Kauniita talvipäiviä

Aurinko on ryhtynyt näyttäytymään hieman useammin taivaalla ja lumihanget kimaltelevat loisteessa. Kasvihuone on kuurankukkien peitossa, ovi melkein jäässä ja kaikki ruukut piilossa. Mieli tekisi silti jo päästä hommiin.

Välillä aurinko lämmittää jo niin, että lumi joutuu hieman luovuttamaan otteestaan ja antamaan lämmölle periksi. Mutta ei kuitenkaan vielä ihan tarpeeksi.

Pihan hangilla näkyy erilaisia jälkiä. Rusakko pyörii edelleen pihapiirissä, kauriit kävelevät etsiskelemässä syötävää, olivat jopa yrittäneet päästä lintujen ruokintalaudalle.

Joku pöhkö puutarhuri kiertelee ympäri pihaa haaveilemassa ja odottamassa. On tämä rankkaa!

Talven ihmemaa

Kirjoittelen tätä samalla, kun odottelen sääennusteissa luvattua lumet sulattavaa vesisadetta. Vielä näyttää ihan talviselta. Itse haluaisin pitää nämä lumet, vaikka se onkin aika harvinaista, että Etelä-Suomessa näin aikaisin sataneet ensilumet pysyisivät maassa. 

Odottelu on jännittämistä. Ja jännitykseen on syynsä:


Kasvihuoneen katolle on tietysti myös satanut lunta. Ja koska aluksi se oli kevyttä pakkaslunta, en ollut huolissani. Ja silloin ei vielä ollut mistään suojakeleistä tietoa. Nyt on ollut nolla-asteisia päiviä ja lumi on muuttunut painavaksi. Ja huomasin semmoisen hauskan jutun, etten ilman pitkiä työkaluja ylety hinaamaan lunta katolta pois. En myöskään haluaisi heilua katon päällä pitkävartisella työkalulla, kun joko otteen lipsahtaessa tai tai muuten huojuessa onnistuisin tietenkin rikkomaan jotain. 


Lunta satoi ihan kivasti, mittaushetkenkin jälkeen vielä vähän lisää. Eli noin parissakymmenessä sentissä ollaan. Nyt tietysti se on tiivistynyt hieman. Jos tämä määrä sateen sattuessa alkaa sulamaan, saa jännittää katon kestävyyden lisäksi kukkasipuleiden mätänemiskestävyyttä. Maa ei ehtinyt jäätyä kunnolla, saas nähdä kuinka käy. 


Linnuille laitoin siemeniä tarjolle ja sain jopa punatulkun vierailulle. Talitiaisia, sinitiainen ja närhikin kävi pihassa, viimeksimainittu tosin varmaan pihlajanmarjojen perässä. Oravat eivät onneksi ole löytäneet tuota vielä. Talipallot kyllä hävisivät oudosti kokonaisina toisesta pensaasta. 


Talvi olisi kiva, jos se tämmöisenä pysyisi, edes vähän pidempään. 

Aivopieruja puutarhassa

   
Hmm. Viime syksynä sain hirmu hyvän idean kokeilla erilaista talvehdittamistapaa muutamille kasveille. Nyt olen tajunnut ajatukseni mahdottomuuden ainakin yhden kasvin kohdalla. 

Hautasin siis muutamat kokeilukasvit tässä kirjoituksessa kuvaillulla tavalla vanhan avokompostin viereen. Nyt viikonloppuna tajusin esikasvatettavia siemeniä selatessani, että esimerkiksi se sinisarja ja verenpisara pitäisi nyt ottaa esikasvatuksen sisälle, jotta ne saisivat hyvän lähdön kesään. 

