannut Taimimaailmaa Facebookissa, olet varmasti huomannut harmistukseni koskien rusokirsikkaa. Viisi vuotta sitten, kun muutimme rivitaloon, ostin ensimmäiseksi puutarhaan rusokirsikkapuun. Seuraavana keväänä odotin ihanaa kukintaa, jota ei kuitenkaan tullut. Eikä seuraavana, eikä sitä seuraavana. Neljäntenä vuonna olin jo ihan epätoivoinen, koska olin varma, että puun on oltava jo kukintaikäinen, mutta mitään ei näkynyt. Tänä talvena ja keväänä tuli eteen asuntokaupat ja muutto. Ja tietysti se puu aloitti kukintansa heti seuraavalla viikolla, kun olimme saaneet asunnon tyhjäksi. Ihan vähän vaan harmittaa. 

No, tietysti heti, kun huomasin tämän käydessäni asunnolla, aloin miettiä puun siirtoa. Kukinnan ohi pitäisi odottaa ja mahdollisimman iso paakku kaivaa. Uusi paikka sille olisi jo heti tiedossa. Mutta epäilyttää vaan kovasti. Enkä tiedä, miten saisin sen kuljetettua. Joten ehkä täytyy vain luovuttaa ja ihastella sitä nyt viimeisen kerran ja vilkuttaa sitten hyvästit. 

Täysin tyhjin käsin en kuitenkaan pystynyt puutarhasta lähtemään. Puun juurella seistessäni silittelin särkynyttä sydäntä (joka aika hyvin kuvasti senhetkisiä tunnelmia) ja päätin kaivaa sen ylös. Sillähän on tunnearvoakin, ei sitä sinne voi jättää. Ja kotkansiipi sopii tosi hyvin metsäisen tontin tunnelmaan. Tulikellukka leviää hyvin, ei siitä huomaa, jos pala puuttuu. Ja keijunkukka, no se nyt vaan on ihana. 

Näiden ajatusten kanssa kyykin peppu pystyssä ja kaivelin taimia ylös. Vaikka piha on edelleen oma, niin silti oli kamalan syyllinen olo ja tuntui kuin olisin ollut taimivarkaissa. Ja vielä kirkkaassa päivänvalossa!

Heinäkuu

20140703-205026-75026501.jpg

Kuukausi vaihtui ja ainakin sen alku näyttää ihan hyvältä. Sen verran tämä jo hetken kestänyt hieman korkeampi lämpö on auttanut, että pionit aukesivat heti ja sinisarja seuraa perässä. Lumpeesta pilkottaa jo nuppu ja myös osa kuunliljoista aloittaa kukinnan. Ihan niinkuin aiemmin kirjoitinkin, puutarha on vain odottanut sopivaa hetkeä.

Eilen otin puksipuut ensimmäistä kertaa käsittelyyn. Nehän ovat nyt jo kaksi talvea kestäneet maassa ja viime syksynä päätin leikata ne pallon muotoon. Noh, vielähän ne eivät ole niin isoja, että niistä palloa saisi, mutta tästä se nyt lähtee. Kevyttä trimmausta ja kyllä se siitä! Niissä onkin joka vuosi ollut hyvät kasvut. Ensi talveksi mietin niille jotain tukiverkkoa ympärille, koska lumi painaa oksia paikoitellen aika pahasti. Vielä ei onneksi ole oksat murtuneet.

Puutarhassa on muutakin elämää, kuin vain kasvit. Pihalammen siirtämisen jälkeen vähän epäilin, että löytävätkö sammakot sinne uudestaan. Ovat löytäneet. Eilen huomasin myös uuden tulokkaan: pieni pupu yritti piileskellä tarhapiiskujen ja ruukkujen välissä. Mitään tuhoja se ei ainakaan ollut tehnyt, tarkistin heti, kun se hädissään pinkaisi pakoon. Oraviahan täällä liikkuu melkein kiusaksi asti. Vaikka nekään eivät ole puutarhaan aiheuttaneet vahinkoja, niin eristevillat ovat saaneet kyytiä…

Viikonloppuna täytyy yrittää laittaa luumupuu oikeaan astiaan ja tehdä sinisarjasta ja pasuunakukasta asetelma. Muutamat huonekasvit vaativat myös kesähuoltoa.

