Se ensimmäinen pakkanen

Hrrrrrr

Advertisement

Ongelmanratkaisua parhaimmillaan

Eilen oli ongelma. Ei ole enää! Ratkaisin ongelman näin:

Sytytin takan. 

Keitin glögiä ja istuin alas odottelemaan. Menin nukkumaan. Aamulla heräsin. 

Kuulin siis eilen säätiedotuksen, jossa luvattiin jo melkoista yöpakkasta. Meillä päin asteet laski melkein kymmeneen asti. Ajattelin, että eiköhän se maanpinnan jäätyminen hoidu sillä. 

Tänään sitten korkkasin talvisuojapussin ja suojasin kärhöt, sinisateen, köynnös- ja pensasruusun, alppiruusut sekä japaninvaahteran. 

Köynnöksille ja ruusuille laitoin ohjeen mukaan noin 20 sentin kerroksen, alppiruusuille vähän vähemmän. Sinisateen kanssa hieman epäröin, mutta laitoin sillekin noin 20 cm. Japaninvaahteraa ei kai periaatteessa tarvitsisi suojata, mutta tämä on sen ensimmäinen talvi, joten ajattelin pelata varman päälle. 

Uusien hedelmäpuiden kanssa jäin myös pohdiskelemaan, mutta niille ehkä riittää, että laitan vain runkosuojan pupujen varalta. Sen kirsikan saakin sitten suojata melkein kokonaan, koska pihalla pyörivä rusakko on takajaloille noustessaan samanpituinen kuin koko taimi…

Kasvihuoneessa kasvaa nyt enää kuurankukkia, nautitaan nyt niistä hetki ennen uutta kasvukautta. 

Pakkaspaniikki

  
Olisihan tämä pitänyt arvata. Kyllä se talvi vielä yrittää iskeä takaisin. Vaikka ollaan JO maaliskuun puolivälissä, niin silti ollaan VASTA maaliskuun puolivälissä. Onneksi puutarhassa en ole päässyt vielä kovinkaan pitkälle, kun lumi peittää vielä kaiken, mutta mites nyt vaikka tämän kevätasetelman kanssa?

Ei taida riittää, että peittelisin sen hallaharsolla joka yö, jos päivätkin jäävät reilusti nollan alapuolelle? Sisällä ne nuupahtavat heti ja jos saan ne johonkin viileään, niin sitten ne ovat pimeässä. Pakkasta on näillä näkymin luvassa ainakin viikoksi eteenpäin. Huoh. Olisihan tämä pitänyt muistaa ja arvata. Narsissithan kestävät jopa -10 asteen pakkasia, mutta tuo hortensia kyllä kupsahtaa heti. 

Olisikohan ihan hullu ajatus laittaa ne auton takakonttiin, josta saisivat valoa, mutta olisivat vähän enemmän suojassa ;D Ehkä ei kuitenkaan. 

Lumesta ja pakkasesta

  
Hyvää uutta vuotta kaikille! Tammikuu on jo pitkällä ja katse suuntautuu tiukasti uuteen kasvukauteen. Uutisvirrassa on näkynyt juttuja, joissa aivan selvästi jo mietitään kevättä. Facebookissa pelkästään on monta kertaa jaettu uutisia, joissa iloitaan kovista pakkasista vähälumisilla paikoilla, koska talvehtivat tuholaiset eivät kestä sitä kylmyyttä.  

On ennustettu, että punkkeja ja kotiloita näkyisi ensi vuonna vähemmän, koska toukat ja munat eivät kestä päälle parinkymmenen asteen pakkasia. Ihan kiva, jos näin on. Mutta mites kasvit? Ei se pakkanen tee niillekään yhtään hyvää, jos lunta ei ole suojaamassa. 

Oma tilannehan on tosiaan se, että istuttelin viime syksynä aika paljon uusia asioita puutarhaan. Siirtelin ja vaihtelin paikkoja. Onni onnettomuudessa oli, että roudan tuleminen tapahtui vasta tosi myöhään eli kasvit ovat saaneet lisäaikaa juurtumiseen. Mutta koska suojaavaa lunta ei tullut kunnolla ennen kovia pakkasia, pelkään, että syksyn etumatka tuli menetettyä siinä. 

Omassa uudessa puutarhassa huomasin viime kesänä vain harvakseltaan tuholaisia. Luulin ensin pitkään, että minulla ei ole lehtokotiloita ollenkaan, kunnes tulin jakaneeksi isoa pikkutalviopusikkoa. 