Mutta nehän ovat nyt siis siellä lumen alla. Jäässä. En voi mennä hakkaamaan sitä hautaa auki vain kahden kukan takia, koska sitten muiden talvehtiminen vaarantuu. Joten eipä ne nyt sitten pääsekään aikaisempaan vauhtiin esikasvatuksen avulla. Öh. Miten tässä nyt näin pääsi käymään :D Eipä kyllä käynyt mielessäkään silloin syksyllä. 

Lisäksi olin aivan varma, että vein myös keijunmekon ruukkuineen kyseiselle hautausmaalle ja se nyt ainakin pitäisi saada esikasvatukseen! Muutenkin hidas kasvamaan, niin sitten homma venyy jonkun hajamielisen puutarhurin takia. En löydä itseltäni mitään kirjallista merkintää keijunmekon kohtalosta. Toivottavasti se ei kuitenkaan loppusijoittunut kompostiin…

Lumen alta paljastuu…

 

Aurinkoinen sää sai taas viherpeukalot syyhyämään ja pakko oli mennä kameran kanssa pihalle tiirailemaan, että mitä sieltä sulaneen lumen alta on paljastunut tähän mennessä. Ihan ensimmäiseksi tarkistin jouluruusun, kun sen aika on oikeastaan nyt. Ja niinhän siellä nuppuja olikin. Nyt pitää muistaa käydä päivittäin kurkkimassa aukeamisen varalta!

Muutakin elämää oli näkyvissä: tulppaanien alkuja näkyi siellä täällä, mutta ihme kyllä krookusten ei. Punainen keijunkukka oli jo aloittanut uusien lehtien värkkäämisen ja hortensian varressa olin taas (optimistisesti) näkevinäni silmuja. Köynnöshortensiassakin näkyi muutamat uudet lehdet vaikka en ole niitä ruukkuja koko talven aikana kastellut. Mansikat näyttivät eläväisiltä ja hämmentävää kyllä, viinisuolaheinä oli paljastunut lumen alta vihreänä. Se näytti aivan valmiilta uuteen kasvukauteen. Jälleen kerran levinneestä oreganosta en sitten sanokaan mitään…

Olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni laittaa koko kukkatarhan alueelle leviämään ikivihreitä pikkutalviota ja murattia. Lumen jälkeen piha ei näytä yhtään niin ankealta, kun valkoisen jälkeen seuraava väri on heti vihreä. Puksipuutkin ovat taas mukavasti selvinneet talvesta ja vihertävät niin kivasti kukkapenkin reunassa. 

5. luukku

Talvitie by niini

Tässä kalenterissa on tarkoituksena listata niitä asioita, jotka tekevät minulle joulun. Vaikka kaikki menneet ja tulevat kohdat toteutuisivat, niin ilman tätä viidennen luukun läsnäoloa jotain olennaista jäisi puuttumaan. Ja tällä tarkoitan valkoista joulua. Lumi, vaikkakin inhottavan kylmää, on hyvin olennainen osa minun talveani ja sitä olisi suotavaa sataa jo ennen joulua, mieluiten ennen joulukuuta. Olen ollut kovin tyytyväinen näihin pariin viimeiseen runsaslumiseen talveen, siinä on vaan jotain omaa tunnelmaa. En edes jaksa miettiä negatiivisesti mitään kulkemisvaikeuksia tai lumenputsausta mistä tahansa, se vaan kuuluu asiaan. Jos ei sitä kestä, niin sitten kannattaa muuttaa eteläisemmille leveyspiireille! Talvinen ja luminen maisema on hyvin tunnelmallista ja lumi pehmentää maailman melua. Vaikkakin se narskuu ihanasti jalkojen alla :)

Joulukalenteri, 1. luukku

Joulukoriste by niini

Jee! Nyt se joulu tulee! :D Lumi satoi juuri sopivasti maahan, nyt pääsee kunnon joulutunnelmaan. Taimimaailma on nyt siis suojassa noin 20-30 sentin lumikerroksen alla (en ole käynyt tarkkaan mittaamassa). Joulukoristelut on aloitettu ja kaikki näyttää heti paljon valoisammalta, kun lumi valaisee maisemaa. Olen jo ehtinyt myös pyöriä kinoksessa kovin lapsekkaasti (hauskaa oli!) ja pulkkamäkireissu on kovassa suunnittelussa :) Tästä se joulu ja talvi voi alkaa! Ihanaa joulunalusaikaa kaikille!