Jääkaapin tyhjennystä

20140516-214051.jpg

Vähän on jo hommiakin päästy tekemään. Olin suunnitellut joitakin kylvöjä tähän toukokuulle (peruna ainakin), mutta aika on ollut tiukilla ja ilmat eivät aivan ole olleet sitä mitä luulisi. Joten kun siivoilin jääkaappia, tein pikaisia ratkaisuja. Jostain ruoanlaitosta oli kaappiin jäänyt kaupasta ostetut viinisuolaheinän ja persiljan ruukkutaimet. Puoliksi käytetyt siis. Lykkäsin ne ohimennen yrttilavaan ja toivotin onnea. Lisäksi kaivoin jonkun yleisperunapussin pohjat esiin, hetken mietiskelin, kun itämistä oli jo nähtävissä eikä tavara ollut ihan priimaa, mutta heitin maahan. Tai siis laatikkoon. Kokeilevaa puutarhurointiahan tämä onkin… Voi olla, että ne mätänevät suoraan sinne mullan sekaan, mutta kyllähän tässä ehtii vielä uusintakylvönkin tehdä kesän mittaan.

Ruukkuistutuksissa ei vielä ole elämää näkyvillä, mutta onhan tässä nyt vähän viileämpää ollutkin. Jospa nyt sitten ensi viikolla, kun on reilusti lämpimämpiä säitä ennustettu. Siihen luottaen aion nyt myös tehdä muitakin kylvöjä, varmaan pavut ja herneet ainakin voisi laittaa. Pääsee Ihmistaimikin hommiin. Ja niitä kesäkukkien pistokkaita voisi uskaltaa myös istuttaa, vaikka en niitä ole mitenkään kummemmin ehtinyt ”karaista”. Lumihiutaleet yrittävät kovasti kukkia jo, olen vain kärsivällisesti katkonut kukat pois. Siitähän on seurannut sopivaa haaroittumista, vaikka eiväthän nämä nyt mitään runsaita ole.

Puutarhakin on noin yleisesti herännyt ja kukkiikin jo hieman. Pikkutalviot ovat levinneet kiitettävästi ja pitävät melko hyvin rikkaruohot kurissa. Voikukkia löytyy kyllä silti jonkin verran, mutta näin keväällä niitä on helppo poimia pehmeästä maasta juurineen ylös. Tulikellukka on myös ihan siinä hilkulla, että se aloittaa kukintansa ihan pian. Särkynyt sydän kukkii jo ja tulppaanitkin ovat vihdoin pääsemässä vauhtiin. Ensin jo näytti siltä, ettei mikään niistä tee nuppua, mutta onneksi kuitenkin muutama. Kolme kirjopikarilijaa kukkii kauniisti, muistaakseni laitoin niitä kyllä hieman enemmän maahan…

Hyvältä siis vaikuttaa, kyllä tästä vielä hyvä puutarhakesä saadaan!

Kasvuvoiman hankintaa

  by niini

Varsinkin viime joulukalenterin aikoihin tulin miettineeksi lannoitusasioita. Olen ollut vähän laiska ylimääräisen lannoittamisen suhteen, koska olen sitä mieltä, että maanparantamisella pitäisi saada tarpeeksi kasvuvoimaa. Eli käyttämällä kompostimultaa ja ruohokatteita tms., jotka maatumisellaan pitävän perusmaan ravinteikkaana. Sipulikukille olen (muistaessani) heittänyt jotain ravinnejauhetta kukinnan aikana, jotta kukinta kestäisi mahdollisimman pitkään ja sipuli saisi sen jälkeen kerättyä uutta voimaa.

Keväisin olen heittänyt kukkatarhaan (muistaessani) kalkkirakeita, vaikka en olekaan ihan varma sen tarpeellisuudesta. Ainoat kasvit, joita olen yrittänyt muistaa ihan lannoittaa, ovat ruukkuun istutettavat kasvit ja kesäkukat. Siinä olen käyttänyt kanankakkaa ja jos olen muistanut, niin kasteluveteen olen laittanut jotain ravinnetta. Varsinkin niille kesäkukille ja tietysti huonekasveille.