  
Tämä iso mätäs on hyvinvoiva ja paksu kerros. Kaivoin lapiolla siitä palan jakoon ja silloin näin pari kotiloa. Missään muualla puutarhassa en ole niihin törmännyt. Muutamat liljat säästyivät liljakukoilta ja ne harvat (pikku)etanat, joita näin, taisivat joutua parempiin suihin ahkerien lintujen toimesta. Pihassa on muurahaisia, mutta olen siinä uskossa, että ne harventavat mahdollisia punkkeja omiin tarpeisiinsa. 

Ainoa kiusallinen vaiva taisi olla pihlajakoi, joka otti kohteekseen kriikunapuut, kun pihlajiin ei tullut marjan marjaa. Ja parissa marjapensaassa oli jotkut eksyneet muurahaiset vallanneet muutaman marjatertun. Edellisen asukkaan vaivana olleet äkämäpunkit on nyt toivottavasti hävitetty, kun kaivoin kaikki saastuneet pensaat pois puutarhasta. 

Mutta mitä puutarhuri nyt talvesta ja pakkasesta lopulta ajattelisi? Hyvä, että on lunta suojaamassa kasveja, ja kiva, että kovat pakkaset käväisivät rajoittamassa tuholaisten määrää. Mutta säästykööt kasvit ja tulkoon kevät!

Syysistutuksen turmio

Kuten jo tuossa edellisessäkin kirjoituksessa manailin tätä lämmintä syksyä, voin nyt jakaa teille kaikille vielä yhden syyn, miksi odotan pakkasia ja lunta: syysistutus on tässä hyvin kosteassa ilmanalassa mädäntynyt. Osa koristekurpitsoista, jotka ovat joutuneet suoran sateen alle, ovat tietysti pehmenneet ja läsähtäneet kasaan. Odotuksena tämän istutuksen kanssa oli siis tietysti pakkaset, jotka olisivat jäädyttäneet kurpitsat paikoilleen. Kaalit kyllä loistavat vielä oikein kauniina. Täytyy muutella asetelmaa, jotenkin niin, että poistettavien kurpitsojen tilalle tulee jotain valohässäkkää tms. Ajatushautomo pystyyn siis! :)

Kuulen jo kevään :)

Valon lisääntymisen myötä olo on paljon energisempi ja hyväntuulisempi. Sitä tunnetta lisää linnut, joiden laulu kuuluu jo päivisin. Vaikka pakkasia riittää enemmän kuin tarpeeksi, niin joka kerta kun ulkona kuulen lintujen laulua, ensimmäinen ajatus on KEVÄT. Ja eihän sinne olekaan enää kuin viikko. Koska keväthän alkaa heti maaliskuun ensimmäisenä päivänä :D

Tänä vuonna olen hieman myöhässä kevätvalmistelujeni suhteen, koska kodissamme riehuu remontti. Olen siirtänyt kaikki huonekasvit alakerrasta yläkertaan turvaan yhden valoisan ikkunan ääreen ja koetan pitää ne hengissä tämän koetelemuksen läpi. Olen mietiskellyt kiinanruusun leikkaamista, koska se on hieman konkelon muotoinen ja se on todellakin innostunut puskemaan uutta oksaa, tai oikeastaan pidentämään niitä entisiä. Jospa se siitä vaikka sitten vähän haaroittuisi.

Viime syksynä töihin talveksi turvaan kuljettamani pasuunakukka on myös samassa vaiheessa. Pidin sitä siellä viileässä ja pimeässä, mutta nyt olen tuonut sen valoon ja sehän on myös aloittanut kasvukautensa työntämällä uusia lehtiä varresta ulos. Ajattelin leikata myös sen oksia ja koettaa juurruttaa ne. Kiinanruusun kohdalla en tullutkaan miettineeksi juurruttamista. Onnistuisikohan se?

Heti kun tämä remppakaaos on ohi, saan laitettua siemenet itämään. Ajattelin myös hakea terassilta sisään ylimääräiset sipulit, jotka ovat olleet todellisessa kylmäkäsittelyssä. Muistaakseni istutuksista jäi yli krookuksia ja ehkä muutama narsissi. Ajattelin iskeä ne ruukkuun ja kasvattaa niistä kevään ensimmäiset kukat :) Ja jos ne eivät näiden pakkasten jälkeen enää ole hengissä, niin ainahan voin piipahtaa kukkakaupassa :D

Pakastaa….