Puutarhurointia

IMG_2189 by niini

En kyllä millään malta nyt pysyä pois pihalta, varsinkin, kun aurinko paistaa ja lumi sulaa pälvipaikkojen ympäriltä melkein silmissä. Olen aloittanut jo puutarhuroinnin vähitellen. Karsin marja-aronian alas ja nyt oksat odottavat silppuria. Ja koska aurinkoa on luvattu ainakin täksi viikoksi, nostin uuden lumen alle jääneen harson kevätkukkijoiden päältä pois (pientä jännitystä ilmassa) ja hienostihan ne olivat siellä odotelleet uutta tulemistaan :)

Siivosin myös terassin ja sain pöhkön idean viime joulun kuusenrangalle. Karsin sen oksista ja voilá! Köynnöstuki tukevalla jalalla on valmis :D Lopuksi kökin mittanauhan kanssa pihalla ja suunnittelin kasvimaan puolelle uusia tuulia. Katsotaan kuinka pitkälle idea kantaa…

Ja kun viimein ei ollut enää mitään muuta tehtävää, möyrin lumipeitteen reunamilla tutkailemassa onko mitään havaittavissa. Ja kappas, kyllä olikin! Noh, kevätkukkijathan ovat jo näkyvillä (myös helmililjat ovat nousussa!) ja sain lunta kaapimalla lisää tulppaaneita esiin, mutta todellinen ylläri oli lumivallin toisella puolella, jossa pilkisti muutama päivänliljan alku! Pieni ilonkiljahdus taisi päästä :D Ja vielä sisäänmennessä huomasin todellisen yllärin: viime syksynä rakentamani holvikaaren juureen ruukkuihin siirtämäni köynnöskuusamat ovat selvinneet talvesta! Huomasin paisuneita silmuja ja pari oli jo auennutkin. Nyt vaan tarkkana jatkossa.

P.S. Näin pääsiäisenä ensimmäiset leskenlehdet :)

Möööh…

Nyt on erikoinen hetki. Olen yleensä pitänyt tätä viikkoa kahdeksan (joka siis alkaa huomenna) eräänlaisena merkkipaaluna talven taittumisen ja kevään välissä. Kyseisellä viikolla olen ottanut tavakseni vaihtaa multia, laittaa siemeniä esikasvatukseen ja puuhailla muutakin ”keväthommia”. Ja kun viikko on ollut ohi, olen siirtynyt jo kevääseen, vaikka helmikuuta olisi vielä ollut muutamia päiviä jäljellä.

Tänään, laskiaissunnuntaina, mieli ei vain yhtään käänny tuohon suuntaan. Lunta tulee koko ajan lisää ihan uskomatonta vauhtia. Ja varmaan sitä tuli viimekin vuonna samalla tavalla, mutta nyt ei vaan irtoa.

Aamulla herätessäni laitoin merkille valon lisääntymisen ja huonekasveissa tapahtuneen muutoksen, mutta ikkunasta ulos katsoessani pääsi huokaus. Edes vanha sanonta ”uusi lumi on vanhan surma” ei tuntunut nostattavan positiivista henkeä. Kauppaan talsin auraamattomilla teillä naama kohti maata, kun sitä lunta tosiaan pyöri joka suunnasta päälle. Huoh. Katsotaan miten mielialan käy, kun edetään viikkoa eteenpäin.