Kesäkukat vaativat koko kesän kestävään runsauteen lannoitusta. Tai voi niitä pelkällä vedelläkin kastella, mutta silloin ne jäävät vähän valjuiksi kasvunsa suhteen. Ja kesäkukilla on sekin herkkyys, että niitä ei saisi päästää kuivahtamaan kasteluiden välillä. Yksivuotisten kasvien juuret vaurioituvat siitä tosi nopeasti, eivätkä oikein palaudu ennalleen. En väitä, että olisin kovin täydellinen itse tämän asian kanssa, mutta ajatushan se on tärkein… Yritän kyllä koko ajan olla tarkkana, mutta homssuli on aina vähän homssuli.

9. kalenteriluukku

amaryllis by niini

Tänään harrastin hieman joululahjashoppailua. Sitä ei paljoa tarvitse tehdä, koska lahjat on melkein kokonaan jo hankittu. Nyt vaan pitäisi harrastaa sitä paketointia!

Tämä epäonnenjoulukalenteri meinaa muuttua onnenkalenteriksi, koska tänään mietiskelin taas juttua, missä en oikeastaan ole mokannut, vaikka helposti niin olisi voinut käydä. Olen hankkinut amarylliksen joskus muutama vuosi sitten ja päätin tietysti yrittää pitää sitä niin kauan, kuin se vaan hengissä pysyy. No, onhan se pysynyt, vaikka ei uskoisi… Kaikenlaisia ohjeita olen lueskellut, miten se pitäisi syksyllä ottaa mullasta pois ja antaa levätä pimeässä ja sitten nostaa kasvamaan sopivasti ennen joulua. Minä olen kesäksi nostanut sen ulos ja yöpakkasten tultua nostanut sisälle. Olen kastellut, jos olen muistanut. Tänä vuonna olin varma, että uutta kasvua ei enää sisällä ala, koska sipuli tuntuu jo niin kuihtuneelta. Mutta niin vaan se aloitti lehtien kasvatuksen. Kukasta en kyllä sitten vanno mitään. Kahtellaan, kahtellaan.

6.luukku

Kirsikkapuu by niini

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Lumi satoi sopivasti maahan ja nyt voi hymyillä tyytyväisenä edes tämän päivän (koska loskaahan tuo oikeasti on ja sulaa hetkessä pois…). Aamupäivä on jo nautittu lumiukkojen rakentelusta ja Ihmistaimen ensimmäisistä lumileikeistä ja nyt odotellaan vaan mummolan hyvää ruokapöytää.

Kalenteriluukusta paljastuu puutarhani ensimmäinen ostos, rusokirsikka. Siitä asti, kun sen istutin puutarhaan, olen odottanut kevättä ja kukintaa. Mutta vielä ei ole näkynyt mitään. Olen googletellut asiaa, että onko maaperässä jotain vai mistä kiikastaa, koska kyllä kaikki muut nuoret kirsikat näyttävät kukkivan ihan heti. Mutta ei tämä. Viime keväänä löysin jonkun tiedonjyväsen jostain netin uumenista, että rusokirsikat ryhtyisivätkin kukkimaan vasta 5-6 vuotiaina. En kyllä tiedä miksi. Arvioin, että ostohetkellä puuni olisi ollut noin 2-3 vuotias (ihan hatusta heitetty), joten tämän ajatuksen mukaan sen pitäisi kukkia (ehkä) ensi keväänä. Nyt sitten vaan jännitetään.

Valitsin rusokirsikan siksi, että tykkäsin siitä vaihtelusta, mitä se tuo koko kasvukauden aikana eri väreillään. Mutta toivoin kyllä kevääksi sitä kukintaa. Olisin voinut ottaa vaikka luumu- tai päärynäpuun ja niistä olisi tullut satoakin. Jos ensi keväänä ei kukkia näy, niin silloin harkitsen kyllä vakavasti puun vaihtoa. Kuvassa esimerkki kivasti kukkivasta rusokirsikasta Helsingissä, Oopperatalon vieressä.

Vihreää!