Nyt ne sitten ovat alkaneet. Yöpakkaset siis. Aamulla kun avaa verhot voi hyvin nähdä kuuraa kasvien lehdillä, kuten tuossa kuvassa mansikoiden lehdillä. Onneksi ehdin tehdä viimeiset istutukset ennen öiden kylmenemistä, niin perennoilla voisi jopa olla mahdollisuudet selvitä talven yli. Varmaan heitän vielä arimpien kasvien päälle hallaharsoa ja jätän sen talveksi siihen päälle.
Sain ihanalta työkaveriltani muutamia jakotaimia perennoista ja ainakin pikkutalviot tuntuivat selvinneen siirrosta, koska ne nostivat itseään jo pirteän oloisesti maasta irti. Keijunkukka näyttää myös olevan hengissä ja kevätesikko piristyi myös siirron jälkeisestä nuupahduksesta.
Samalla, kun tuli maata kaiveltua, laitoin myös sipuleita maahan. Perustin tulppaanipenkin, joka on kyllä hieman epävarmalla pohjalla, koska sille oli tilaa vain pihan yläpäässä, ja siellä maan korkeus ei päätä huimaa. Lisäilin sinne kyllä multaa, mutta toivottavasti tulppaanit ovat sen verran karskeja tyyppejä, että saavat juuriaan kaivettua kovaan maahan. Oli terassin rakentajat aikoinaan levittäneet perustuksia aika laajalle… Toivottavasti edes jotkut nousevat keväällä, valitsin mielestäni aika tehokkaan näköisen kolmikon lajikkeiksi: puutarhatulppaani Queen of the Night, viridifloratulppaani Spring Green ja monikukkainen tulppaani Happy Family. Lisäksi pienenä yllärinä sekoittelin mukaan jotakin tuntematonta tulppaania, jonka sipuleita ostin Tallinnasta kukkatorilta :D
Pihalle laitetun altaan reunalle laitoin kirjopikarililjan sipuleita ja pikkutalvioiden keskelle lehtolaukkaa. Tallinnasta tarttui mukaan myös jokin muu laukka, mutta en kyllä enää muista mikä. Valkoinen tai sininen se oli väriltään. Niitä sipuleita laitoin rusokirsikan viereen, miekkaliljojen sekaan. Kivipolun reunalle laitoin sinisiä (tai minusta ne ovat kyllä liloja) krookuksia ja tasettinarsisseja. Laatikkoistutukseen laitoin vielä sekalaisia pieniä sipuleita Tallinnasta, jotka muistaakseni ovat lumikelloja ja helmililjoja. Krookuksen sipuleita minulla on vielä jäljellä, niitä taidan laittaa ruukkuihin ja katson, miten ne selviävät talvesta. Sitten keväällä voin nostaa ne vähän aiemmin sisälle ja saada terassille tosi aikaiset kukkijat :) Ai niin, meinasin unohtaa heinätähden ihan kokonaan! Sain sipulitilauksen mukana heinätähteä ilmeisesti kiitoksena, koska en muista sitä itse tilanneeni, enkä edes tiedä siitä mitään. Istuttelin sitä altaan takareunalle, josta se voi halutessaan levitä niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu. Siltä paikalta nostin liljan sipulit ylös ja nyt on kova mietintä päällä, että mihin uusiosijoittaisin ne.

Lumi.

Se jatkaa vaan tuloaan. Älkää käsittäkö väärin, tämä talvi on ollut mahtava, mutta rajansa kaikella. Positiivista tässä lumi- ja pakkasmäärässä on se, että varmaan tuhohyönteisillä on ollut kurjat olot. Voisin kuvitella, että niitä ei kovin paljon ensi kesänä näy. Tai sitten tämä lumenpaljous on suojannut niitä pakkaselta, eikä mitään vähenemistä ole tapahtunut.

Huomenna alkaa helmikuu ja vähitellen ajatuksissa on kaivaa esikasvatusruukut esille. Kovin paljon tänä vuonna ei valikoimissani ollut esikasvatettavia taimia, mutta aina voi laittaa vaikka yrttitarhan keittiöön valmiiksi. Onneksi kotiin voi jo ostaa kevättä :)