Välineurheilua puutarhassa

Minulla ei aiemmin ole ollut kovinkaan paljon eri välineitä puutarhanhoitoon. Lapio, talikko, pari istutuslapiota (niitä pieniä), joku hara, kahdet erikokoiset puutarhasakset ja siinäpä se oikeastaan olikin. Kun muutimme tähän nykyiseen kotiin, valikoima kasvoi kottikärryillä, kuokalla, haravalla (2kpl), toisella lapiolla ja kasteluletkulla. Ja nämä oli siis entisten omistajien jäljiltä, ei ostettua. Aika hyvin näilläkin varmasti olisi pärjännyt, mutta tuo nurmialue piti tietysti hoitaa, joten ensimmäisenä piti miettiä ruohonleikkuriasiaa. 

En halunnut bensakäyttöistä, koska en pidä siitä kärystä enkä äänestä. Ja joku siinä vain häiritsee minua, että puutarhaan (luontoon) pitäisi sekoittaa ”saasteita”. Joo, tiedän, kuulostaa vähän pimeältä. Sähkökäyttöinen ei olisi toiminut, koska leikattavaa on myös sen verran kaukana talosta, että johto olisi pitänyt venyttää tooosi pitkälle. Ei kiitos. Joten päädyin ihan perus kelaleikkuriin, ihmisvoimalla toimivaan. Jospa kunto nousisi samalla. 

Sitten syksyllä tuli se lehtiongelma. Joten Teknisen tuen avustuksella/kehoituksella taloon ilmestyi lehtipuhallin. Vähän nikottelen edelleen sen kanssa, mutta kaipa se on ollut ihan hyödyllinen. Laatoitukselta on saanut helposti lehdet pois, samoin sepelin päältä. Ja nyt keväällä on voinut puhdistaa helposti istumapaikat sekä ulko-oven edustan koivun norkoista ja muusta puista pudonneesta tavarasta. Eipä kulkeudu roskat sisään ja yllätysvieraatkin ovat päässeet nopeasti puhtaille penkeille istumaan. Puhallin on sähkökäyttöinen, ei edelleenkään bensan käryä meille. 

Ja sitten tämä viimeisin lisäys. Jo viime kesänä minua häiritsi yksi asia:


Vaikka kelaleikkurilla nurmi pysyi hyvin kurissa, aina oli paikkoja, joihin se ei yltänyt. Puun ympärystät, kukkapenkkien reunat, pensaiden alus. Matka suuntautui siis trimmeriostoksille. Sähkökäyttöinen tarjousvehje sai uuden kodin. Ja nyt on siistiä:


Mun uusi kaveri, Bosch, on aina valmiina auttamaan. On siistit puiden alustat, kukkapenkkien reunat ja lavakauluksien edustat:


Koska tämän kesän puutarhurointini on hieman hidastahtista, tilanne pääsee välillä vähän riistäytymään käsistä. 


Mutta ei enää!

Näin se vaan on varustauduttava puutarhassakin, mitähän vielä on tiedossa?

Omenapuuongelma

  
Pihalla on kolme vanhaa omenapuuta. Minun annettiin ymmärtää, etteivät ne oikein ole olleet satoisia. Siitä ehkä kielii sekin, että hieman sivummalle on istutettu uusi omenapuu. Se on vielä sen verran nuori taimi, että siitä sopii odotella satoa vasta muutaman vuoden kuluttua. 

Mutta nämä vanhat. Seurasin niitä viime kesän ja tuloksena oli seuraavaa: puut eivät oikeastaan kukkineet, en ainakaan nähnyt yhtään kukkaa. Muutama niitä ilmeisesti oli ollut, koska raakileita ilmestyi yhteen puuhun kymmenkunta. Yksikään niistä ei kyllä ehtinyt kypsäksi asti. Osa putosi raakileina alas, oravat taisi viedä pari ja loput vain hävisivät. 

Viime kesänä oli kyllä pieni pihlajakoiongelma, joka vaivasi myös kriikunoita, ja pudonneet raakileet oli kyllä kärsineitä. En tiedä oliko sillä kuinka paljon vaikutusta tilanteeseen. 

Yksi iso ongelma on myös se, että puita on leikattu todella paljon ja mielestäni hieman väärin. Puut on täynnä vesiversoja, joiden on annettu vain kasvaa, joten puiden kasvuenergia menee niihin. 

  
Esimerkiksi taas näkee kuinka runkoja on karsittu hassusti ja toinen puu on päästetty kasvamaan kaksilatvaiseksi. Pitkiä tynkäoksia on paljon joka puussa ja yhtä puuta oravat käyvät säännöllisesti kuorimassa tyngästä runkoon päin. 

Olen myös mietiskellyt, onko nämä kaksi myös hieman liian lähellä toisiaan. Väliä on reilu kaksi metriä, ehkä kolme. Että pitäisiköhän toinen kaataa pois?

Uhkailin viime vuonna, että jos tänä vuonna ei tapahdu mitään, niin pitää antaa sahan laulaa, mutta varmaan täytyy vielä vuosi-pari katsoa tilannetta tarkemmin. Varsinkin, jos nyt alan noita vesiversoja taivuttelemaan. 

Herukkahävitys

 
Tänään onkin sitten päästy jo kunnolla hommiin. Taisin mainita jo aiemmin, että mustaviinimarjapensaat ovat äkämäpunkkien vallassa. Ne ovat hankalia ötököitä, joista eroon pääseminen on työn takana. Pensaat voisi leikata kokonaan alas ja leikatut osat hävittää polttamalla tai viemällä kaatopaikalle. Pensaiden juurelta maanpinta olisi pidettävänä puhtaana ja kalkittuna, jotta punkeilla ei olisi talvehtimispaikkaa. Tiedän, että edelliset omistajat ovat leikanneet pensaita ja niissä näkyykin edelleen tynkiä, jotka eivät ole toipuneet. Päätin siis, että nämä saavat mennä. 

Vaikka saisinkin leikkaamalla punkit pois, ne ovat voineet tartuttaa pensaisiin jo virustaudin, joka heikentää kasvua ja marjojen muodostumista niin paljon, että hyötykasveina pensaat olisivat turhia. Joten, tänään otin lapion käteen ja ryhdyin kaivamaan juurakoita ylös. Sitten leikkasin oksat pienemmiksi paloiksi ja laitoin roskiin. Nyyh. Kyllähän se pahalta tuntui, mutta ei ne pensaat olleet hyvässä kunnossa. 

Paloittelun jälkeen leikkelin vielä hieman punaviinimarjapensaita, joissa oli muutamia naavoittuneita ja kuolleita oksia. En tiedä, oliko tämä enää hyvää aikaa pensaiden leikkuuseen, mutta meni jo! Seuraavaksi olisi vuorossa pitkän kohopenkin rakentaminen.