Kasvihuoneen kuulumisia

Tällä hetkellä olen kyllä iloinen kasvihuoneestani. Tällaisen kesän jälkeen sato-odotukset olisivat varmaan nollassa, mutta nyt huoneen suoja on pelastanut edes jotain. 


Alkukesästä kylmät ilmat pysyivät sen verran loitolla, että kurkut eivät kuolleet vaikka kasvu olikin minimaalista. Tomaatit eivät ihan niin helposta hätkähtäneet, mutta mietin jo silloin lopputulosta, kun pölyttäjät olivat melko vähissä. 


Välillä oli parempia päiviä ja auringon vaikutus tietysti kertaantui kasvihuoneen sisällä. 


Uskaltauduin laittamaan maissit kasvamaan kasvihuoneen ulkonurkille saaveihin, paikka keräsi kuitenkin jonkin verran lämpöä. 


Tomaatit innostuivat kasvamaan, mutta paprikoilla ja kurkuilla kasvu jumitti edelleen. Kasvihuoneen sisällä olevat yrtitkin tuntuivat olevan jotenkin seis. Toin sisältä kaksi avokadon kasvatuskokeilua kasvihuoneen lämpöön ja valoon, mutta niistäkin toinen meinasi polttaa lehtensä. Ehkä olisi pitänyt karaista niitäkin ensin. 


Tomaatit kukkivat ja raakileita tuli paljon. Kurkuilla ja paprikoilla ei mitään. Yrtit alkoivat vähitellen kasvaa ja tuuheutua. 


Ja sitten yhtäkkiä homma repsahti! Tomaatit alkoivat rehottaa niin, ettei melkein läpi nähnyt. Raakileita roikkui joka paikassa ja kukkia tuli koko ajan lisää. Latvat alkoivat hipoa kattoa. Oli pakko aloittaa jo karsinta. 


Karsin alalehtiä reilulla kädellä, katkaisin latvat, siivosin valtavasti varkaita. Roskakasa kasvihuoneen lattialla oli valtava. Kottikärryllisen lehtijätettä vein kompostiin. 


Samalla huomasin, että paprikat olivat alkaneet kukkia. Nuppuja ja kukkia oli paljon. Kurkutkin olivat ottaneet kasvupyrähdyksen, niissäkin näkyi nuppuja. Pesusienikurkut kylläkin kärvistelivät edelleen. 


Ja nyt ollaan tilanteessa, että ”kesä” alkaa vähitellen loppua. Aika meinaa loppua kesken. Pihvitomaatti kasvattaa lapsosia, mutta kovin pieniä ovat vielä. 


Paprikaa on tulossa, mutta epäilen, ehtivätköhän kypsiksi asti. 

Kurkku kukkii, en tiedä miten pölytyksen kanssa käy. Sormet ristissä, että tämä on partenokarppinen lajike. 


Tomaatit ovat alkaneet punertua, sieltä saan kyllä jotain maistiaisia. 

Maissit olivat hieman ongelma. Niille oli ollut liian viileää ulkona. Vielä ei edes näkynyt tähkäpäitä. Pyysin Teknistä tukea nostamaan ne kasvihuoneeseen sisälle, jospa vielä ehtisi pelastamaan jotain. 


Kahden päivän jälkeen latvoista alkoi pilkistää ylläreitä! Toivo elää siis!


Kyllä tätä kuitenkin voi sanoa melkolailla onnistuneeksi ensimmäiseksi kasvihuonekesäksi. Ei ole tapahtunut mitään suurempia katastrofeja, jotain satoa tulee ja paljon on opittu ensi vuotta ajatellen. Olen oikein tyytyväinen :)

Heinäkuu

20140703-205026-75026501.jpg

Kuukausi vaihtui ja ainakin sen alku näyttää ihan hyvältä. Sen verran tämä jo hetken kestänyt hieman korkeampi lämpö on auttanut, että pionit aukesivat heti ja sinisarja seuraa perässä. Lumpeesta pilkottaa jo nuppu ja myös osa kuunliljoista aloittaa kukinnan. Ihan niinkuin aiemmin kirjoitinkin, puutarha on vain odottanut sopivaa hetkeä.

Eilen otin puksipuut ensimmäistä kertaa käsittelyyn. Nehän ovat nyt jo kaksi talvea kestäneet maassa ja viime syksynä päätin leikata ne pallon muotoon. Noh, vielähän ne eivät ole niin isoja, että niistä palloa saisi, mutta tästä se nyt lähtee. Kevyttä trimmausta ja kyllä se siitä! Niissä onkin joka vuosi ollut hyvät kasvut. Ensi talveksi mietin niille jotain tukiverkkoa ympärille, koska lumi painaa oksia paikoitellen aika pahasti. Vielä ei onneksi ole oksat murtuneet.