Tulppaani by niini

Olen keskittynyt niin tiukasti kevään puhkeamiseen seuraamalla yksittäisiä puiden lehtiä tai maasta nousevia kukkia, että melkein jäi näkemättä se suuri kuva! :D Yhtäkkiä vaan huomasin ja tajusin, että joka puolella on vihreää. Ruoho on kasvanut pientareilla jo niin, että se varmaan leikataan jo kohta ensimmäisen kerran. Ja lehdet ovat puhjenneet puihin niin, että ne toimivat jo näkösuojina. Lisäksi kaikki muu kasvillisuus siltä väliltä on – joko arvaat – vihreää! :D Maisemat näyttävät jo ihan erilaisilta, mutta hyviltä tietenkin.

Puutarhassakin tulppaanit kukkivat ahkerasti, pionissä näkyy jo nuppuja, tulikellukka avaa ihan kohta ekat kukat ja ruukkuistutuksissakin näkyy elämää: lukinlilja on lähtenyt kasvuun, daalia on noussut jo mullasta, tuoksupielus on itänyt hyvin ja jaloleinikit ovat nousemassa esiin (sormet ristissä…). Ainoastaan kaunopunahattu pysyttelee vielä piilossa. Ja koreatörmäkukat eivät ole edistyneet.

Kasvimaaltakin saa jo satoa: yrttipuoli tuottaa jo makuja ja raparperi on tietysti jo korjattavissa. Ainoastaan herneitä ja papuja olen ihmetellyt. Luulin niiden itävän aika nopeastikin, mutta vasta pari herneenvartta on noussut esiin ja papuja ei yhtään. Asia kummeksutti jonkin aikaa, kunnes eräänä päivänä näin harakan tonkivan niitä nokkaansa. Perhana! Täytyy lisätä siemeniä ja suojata ne verkolla. Retiisit ovat todella nopeita, ei mene kauaa ensimmäiseen satoon. Varmaan ehdin laittaa toisenkin satsin tulemaan :)

Rakkautta ilmassa

Särkynyt sydän by niini

Mä olen vähän ihastunut. Tunne vaikuttaa molemminpuoliselta, koska näitä ihastuttavia pieniä sydämiä on alkanut ilmestyä esiin. En itseasiassa oikein tiedä, milloin voi sanoa kukinnan alkaneen. Ja miksi ihmeessä kasvin nimi on ’särkynyt sydän’? Ehkä se tulee tuosta kukan muodosta, jossa aivan kuin näyttäisi sydämestä valuvan (verinen) pisara alas. Ei ainakaan siitä, miten se saa puutarhurin sydämen hymyilemään :) On se vaan niin kaunis.

Toukokuu

Toukokuu by niini

Kaikenmoista on ehtinyt tapahtua. Päivettymisen merkkejä on kasvoilla nähtävissä, koska on tullut oltua pihalla aika kellon ympäri :D Hyvät ilmat vetävät kuopsuttelemaan ja tutkailemaan ja suunnittelemaan sekä tietenkin ihailemaan!

Viime vuonna kaupasta ostetut ja sittemmin maahan istutetut esikot ovat kukkineet runsain valkoisin kukin. Varsinainen taimiesikko, jonka olen saanut lahjoituksena, vasta kasvattaa lehtituppoaan vimmatusti. Helmilijojen ihana syvä sininen väri piristää kivasti pulpahdellessaan sieltä täältä esiin. Pikkutalviot ovat täynnä nuppuja, muutama on jo auennutkin. Ja pikkutalvio on muutenkin ahkeroinut talven aikana kovasti: sitä pulpahtelee myös sieltä täältä esiin, eli maanpeittosuunnitelmani on hyvässä nosteessa :)

Ukkolaukat vaativat syksyllä noston ja jaon, sen verran pienet nuput ovat tulossa esiin ja näkyy selvästi, että samasta sipulista nousee kaksi vartta ylös. Ei vanha tuommoista jaksa… Ihana yllätykseni eli särkynyt sydän puskee maasta hirmuista vauhtia ja näyttää valmistautuvan jo kukintaan, kukka-aiheita on jo näkyvillä :)

Olen saanut aseteltua puutarhaan myös vähän elottomia katseenvangitsijoita. Kuvassa näkyy niistä yksi, lahjaksi saatu ankka, joka sievistelee lammen ”rannalla”. Kisumisu on vielä remontin alla :D