Myrskytuhoja tarkastelemassa

Kolmisen päivää se jaksoi sataa ja siihen päälle vielä ihan navakka tuuli. En uskaltanut mennä puutarhaan ennen tuulen hellittämistä, tarkastetaan kaikki vahingot kerralla. 

Pelkkä sade nyt olisi vielä mennytkin, mutta se tuuli aiheuttaa pehmenneessä maassa ongelmia. Onneksi ollaan sen verran suojassa, että puut eivät ole ihan vaarassa kaatua, mutta kaksi vastaistutettua vanhaa siirtosyreeniä olivat kumollaan. Ne nyt tietysti eivät parissa viikossa vielä olleet ehtineet kehittää semmoisia juuria, että maasta olisi löytynyt tarpeeksi tukea. 


Perennapenkeissä oli ihmeen vähän mitään tuhoja, unikot ovat kovin kärsineen näköisiä, mutta niille riittää tavallinen sadekin tuhovoimaksi. Terälehtiä on siis ympäri pihaa. 


Se ainokainen kirvojen iskusta selvinnyt juhannusruusun nuppu oli tietysti auennut sateiden aikana ja ollut sitten tuulen riepoteltavana. No ainakin tiedän, että se on selvinnyt nyt kunnolla talvesta ja voi ensi kesänä olla paljon komeampi pensas. 


Pahin tuho oli tapahtunut pitkien perennojen osastolla, jossa juuri kukintaansa aloitteleva pisin ritarinkannus oli katkennut ihan maanpinnasta poikki. Se jo hieman nuokkuu, kuten kuvasta näkyy. Tökkäsin sen takaisin maahan ja laitoin tuen viereen, toivottavasti se jaksaisi vielä siitä kasvaa. 

Muuten tosiaan ei pahempia tuhoja vielä näkynyt, omenanraakileita oli muutamia pudonnut, mutta sekin on vain hyvä uutinen: mulla on omenanraakileita! Puissa näkyy paljon enemmän, kuin ne kymmenen viime kesältä. Kyllä tämä vielä aurinkoiseksi muuttuu :)

Myrsky tuli ja meni


Kyllä tuli muutama ylimääräinen sydämenlyönti viimeöisen myrskyn takia. Tuuli alkoi aivan yhtäkkiä ja pieni ja (vielä) hentoinen kirsikkapuuni taipui huolestuttavasti sen mukana. Piti juosta äkkiä pihalle sitomaan se kiinni aitaan, jotta se ei nouse maasta puhurin mukana. Vahinkoja myrsky ei onneksi aiheuttanut ja kuivunut maakin sai kostuketta. Vähän saisi kyllä sadetta tulla lisää, jotta esimerkiksi pieni kirsikkani ei vielä pudottaisi lehtiään liian aikaisin.

Pihaan olen saanut valmiiksi kivipolun, joka näkyy kuvassa. Kaikki kivet lukuunottamatta Kekkilän rantakiviä löytyivät omasta pihasta hautautuneena maahan entisten (varmaan useiden) omistajien jäljiltä. Tiilillä oli varmaan aiemmin reunustettu jonkinlaista kukkapenkkiä, koska ne olivat multakerroksen alla siistissä rivissä ja betonilaatat olivat mm. koirankopin ”perustuksina”. Maakerroksen alta nekin kyllä löytyivät. Polun pohjalle laitoin suodatinkankaan, jotta rikkaruohot eivät ainakaan ihan heti puskisi sieltä läpi. Reunoille laitoin yhteensä kuusi kappaletta aurinkokennoilla toimivia led-pihavaloja. Niistä tulee hämärän tullen mukavan hienovarainen valaistus.
Kivikäytävän vasemmalle puolelle muodostuu siis hyötytarhan puoli ja oikealle kukka/perennapuutarha. Siirsin pihalta löytyneet mansikantaimet polun varteen vasempaan reunaan ja syksymmällä istutan oikeaan reunaan sipulikukkia ensi kevättä varten. Ajatuksissa pyörii krookuksia, helmililjoja, narsisseja ja tulppaaneja. Melko perinteistä, mutta toimivaa :)