Puutarhassa on muutakin elämää, kuin vain kasvit. Pihalammen siirtämisen jälkeen vähän epäilin, että löytävätkö sammakot sinne uudestaan. Ovat löytäneet. Eilen huomasin myös uuden tulokkaan: pieni pupu yritti piileskellä tarhapiiskujen ja ruukkujen välissä. Mitään tuhoja se ei ainakaan ollut tehnyt, tarkistin heti, kun se hädissään pinkaisi pakoon. Oraviahan täällä liikkuu melkein kiusaksi asti. Vaikka nekään eivät ole puutarhaan aiheuttaneet vahinkoja, niin eristevillat ovat saaneet kyytiä…

Viikonloppuna täytyy yrittää laittaa luumupuu oikeaan astiaan ja tehdä sinisarjasta ja pasuunakukasta asetelma. Muutamat huonekasvit vaativat myös kesähuoltoa.

Kesäkuu

image

Sieltä se sitten tuli. Kesäkuu. Tästä se kesä nyt sitten virallisesti alkoi. Puutarhassahan on päässyt jo möyrimään pidemmän aikaa, kiitos lämpimän ja eräällä tavalla aikaisen kevään. Silti jotenkin meinasi välillä tuntua, että on kiire! Kiire saada äkkiä kaikki kasvamaan ja valmiiksi. En tiedä mistä se oikein tuli. Viime viikonloppuna sitten oikeastaan vasta tajusin, että eihän tässä mitään hätää ole. Kesä on vasta alussa.

Sadetta ja aurinkoa on tullut sopivassa suhteessa, vaikka nuo muutamat viileät päivät olisi voineet jäädä pois välistä. Puutarha näyttää kukoistavan ja sato on lähtenyt mukavasti kasvamaan. Papua näyttää tylevan ja herneet ovat lähteneet hyvään kasvuun. Raparperi on taas jättimäinen itsensä. Yrttipenkki on jo valmis, hieman oiottuna. Kaupasta ostettuna siis. Laitoin siis siemenestä ainoastaan salaatit; basilika, persilja, viinisuolaheinä, sitruunamelissa ja tilli on kaupan yrttihyllystä. Oregano ja ruohosipuli kasvavat ihan omaa tahtiaan.

Daaliat näyttävät kasvavan ihan mainiosti ainakin tähän asti, lukinliljakin on ottanut spurtin. Sitten en ole varma laitoinko niihin ruukkuihin jotain siemenestä vai onko mullan pinta ”saastunut” voikukkahöytylästä. Ainakin yhden ruukun pinnalla olin näkevinäni sirkkalehtiä jostain mustista siemenistä. Se on hassua miten nopeasti tuommoiset asiat voi unohtaa…

Pionit ovat myös hyvässä vaiheessa, molemmissa kaunottarissa on reilusti nuppuja. Muutenkin vaikuttaa siltä, että muutamissa muissakin perennoissa (loistosalvia, keijunkukka…) on tapahtunut ”vakiintuminen” eli ne ovat kunnolla löytäneet paikkansa ja muotoutuneet kunnon perennapuskiksi, jotka peittävät oman tilansa hyvin. Tämähän alkaa siis sujua!

Lämmintä syksyä!

kuva 1 by niini

Kyllä on ilmoja pidellyt taas. Kauhulla odottelen sipulikasvien maastanousua, koska on näin lämmin. Kevätesikko yrittää jo kukintaa, kolme nuppua oli näkyvillä. Tarhapiiskukin (kuvassa) jatkaa kukintaansa rohkeasti ja yleisesti ottaen koko puutarha on edelleen hyvin vihreä. Laittaessani pimeän ajan valoja kirsikan oksille, olin näkevinäni jo ihan valmiita lehtisilmuja.

Tämmöisessä syksyssä on puutarhaa ja sen hyvinvointia ajatellen huonoja puolia: jos ei tule kunnon pakkasta ennen lumia, niin maanpintaan voi jäädä muhimaan kasvitauteja. Kasvit luulevat tätä kevääksi ja aloittavan kukinnan tms. ja palelluttavat itsensä sitten pakkasten ja lumien tullessa. Tämä on tylsännäköistä harmaata ja mälsänmärkää!

Tietysti on niitä positiivisiakin puolia: jotkin arat kasvit voivat selvitä helpommin lyhyemmästä kylmästä jaksosta, ainakin Etelä-Suomessa. Kasvivahinkoja voi tulla vähemmän, kun lumikuorma painaa vähemmän aikaa. Ja kevät tuntuu tulevan nopeammin :)