Taimien lumihuntu

Talvinen puu by niini

Nyt on tullut lunta. Osaan vielä iloita siitä, vaikka tiedän muutamia ihmisiä, jotka toivoisivat jo sen tulon loppuvan. Rupesin kuitenkin mietiskelemään, että mitenkähän nuo armaat taimet tällä hetkellä pärjäilevät.

Syksy oli niille rankka, maa pysyi todella kosteana pitkään, enkä voi olla yhtään varma, ovatko jotkin herkimmistä kasveista (ja kukkasipuleista!) mädäntyneet maahan. Talven vihdoin kolkutellessa ovella maa ei mielestäni jäätynyt kunnon routaan. Se on toisaalta hyvä ja toisaalta hieman epäilyttävää. Ja nyt maan päälle on satanut noin puoli metriä lunta. Silloinhan kasvien pitäisi olla hyvässä suojassa lumihunnun alla, mutta kostea maa ja roudattomuus arveluttavat. Keväällä, kun kaikki nämä lumet sulavat, niin täytyy vain kovasti toivoa, että kaikki ylimääräinen vesi löytää tiensä pois, eikä jää lillumaan puutarhaan.

Kevätsipulit ovat edelleen istuttamatta, koska en uskaltanut laittaa niitä sinne märkään. Lahjaksi saatu jouluruusu ei tykännyt sisälläolosta, joten vein sen terassille suojaisaan nurkkaan ja heti seuraavana päivänä oli -15 astetta pakkasta… Mitenkähän sillekin kävi :/

Kevätkauden avajaiset

Pihapolku by niini

Nyt olen päättänyt virallisen kevätkauden avajaishetken. Ensi viikonloppuna pärähtää! Kevät on myöhässä koko Suomessa ja ensimmäistä kertaa en ole ihan hirmuisen pahoillani asiasta. Remontti on nyt valmis, mutta sen johdosta en ole vielä ehtinyt valmistella puutarhakautta käytännössä mitenkään. Ei ole ollut tilaa laittaa siemeniä itämään, ei ole ollut paikkaa sijoittaa kevätkukkia silmäniloksi, eikä ole ollut tarpeeksi lämmintä ja aurinkoa paistatella terassilla kevättä. Mutta viileän (lue: hyytävän) kevään takia en siis ole auttamattomasti myöhässä! Ensi viikonloppuna on siis oikein hyvä hetki avata terassikausi, koska siihen mennessä olen saanut viimeisetkin muuttolaatikot purettua ja raivattua hyvät tilat viherkasveille. Lisäksi viikonloppua vauhdittaa Helsingin Messukeskuksessa järjestettävät Kevätmessut, josta aion palata kotiin ostoksien kanssa :)

Tänään ahkera mieheni päätti avittaa kevättä kaivamalla kivetyn pihapolkumme esiin, jotta aurinko voisi lämmittää kiviä ja sitä kautta edistää lumien sulamista. Nuoskalumi oli tiivistynyt kivien päälle aika tiukasti, mutta ei mennyt kuin hetki, ja sumusade oli sulattanut kivet esiin. Nyt olisi sitten sen auringon vuoro… ;) Puoli metriä kinosta reunustaa vielä polkua, mutta eiköhän se siitä.

Olen päivittäin ohikulkiessani putsannut talon toiselle puolelle sijoittamaani istutuslaatikkoa, jotta lumi ja jää häipyisivät sen pinnalta pois ja aurinko pääsisi lämmittämään multaa. Istutin viime syksynä laatikkoon kuunliljojen seuraksi muutamia kevätsipuleita ja nyt innolla odotan, että nousevatko ne pintaan vai mätänevätkö multaan. Ostin myös kalkkia, jota aion heitellä takapihan lumelle. Imeytykööt siitä sitten sulamisen kera maahan. Pussi kanankakkaa eksyi myös mukaan, jota heittelen viherkasveille mullanvaihdon yhteydessä.

P.S. löysin kaupasta kanelibasilikaa, jota laitoin yrttiruukkuun ikkunalaudalla :)